SoTe-uudistuksen perusajatus

SoTe-uudistuksen idean loppuun saakka ajattelu vaatii, että vähimmäisperhekooksi pitää määrätä vähintään 10 henkilö, koska pienemmät perheet eivät voi pärjätä omillaan. SOTE:n ideana on, että ihmisen terveysdenhoito maksaa sitä enemmän mitä pienempi on se ryhmä, johon palvelua tarvitseva kuuluu. Että yhden ja kahden lapsen perheissä on enemmän sairautta kuin 10-lapsisissa perheissä. Tämä ensinnä.

Toiseksi SOTE-uudistuksesta voidaan lukea myös se, että terveydenhoitomenot eivät ole missään suhteessa ryhmien kokoon nähden; että pienissä ryhmissä on enemmän sairaita, oleskelijoita, kerjäläisiä ja muita sossun asiakkaita kuin isoissa ryhmissä. SOTE-uudistuksen ajajien mukaan ihmiset voivat pienissä huonommin ja heillä on niissä paljon vapaampi mahdollisuus loisia muiden kustannuksella.

Esimerkiksi Islanti on tuomittu konkursiin, koska sen reilu 300 000 asukkaan väki asuu yli seitsemässä kymmenessä kunnassa: Luettelo Islannin kunnista.

Pienkunnissa ei ole samanlaista ryhmäpainetta kuin suurissa kuinnissa, koska pienkunnissa asukkaat eivät tunne toisiaan päin vastoin kuin esimerkiksi Helsingissä, missä kaikki tuntevat toisensa, joten siksi täällä on paljon heikommat mahdollisuudet jättäytyä sossun armoille.
Esimerkiksi Romanian ja Bulgarian kerjäläiset eivät mistään hinnasta mene mihinkään pienkuntaan, koska niissä pienissä kunnissa kerjäläiset eivät yksinkertaisesti selviäisi hengissä.

SOTE-uudistus ei perustu järkeen. Ei ole sellaista järkeä, joka voisi todistaa pienet ryhmät suurempia elinkelvottomattomammiksi, epätaloudellisimmiksi - koska jos olisi totuus, että pienet ovat epätaloudellisia, niin silloin mikään ryhmä ei olisi voinut kasvaa suureksi, koska pienet ryhmät olisivat järjestään kuolleet pois epäkelpoina. Kyse on kasvusta. Kuntien yhteen liittäminen ei ole kasvua, vaan se on suuremman väkivaltaa.

Huomataan selvästi, että SOTE-uudistus tehdään vain siksi, että kerjäläiset ja muut sosiaalipummit voisivat pärjätä myös mualla kuin Helsingissä. Mitään muuta järjellistä selitystä suurkunnille ja suurpalvelualueille ei voi järjellä löytää. Sillä mitä pienempi ryhmä sen paremmin sen yksilöt voivat tukea toisiaan, joten jo sekin estää pienten ryhmien ihmisten syrjäytymisen ja heikkoisuuden ja ihmisten ryöstelyn.

Tietysti. Pienikin kunta voi munia kaiken, jos sillä on roistokapitalisteja johtajinaan, joiden palkat, etuisuudet ja eläkkeet vaativat heitä vollottamaan kunnan pienuutta, eli veronmaksajien vähyyttä.

Pienistä kunnista ei niin vain löydy edes halpatyövoimaa, kun taasen suurkunnista löytyy aina riittävä työvoimareservi, johon roistokapitalistit voivat kohdistaa kivoja pakotteita, joilla heidät saadaan rikkaiden orjiksi.