keskiviikko 31. lokakuuta 2007

Ajan taju ja wormholes

Tänään on hieno hetki olla vähän aikaa kosmisissa korkeuksissa, jotta paluu Maan pinnalle antaisi meille paremman käsityksen meneillään oleviin palkkaneuvotteluihin, joihin palaan tuonnenpana. Puhe on tiedemiesten ideologisista väitteistä, miten kosmos makaa.

Kuten tunnettua, niin tiedemiehet pitävät aikamatkustusta tieteellisesti soveliaana tutkimuskohteena, joka merkitsee sitä, että tiedemiesten mukaan kaikki tällaiset puheenvuorot ovat epätieteellisiä, koska näissä todistetaan, miten tiedemiesten oletukset kosmoksesta perustuvat yksinomaan tiedemiesten epätieteelliseen, eli "filosofisiin" näkemyksiin, eikä suinkaan siihen, mikä vain kuuluisi tieteelle.

Tieteeseen ei tule ottaa mitään epäreaalista, epäloogista, kuten sattumaa ja olemattomuutta. Tiedemiehen tulee kaikessa pyrkiä etsimään ainoastaan älyllisiä selityksiä, eikä mitään saa selittää sattumalla, koska sattuma ei ole tieteellinen selittäjä, eikä se siten voi kuulua tieteen piiriin. Sattumaa ei voi selittää älyllä.

Viereisessä kuvassa on "tieteellinen" kuva insinöörien luomasta, tiedemiesten oletuksiin perutuvasta madonreiästä, jonka kautta "tieteen" mukaan pystytään matkustamaan menneisyyteen. Alla on seitsemän muuta linkkiä kuviin olemattomuuden tieteellistämisestä:
Wormhole 1 | Wormhole 2 | Wormhole 3 | Wormhole 4 | Wormhole 5 | Wormhole 6 | Wormhole 7

Kysymys kuuluu yksinkertaisesti, miten tiedemies voi luottaa siihen, että madonreikä todella on mahdollista viedä olemattomuuden kautta --koska tieteen mukaan vain avaruus on olemassa ja kaikki, mitä on, on vain avaruudessa, joka on syntynyt olemattomuuteen olemattomasta pisteestä, jolle tiedemiehet ovat antaneet nimeksi singulariteetti, jotta tiedemiesten ei tarvitse suomeksi sanoa sanaa olemattomuus, vaan he voivat pettää itseään kutsumalla sitä singulariteetiksi.

En mitenkään vastusta tiedettä, mutta olen ehdoitta sitä mieltä, että jos tiedemies alkaa puhumaan perimmäisistä asioista, niin hän ei voi älyllisesti auktorisoida julistamiaan mukatotuuksiaan tieteellisinä totuuksina. Jokainen ihminen on tasan yhtä lähellä perimmäistä todellisuutta, eikä kukaan voi olla järjen valossa muille perimmäisen todellisuuden puolesta puhuja, välittäjä.

Ihmisessä oleva äly ja itsetietoisuus eivät ole evolutiivisesti selitettävissä ja palautettavissa johonkin sellaiseen, josta äly ja tietoisuus puuttuu. Jo pelkästään se seikka, että ihminen tiedostaa evoluution, syntymän, kuoleman, avaruuden ja kaikkeuden ja kun ihminen omaa kielessään käsitteitä, kuten perimmäinen, absoluuttinen, ikuinen ja infiniittinen, todistaa kiistattomasti, että ihminen ei ole ihmisyyden sisältä evolutiivinen, vaan on osa kaikkeuden perusolemusta.

Olisi mieletöntä väittää, että pelkästään evolutiivinen olento omaisi tietoisuuden evoluutiosta. Se, että ihminen katselee evoluutiota, on kiistaton todiste siitä, että ihminen on asetettu maailmaan jotakin korkeampaa tarkoitusta varten kuin vain kehittyä kohden ikuista häviämistä, kuten ateistitiedemiehet haluavat uskotella.

Kun siis tiedemiehet rakentelevat korviensa väliin kuvia olemattomuudessa vipeltävistä madonrei'istä, niin se yksin jo todistaa, että tiedemiehen äly ei pysy maallisen evoluution tahdissa, vaan on ollut satoja tuhansia vuosia irti evoluutiosta, jota todistaa ensimmäisten ihmisten keksinnöt, kuten tuli ja pyörä.

Tuollaiset mukatieteelliset kuvaukset U-muotoisista avaruuksista, joiden välissä olevaan ei-avaruuteen (olemattomuuteen) insinöörien olisi muka mahdollista venyttää madonreikä ovat hyödyllisiä tieteelliselle ajattelulle vain siinä määrin, että ne todistavat sellaiseen ajatteluun pystyvän älyn olevan perusluonteeltaan ikuista ja ajatonta.

Jotta edelleen olisimme todellisuudessa, niin kehotan lukijoita yllä olevan lisäksi pohtimaan ateistisen tieteen väitteitä siitä, että tuollaisten madonreikien kautta ihmisen olisi muka mahdollisuus mennä menneisyyteen. Jumalattoman, älyttömyyksiä todistelevan tieteen mukaan menneisyys pysyy sellaisenaan, staattisesti olemassa, eli kun jokin aine on lähettänyt fotoneita itsestään, ja kun fotonien mukana tuleva kuva saapuu ateistin silmiin, niin ateistisen ajattelun mukaan hänellä olisi ateistisen tieteen teorioiden mukaan mahdollisuus päästä siihen hetkeen menneisyyteen, jolloin se kuva ei ollut vielä lähtenytkään.

Mitä järkeä on kuvitella menneisyyteen ylipäätään jotakin? Eikös kaiken ajan, avaruuden ja energian (aineen) pitänyt olla olemassa vain tässä hetkessä, joka kehittyy evoluutiona johonkin -korkeampaan, josta todistena emergenssi?

Viereisessä kuvassa ateistisen tieteen evoluution ylittävä idea näkyy paremmin. Siinä Vegasta on lähtenyt valoa 26vv sitten. Mutta ateististieteellisen teorian mukaan tiedemies pääsee Vegaan madonreikää pitkin ennen kuin se valo oli sieltä saapunut Maahan.

Vitsi on siinä, että ateistinen tiede luulee, että Vegassa ei ole tapahtunut muutosta 26 vuoteen, josta siis syntyy sellaisiakin kuin ns. kaksosparadoksi. Koska tieteen mukaan mikään ei voi liikkua valoa nopeammin, joten jotta tuo ateistisen tieteen perusoletus ei menisi rikki, niin siksi olemattomuudessa vipeltävän madonreiän kautta liikkuva pääsee menneisyyteen ilman, että ateistisen tieteen tarvitsee muuttaa niitä perusteitaan, joiden avulla tiedemiehet petkuttavat itseään.
LAINAUS:
Neropatit kehittelevät suurimmat virherakennelmat
- Hyvin älykkäät ihmiset tekevät koko ajan loistavia argumentteja todella typeristä perusoletuksista käsin. Kun jo lähtökohdissa on jokin pielessä, koko sen päälle rakentuva vakuuttuneisuus perustuu lähinnä retoriseen lumoavuuteen, Tapio Puolimatka kuvailee.
- Älykkäät ihmiset pystyvät sellaiseen itsepetokseen johon yksinkertainen ihminen ei yllä. Älykäs pystyy kehittämään sellaisen harhan, ettei enää itsekään pysty epäilemään sitä.
En kuitenkaan kutsuisi sellaisia hyvin älykkäiksi, jotka tahtovat palauttaa älyn älyttömyyksiin. Tiedemiehet ovat vain rakastuneet jumalattomuuteensa, ja siksi he luulevat, että kun vain he pukevat jumalattomat oletuksensa tieteen kaapuun, niin se todistaa heille, että jumalattomuus on todistettu, ja että tiedemiehen äly on peräisin älyttömyydestä.

Nyt voidaan sitten kohta puoliin kertoa lisää rikkaiden yhtä älykkäistä perusteista kuin mitä "hyvin älykkäät" tiedemiehet esittävät... Sitä odottaessa on hyvä kerrata Todellisten arvojen mittapuuta ...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Minä eksyin tänne lueskelemaan blogiasi tuolta Tiede-lehden foorumilta. Tuntui että siellä oli jotenkin tyypillisen kuumentunut ilmapiiri keskustelussa, tuli sellainen olo sivulliselle, että kaikki keskustelijat oli juoneet liikaa kahvia ja kyllästyneet kuuntelemaan toisiaan. Se on harmillista, mutta taitaa olla useammin sääntö kuin poikkeus nykymaailmassa.
Minulle tuli sellainen olo, että sinä olit jotenkin tyytymätön ns. tieteen antamiin vastauksiin koskien sellaisia perustavia kysymyksistä, ja vähän tuli tästä kirjoittamastasi blogitekstistäkin sellainen tunne, että et oikein pidä ajatuksesta että muut ihmiset jotenkin "järjellä" selittävät asioita joita et itse samaa järkeä käyttäen voi hyväksyä ollenkaan järkeviksi. Aika usein tieteen edustajat kuulostavatkin kiireisiltä kyynikoilta, ja on melkoisen vaikeaa saada kiinni heidän ajatuksenjuoksustaan, kun puolet sanastostakin on vierasta. Minusta se on melkoinen sääli, suorastaan tragedia; ihmisten tulisi mielestäni saada vastaukset kysymyksiinsä ilman että joudutaan turvautumaan tunteellisiin kommentteihin jotka loppujen lopuksi konfliktin kautta vieraannuttavat ihmisiä toisistaan.
Itse olen perinpohjainen ateisti ja tiedemies ja filosofi ja kaikkea muuta kuin humanisti, mutta olen jotenkin kiinnostunut tämän maailman säilyttämisestä jotensakin ehjänä jälkipolville. Sen takia ovat minun henkilökohtaiset elämänohjeeni äärimmäisen ankarat ja ehkä jonkun mielestä totalitaristiset; pyrin nimittäin elämässäni siihen, että olisin aina itse -ja mahdollisuuksien niin salliessa saisin muutkin olemaan- reilu. Sen lisäksi pidän ohjenuoranani sitä vanhaa ja humanistisissa piireissä aina vihattua sutkautusta jonka mukaan "kaikkea pitää suvaita paitsi suvaitsemattomuutta."
Tämä ehkä kuulostaa provokatiiviselta ja kyyniseltä ateistin jankutukselta, ja sitä puolta asiasta kyllä kovasti pahoittelen; en ole kovinkaan hyvä kirjoittaja ja tunnustan että saman asian voisi varmasti kauniimminkin ilmaista, mutta mielestäni tällaisen kulttuurin ja järjen välisen keskustelun luonne vaatii että niistä keskustellaan, ei pelkän keskustelun vaan myös oikean oppimishalun täyttämisen vuoksi, ja minä haluan antaa oman vaatimattoman panokseni ko. neuvotteluun.
Tavallani siis haluan sanoa, että mielestäni sinä voisit vielä hyötyä siitä että keskustelisit lisää ns. ateistien kanssa, olettaen että olet kiinnostunut luonnontieteellisestä maailmankuvasta tai edes todellisuuden rakenteesta filosofisella tasolla. Ymmärrän toki että vastassasi on valtavia kynnyksiä ylitettäväksi ja voihan olla niinkin että mieluummin haluat loppujen lopuksi omaksua jonkin lohdullisemman selityksen perustavaa laatua oleville asioille kuin kylmän ja vääjämättömän tieteellisen maailmankuvan. Tiedän omasta kokemuksestani, että luopuminen on aina vaikeaa, oli kyse miten pienistä tai suurista asioista tahansa, ja tiedän myös että maailmankuvan muuttaminen ei ole kivutonta: asiat, joita on pitänyt varmoina totuuksina ovat juuri niitä, jotka määrittävät sen, mitä pidämme "järkevänä", ja jos joku asia kuulostaa järjettömältä, vieroksuu sitä mielellään.
Tämän kaiken tarkoituksena ei ole sen kummempaa kuin ojentaa jonkinlainen anteeksipyytelevä ja epävarma käsi tieteellisen maailmankuvan edustajien puolesta sinulle ja kutsua mukaan keskustelemaan maailmankaikkeuden upeudesta. Sikäli kun kiinnostaa, tietenkin.
Reiluuden ja suvaitsevaisuuden hengessä.
otto