Isokallion mukaan politiikkaa tehdään negatiivisella asenteella, joka ilmenee esimerkiksi uhkakuvien luomisena, joilla kansa saadaan pelottelulla hyväksymään negatiivinen lainsäädäntö, joka tuottaa oikeustajun vastaisia lakeja.
Mietin sitä, ja tulin siihen tulokseen, että asiassa on vinha perä. Poliitikot jopa julistavat olevansa positiivia, jotta he voisivat salata sen tosiasian, miten valtavan negatiivisia he ovatkaan. Käsky käskyn päälle, laki lain päälle --kunnes kansalaisten taakka romahtaa.
Esimerkiksi, poliitikot pelottelevat suomalaisia aivovuodolla; että jos poliitkot eivät kohtele rikkaita helläkätisesti ja luo heille erilaisia etuoikeuksia, niin meitä kohtaa aivovuoto.
Samaan aikaan kuitenkin poliitikot haalivat tänne ilman minkäänlaista valikointia porukkaa, jonka aivojen kunnosta poliitikot vähät välittävät, ja joiden pärjäämisen huonoutta Suomessa selitellään tulijoiden kulttuurilla, vaikka kaikkien kulttuurien piti olla yhtä hyviä niiden silmissä, jotka suvaitsevaisuuden nimissä sulkevat silmänsä kansoja vertailevilta tutkimuksilta. Uskontojen paremmuusvertailu on vielä kaukana tulevaisuudessa.
Kun sitten poliitikot ovat saaneet Suomeen maahanmuuttajia, ja kun he eivät olekaan niitä kauan kaivattuja kultamunia muniavia kanoja, niin poliitikot keksivätkin positiivisen syrjinnän; maahanmuuttajille pitää antaa etuoikeuksia, koska muutoin he eivät pärjää Suomessa! Uusi Suomi: Helsinki antaa maahanmuuttajille ”positiivista erityiskohtelua”
(Muuten, miten ja milloin poliitikot ajattelivat lopettaa maahanmuuttajilta etuoikeudet? Onko ihan varmaa, että se etuoikeuksien poisto sitten joskus hamassa tulevaisuudessa sujuu yhtä helposti kuin poliitikoiden etuoikeuksien poistaminen nykyään?
)
US.blogi, Richard Järnefelt 17.4.2010: Positiivinen syrjintä?
Poliitikot mielellään kutsuvat asennettaan positiiviseksi - ja samalla he liimaavat positiivisuusleiman jokaiseen käsitteeseen, minkä he pelon ilmapiiriinsä luovat. Poliitikot ovat esimerkiksi suvaitsevaisia; suvaitsevaisuus on poliitikoiden mielestä positiivinen asia. Mutta!
Koska poliitikot ovatkin langoitettu hermostoltaan negatiivisesti, niin siitä huomataan, että poliitikkojen positiiviset asiat ovatkin negatiivisia; poliitikoiden suvaitsevaisuus on suvaitsevaisuutta ainoastaan samoinajattelevia kohtaan, eli niitä kohtaan, jotka ovat uskossa suvaitsevaisuusideologiaan, jolloin sellaisten ideologiaan uskovien ei ole tarvis ensinkään ajatella mitään.
Ajatelkaa nyt sitäkin, mitä se suvaitsevaisten suvaitsevaisuus on oikeasti: Suvaitsevaiset tuomitsevat kaikki ne suvaitsemattomiksi, jotka eivät hoe suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuuteen uskoville pelkkä asian realistinen ajattelu, kritisoiminen on suvaitsemattomuutta, eli rehellisesti sanoen; suvaitsevaisten suvaitsevaisuus onkin äärimmäisen negatiivista, joka ei sisällä lainkaan älyllisyyttä.
Suvaitsevaisuus ei itsessään kerro mitään suvaittavan asian positiivisuudesta. Suvaitsevaisen on ensin tunnettava käsite positiivinen ennen kuin hän voi väittää suvaitsevaisuuden olevan positiivista;
Positiivinen ei ole suvaitsevaisuutta, mutta
suvaitsevaisuus saattaa olla positiivista.
Vrt: Punainen ei ole aurinko,
mutta aurinko voi olla punainen.
Suvaitsevaiset ja monikulttuurisuutta puolustavat ovat tehneet kolossaalisen virheen siinä, kun he uskovat suvaitsevaisuuden olevan positiivisuuden synonyymi; että jos ihminen ei ajattele täsmälleen samalla tavalla kuin suvaitsevainen, niin silloin sellainen ihminen on suvaitsevaiston mielestä negatiivinen ja ansaitsee tulla syrjityksi. Esim. Ruotsidemokraatit versus suvaitsevaiset.
Suvaitsevaisuus perustuu haihatteluun; suvaitsevaisuutta ei voi perustella järjellisesti. Suvaitsevaisuudessa ei ole mitään reaalista itsessään, joka huomataan siitä, että suvaitsevaisuus-käsitteeseen pitää liimata päälle adjektiivi, jotta sitä voitaisiin kaupata ns. suvaitsemattomille:
"Ostakaa minulta suvaitsevaisuus, koska se on kalttaaltaan päällystetty kiiltävällä positiivisuudella."
Suvaitsevaisuuden vastakohta ei ole ei-suvaitsevaisuus, suvaitsemattomuus. Sellaiselle asialle ei ole olemassa vastakohtaa, joka ei ole itsenäisesti olemassaolossa. Suvaitsevaisuus ei siis vaadi mitään vastakohtaan, koska itse suvaitsevaisuus ei ole realiteetti itsessään, vaan se riippuu täysin ihmisen uskosta:
Suvaitsevaisuuden päällystäminen positiivisuudella on uskonnollinen teko; se on ainoastaan uskomus, että suvaitsevaisuus on positiivista.
MALLIESIMERKKI REALISTISESTA AJATTELUSTA
Minun on turha yrittää määritellä itseäni suvaitsemattomaksi, koska en voi olla minkään vastakohta; reaalisuudessa mikään asia ei ole minkään toisen vastakohta. En voisi olla realisti, jos pyrkisin olemaan suvaitsevaisten vastakohta, semminkään, kun suvaitsevaisuus on epärealistinen käsite.
Toki, suvaitsevaiset määritelkööt minut miten he lystäävät, koska kuten edeltä on käynyt ilmi, niin suvaitsevaiston keskuudesta ei löydy yhden yhtäkään, joka osaisi ajatella itsenäisesti.
Olen realisti. Realistina pyrkimykseni on päästä omaehtoisella ajattelulla perille asioiden todellisesta laidasta.
Ajatteluni ei voisi olla realistista, jos pelkäisin ajatella vaikkapa maahanmuuttoa kriittisesti. Realistinen ajattelija ei voi koskaan pysäyttää ajattelua havaitessaan ajattelunsa johdattavan hänet realiteettien tajuamiseen.
Realistin kohtalona on antaa ajatuksen lentää perille asti, mitä ikinä sellainen perillepääsy kulloisellekin ajatukselle merkitsee, koska asialla ei voi olla aitoa merkitystä, jos ajatusta ei ole ajateltu vapaasti loppuun asti.
Toisin kuin suvaitsevainen, niin realisti ei voi tuosta noin vain vetää hihasta käsitteen positiivisuutta; realisti on läpeensä ja ylt'ympäriinsä riippuvainen realiteeteista. Realistin asenne vaatii omaehtoista ajattelua, koska muutoin "realistin" ajattelu olisi suvaisevaisten kaltaista haihattelua.
Olen sen ajatellut niin, että ihminen tuntee suvaitsevaisuuden olevan kuin untuvapeitto, johon on varmaankin mukava upota silloin, kun pelkää oman ajattelun mahdollisuuksia; että oma ajattelu antaisikin ajattelijalle uskottavan opillisen tiedon sijaan realismia.
Suvaitsevaisuus on uskoa siihen, että suvaitsevaisuus on positiivinen juttu. Kuten uskonnossa yleensä, niin myöskin suvaitsevaiset kieltäytyvät ajattelemasta, jotta he voisivat säilyttää illuusionsa suvaitsevaisuudesta ja sen ihanuudesta. Suvaitsevaiset jopa käyttäytyvät samoin kuin fundamentalistiset uskovaiset; Suvaitsevaiset kieltävät jopa oman maansa kansalaiset ja demokratian, jotta he voisivat välttyä kohtaamasta reaalisuutta.
Alussa todettiin Kalle Isokallioon viitaten, että 80 prosenttia ihmisistä on ominaisnegatiivisia, joten eipä suvaitsevaisia oikein voi syyllistäkään realiteettien tajun puutteesta, koska se puute on ehkäpä suorastaan heidän geneettinen erityispiirre.
Suosittelen, että ensivaaleissa ajattelevat ihmiset äänestävät ajattelevia ihmisiä, jolloin muutos on realistinen mahdollisuus huolimatta negatiivisten suuresta yliedustuksellisuudesta.
US.blogi; Peter Rumjantzeff, 6.11.2010: Persut ja Jatkosodan henki
Piraattipuolueen blogi: Halla-ahon tuomio osoittaa tarpeen lainmuutokseen
Iltalehti 8.11.2010: Aarno Laitinen; Valta huligaaneille
Iltalehti 8.11.2010: Jyrki Lehtola; Vääränlainen ihminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti