Nyt on sopiva hetki paljastaa, että olen kirjoittanut tiede.fi:n keskustelupalstalle jo yli vuoden nimimerkillä mensaani. Ei mikään ihmepalsta, eikä erityisen tieteellistä ajattelua, kunhan on vaan yksi monista ateismin julistamispaikoista, missä julistetaan ateismin olevan ainoa oikea totuus...Tieteen opin mukaan aine synnyttää tietoisuuden. Tiede sanoo, ihmisellä tietoisuus kasvaa vähitellen; taidollisuuden, tiedon ja tunteellisuuden lisääntymisen myötä. Näin tiede opettaa. Entä, mitä opettaa sinulle sinun oma järkeilysi?
Alatko sinä nähdä maailman jotenkin kirkkaammin, kun luet aamun uutisia? Onko päiväsi kirkkaampi, jos vaikka uutisissa olisi, että Marsista on löydetty elämää. Entäpä, miten tietoisuutesi muuttuu, kun opettelet hetkuttamaan itseäsi jonkun uuden muotitanssin mukaan? Tieteen mukaan tietoisuudestasi pitää tulla kirkkaampi, kun opit vaikkapa soittamaan huuliharppua. Jos te usko tätä, niin testaa vaikka asia. Jos te sittenkään usko, että tietoisuutesi muuttuu aina tiedon kasvun tai motoriikan kehittymisen myötä, niin pahoin pelkään, ettei sinua enää oteta valtiossasi todesta.
Tiedemiehet ovat valtion virkailijoita. Kansalaisten tulee ehdoitta, sokeasti uskoa, mitä tieteessä julistetaan. Tuleehan kansalaisen totella myös poliisejakin. Jos kansalainen ei uskoisi virallista tiedettä, niin se olisi niskoittelua esivaltaa vastaan. Jos näin ei toimittaisi, niin eikös silloin valtion tulisi lopettaa tieteen tukeminen, jos sen tulokset eivät vastaa ihmisten kokemusta?Valtion palkolliset siis pitävät ateismia ohjenuoranaan, miten tieteen havaintoja pitää tulkita. Tässä tietoisuuskysymyksessä me kaikki olemme kuitenkin yhtä päteviä havainnoitsijoita -- mutta vain ateistinen tulkinta tietoisuudesta sallitaan viralliseksi totuudeksi, koska jos ihminen voisi pitää omaa tietoisuuttaan muuttumattomana, niin se ei tietysti sopisi ateistisen tieteen tuloksiin.
Jos tietoisuus muuttuisi esim tunnetilojen myötä, niin miten se pitäisi tietoisuudessa kokea? Tunteiden mukaan ailahtelevainen tietoisuus ei tietystikään voisi kokea tunteiden muutosta muutoksena! Muutoksen alainen tietoisuus ei voisi tiedostaa edes apatiaa puhumattakaan ilosta, vaan koko ihmisyys olisi pelkkää tiedostamattomuutta.
Ihmistä ei ilahduttaisi edes minkään uuden asian oppiminen, koska silloin tietoisuuden suhde tietoon ja taitoon pysyisi muuttumattomana.
Itse ainakin en voisi ajatella olevani tietoinen, jos minussa ei olisi mitään pysyvää, muuttumatonta ominaisuutta suhteen sijasta. Voi tietysti olla, ettei tietoisuutta sinänsä ole olemassa, mutta se jokin, joka minussa tiedostaa itseni ja vuorovaikutukseni, on mielestäni täysin pysyvä. Voi olla, että se jokin on persoonallisuus, tai tajunta tai mieli tai sielu. Nyt tässä vaiheessa kutsun sitä ihmisessä olevaa muuttumattomuutta tietoisuudeksi. Joku muu puhukoon siitä muulla nimellä. Mutta!
Ateistinen tiede ei voi kuitenkaan nimittäin muuta kuin väittää kaikkia ihmisen ominaisuuksia ajallisiksi ja katoaviksi. Ateistinen tiede julistaa riviensä välistä, että itse olemassaolo on kahden olemattomuuden välissä, ja ihminen on siihen olemattomuuteen sattumalta putkahtanut affektikasa.
Ateistitieteessä kaikkein tärkeintä on pitää totuus poissa mielestä, joten koska ateistitieteen tekijöiden mielessä ei ole totuutta, joka kestäisi loogisen ajattelun edessä, niin siksi tällainenkin pohdinta julistetaan tiede-foorumeilla ilman minkäänlaista tieteellistä ajattelua pelkästään ateismin vastustaksi, joka on jo sinänsä epätieteellistä, koska ateistien ja tieteen mukaan ateismi on puhdasta ja muuttumatonta totuutta, jossa ei ole mitään ristiriitaa tai virhettä
Tiede.fi: Kotimaan artikkelista; Evoluutio kumoaa ateismin
Tiede.fi: Aito sattuma kohtaa loppunsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti