maanantai 14. syyskuuta 2009

Osaanko arvostaa muita

Monet näille sivuille eksyneet ovat ehkäpä huomanneet, etten osaa lainkaan arvostaa rikkaita, kuten poliitikkoja. Tosin osata-verbi on tässä kohtaan hieman väärä käsite, sillä eihän kenenkään tarvitse arvostaa jotakin työtä kahteen kertaan.

Viisas välttää päällekkäisyyksiä. Ei ole esimerkiksi suotavaa, että meillä olisi kaksi kansakuntamme johtajaa; presidentti ja pääministeri. Pitää olla vain yksi virka kutakin.

Luonnossakaan ei ole mitään päällekkäisyyksiä. Jokaisella eläimellä ja organismilla (kuten esim yksilöihmisellä ja muurahaisen -tai ampiaisen pesällä) on kaikista muista poikkeava funktio. Samoin on laita itse luonnon perusvoimilla; olemassaolo olisi mahdotonta, jos olisi toiminnaltaan kaksikin samanlaista luonnonvoimaa, vaikkapa esimerkiksi olisi kaksi aineen gravitaatiota, jolloin vetovoima olisi moninkertainen.... koko luonto olisi lamassa...

Kun tätä arvostus-asiaa näin pohtii, niin huomaa heti, ettei se ole lainkaan negatiivisesti sanottu, kun totean, etten arvosta tippaakaan niitä, jotka saavat arvostuksensa jollakin muulla tavoin.

Rikkaat -kuten poliitikot- saavat työstään suorastaan ylitsevuotavan arvostuksen - rahana.

En siis ole millään tavoin pahansuopa rikkaita kohtaan, eikä myöskään asenteeni ole heitä kohtaan muuta kuin äärimmäisen positiivinen, vaikka en järjellisenä ihmisenä pystykään antamaan heille automaattisesti tulevan rahallisen arvon lisäksi muuta arvoa. Asenteeni on äärimmäisen looginen, ja johtuu vain lukijan omista ennakkoluuloista, jos hän luulee, että jotenkin vihaisin rikkaita tai heitä halveksisin enemmän kuin heille tulee työstään rahallista arvostusta.

Sen sijaan en koskaan voi lopettaa kritiikkiäni rikkaiden suunnilleen täydellistä typeryyttä kohtaan. Rikkaat nimittäin sanovat arvostavansa itseään köyhempiä sitä enemmän mitä pienemmällä palkalla he työtään tekevät.

Kaikkein eniten rikkaat antavat sanallista arvoa ilmaistyöntekijöille.

Jos siis joku luulee, että pilkkaan rikkaita, kun en arvosta pätkääkään heitä, niin miksi ette samantien usko samaa rikkaista, jotka suorastaan rienaavat heitä, jotka tekevät yhteiskunnassa ilmaistyötä. Sillä järki sanoo, että rikkaiden sanallinen arvostus on täysin päin vastaista, millä he itse vaativat työtään arvostettavan!

Rikas suorastaan vaatii ulkomaille lähtemisen uhalla itselleen rahallista arvostusta, joten koska rikas ei osaa käytännössä mitata työnsä arvoa muuten kuin rahalla, niin täytyy todellakin olla pää umpiluuta, jos uskoo, että rikkaan sanallinen arvostus vapaaehtoisuutta kohtaan olisi aitoa arvonantoa.

Kun siis ajattelet mielessäsi, että tämän kirjoittaja ei osaa lainkaan antaa arvoa rikkaille, niin mieti sitä, että täsmälleen samalla tavalla yksikään rikas ei osaa antaa sitä arvoa ilmaistyöntekijöille, jota rikas vaatii ehdoitta itselleen. Lukija on todellakin pihalla järjellisyydestä, jos hän uskoo, että ihminen voisi elää rikkaiden sanoilla.

Eihän rikkaatkaan vaadi työstään kauniita sanoja, vaan selvää käteistä! Tajuatteko!

Koska rikas vaatii itselleen rahallista arvostusta, niin:

1. Olisin typerys, jos puhuisin rikkaista kauniisti, koska rikas ei elä sanoista, vaan jokaisesta leivästä, jonka joku köyhä tekee.
2. Rikas olisi typerys, jos hän vaatii rahallisen arvon lisäksi kauniita sanoja.
3. Rikas ehdollistuisi vieläkin lujemmin rahajuoppouteen, jos hänelle annettaisiin rahan lisäksi sanallista arvoa.
Onhan se typerää nauraa lapsellekin hyväntahtoisesti, kun lapsi on tehnyt jotakin ilkeetä! Rikas on erittäin ilkeä, kun ei osaa arvostaa muita samalla tavalla, miten haluaa itseään arvostettavan.

Kun siis jatkan tästä edelleen, niin sekään ei ole rikkaiden vihaamista, kun vaan totean, miten typeriä rikkaat ovat, kun he hyvinä päivinä haluavat rahajuoppoina kaikki vapaaehtoistyöt palkkatyöksi, mutta kun tulee vähänkin vaikeammat ajat, niin rikkaat poraavat kauniita sanojaan vollottaen köyhille, miten arvokasta työtä te teettekään, kun teette tämän kaiken ilmaiseksi!
Toinen toisiaan seuraavat lamat johtuvat siis siitä, että rikkaat saavat kaksinkertaista arvostusta; ensin he vaativat ja suorastaan ryöstävät itselleen rahallisen arvostuksen ja sitten he laativat itselleen pilkkalakeja ja vahtivat mediaa, ettei sieltä tule heille muuta kuin toinen mokoma lisää arvostusta, eli perseennuolemista.

Oikeusministeriö: Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, 27.9.2006

HS.uutiset: Vapaaehtoistyön arvo kasvaa työttömyyden lisääntyessä

LUM: Oulunkylän Kiekko-Kerhon vapaaehtoistyön arvo arvioitavissa 664 000 markaksi

Ei kommentteja: