perjantai 7. maaliskuuta 2008

Holhottu tiede

Ateismin älyttömyydestä on niin mukavaa kirjoittaa. Niinpä haluan tänäänkin olla onnellinen ja kirjoittaa vain siitä, josta tiedän, mitä kirjoitan. Tänään puhumme tiedemiehistä, jotka ovat tieteen mukaan alistettu materian holhoukseen ja aineen viranomaisvalvontaan. Puhumme siis ateistitieteestä, jonka kuitenkin tiedemiehet kieltävät, koska materia on sanonut tiedemiehille, että he eivät saa todistaa materian ylivaltaa muuten kuin teoillaan, sillä ns. tieteellisyydellään.

Kuten kaikki tietävät, niin tiedemiehet ovat ilman tieteellistä pohdintaa asettaneet aineen sellaiseen alkutilaan, missä se mököttää yksinään ilman tietoisuutta. Tämän postulaatinasetuksen he perustelevat sillä, ettei aine ja sen looginen kehitys tarvitse missään vaiheessa jotakin sellaista, jota Jumalaksi kutsuttaisiin. Ja tuota perustelua he kutsuvat tieteelliseksi ongelman asetteluksi, koska mitään muuta perusteluja sellainen ei voi löytää, joka kieltää tietoisuuden ja alistuu ilman mitään tunnontuskia järjettömyyden valtaan.

Tiedemiehet ovat ikään kuin pakkotyöläisiä, jotka ovat alistuneet kohtaloonsa ja kiltisti selittävät itselleen, että juuri näin on hyvä, että asia ei mitenkään muutoin voisi ollakaan. Ateistitieteen tiedemiesten käyttäytymistä voitaisiin tarkastella myös etologisesti, eli tiedemiehet toimivat edelleen eläinurosten vaistojen varassa. Tässä ei kuitenkaan ole tarkoitus selittää tiedemiesten etologiaa sinänsä, vaan esittää rehellisesti faktat aineesta ja sen logiikasta.

Kun ihminen julistaa aineen ensisijaisuutta tietoisuuteen nähden, niin silloin se olisi ihan se ja sama onko aine luonut tietoisuuden vaiko tietoisuus aineen, koska väite aineen ensisijaisuudesta on jo itsessään osoitus väittäjän logiikan puutteesta. Mutta heti, kun aletaan puhua aineen järjellisistä selityksistä, on ehdoitta luovuttava aineen primäärisyydestä.
Ateismin puhtaus edellyttää, ettei siihen tule sekoittaa mitään järjellisyyttä. Puhtaan ateismin mukaan aine ja tietoisuus voidaan vaihtaa miten päin tahansa, koska ateismi ei voi perustua ensisijaisesti logiikalle, koska ateismi kieltää johdonmukaisesti logiikan ensisijaisuuden. Epäloogisuuden mukaan aine ja tietoisuus ovat kumpikin epäloogisia, joten siksi puhtaassa ateismissa ei voida erottaa ainetta tietoisuudesta, eikä pitää tietoisuutta itsetietoisena, aineen henkenä.

Kun ateisti tai joku muu filosofi lukee tätä, niin hän on tietysti kovasti järkyttynyt tästä, ja alkaa vollottaa, ettei suinkaan ateisti noin ajattele, että sää oot hullu. Mutta järjellisen ihmisen tulee pysyä vain tosiasioissa, joten siksi se on helposti järjellä huomattavissa, että kun ateistit haluavat julistaa olevansa järjen asialla, niin juuri siinä kohtaan he ovat luopuneet ateismin puhtaudesta ja opettavat tahattomasti järjen ensisijaisuutta aineellisuuteen nähden.

Ihminen on olemukseltaan järkiolento, eikä ihmisen ole mitenkään mahdollista olla puhtaasti järjettömyyden asialla. Kun kuitenkin tiedemiehet ja muut ateistit -uskovaiset- haluavat ehdoin tahdoin nähdä aineen olleen alussa yksinään, ilman mitään logiikkaa ja tietoisuutta, niin juuri siinä kohtaan tiedemiehet onnistuvat mahdottomassa, eli he ovat ihan oikeesti puhtaasti järjettömiä, eli ateisteja sen varsinaisessa merkityksessä. Hmmm.. Miksiköhän tieteen pitää olla ateistista? Nooh, sillekin on varmaan tiedemiesten antama tieteellinen selitys, kuten puhe aukkojen jumalasta tms.

Tiedemiehet ovat ennakolta ilman järjellisyyttä postuloineet, että aine on ensin ollut yksin olemassa. Sitten se on siitä jatkuvasti kehittynyt -sattuman oikusta- loogisesti ja järjellisesti, eli tieteen mukaan järjettömän aineen kehityskulku on tieteellisesti tiedemiehen selitettävissä. Mutta järjellä ei voida selittää mitään järjetöntä. Järjettömän selitykset eivät voi olla mitään muuta kuin järjettömyyttä.

Jos tai kun pidettäisiin kiinni aineen ensisijaisuudesta, niin silloin on täysin typerää etsiä aineesta mitään loogista ja johdonmukaista. Vain sellaiset etsivät aineesta lainalaisuuksia ja tieteellisyyttä, jotka vähät välittävät logiikasta, eli ateistit ja muut uskovaiset, kuten muslimit ja kristityt ja kaikki uskovaiset.
Lainalaisuudet, luonnonlait eivät löydy muualta kuin Jumalan päästä. Itse materia on vailla logiikkaa, jonka jokainen on varmasti itsekin tajunnut, mutta koska ateistitiede edellyttää sokeaa uskoa oppiin ja epärehellisyyttä, niin siksi jokaisen oma varma kokemus aineen järjettömyydestä ei kuljekaan tieteeseen, koska tiede on ateismille pyhitetty.
Tieteellisyys, eli järjellisyys vaatii, että aineen käyttäytymisen lait ja logiikka johtuvat ehdoitta tietoisuudesta, eikä niin, että aineen logiikka muuntuu eräässä vaiheessa tiedemiehen logiikaksi --ja sitä tapahtumaa sitten väitettäisiin evoluutioksi ilman intelligentsiaa
Aineessa ei voi ateismin mukaan itsessään olla mitään logiikkaa. Jos kuitenkin niin väitetään, niin se ei ole enää tiedotonta ainetta. Ei pitäisi kuljettaa täältä mitään logiikkaa ns Big Bangiin, jos julistetaan aineen yksinomaisuutta, että aine olisi tietoisuuden viranomainen ja tiedemiehen yksinhuoltaja. Ateistitieteen puhtaus edellyttää yksinomaan järjettömyyttä.
Onneksi tiedemiehet ovat fantasiafilosofioissaan esittäneetkin kiitettävästi järjettömyyksiä, joten ei voi muuta kuin kiittää tiedemiehiä siitä, miten kiltisti he ovat pysyneet "platonin" luolassa ja julistaneet jokaisen valon; järjen tuojan huuhailijaksi.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen teksti, mutta teet saman virheen kuin monet muut. Ateismi ei ole uskonto, eikä ateismi tarkoita että ihminen uskoisi juuri evoluutioteoriaan. Ateismi tarkoittaa puhtaasti uskon puuttumista jumaliin ei mitään muuta, vaikka moni ateisti "uskookin" silti evoluutioteoriaan.

Mutta yhtä asiaa haluan täsmentää, kukaan evoluutioteoriaan "uskova" tuskin väittää että tämä teoria olisi nyt tässä ja sen sisältö ei voisi olla mitenkään toisin. (Tässä suuri ero uskovaisiin.) Evoluutioteoria muuttuu uusien todisteiden valossa jatkuvasti. Siinä voi olla epäloogisuuksia, mutta se onkin vain suuntaa näyttävä teoria elämän synnystä ja sen jatkuvuudesta. On turha puuttua evoluutioteorian puutteisiin, ellet sitten pysty todisteilla kumoamaan jotain väittämää vääräksi tai ellet pysty kertomaan asialle loogisempaa selitystä.

On huvittavaa että puutut evoluutioteoriaan hyvin kriittisesti, mutta et Jumalan olemassaoloon. Haluaisinkin että voisin lukea sinun pohdiskelmasi Jumalan olemassaolosta ja sen todisteista?

Kiitos.

Brainleak kirjoitti...

Onko tieteellisesti todistettu, että ihminen voi olla tietoinen olento ilman uskoa?

Mielestäni usko kuuluu erottamattomasti ihmisen olemukseen, joten sekin on vain uskoa, kun ihminen julistaa, ettei hänellä ole uskoa. Uskon puute olisi ihmiselle lähinnä sairaus, kuten vaikkapa veren hyytymistekijän puute, tai anemia tai mikä tahansa puutostauti...

Koska missään ei ole tieteellisesti todistettu uskon puuttumista, niin voin edelleenkin pitää varmana, että ateismi on uskonto, jolla on oma, täysin selvä jumalansa, jonka puolesta ateistit kiivailevat.
Juuri ateistien kiivailu tieteen puhtaudesta on eittämätön todiste ateismin olevan vain uskonto uskontojen joukossa.

Mielestäni ateistit tekevät virheen siinä, että luulevat Jumalan olevan sama, mitä uskonnot julistavat. Eli ateisti uskoo lujasti uskontojen jumaliin, jotta voi sitten väittää, ettei hänellä ole uskoa niihin, vaan hän uskoo Jumalan sijasta tieteeseen.

Jos taasen ateismi sanoo, että hän itse riittää tieteelliseksi todisteeksi siitä, ettei ateismi ole uskontoa, niin samoinhan silloin kuka tahansa voi vedota omiin tuntemuksiinsa tieteellisenä todisteena.

Objektiivisen ajattelun ja tieteellisen järkeilyn tähden meidän ei tule pitää ateisteja sen tieteellisempänä kuin uskoviakaan, koska muutoin ateismista on tehty tieteilijöiden uskonto;

Kuten olen usein todistanutkin, niin ateismia ei voida tutkia tieteellisesti juuri siksi, koska ateistit kiivailevat tieteen puhtauden, eli ateismin puolesta; ateistien mukaan tieteen ja koko kaikkeuden perusta on ateistinen, joka on yksi yhteen sen kanssa, kun uskovat väittävät samoin omien oppiensa olevan kaiken takana.

Vitsi on siinä, että ateistit kieltävät tieteellisen tutkimuksen, onko kaikkeus todellakin jumalaton, koska ateistien mielestä asiaa ei tarvitse edes tutkia, sillä ateismi julistaa täysin selvästi, että kaikkeus on ilman mitään tieteellistä tutkimustakin täysin jumalaton ja siksi ateistit kieltäytyvät täysin edes ajattelemasta jumalia, joten ateistien uskon puute on vain seuraus ja ilmaisu heidän uskostaan

On siis toivotonta edes yrittää saada aikaan tieteeseen ateismin tutkimusta, koska ateistien mukaan ateismi ei ole uskonto, vaan tieteen perusolemus,
jolla voidaan todistaa kaikki.

Ateistitieteen laitos

Anonyymi kirjoitti...

Siis kaikkihan tässä maailmassa voidaan kyseenalaistaa, emmekä voi luottaa aina välttämättä edes omiin vaistoihimme. Mutta itse teen päätelmäni aina omien havaintojeni kautta, niin että kaikelle on perustelu.

Haluaisin kuulla mikä on tämä ateistien jumala?

Oletko huomannut että uskonnoissa kaikki maailman "totuudet" kerrotaan kirjassa ja mitään kyseenalaistamista ei tapahdu ikinä. Uskoa perustellaan vain että "koska niin lukee raamatussa". Ja raamatullehan ei ole mitään todisteita.

Kiivailu tieteen keskuudessa kertoo siitä että tiede kehittyy ja asialle annetaan uusia näkökantoja ja sitten lopulta joku hoksaa mitenkä asia menee, esittää perustelut ja jos perustelut ovat oikeat ja hyvät niin muutkin ymmärtävät ne. Näin tiede kehittyy. Tieteellä on aina perustelut miksi asia on näin ja näin.

Outo käsitys että ateistit eivät hyväksyisi jumaltutkimusta? Itse olen ateisti ja minusta on erittäin tärkeää että tutkittaisiin onko jumala olemassa! Ja näitähän tutkimuksia on tehty, mutta mitään jälkiä Jumalasta ei ole löydetty.

Itse en usko saunatonttuihin koska en ole nähnyt sellaista, jos näkisin saunatontun kyllä minä uskoisin silloin niihin. Sama pätee jumalaan, jos hän näyttäytyy minulle selvästi ja tekee ihmeitään nenäni edessä, niin kyllä minä silloin häneen uskon, mutta miksi uskoisin johonkin mistä ei ole mitään todisteita?


Sinulla on mielestäni virheellinen käsitys ateismista.

Brainleak kirjoitti...

Ensinnä on jälleen sanottava, että en pidä ihmisiä ateisteina tai uskovina, kun keskustelen heidän kanssaan. Kaikki ovat vain ihmisiä.

Silti voin puhua ateisteista ja uskovista ryhmänä ja havaita senkin, että ateistien uskomukset eivät eroa uskovien uskomuksista. Molempien puheenparsi on täsmälleen samanlaista, ylimielistä ja omahyväistä oman opin korostamista.
Ateisteilla vain se puheenparsi haluaa pitää ihmisen pelkästään biologisena otuksena, joka sen opin mukaan voidaan kaikilta käyttäytymisen muodoiltaan aina palauttaa fysiikkaan ja perimmäisesti ottaen satunnaisilmiöihin, koska nykytieteen mukaan sattuma on tieteellinen totuus ja fysikaalinen tosiasia.

Ihminen on samastunut ateismiin, kun hän ei halua puhua muuten kuin biologisten totuuksien pohjalta, ja silloin ihminen luokittelee kaikki muunlaiset puhetavat huuhaaksi. Samoin uskovaiset julistavat, että puhujan pitää puhua vain henkisiä, tai muutoin uskovainen syyttää puhujaa kadotetuksi, johon pitää kohdistaa opillisia pelastustoimia....

Ateistien jumala on siis materiaalinen tiede, ja se todistuu faktaksi juuri siinä, kun ateistit kiivailevat tieteen puhtauden puolesta ja pitävät vain sellaista oikeana tieteenä, jonka piirissä puhutaan Jumalasta tieteellisesti tarpeettomana oletuksena.

Sekä ateistit että uskovaiset vaativat toiselta ehdotonta sitoutumista opilliseen hömppään; Esim. ateistien mukaan minä olen uskovainen, koska en joka lauseessa julista Jumalaa tarpeettomaksi ja ylistä sattumaa ja vetoa biologiaan joka helevetin kohdassa, kun pitää selittää ihmisen käyttäytymistä

En tosin ole uskovien mukaan uskovainenkaan, koska en pysty pitämään Raamattua tai muuta kirjaa Jumalan sanana, ja ymmärrän, että ihmistä ohjaa paljolti biokemiallinen tunteilu, jos hän ei toimi täysin oman -kosmisen- järkensä mukaan.

Sillä järkeilyni mukaan yksikään ihminen ei omista maailmassa yhtään mitään, ei edes itseään. Ja kaikkein vähiten ihminen omistaa ominaisuuksiaan. Kaikki ihmisen perustavat ominaisuudet ovat luonteeltaan kosmisia. Ei ainoastaan ihmiskehon materia ole kosmista, vaan ehdoitta ihmisen henkinenkin puoli juontuu täysin kosmoksen olemuksesta; yksikään ihminen ei tiedä hevon paskaa siitä, mitä ihminen on; ihminen on aina enemmän kuin mitä hän luulee olevansa.

Sitä vastoin uskovaiset -ateistit mukaan lukien- pitävät ihmistä täysin tunnettuna, josta seuraa myöskin uskovien mieletön halu luokitella ja tuomita kaltaisiaan olentoja, joista he eivät tiedä tuon taivaallista.

Uskovaiset -ateistit mukaan lukien- eivät pysty ymmärtämään, miten paljosta he ovat joutuneet luopumaan uskoessaan täysin sokeasti vain omaa oppiaan.
Kaiken sortin uskovaiset ovat eläviä zombeja, jotka hokevat vain oman jenginsä puheenpartta ja yrittävät hysteerisesti selittää kaikille, miten tämä tai tuo käytös selittyy täysin vain heidän opeillaan.

Koska uskovaiset ovat joutuneet luopumaan omasta älystään, jotta he voisivat uskoa olevansa ainoan oikean opin edustajia, niin siksi juuri mikään heidän oppinsa ulkopuolinen tekijä ei voi vaikuttaa heihin, koska ainoa tekijä, joka voi ihmisen parantaa uskomuksistaan, on ihmisen sisällä oleva järki, joka on järkeä vain silloin ja siinä, kun mikään oppi ei sitä ohjaa.

Koska ateismi on yhtä lailla ihmistä ohjaava sokea opas kuin mikä tahansa muukin oppi, niin siksi ateistien mielellään julistama uskon puute on vain lujaa uskoa uskon puutteeseen