perjantai 31. heinäkuuta 2015

Loukkaantumiskulttuuri tuottaa tunnejuoppoutta

KL, 20.4. 2016: Tunneälyyn liitettiin ikävä narsistinen piirre

Sananvapauden kaikkinaiset rajoitukset ovat loukkaantumiskulttuurin kehittämistä, joka saa ihmiset loukkaantumaan lillukanvarsistakin. Loukkaantumisen tunne johtuu siitä, että on nauttinut liikaa tunteellisuutta; Loukkaantuminen on osoitus voimakkaasta tunnehumalatilasta, joka pohjimmiltaan johtuu siitä, ettei ihminen ole itse saanut aikaan mitään merkittävää.
Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei loukkaannu muitten puheista. Loukkaantumista varjeleva kulttuuri ei kannusta ihmisiä kehittämään itselleen hyvää itsetuntoa. Ihminen ei voi saada hyvää itsetuntoa muutoin tekemällä jotain aitoa ja merkittävää. Hyvä itsetunto antaa elinikäisen suojan mitättömyyksiä (joiden seuraamuksia ovat mm. loukkaantumistunteet) vastaan.
Ihmiset tulevat himoriippuvaisiksi omista tunteistaan mitä enemmän heidän mielipiteitään rajoitetaan. Ainoa keino, jolla päästäisiin eroon rasismista, vihapuheista ja kaikista muista ilmiöistä, joista tunnejuopot haluavat juopua on siinä, että ei välitetä mitään sellaisista sanomisista, joista itse ei pidä.

Esimerkkivertaus: En pidä kirkkaista viinoista, joten en myöskään välitä millään tavoin hakeutua sellaisten pariin, jotka nauttivat kirkkaita, enkä myöskään itse työnnä omaan päähäni mitään sitä kirkasta, josta edellä mainitsin. Vain punaista tai kullankeltaista.
Sama pätee myös tunteisiin. Pidän huonoja tunteita väkevinä tunteina, joita en halua nauttia, koska en halua saattaa itseäni loukkaantumistunteen valtaan. Siksi nautin vain "punaisista" tunteista, kuten lihasten hallitsemisesta ääriolosuhteissa. Esimerkkinä vaikkapa kivilinnan rakentaminen, joka tehokkaasti estää minua ajattelemastakaan mitään muitten puheista. -- Loukkaantuminen johtuu siitä, ettei ihmisellä ole ollut mitään hyödyllistä tekemistä, joka estäisi häntä kuuntelemasta toisten mitättömyyksiä.
Kukaan ei voi tuntea mitään muuta kuin omia tunteitaan. Onhan se täysin absurdia syyttää muita siitä, että on vääntänyt aivonsa tunnemoodiin. Jos en pidä tietynlaisista tunteistani, niin en todellakaan ole niin typerä, että loisin itse sellaista pääni sisälle, josta en pidä. Jokainen ihminen on ihan itse vastuussa omista tunteistaan;
Kukaan ulkopuolinen ei ole voinut aiheuttaa sinun tuntemia tunteita, vaan ihminen ihan itse vääntää aivoihinsa tunnetiloja. Ihminen on kertakaikkisen typerä, jos hän syyttää omista tunteistaan muita. Myös huonot tunteesi ovat ihan sinun ikiomia. Jos et halua itseesi huonoja tunteita, niin pyri silloin hallitsemaan itse itseäsi äläkä loukkaa itseäsi.

Loukkaavien tunteiden vallassa oleminen on sama kuin olisit krapulassa. Myös krapula on ihmisen itsensä aiheuttama, joten voidaan järkeillä, että ihminen on itse aiheuttanut myös huonotunteisuutensa. Tosin tässä voidaan huomata, että loukkaantumistunteen vallassa oleva ei pysty itse järkeilemään tällaisia asioita, ja itse asiassa sellaiset ihmiset eivät ylipäätään osaa järkeillä, jotka haluavat kuulla sanoja, joilla he pääsevät kokemaan tunteellisuutta, joka suurina annoksina johtaa tunnekrapulaan, eli loukkaantumiseen.
Suvaitsevaisuus kroonista tunnejuoppoutta
Rasismin vastustajat kuuluvat tunneälymystöön, jotka haluavat nauttia mahdollisimman väkeviä tunteita ja juopua niistä niin maan perusteellisesti. Ihminen on selvästi tunnehumalassa, jos hän ei pysty hallitsemaan omia tunteitaan. On irvokasta,että sellaiset saavat määräillä kaikkia muita, jotka eivät selvästikään hallitse omia tunteitaan.

Ihminen tunnefundamentalisti, jos hän kuulee vihapuhetta. Tunnefundamelisti kiihkoilee kaikkea sellaista vastaan, johon hän reagoi hallitsemattomatta itse itseään. Tunnekiihkoilijat eivät tunteidensa vietävinä pysty ymmärtämään sitä, että jos he vain eivät välittäisi yhtään mitään sellaista sanoista, joita he itse eivät halua sanoa, niin silloin toinen huomaisi, ettei hänen puheillaan ole mitään vaikutusta ihmiseen, joka hallitsee itse itseään - ja niin ns. vihanpuhuja alkaisi myös tekemään jotain hyödyllistä.

Loukkaantumisherkkä ihminen ilmeisesti uskoo, että joku muu kuin hän itse on aiheuttanut hänelle huonoja tunteita. Tunnejuoppo ihminen haluaa lapsellisesti uskoa, että hän on vastuussa vain hyvistä fiiliksistä, mutta se on aina joku muu, joka on syypää hänen huonoihin fiiliksiin.

Aidataan Himalaja
On ihmisiä, jotka etsivät jännitystä elämäänsä. Itse kuulun siihen ihmistyyppiin, joka haluaa kokea jotakin aitoa. Loukkaantumisen tunne on yhtä aito kuin itse aiheutettu krapula. Siksi en yhtään pidä siitä, että ympäristöstä tehdään turvallinen, koska myös turvallisuuden jatkuva lisääminen johtaa lopulta siihen, että ihminen kompastelee omiin jalkoihinsa, kuten nyt suvaitsevaiset kompastelevat omiin tunteisiinsa. Suvaitsevaisten valtaan pääsy tarkoittaisi ihmisten taantumista konttaaviksi vauvoiksi, joita ei saa odottaa mitään yritteliäisyyttä.

Kun ihminen lähtee etsimään jännittäviä tunteita, niin olisihan se ihan kertakaikkisen hullua syyttää muita siitä, jos hän vaaraa kohden mennessään vaikka kuolee omaa huolimattomuuttaan. Esimerkiksi yhteiskunta ei ole vastuussa vuorikiipeilijöiden turvallisuudesta, eikä sellainen yhteiskunta olisi ihmisystävällinen, joka haluaisi estää ihmisiltä jännityksen tunteita.

Kun olen järkeillyt tätä loukkaantumiskulttuuria, niin olen tullut siihen tulokseen, ettei yhteiskuntaa saisi mitenkään pitää vastuussa siitä, jos joku ihminen on joutunut loukkaantumistunteen valtaan. Jos yhteiskunta haluaa suojella kansalaisiaan loukkaantumistunteilta, niin se olisi samaa, jos Mount Everestin huipulle tehtäisiin aidattu valtatie ja sen huippu aidattaisiin, jotta estettäisiin ihmisiä joutumasta vaaraan, kun he jännitystä etsiessään yrittävät päästä vaaraa lähelle.

Edellä sanotusta huomataan triviaalisti, että ihmisten pitäisi antaa vapaasti tuntea omia tunteitaan, koska tunteiden rajoittaminen ei ole se tie, jolla ihmiskunta pääsisi lopulliseen rauhan aikaan.
Loukkaantumistunteita rajoittava yhteiskunta ainoastaan saa ihmiset himoriippuvaiksi loukkaantumistunteista, koska silloin loukkaannutaan yhä mitättömimmistä asioista, ja halutaan oikein kissojen ja koirien avulla etsiä toisten sanomisista jotain loukkaavaa, joka estää ihmisiä toteuttamasta itseään, -- tekemästä jotain hyödyllistä. Ihminen loukkaantuu, koska hänellä on omaa hyödyttömyyttään aikaa hyödyttömyyksien kuuntelemiseen.
Pyydän ihmisiä ihan aikuisten oikeasti miettimään sitä, mitä kaikelle ns. vihapuheelle tapahtuisi, jos ei olisi ketään, joka haluaisi loukkaantua niistä. Olen aivan saletti siitä, että vain välinpitämätön suhtautuminen itseään kiusaaviin asioihin voisi lopulta lopettaa tykkänään sellaisten asioiden esittämisen.

Haluatko oikeasti elää ainutkertaisen elämäsi pehmustetussa huoneessa
Ihminen, joka loukkaantuu ns. vihapuheista, ei voisi olla loukkaantumatta myös vähemmän vihamielisestä puheesta, jos se vihaisin puhe saataisiin jotenkin estettyä. Otan vertauksen. Kun yhteiskunta alkoi suojelemaan ihmisiä vaaraan joutumiselta, niin se johtaa lopulta siihen, että ihmisiä kielletään kiipeilemästä muualla kuin valvotuissa olosuhteissa kiipeilyseinällä turvavaljaissa allaan pehmustettu lattia. Tämä jatkuva ihmisten holhoaminen on johtanut siihen, että ihmiset vollottavat pienimmistäkin asioista, sillä holhoamisen seurauksena ihmiset eivät pysty hallitsemaan edes omia lihaksiaan - puhumattakaan omista tunteistaan.
On ehdottomasti täysin vastuutonta olla ajattelematta holhoamisen seurauksia - ja esimerkiksi uskoa, että ihmisten holhoaminen tekisi ihmisistä parempia itsetuntoisuudessa ja liikkeiltään.
Holhoaminen tekee ihmisistä vastuuttomia pillittäjiä, koska holhoojat ovat heikkotuntoisia, jotka luulevat vastuullisuuden (harkitsevaisuuden, suom. huom.) olevan hyllytavaraa.
Vihapuheen vastustajat ovat tunnejuoppoja mukasuvaitsevaisia, jotka eivät pysty vuoropuheluun (kriittisesti) ajattelevien kanssa. Kun ihminen tekee itseään kiinnostavaa työtä, hänellä ei ole aikaa humaltua viinaksista eikä loukkaantua muitten puheista.

Oikeus ja Kohtuu, 31.7. 2015: Milloin Suomesta tuli Pohjois-Korea?
JH, 28.7. 2015: Tapaus Olli Immonen

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kansalaistorin ohikulkijan testi

Heippa.
Testaan vain tuota Facebookin jako-ominaisuutta. Jostain syystä en oikein ole perillä Facebookin luojien ideasta, mitä on täydellinen käyttöliittymä. Sen sijaan olen erittäin hyvin perillä siitä, mitä seuraa vasemmiston ideasta.
Facebook, 29.7. 2015: Ajatuksia Kansalaistorin ohikulkijalta

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Miksi Soini ei lausu vuorosanoja

Suomen epäonnistuminen voi olla tuloillaan:
YLE, 16.10.2010: Merkel: Monikulttuurinen Saksa on epäonnistunut

Kun Olli Immonen runoili uuteen muotoonsa tuon kaikkien tietämän ajattelunsa, jonka taistelu-sanaa hän ei yön väsymyksensä hetkellä huomannut kääntää arabiaksi, niin suvakkivassariviherpiipertäjät (svvp) olivat sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt harkita sanojaan - ja ainakin odottaa jonkin aikaa ennen kuin klikkaisi sen helmensä maailman tallottavaksi. Mutta!

Samaa harkintakykyä ei vaadita Soinilta, vaan Timo Soinin olisi heti pitänyt huutaa kovalla äänellä hänelle valmiiksi kirjoitetut vuorosanat viherpiipertäjien korviin, vaikka svvp:eet ovat jo itse huutaneet julki ne vuorosanat, joita he haluavat Soinin suusta kuulla.

Loka-Laitiselta hyvä juttu toimittajien luuloista:
IL, Laitinen, 28.7. 2015: Ilo lukea Hesaria

Olisi oikein ja kohtuullista, että suvakit sanoisivat Soinille: "Harkitse nyt vielä, mitä aiot Immosen jihad-jutusta sanoa, ettet joudu katumaan sanojasi." Mutta kun ei. Soinille ei haluta antaa harkinta-aikaa, koska hänen poliittiset vastustajansa haluavat kaiken vallan itselleen ja sen tavoitteen mukaisesti jokainen puolueuskovainen käy taistelua kaikkia muita vastaan.

Svvp:eet eivät vaadi vähempää kuin kuulla Soinin suusta sen, mitä mieltä he itse ovat PerusS.stä. Jotenkin svvp:eiden vaatimuksista paistaa epäloogisuus, joka ei voi olla lähtöisin älykkyydestä, vaan hormoneista. Olisin nimittäin itse hyvin epälooginen, jos sanoisin, että ihminen voi tuottaa epäloogisuutta älyllään. Epäloogisuus ei koskaan johdu älyllisyydestä, vaan sen puutteesta, eli tunteista, jotka johtuvat sisärauhasista, mutta ei sisäisestä rauhasta. Älyllä voi tuottaa vain älyllistä, eikä älyllisyyttä voi tuottaa millään muulla kuin vain älyllä.

Blogi, 27.7. 2015: Suvaitsevaisuus johtuu hormoneista
Facebook: "My fellow jihadist"
Takkirauta, 28.7. 2015: Immonen ja Muhos
US.puheenvuorosta, 27.7. 2015: Olli Immosta syytetään vaan ei tiedetä edes mistä

Osoitus epä-älyllisyydestä:
HU, 27.7. 2015: "Miten aiotte taistella? Aseinko vai kännissä netissä" – lue, miten Immosen kohukirjoitusta on kommentoitu:
"#immonen päivitys ei ollut ongelmallinen, koska vastustetaan monikulttuurisuutta, vaan koska kehotetaan taisteluun = väkivaltaan, kirjoitti Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo."

(Lihavointi mun) Tutkijan (ja ilmeisesti myös muiden svvp:den) mukaan taistelu-sana on synonyymi väkivalta-sanalle. Mutta. Ilmeisesti jihad ei merkitse väkivaltaa, koska muslimit saavat käyttää sitä ilman, että yksikään suvakki alkaisi siitä räksyttää. Hmmmm.

Miksiköhän islamin uskosoturit tappavat niin ahkeraan toisiaan ja vääräuskoisia, jos kerta jihad ei merkitse väkivaltaa. Miksi Suomeen ja muihin länsivaltoihin virtaa valtavasti jihadia pakenevia ihmisiä -- muslimimaista?
YLE, 28.7. 2015: Poliisi turvapaikanhakijoiden tulvasta: Ihan kaoottinen tilanne
 Ja miksi ihmeessä muslimien sallitaan käyttää jihad-sanaa niissä maissa, mihin he ovat paenneet jihadia, ilman, että suvakeilta heruisi sitä kohtaan minkäänlaista kritiikkiä.

Suomessa on korrektia käyttää taistelu-sanaa erittäin monesta asiasta. En kuitenkaan ole huomannut, että sen sanan käyttäjät olisivat väkivaltaisia, jos he ovat muualta kuin vasemmistosta. Vasemmiston suunnalta on julkisesti ilmoitettu taistelelusta kaikkia vääriä mielipiteitä vastaan ja vasemmistossa on liikkeitä, jotka taistelevat myös konkreettisesti, kivittämällä ja muilla aseilla, kuten polttamalla VR:n junanohjauslaitteita:
Vasarahammer, 20.9. 2014: Väkivaltavasemmisto ja sympatiseeraajat

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Suvaitsevaisuus johtuu hormoneista

Asiantuntijaa siteeraten voidaan sanoa, että mitä loukkaantumisherkempi ihminen on psyykeeltään sitä vasemmistolaisempi hän on. Äärivasemmistolainen on kaikkein loukkaantumisherkin ihmislaji. Loukkaantumisherkät ihmiset haluaisivat kovasti olla suvaitsevaisia, mutta kun ihminen loukkaantuu, niin silloin hän pakostikin tuo esille todellisen minänsä, joka on suvaitsemattomuutta. Vasemmistolaisille suvaitsevaisuus on parhaimmillaankin vain näyttelemistä.
Suvaitsemattomuus on loukkaantuneen ihmisen oma luomus. Älykkäät ihmiset eivät voi olla suvaitsemattomia, mutta älykkäiden ihmisten kylmä loogisuus saa loukkaantumisherkät tyypit luulemaan, että kriittinen ajattelu on suvaitsemattomuutta, ja siksi loukkaantumisherkkä ihminen loukkaantuu ja joutuu vääjäämättömästi itse esittämään suvaitsemattomuuuttaan kriittistä ajattelua kohtaan.

Niin sanottu tunneälykäs ihminen sietää vain sellaista puhetta, joka on täysin mitään sanomatonta löpinää. Kun tunteellinen  ihminen kohtaa faktoja, niin loukkaantumisilmiö tapahtuu ja ihminen joutuu suvaitsemattomuuden julmaan otteeseen, joka saa hänet hysteerisesti esittämään loukkaantumistaan. Kaksoisstandardi syntyy tunnejuopon pettäessä itseään. Tunteellisuuden vaikutuksen alaisina vihervassarisuvikset eivät edes itse ymmärrä, miten selviä heidän kaksoisstandardinsa ovat muiden silmissä.
Kun ihminen joutuu loukkaantumismoodiin, niin silloin hänen älykkyysmoodinsa toiminta estyy. Ihminen ei voi olla samaan aikaan älykäs ja loukkaantunut. Tästä huomataan triviaalisti, miksi loukkaantunut ihminen ei pysty älylliseen ajatteluun ja käyttäytymään loogisesti.
Tunteellisuus ja älykkyys ovat kuin yö ja päivä. Tunteellisuuttaan korostavat ihmiset himoitsevat pääsevänsä loukkaantumaan milloin mistäkin lillukan varresta, koska tunnetila on heille kuin huumausainetta, jota pitää saada joka päivä. Jos vasemmistolainen ei saa loukkaantua, niin hän masentuu, jolloin masennus luo hänelle tunnetta, jolloin hän pääsee juopumaan tunteistaan uudestaan ja uudestaan.

Samantuntoiset ihmiset hakeutuvat kaltaistensa pariin. Loogisesti ajattelevat eivät juurikaan voi sietää sellaisia, jotka jatkuvasti esittävät tunteitaan. Ja päin vastoin: Tunteellisuuttaan korostavat ovat jopa luoneet oman ideologiansa, jonka mukaan he voivat kokea ylemmyyttä kaikkia muita kohtaan, kun he vaativat loogisesti ajattelevien ihmisten verorahoja käytettäväksi kaikenlaiseen holhoamiseen.

Vasemmistolaisuuden peruspilari on epälooginen tunteellisuus, joka pakottaa vasemmistolaisia toimimaan vastoin ihmisenä olemisen syvintä olemusta, eli viisautta. Vasemmistolaisuus voi säilyä (puolue)ideologiana vain niin kauan, kun ihmiset tulevat himoriippuvaisiksi tunteistaan. Kaikki ne, jotka loukkaantuvat vaikkapa Olli Immosen puheista, ovat tunnehumalassa, eivätkä siksi ymmärrä omaa eivätkä kansakunnan parasta.
Tunnejuopot varmasti tiesivät, mikä on Immosen kanta maahanmuuttoon, joten päivän selvästi vasemmistolaiset halusivat vain tekosyyn saadakseen humaltua omista tunteistaan. Juopoille on tunnusomaista, että he etsimällä etsivät kissanristiäisiä voidakseen ottaa sitä huumava ainetta, josta he ovat riippuvaisia.
On tapauksia, joissa ihminen on tervehtynyt loukkaantumisherkkyydestään, päässyt irti tunteellisuuden huumaavasta vaikutuksesta. Esimerkiksi Björn Wahlroos oli nuoruudessaan tunteidensa vietävinä, joka veti hänet pahasti vasemmalle. Tästä huomataan, että vasemmisto ja sen tunnejuoppoudesta kärsivät ihmiset vetävät nuoria, koska valheellista oppia saaneet nuoret ovat vielä sekaisin hormoneista. Kun ihmisen hormonitoiminta tasapainottuu iän myötä, niin hänellä on mahdollisuus tulla järkiinsä ja päästä uudestaan älyllisyyden puolelle.

Vasemmisto on totta tosiaan tunneälymystöä, joka voi ymmärtää vain tunteen purkauksia.

On kuitenkin toivottomia tapauksia, joita ei edes ikääntyminen pelasta tunteellisuudesta.

Tiede, 13.4. 2015: Poliittinen asenne riippuu geeneistä

Turistien kuvauskohteet

Oletteko panneet merkille, mitä rakennuksia turistit kuvaavat?
Onko kukaan nähnyt turistien kuvaavan näitä nykyarkkitehtien laatikoita?

Esimerkiksi Sanomataloa väsättiin kolmisen vuotta, mutta kukaan itseään kunnioittava turisti ei vie sen kuvia kotiinsa. Vastaavasti 100 vuotta sitten talojen valmistumisaika taisi olla jopa lyhyempi kuin nykyisten homelaatikoiden, mutta siitä huolimatta turistit kuvaavat vain niitä vanhoja taloja. Olen nimittäin tehnyt tutkimuksia siitä, mitä rakennuksia turistit kuvaavat ja lähes poikkeuksetta turisten kuvauskohteina ovat ne 1800-luvun ja 1900-luvun alun rakennukset. Harmittaako arkkitehtejä? Voisitteko mennä vaikka Aleksanterinkadulle kesäpäivänä, ja katsella, minkä rakennusten edessä turistien kamerat ovat esillä.

Ainakin mua ottaisi päähän kovasti, jos mun piirtämä rakennus olisi turisteille täysin mitään sanomaton kohde. Itse olen tehnyt vapaalla kädellä Pohjois-Pasilaan kivilinnan, joka on suosittu kuvauskohde jokaiselle, joka on sen löytänyt. En usko sellaiseen arkkitehtuuriin, josta ei selvästi näy vapaan mielen -ja käden jälki.

Entä sitten suomalaiset, kun he ovat ulkomailla turistin roolissa. Menevätkö suomalaiset vaikkapa Kreikkaan ihastelemaan nykyarkkitehtien laatikoita? Vai ovatko Pariisin keskiaikaiset rakennukset jotenkin niin iljettäviä, ettei suomalainen ainakaan niiden takia mene Pariisiin? Miksi turistit menevät Egyptin kuninkaiden laaksoon kameroiden kanssa, jos kerta nykyarkkitehtuuri tuottaa kansakuntaan enemmän varallisuutta? Vai tuottaako?

Voisiko olla niin, että Suomikaan ei rämpisi talouskriiseissä, jos arkkitehdit loisivat kauneutta laatikoiden sijasta - ja lopettaisivat vanhojen rakennusten hävittämisen - ja vaatisivat jo tehtyjen laatikoiden totaalisen hävittämisen. Olen sitä mieltä, että lällärilaatikkoarkkitehdit ovat suurelta osin vastuussa Suomen talouden heikkoudesta.

Blogi, 26.7. 2015: Rumaa arkkitehtuuria
Takkirauta, 13.10. 2010: Huono arkkitehtuuri, osa IV
Facebook: Pasilan Kivilinna

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Rumaa arkkitehtuuria

IS, 23.7. 2015: Ihan kamala kesäkaupunki.
Anna Perho ajattelee hieman samalla tavalla nykyajan taloista kuin minäkin, mutta sillä erolla, että pyrin itse käyttämään aitoa kieltä, jotta lukijalle ei jäisi epäselväksi, mitä mieltä olen, eikä lukijan tarvitsisi käyttää kallisarvoista aivostoaan turhanpäiväisyyksiin, kuten tulkintoihin. Miettikää sitäkin, että Olli Immosen sanoja on jouduttu tulkitsemaan, jotta tulkitsijat voisivat jälleen kerran vetää herneen palkoja neniinsä. Tulkinta ei ikinä ole totuus. Jospa vain viherpiipertäjät tekisivät tulkintoja myös imaamien opeista, mutta kuten jokainen ajatteleva ihminen tietää, niin vihervassarit eivät uskalla puhua edes niitä vihan sanoja, joita muslimit esittävät meistä, puhumattakaan, että he tulkitsivat niitä samalla logiikalla kuin persujen totuuden ilmauksia.
Blogi, 27.7. 2015: Turistien kuvauskohteet.
Blogi, 12.9. 2017: Turistien kiehtovat kuvauskohteet.
Nykyajan arkkitehtyyri on Jumalan teatteria, kakkaa kansan naamalle.
Arkkitehdit löysivät viivottimen ja suorakulmion 1940-luvulla ja siitä saakka he ovat olleet haltioissaan siitä, miten hienosti he onnistuvat vetelemään suoria viivoja. Jotkut arkkitehdit osaavat edes hieman hävetä pyhää yksinkertaisuuttaan, joten he piirtävät laatikoihinsa töröjä, jotta voisivat sillä peittää ilmiselvän lahjattomuutensa. Lähes sataan vuoteen arkkitehdeiltä ei ole vaadittu piirustustaitoa. Viivoitinta käyttävät sellaiset, jotka saavat koulun piirustusopista nelosen....
Arkkitehdit, jotka eivät pysty piirtämään kuin vain laatikoita, haluavat jostain syystä Suomeen mielettömän kalliita laatikkomaisia museoita, joihin "taide" piilotetaan. Ajatelkaas sitä, että jos vain Helsinki olisi säästynyt Turun taudilta, niin nyt Helsinkiin tulisi vuosittain miljoonia turisteja ihastelemaan pelkästään "ulkoilmataidetta"... En voi muuta kuin kirota sitä sukupolvea, joka ei pystynyt ymmärtämään, mitä on kauneus. Jos vain nuo saakelin lahjattomat arkkitehdit olisivat menneet metsään ja pystyttäneet laatikkonsa sinne, niin nyt meillä olisi kaksi Helsinkiä: Wanha Helsinki ja Uusi Helsinki. Ja varmaa olisi, että se Wanha Helsinki olisi kokonaisuudessaan maailmanperintö kohde.

Kun ajattelen, miksi arkkitehtien on ollut pakko tuhota Wanha Helsinki, niin olen tullut siihen lopputulemaan, että arkkitehdit ovat luonnevikaisia: Kouluissakin luonnevikaiset oppilaat kiusaavat luokan priimuksia ja tahtovat hajottaa kaiken, mikä jollakin näyttää kauniilta ja toimivalta.
Arkkitehdeiksi näyttää menevän vain sellaisia, joiden kauneudentaju on nolla. Kun ihmiseltä puuttuu kauneudentaju, niin jos hän pääsee sellaiseen asemaan, missä yhteiskunnan pitäisi antaa hänelle palkkaa laatikoiden piirustelusta, niin on jokseenkin selvää, ettei sellainen kauneudentajuton ihminen voi sietää mitään kaunista oman työnsä rinnalle. Arkkitehti on kuin kitisevä lapsi hiekkarannalla, joka hyppii muiden lasten tekemien hienojen hiekkalinnojen päälle, koska ei itse pysty eikä halua tehdä mitään vastaavaa.
Edellä sanotusta johtuen Helsingistä jouduttiin purkamaan valtavasti kauniita rakennuksia, jotta tajuttomat arkkitehdit saivat pullistella egoaan. Kaikkein pahin  tuhooja oli Alvar Aalto, joka kaiken kukkuraksi julistettiin laatikkoarkkitehtien jumalaksi.

Kun katsellaan Helsingin vanhimpia rakennuksia, niin havaitaan hämmästyttävä asia: Kun Helsingissä alettiin rakentaa kivitaloja 1800-luvulla, niin niistä saatiin heti kauniita: Rakennusten kauneus ei kehittynyt lainkaan, vaan jokainen rakennus on yksinkertaisesti vain kaunis. Esimerkkinä vaikka Kallion vanhin kivitalo, Pyhän Sydämen kappeli, 1906.
Vastaavasti: Nykyarkkitehdit osasivat heti rustata rumia rakennuksia. Rumuuskaan ei ole kehittynyt lainkaan, vaan  jokaisen vanhan tilalle pystytetty uusi pytinki on yksinkertaisesti vain ruma. Ihmeellistä.
Ja toiseksi ällistyttää se tosiseikka, että ns. Impivaarassa rakennukset valmistuivat hyvin nopeasti. Otetaan esimerkkinä vaikka Eduskuntatalo, joka on tehty kivestä. Miten kummassa se voitiin rakentaa parissa vuodessa, kun sen talvella alkanut remontti kestää kolme vuotta? Impivaaralaiset olivat paljon tehokkaampia kuin nämä nykyiset pullanyhveröt. Näyttää siltä, että tiede on oikeassa: Ihminen tyhmentyy:
YLE, 9.2. 2015: Ihmiskunta tyhmenee.
TE, 13.11. 2011: Nyt se on tutkittu: ihmiset tyhmenevät, koska älyä ei enää tarvita hengissä pysymiseen.
Olen tässä sitä mieltä, että suvaitsevaisuutta hokevien, bakteerikammoisten ja sokeria syövien ihmisten älykkyys ei kestä päivän valoa. Arkkitehdit ovat todisteena makeaa ahmivan pullamössösukupolven tyhmyydestä. Tuossa hieman lisää ihmiskuntaa piinaavasta typeryydestä:
Suomenmaa, 23.10. 2017: Kirja: "Suomi on täynnä tumpeloiden suun­nit­te­lemia ja toheloiden rakentamia taloja" – asiantuntija vaatii rangaistuksia virheel­li­sestä raken­ta­mi­sesta.
Facebook/sinenmaa/Kreikan aivovuoto laajenee.

Jos päättäjillä olisi vähääkään sitä järkeä, jolla Wanha Helsinki tehtiin, niin he hajottaisivat välittömästi nuo laatikot ja rakentaisivat uudestaan niiden paikalta puretut kauniit talot. Se tietysti maksaisi hieman, mutta Suomi saisi valtavasti takaisin mainetta ja mammonaa.

Kuvasin ja editoin tuossa perjantaina hätäseen muutamia Turun taudilta säästyneitä taloja. Jokainen voi mielessään itse päätellä, mitä vitun järkeä on ollut purkaa ja hajottaa vastaavia taloja Helsingistä sadoittain:
Picasa: Wanhaa Helsinkiä.




YLE, 19.11. 2014: Yle: Miksi Suomessa rakennetaan niin rumia taloja?
Pohjalainen, 28.4. 2011: Laatikkoarkkitehtuuri on rumaa.

Blogi, 7.8. 2013: Sanannousuja elokuussa.
Blogi, 6.12. 2011: Joulukuun kuudennen kvartaaliarkkitehtuuria.
Blogi, 1.6. 2015: Tampere-Helsinki-Guggenheim-Kivilinna-Hakamäentie.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Sattumalta Haltialan kokoontumisajoissa

Otin ja tein tuossa toissapäivänä (keskiviikkona, 15.7.2015) neljännen pedelec-retken Pohjois-Helsinkiin, aina Vantaanjoen Pitkäkoskelle saakka. Ilma sattui olemaan aurinkoinen ja lämmin, paikoitellen suorastaan helteinen. Ainakin niissä paikoissa, joissa nautin eväitäni. Ristiretkeni utopistinen tarkoitus oli etsiä ja löytää edelliskerralla jonnekin sinne peltojen vieriin hukkaamani actionkamera (Opticam FullHD Extreme). Retkeni ensisijainen tarkoitus oli tietysti vain nautiskella.

Olin ajellut kolme kertaa aiemmin samaisen reitin. Ekalla kertaa kuvailin vähän typerästi sivuttain äksönillä. Tosin niistäkin videoinneista löytyy muutama hieno kohta. Toisella kertaa laitoin äksönin kumilenksuilla tavaratelineeseen kiinni jo Vantaan puolella jokea ja ajoin sieltä täyttä häkää aina Kauppatorille saakka. Kuvasta näkyy, millainen äksöniviritin mulla oli. Videokuvaa tuli 13x5 minuutin pätkää, kun Pitkäkoski--Kauppatori-reitin pituus on noin 25 kilsaa. Ja kamera oli edelleen tukevasti kiinni.


En ollut tyytyväinen videoinnin lopputulokseen, koska aurinko paistoi takaa. Niinpä päätin tehdä vielä yhden retken hieman aiemmin kesäpäiväsaikaa, jottei aurinko paistaisi suoraan kameraan. Kuudes heinäkuuta sattui jälleen olemaan selkeämpi kohta pilvissä, joten lähdin jo hyvissä ajoin päivällä risteilemään Keskuspuistoon. Pääsin lopulta Silvolan tekoaltaan toiseen päähän saakka näkemättä kuitenkaan vilaustakaan siitä, vaikka niin olin sitä näkyä odottanut. Palasin tekoaltaan luota Vantaanjoen ylittävän kevytliikennesillan kupeeseen, jossa otin loput evääni. Sitten vaan äksöni päälle ja eiku menoksi. Parissa kohtaan talutin pahimpien kohtien yli, pyöräni kun ei ole mikään MTX-jutska. Mutta muuten ajoin polkua niin kovaa kuin pääsin.

Sähköinen avustus pyörässäni loppuu 24km/h:n kohdalla. Jostain syystä jaloistani ei tunnu löytyvän tehoja, jotta olisin päässyt polkemalla edes kolmeakymppiä. Pellon laitaan sellainenkin vauhti on kuitenkin yllättävän mukava, varsinkin, kun sitä katselee talvi-iltoina videolta. Painelin siis taakseni katsomatta Vallilaan asti ajatuksena katsella sitten myöhemmin, mitä olin taakseni jättänyt.
Jossakin Haltialan tilan jälkeen minut ohitti joku urheilupyöräilijä. Pysyin hänen perässään aina Vanhakaupungin lahdelle saakka, josta hän kääntyi Jokisuuntieltä pohjoisiin, kun itse painuin Vanhakaupungin lahden rantaa Kalasatamaan, josta ylös Vallilaan. Kotipihassa vasta huomasin, että tavaratelineellä ei enää ollut yhtään äksöniä.

Suomen kesä on ollut vähäluminen, joka on hyvä asia, koska en toivo Suomeen sellaisia lämpöjä, mitä kehitysmaissa bruukaa olemaan. Sään sateisuudesta johtuen keväällä rakentamani pedelec on ollut vähäisessä käytössä. Toissapäivänä sitten sattui jälleen kesäpäivä, joten päätin lähteä poljeksimaan pyörällä, kun sellainen peli sattuu olemaan.
Vantaanjoen vartta kulkevalle kevyenliikenteen tielle päästyäni pysähtelin niissä kohtia, joissa muistin pyörän saaneen enemmän pomppua. Potkin tien ja polun varren heinikoitakin, mutta kuten jo edellä kerroin, niin koin homman olevan utopistisempi kuin lottovoittajaksi pääseminen. Minun korkeampi päämäärä olikin lähinnä itseni kehittäminen nauttimalla sitä kaikkea, mitä mukanani ja ympärilläni oli.
Utopiani siltä päivältä loppui jonnekin Ruutinkosken alkupäähän. Sen kosken puolivälissä yhytin pitkospuiden päästä hyvin mukavan lepopaikan pirttipöytineen, joka sopi mainiosti retkieväideni jämien ottopaikaksi. Lämpöäkin tuntui olevan aivan riittävästi.

Yleensä otan retkilleni mukaan MP3-soittimen, jonka mikroSDHC-kortilla on -50,-60 ja -70-lukujen musaa. Niin olin tehnyt tuollakin retkelläni. Nautin siitäkin, kun lepopaikkojeni ohikulkijoiden kasvoilla on hymyilyä kuullessaan ja nähdessään nautinnollisten hetkieni olosuhteet. Niin myös tuon pirttipöydän ohikulkijoiden suupielet nousivat ylöspäin, kun kuulivat jo kaukaa kunnon suomalaista musiikkia. Noustessani ylös joen rannalta pääsin suoraan Haltialan tilan pihamaille.
Piha oli täynnään moottoripyöriä. Olin sattumoisen päässyt osalliseksi moottoristen kokoontumisajoon, joten laitoin välittömästi oman moottorilla varustetun pyöräni moottoripyörien rinnalle ja aloin ottamaan kuvia.... (kuvien sijainti löytyy tuolta: Picasaweb )

Kadonnutta äksöniä etsimässä
Löysin kesän ilman kärpäsiä
Löysin myös lämpöä ja valoa
Löysin kokoontumisen

Wanhan Pehtoorin tilaisuus

Pääsin osalliseksi joukkoutumisesta

Hienoin näkemäni prätkä ikinä





sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Muovitettu maailma

PÄIVITYSTÄ
IL, 16.10. 2017: Sir David Attenborough jyrähti muovin käytöstä: "Planeetan tulevaisuus on ihmiskunnan käsissä"
YLE, 21.9. 2017: Kumpi on lopulta kohtalokkaampi, ilmastonmuutos vai ympäristön muovisaaste?
IL, 28.8. 2017: Muovipussikielto astuu voimaan Keniassa - myymisestä ja kantamisesta jopa vankeutta
Stara, 10.4. 2017: Järkyttävä video Havaijin rantahiekasta – puolet muovia!
TetT, 26.7. 2017: Tyynestämerestä löydettiin jo toinen jättimäinen jätelautta - kokoluokka on taas käsittämätön
TetT, 18.5. 2017; Paratiisisaari muuttui kaatopaikaksi: tutkijat löysivät tonneittain muovijätettä
YLE, 23.5. 2017:  Maailmanperintökohde on maailman saastunein saari: Autiosaarella lojuu 18 tonnia meren tuomaa muoviroskaa
The Guardian, 15.5. 2017: 38 million pieces of plastic waste found on uninhabited South Pacific island
MTV, 9.2. 2017: Merissä on kohta enemmän muovia kuin kaloja – "Emme tiedä, mitä muovi aiheuttaa elimistössämme"
AL, 2.6. 2016: Nämä ovat todella pelottavia kuvia: merissä oleva muovi täyttää jo pieniä kalanpoikasia
YLE, 21.1. 2016: Merissä on pian enemmän muovijätettä kuin kalaa


UUSI TUTKIMUS MUOVISTA:
HS Tiede, 3.7. 2015: Itämeressä lilluu näkymätön muovimeri – muoviroskaa löytyy joka kuutiometristä

Tunnustan, että olen siisteysintoilija. En voi hyväksyä muovitettua maailmaa. Olen asiassa nykyisin jopa niin pitkällä, että en pysty enää laittamaan muovista roskapussia toiseen roskapussiin -- koska jos haluan Maatuskan, niin käyn Pietarista hankkimassa semmoisen. Se nyt vain on typerää laittaa roskapusseja sisäkkäin.

Tunnustan, että olen ottanut monia muovipusseja katujen varsilta vienyt ne työpaikalla ja käyttänyt niitä roskapusseina. 15 vuoden kahvilatyöskentelyn aikana olen säästänyt maailman jopa tuhansilta 75 litran roskapussilta. Hyvin usein käytän työpaikalla jopa leipäpusseja roskasäkkeinä; yhteen pieneen leipäpussiin mahtuu yhden pienen kahvilan koko päivän roskat. Isommat roskat -kuten tyhjät pullot- vien yksitellen ulkoroskikseen -- ihan vaan siksikin, että siitä saa liikuntaa ja hyvää mieltä.
Olen miettinyt sitäkin, että jos kloonaisin itseni miljardiksi minuksi, niin minun ei silloin tarvitsisi kerätä muiden roskia. Pidän kaikkia roskaajia pelkkinä vauvoina, joiden jätöksiä aikuisten pitää siivota.
Suomessa heitetään roskalaatikoihin päivittäin miljoonia isoja jätepusseja, joiden sisällä on miljoonia pieniä roskapusseja. Aivan kertakaikkisen älytöntä. Yksikään ihminen ei voi varmuudella julistaa, että juuri hänen roskana pitämänsä muovipussi ei päädy mereen tai muuhun luontoon. Vaikka tietäisinkin, että minun tuottamani muovijäte päätyisi polttouuniin meren sijasta, niin olisinhan tosi nuija, jos tuottaisin muovijätettä vain siksi, että polttouunissa pysyisi tuli.

HS, 9.9. 2017: Tutkijat Guardian-lehdessä: Muovi on saastuttanut jo merisuolankin – ”Muovia on ilmassa, vedessä, merenelävissä, oluessa ja käyttämässämme pöytäsuolassa”
AL, 01.9. 2015: Merten muoviongelma riistäytymässä käsistä: Pian 99 % merilinnuista kantaa sisällään muovia
AL, 13.2. 2015: Tutkijoilta surulliset luvut: Jokaisella metrillä merenrantaa 15 kauppakassillista muovijätettä
AL, 9.5. 2012:  Tyynenmeren jättimäinen muovilautta tappaa: Näin järkyttävä on merieläinten kohtalo
Blogi, 3.6. 2016: Muovinen planeetta
Blogi, 5.7. 2015: Muovitettu maailma
Blogi, 29.6. 2009: Muovinporaustorni
Blogi label: Jätevuori