maanantai 31. elokuuta 2015

Vasemmiston uskomatonta kehitysapua

Lmgtfy (Kkgva): Dead aid

Kehitysavun puolestapuhujat ja kehitysapurahojen leikkauksia vastustavat ovat niitä, jotka saavat palkkansa siitä. Kehuu kehitysapua viran puolesta. Vasemmistolainen syö veronmaksajien kädestä ja sanoo, että hänelle ei saa asettaa mitään vaatimuksia. Yleisesti ottaen huomataan, että leikkauksia vastustavista lähes kaikki kuuluvat niihin, jotka elävät verorahoilla. Mutta. Vasemmistolaisuus on humalan kaltainen tila, joka vaatii joka päivä yhä suuremman annoksen verovaroja:
Juoppo: Oi, jospa kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi.
Rikas: Oih, jospa kaikki inhimillinen toiminta rahaksi muuttuisi.
Vassari: Oih ja voih, jospa kaikki verorahat kehitysavuksi muuttuisi.
Kehitysavussa sekä avun saajat että avunantajat ovat himoriippuvaisia:
Vihreälanka, 3.4. 2009: Kuollut kehitysapu? Dambisa Moyo: ”AFRIKKA ON riippuvainen avusta. Niinkuin kaikki addiktit, se tarvitsee apua säännöllisesti, eikä pysty ajattelemaan maailmaa, jossa kehitysapua ei olisi.

Vasemmistolainen puhuu, että jos hänen kehitysapurahoja leikataan, niin silloin kehitysmaissa tapahtuu hirveitä asioita. Ikään kuin kehitysmaiden kansalaiset olisivat täysiä idiootteja, joilta ei saa eikä voi odottaa mitään omaehtoista kehitystä. Ylimielisyys ja omahyväisyys paistaa ilmiselvästi kehitysaputyöstä elantonsa saavien puheista.

Vasemmistolaisuus on himoriippuvainen valtiosta ja erityisesti veroista. Vasemmistolaisuutta ei voi olla siellä, missä ei kerätä verorahoja. Vasemmistolaisuutta ei voi selittää ilman veron keräystä. Vasemmistolaisuus syntyi ja kehittyi veronkannon kehityksen mukana. Missä on eniten veroja siellä on kaikkein himokkain porukka vaatimassa veroja omiin tarkoituksiinsa - koska vasemmistolainen addiktina ei pysty saamaan moraalista tyydystä omasta työstään, vaan uskoo moraalin tunteen syntyvän siitä, kun jakaa muiden työn ansioita omiin hommeleihinsa.

Yhteiskunnassa vain harva ymmärtää, että vasemmistolaisuus on alkoholismiin verrattava sairaus. Vasemmistojuopon toleranssi verorahoja kohtaan kehittyy samalla periaatteella kuin viinajuopon sietokyky alkoholia kohtaan. Muistan erittäin hyvin, että reilu kymmenisen vuotta sitten -kun olin ollut parikymmentä vuotta selvin päin- otin yhden keskioluen, niin se nousi päähän kuin häkä. Tänä kesänä (varsinkin nyt elokuun ajan) minulla on mennyt keskimäärin viinipullollinen päivässä, eikä se tunnu missään.

Oman toleranssini hankkimisen kokemuspohjaltani ymmärrän siis varsin hyvin niin rikkaita kuin kommareita ja muita vassareitakin, kun he nyyhkyttävät, että valtion pitää antaa heille päivittäinen rahapiikki, koska muutoin he saavat vieroitusoireita. Hallituksen leikkauspolitiikan vastustajat pelkäävät hirvittävästi sitä, että heille syntyy vasemmistojuoppouden vieroitusoireita.
US, 31.8. 2015: Yleislakolla uhkailu ihmetyttää:
”Kuinka monta yt-pommia on liitoille tarpeeksi?”

Lisää vertauksia: Juopon on hankalaa kuvitella elämää selvin päin. Samoin vasemmistolaisuuteen addiktoitunut inhoaa yli kaiken elämää kapitalistina. 
Vasemmistotilassa oleva ei kykene järjelliseen, selväpäiseen ajatteluun. Mitään järjellistä syytä ei ole vastustaa sitä, että ihmisille annettaisiin enemmän tilaa ottaa vastuuta itse itsestään.

Anonyymit Vassaristit
Käsite "Kääntää takkiinsa" on yhtä pitävä kuin käsite "pääsin irti huumeista".
Björn Walhroos pääsi aikoinaan irti vasemmistojuoppoudestaan, joten jokainen kommari voi uskoa, että myös hänen vasemmistolaisuutensa on vain humalatila. Ihmisen ei ole pakko turvautua Anonyymeihin Vassaristeihin, vaan vasemmistolaisuuden lopettaminen voi onnistua jopa omalla päätöksellä: SK, 19.3. 2010: Björn Wahlroos: Kehitysapu syytä lopettaa.

Vahtera, 4.3. 2014: Kehitysavusta koulutukseen 2/5: Nuorten koulutusohjelma
HS, 21.1. 2015: Ex-suurlähettiläs haukkuu nykyisen kehitysavun: Auttaa enemmän rikkaita kuin köyhiä
IL, 28.5. 2015: "Kehitysavun kirous" loi leikkausilmapiiriä?
SU, 12.4. 2014: Pauli Vahtera: Saadaanko Suomi uudelleen nousuun?

torstai 27. elokuuta 2015

Onnettomuuksien eksistentiaaliset syyt

Nämä viimepäivien ikävät onnettomuudet, joita lapsillekin on tapahtunut, eivät välttämättä ole kokonaan inhimillistä alkuperää. Nimittäin, olen jo kymmeniä vuosia pannut merkille, että jos tapahtuu jokin ikävä onnettomuus (ei siis tahallinen teko), niin hyvin pian sitä seuraa aivan samantyyppinen ja vastaava onnettomuus.

Kesän merkillisiin onnettomuuksiin kuului esimerkiksi se, kun moottoripyörilijään lensi 8 kilon rautaputki ja motoristi loukkaantui vakavasti. Heti perään erään auton peräkoukusta irtosi nosturi, joka osui vastaantulevaan ja yksi kuoli.
Nyt sitten ensin Helsingissä tyttö jäi kuorma-auton alle ja heti perään Tampereella tapahtui vastaava onnettomuus. Miksi? Ihminen voi vain vastata, miten, mutta miksi näitä tapahtuu tällä tavoin peräkkäin.

Mielestäni tämä asia olisi tutkimisen arvoinen, jottei se jäisi pelkästään minun mutu-tuntumaksi, jos asiassa todella on perää, että samantyyppiset onnettomuudet kasaantuvat sarjoiksi, ja lähinnä kolmen sarjoiksi. Uskoisin, että joku muukin on kaiketi kiinnittänyt asiaan huomiota.

Itse olen pohtinut sellaista mahdollisuutta, että kyseessä on itse universumin existentiaalinen ja perimmäinen ominaisuus, joka liittyy jollain tavoin Jumaluuteen ja sen monikertaiseen olemassaoloon.

Blogi, 26.3. 2015: Flight 4U 9525 Barcelona to Paradise

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Pakolaisuuden syyt ja seuraukset

Kukaan ihminen ei ole velvollinen antamaan onnellisuutta tunareille.
Onnellisuus ei ole ihmisoikeus: Onni ja onnellinen elämä ovat seurausta itsensä kehittämisestä ja itsensä toteuttamisesta fyysisenä olentona osana kehittyvää ihmiskuntaa.


Löysin aamusella hienon kirjoituksen joka käsittelee erästä uskontoa.
Tajukangas, 26.4. 2915: Mona Walter CBN:lle: Koraani levittää kauhistuttavaa aatetta
Naputtelin sen blogin kommenttiosioon oman kommentin:
Jesse: "He siivilöivät hyttysiä, mutta nielevät kameleita". Eikä tuo edellinen lause ole edes uskonnollinen vaan totuudellinen. Uskovaiset eivät ymmärrä uskonnon ja totuuden eroa (luen uskovaisiin kaikki ne, jotka eivät pysty tekemään eroa raamatun lauseiden ja uskonnon välillä. Uskonnollinen ihminen on sellainen, joka joko pitää raamattua/koraania totena tai hylkää sen epätotena, joten sellaisen ihmisen kanssa on täysin mahdotonta keskustella järkevästi.

Ateistitkaan eivät periaatteessa eroa mitenkään muista uskovaisista, koska hekään eivät pysty älylliseen suoritukseen, kuten totuushippujen löytämiseen raamatun ziljoonien satujen seasta. Ei teistä kertakaikkiaan ole kullahuuhtojiksi.

Missä tahansa kirjassa on sekä totta että satua, mutta vain älykäs ihminen voi erottaa ne toisistaan, eikä ole ihminen älykäs, jos hän ei tee sitä eroa. Älykäs ihminen ymmärtää, ettei mikään kirja ole koko totuus tai valhe. Uskonto kuin uskonto on kuin pirun pelto, josta voi löytää hippuja, jos vain pystyy älyllisyyteen.
Mainitussa blogissa oli linkki vielä toiseen yhtä hienoon kirjoitukseen, josta löysin paljon isomuksia. Eivät olleet hengettömiä, eivät edes saivareita tai penikkatäitä, vaan lutikoita, russakoita ja isomuksia, kuten tuossa Tajunkankaankin blogissa.
Ibn Matti, 23.4. 2015: Dobbins: Islamin kriitikot ovat oikeassa

Oma kommentti pakolaisuuteen
Kun rehellisesti tarkastellaan ns. pakolaisuutta, niin ei voida olla huomaamatta, että pakolaisia ja onnen etsijöitä tulee yksinomaan islamististista maista.
Muistan kuin eilisen sen ajan (joka itse asiassa tapahtui lähes eilen) milloin uutisissa näkyi usein, kun muslimit kiljuivat kuolemaa ja tuhoa länsimaille ja muslimit lastensa kanssa polttivat länsimaiden lippuja En voi mitenkään pitää länsimaihin tulvivia muslimeja viattomina sivusta seuraajina siihen, mitä islam on tehnyt muslimeille. Monet elleivät useimmat nykyisetkin muslimit ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan ja aikuina kiljuneet kuolemaa Lännelle.

Muslimit ja islam ovat sama asia. Islamia ei olisi ilman muslimeja eikä muslimeja olisi ilman islamia. Jopa ääri-islam isiksineen johtuu puhtaasti islamista ja sen noudattajista, olkoot se miten vähäistä tai ymmärtämätöntä tahansa.
Muslimit ovat lähteneet islamia pakoon, ja juuri se on tässä pakolaisuudessa kaikkein typerryttävintä, että muslimit kieltäytyvät analysoimasta omaa tilaansa, vaan he änkevät länsimaihin, ja vaativat saada täälläkin harjoittaa sitä uskontoa, jonka harjoittaminen on saanut islamilaiset valtiot kaikenlaiseen sekasortoon.

Ihmiskunnan orastava sivistys on menetty, jos muslimien sallitaan pakenevan omaa itseään sen sijaan, että heidät pakotettaisiin rakentamaan omista maistaan se onnela, jonka he luulevat löytyvän täältä vääräuskoisten koirien maasta.
Tunteellisuus ei salli suvaitsevaisille rehellistä ajattelua, jonka mukaan myös muslimeiksi itseään tituleeraville pitää antaa oikeus itse rakentaa omista maistaan vuosisatojen ajan ankaralla työllä se onnela, jonka he nyt luulevat saavansa ilman minkäänlaista omaa ponnistelua. Nythän on niin, että islam ei ole vielä saavuttanut edes sitä kehitysvaihetta, jota valistuksen ajaksi kutsutaan. Jos muslimeille sallitaan Lännessä se sama uskonnollisuus, jolla he ovat tuhonneet omat maansa, niin on varmaa, ettei heillä ole mitään halua edetä omassa kehityksessään Valistuksen aikaan, jota seuraisi Nykyaika.
On ehdottomasti väärin ihmisyyttä kohtaan ottaa ihmisiltä pois se kehitysvaihe, jonka läpi länsimaiden ihmisten piti kulkea: Me länsimaissa jouduimme omin käsin rakentamaan maistamme sen onnelan, johon nyt miljoonat muslimit haluavat ilman, että he itse ovat millään tavoin olleet mukana rakentamassa tätä itse. Ihminen ei ole järkevä, jos ei anneta ihmisen itse luoda itselleen sellaista maailmaa, jossa hän voisi kokea onnellisuutta. Selvästikään islamilaiset maat eivät voi olla onnellisia paikkoja kenellekään, joten olisi todella hullua antaa sellaisen ideologian levitä sinnekin, missä sitä pahoinvointia ei vielä ole.

Onnellisuuden etsijöille ei saa missään nimessä antaa onnellisuutta annettuna. Kannettu vesi ei kaivossa pysy: Jos ihmiseltä otetaan pois mahdollisuus omalla työllään rakentaa onnen kultamaa, niin silloin sellainen ihminen ei oikeasti voi arvostaa sitä pitkää ja ankaraa kehityshistoriaa, jonka aikana meidän länsimaiden isät ja esi-isät omin käsin ja vaivaisuuteen saakka loivat nämä valtiot, joita muslimit nyt kutsuvat paratiisimaisiksi (Esimerkiksi Abdirahim Husu Hussein:
US-blogissaan, 14.8. 2015: Suomi, maailman islamilaisin valtio ja
Uusi Suomi, 23.11. 2009: Arabilehti Suomesta: Muslimien taivas).

On suorastaan käsittämättömän typeryyden osoitus muslimeilta pitää länsimaita parempina maina kuin islamistisia maita ja silti yhä uskoa islamin olevan rauhan uskonto, jota parempaa ei ole eikä tule. Mistä maista ne ns. pakolaiset tänne vääräuskoisten rakentamiin maihin siis tulevatkaan?

On ehdottomasti järjetöntä päästää länsimaihin ihmisiä, jotka ovat sotkenet oman maansa asiat niin maan perusteellisesti. Suvaitsevaiset ovat halpamaisia kaksinaismoralisteja, jotka luulevat, että kriittinen ajattelu johtaa natsismiin, mutta eivät tajua sitä, että islamilainen ajattelu johtaa maailman tuhoamiseen. Jokainen muslimi on omilla uskonnollisilla puheillaan edistänyt oman maansa tuhoa, eikä sellaisia uskovaisia saa päästää tänne, koska sellainen puhe johtaa suvaitsevaisten mukaan vääjäämättä toisuskoisten tuhoamiseen, jolloin maailmassa ei enää olisi paikkaa, jonne muslimit voisivat paaeta.

PS. Kautta historian ihmisiä on kuollut raadantaan, kun he ovat olleet rakentamassa näitä hienoja maita, joihin muslimit haluavat. En näe minkäänlaisia perusteita sille säälille, jota esitetään muslimien hätää kohtaan, koska meidän esivanhemmat ovat varmasti kokeneet valtavan paljon enemmän hätää ja kurjuutta ja kuolemaa, kun he ovat olleet rehellisiä lenkkejä siinä kehityshistoriallisessa ankkuriketjussa, jonka viimeisimpänä lenkkinä saan itsekin olla ja rakentaa seuraavaa lenkkiä tuleville polville. Nimittäin: Muslimit eivät ilmeisesti edes halua rakentaa omia maitaan, vaan he vaativat saada onnellinen elämä harhauskoisten antamana ilman omia ponnistuksia.

Suvaitsevaiset ilman mitään tunnontuskia sallivat Pohjois-Koreassa keskitysleirit ja pohjois-korealaisten suunnattoman hädän ja kurjuuden. Samoin Afrikan ja Amerikoiden maissa tiedetään varmasti olevan valtavaa kärsimystä, mutta jostain syystä suvaitsevaiset eivät vaadi niiden alueiden maiden kansalaisia tulemaan tänne Suomeen hätää pakoon. Kehitystä ei voi olla ilman kuolemaa ja kurjuutta. Jos Suomenkin asukkailta poistetaan hätä kurjuus, niin silloin ihmiset eivät kehittäisi tätä maata.

Kysymys kuuluu: Onko islamilaisten valtioiden kehitys pysähtynyt vain onko siellä kehitystä? Jos islamilainen maailma kehittyy, niin silloin on väärin estää muslimeja osallistumasta siihen kehitykseen. Jos taasen islamilaiset valtiot eivät kehity, niin silloin on väärin ottaa tänne muslimeja, joilla ei ole ollut kykyä kehittää omia maitaan.

tiistai 25. elokuuta 2015

Kemppinen-Sananvapaus-Takkirauta-Vihavainen

Sananvapaus on mahdollista vain siellä, missä ei ole uskontoa (ateismia, islamia, lainoppineisuutta, finanssitaloutta, kommunismia, suvaitsevaisuutta tms.). Uskonto ilmenee aina toisinajattelun kieltämisenä ja viimekädessä sen paholaistamisena. Uskonnon kaksi peruspilaria ovat tunteellisuus ja negatiivisuus ja tunteellisuuskin ilmenee puhtaimmillaan negatiivisuutena. Ihmisen on mahdotonta olla uskovainen järjellisesti. Uskonto ei koskaan ilmene järjessä, vaan se lymyilee ja irvistelee aina tunteilussa.

Ihmiskunta ei voi kokea sananvapautta niin kauan, kun lait tuomitsevat uskontokritiikin. Mikään laki ei voi olla staattinen. Esimerkiksi laki uskonrauhasta kehittyy kohden täydellistä totalitarismia. Nyt vielä lainoppineet eivät koe kovinkaan mustaksi synniksi sitä, jos islamia arvostellaan maltillisesti, mutta jo muutaman vuoden kuluttua kaiken maailman kamppiset etsivät mikroskoopilla, josko se kameli jo olisi siellä neulansilmässä.
Olen kuullut maahanmuuttajiltakin, että eivät ne metsässä mitään mustikkaa näe. Sienienkin näkemiseen vaaditaan silmän harjaannuttamista. Samoin on laita loukkaavien sanojenkin näkemiseen; Ensin joku hyvin opetettu voi löytää oikein mehevän loukkaavuuden, -- mutta kun hän harjaantuu, niin pika pikaan hän näkee kaikkialla pelkkää loukkaamista. Tästä dynaamisuudesta johtuu, että hyvät kehittyvät hyviksi ja pahat pahemmiksi; että mikään laki ei voi johtaa muuhun kuin onnettomuuteen, koska jokainen laki kieltää ihmisiltä ajattelun ja kannustaa ihmisiä mielensä pahoittamiseen, joka on varsin selvää.
Mielensä pahoittaminen johtuu aina siitä, että ihminen luulee omaavansa kunniaa, johon joku laki/uskomus on hänet ehdollistanut. Kunnia ei ole ihmisen ominaisuus tai olemus, joten kunniasta loukkaantuminen johtuu puhtaasti typerryttävästä tunteellisuudesta. Ihminen pitää toista typeryyden kahleissa, jos hän jollakin tavoin uskoo, että toisen kunniaa on loukattu.

Järki ja kunnia ovat toisensa pois sulkevia. Oliko esimerkiksi Esko Ahon puolen miljoonan markan vaatimus STT:n dopinguutisen aiheuttamasta kunnianloukkauksesta jotenkin järjellinen teko?
Kunnia ja sananvapaus ovat toisensa poissulkevia. Ihminen ei voi mitään muuta kuin loukkaantua, jos hän on jonkin sortin uskovainen. Ihminen ei voi silloin olla uskovainen, kun hän sallii millaisen puheen tahansa. Loukkaantuminen on aina todiste siitä, että ihminen on halukas tuomitsemaan toisen mihin tahansa pelkän kunniansa tähden.

Täydellinen sananvapaus edellyttää sitä, ettei kukaan pahoita omaa mieltään mistään asiasta. Ihminen voi oppia pois mielensä pahoittamisesta, mutta se on mahdollista vain järkeilemällä.
Täydellisessä sananvapaudessa ei ole mitään lakia kunnianloukkaamisesta, puhumattakaan uskonrauhan rikkomisesta, tai peräti jumalanpilkasta.

Ihminen ei voi käsittää tai hahmottaa täydellistä sananvapautta nykyisellä mielentilallaan. Toisenlaista systeemiä on mahdotonta ymmärtää jostakin toisesta systeemistä käsin. Jos haluat kokea mielessäsi täydellistä sananvapautta ja sen tuomaa täydellistä vapautta, niin silloin sinä et voi samaan aikaan uskoa nykyiseen lakisysteemiin, joka ei salli sananvapautta.

Nykyiset lait ovat epäinhimillisiä, koska ne eivät ohjaa ihmisiä ihmisyyden toteuttamiseen, vaan tämä nykyinen lakisysteemi orjuuttaa ihmisen pelkäksi tunteelliseksi hölmöksi, joka ei saa itse ajatella mitään. Lakiuskovien mukaan ihminen on tehty lakia varten. Montako lakia vielä tarvitaan lisää näiden miljoonan lisäksi? Voiko lakien säätäminen edes hidastua, jos ihmiset ovat lakiuskovaisia?
Lait eivät kannusta ihmisiä ajattelemaan järjellä ja toimimaan järjellisesti. Esimerkiksi yksikään laki ei innosta ihmisiä tulemaan kilteiksi ihmisiksi, koska kiltti ihminen ei tarvitse mitään lakia. Lait vaativat ihmisiä olemaan erittäin häijyjä, joka huomataan oikein hyvin vaikka näistä suvis-loukkaantujistakin, jotka peittävät oman tunteellisuutensa lain alle. Lakien jatkuva lisääminen vaatii, että ihmiset tulevat häijyiksi. Samoin yhteiskunnan medikalisoituminen vaatii, että ihmisten pitää koko ajan tuntea olevansa sairaita. Poliitikoksi, tuomariksi ja uskovaiseksi voi ryhtyä vain sellainen, joka ei usko ihmisyyteen.
Tunteellisuus ei ole inhimillisyyttä. Ihminen esittää tunteellista vain silloin,  kun hän pyrkii saamaan myötätunteellisuutta muilta. Asia on sama kuin ihmisyydenkin väärinkäyttäminen:
Ihmiset eivät koskaan julista ihmisyyttään mistään hyvästä asiasta. Mies tai nainen ei koskaan hyvää tehtyään julista, että minäkin olen vain ihminen. Mies tai nainen julistaa olevansa ihminen vain silloin ja siinä, kun hän on jäänyt kiinni pahantekemisetä, typeryydestä.
"Minäkin olen vain ihminen" on kaikkein typerin lause, jonka ihminen voi  päästää suustaan, koska silloin hän kiistattomasti pitää omaa ihmisyyttä äärimmäisen halpamaisena olemuksena, johon voidaan vedota vain silloin, kun yritetään pitää yllä typerää tunteellista uskoa lähinnä omaan haaraväliin ja sen erinomaisuuteen.
Ihminen-käsite tai ihminen-olemus on tunteelliselle ihmiselle pelkkä keppihevonen, jolla ihminen yrittää pelastaa uskomuksensa ja välttyä järjen käytöltä.

Sananvapauden punainen lanka: Täydellisessä sananvapaudessa kukaan ei voi olla suvaitsevainen, koska täydellisessä sananvapaudessa kaikki puhuvat toisilleen vain tosiasioita ja leikkivät sanoilla. Ihminen ei voi ymmärtää sananvapautta muuten kuin älykkäänä. Ihminen ei ole ymmärtänyt sananvapautta, jos hän luulee, että älykkäät ihmiset puhuisivat valheita tai älykkyys tuottaisi panettelua. Olisi älytöntä tuomita tyhmiä vaikkapa vankilaan tai sairaalaan.

Täydellisen sananvapauden lopullinen seuraus on tyhmyyden häviäminen.
Laillisen "sananvapauden" seurauksena on tyhmyyden ylistys.

Alkon Kassalla, 24.8. 2015: Kemppinen Halla-ahona, temppelinräjäyttäjät moskeijanrakentajina?
Blogi, 25.8. 2015: Tunnejuoppouden ylistys
Blogi, 04.3. 2015: Tekosyiden top ten
Blogi, 15.2. 2010: Ole kiltti ihminen

Tunnejuoppouden ylistys

KL, 20.4. 2016: Tunneälyyn liitettiin ikävä narsistinen piirre

Kemppinen-Sananvapaus-Takkirauta-Vihavainen
Tähän sopisi otsikoksi myös Tyhmyyden ylistys tai Hulluuden ylistys.

Tunteellisuus johtaa totalitaariseen systeemiin. Suvaitsevaisuus on periaatteessa samaa kuin stalinismi tai natsismi, joka kieltää toisinajattelun, koska tunteellinen ihminen ei voi ymmärtää järkeviä lauseita: Kommunistit, natsit, muslimit, suvaitsevaiset ja muut huonosta itsetunnosta kärsivät ihmiset eivät voi sietää toisinajattelua.

Tunteellisuus johtaa myös tunteellisuuden korostamiseen. Tunteellinen ihminen ei voi olla ylistämättä tunteitaan ja vaatimatta niiden levittämistä kaikkien muidenkin päähän ((Uskonnolliset) uskomukset, opit ja ideologiat ovat pohjimmiltaan tunteita, joilla ei ole reaalista olemassaoloa. Tämä huomataan siitä, että mikä tahansa tunteellinen asia tuhoaa itsensä, jos se pääsee hallitsevaan asemaan. Esimerkkeinä vaikkapa islam ja finanssikapitalismi, joilla ei ole tulevaisuutta loogisina systeemeinä (On kapitalismin pilkkaamista puhua kapitalismista rahatalouden yhteydessä, koska rahaan uskova on lähinnä tunteellinen hölmö).
Tunteilla ei ole vastaavuutta todellisuudessa, kun taasen äly pyrkii aina löytämään oman itsensä itsensä ulkopuolelta. Kaikkeus on looginen konstruktio, ja tunteet (uskonnot) johtuvat järjen puutteesta.).

Mutta järjen ylistäminen saa järkevät ihmiset tuntemaan noloutta ja myötähäpeää.
Ihminen ei luonnostaan voi pitää siitä, että häntä kehutaan tai ylistetään. Järkevä ihminen nolostuu, jos hän joutuu kehujen kohteeksi. Sellainen ihminen on mieleltään epävakaa, joka vaatii muiden huomioivan hänen tunteensa.
On kyse sitten järjestä tai tunteista, niin ihminen, jolla on hyvä itsetunto, ei voi mitenkään korottaa järkeään tai tunteitaan. Jokainen järkevä ihminen tietää sen nolon tunteen, jos häntä kehutaan. Ainakaan itse en voi sietää sellaista, että mua kehutaan. Jokainen voi tykönään miettiä, kumpi on terveempi; ihminen joka vaatii kehuja tai ihminen, joka ei halua itseään kehuttavan.

Tunteellisuus johtuu huonosta itsetunnosta. Tunteellinen ihminen vaatii, että muiden pitää jatkuvasti huomioida toisen tunteet. Ja jos muut eivät kovin välitä toisen höpinöistä, niin seurauksena on narisistinen ilmiö.

Yleisesti voidaan todeta, että suvaitsevaisuudessa on kyse kroonisesta tyhmyydestä, josta ei voi parantua muuten kuin takkia kääntämällä. Ihmiset ovat sairastuneet tunteellisuuteen, koska he eivät ole pohtineet, mistä tämä nykyinen meno johtuu.

Ylistetty järki ei ole järkeä, vaan vaan se on ylistäjän tunteellista höpinää. Tunteellinen ihminen ei voi tyytyä vaatimattomuuteen, vaan hän vaatii, että muiden pitää ottaa huomioon hänen tunteensa.

Vihavainen, 21.8. 2015: Kun ongelmia ei ole Lainaus Timo Vihavaisen jutusta:
Todettakoon nyt varmuuden vuoksi, ettei sentimentaalisuus ole mikään ylevä moraalinen taso, jolle meidän kaikkien tulisi pyrkiä. Näin siitä huolimatta, että kansamme sietää idolinaan Vesku Loiria ja hänen kaltaisiaan, jotka sivistysmaissa eivät pääsisi esiintymään julkisesti ja vieläpä maksusta.
Sentimentaalisuus on infantiili tila, joka on ominainen ämmille ja joka estää rationaalisen toiminnan tarjoamiensa moraalisten palkintojen johdosta (ks. moralismi). Se on eräänlainen primitiivireaktio, jossa välitön palkinto (esim. itkupotkuraivari, omasta jaloudesta liikuttuminen tms.) tekee järkevän harkinnan ja yleensä kaiken pitkäjänteisyyden mahdottomaksi. Sentimentaalinen yksilö elää hetkessä eikä tulevaisuus merkitse hänelle mitään, paitsi ehkä sumuisia kuvitelmia uusista ylentymisen hetkistä kiitollisten kanssaihmisten siunaamana.
Alkon Kassalla, 24.8. 2015: Kemppinen Halla-ahona, temppelinräjäyttäjät moskeijanrakentajina?

tiistai 4. elokuuta 2015

Hemingwayn persoonallisuus

Loukkauslait ovat mahdollisia vain silloin ja siellä missä uskotaan persoonallisuuden olevan alisteinen tunteille. Että tunteet ovat ihmisyyden korkein olemisen muoto, josta seuraa, että mitä tunteellisempi ihminen on sitä suuremmat korvaukset hän voi saada...

Mitä on persoonallisuus? Hyvin usein kuullaan, että ihminen voi esittää montaa eri persoonallisuutta. Nykyään on jopa sallittua ja ylistettävää, että töissä ihminen on jotain muuta kuin vapaa-ajallaan. Mielestäni ihminen on persoonallisuus vain silloin, kun hänen käyttäytymisensä ei muutu ajan, paikan tai metabolian mukaan.

HE, 2.8. 2015: Tutkijat löysivät humalaisille neljä persoonallisuustyyppiä – "Mr. Hyde" arvaamattomin
ME, Oletko humalassa Hemingway vai Maija Poppanen? Testaa kännipersoonallisuutesi!

Kun ihminen on persoonallisuudeltaan vakaa, niin silloin hänen käytös ei voi muuttua, vaikka hän joisi viinaa kuten Hemingway, tai kuulisi rasistisia puheita. Ja päin vastoin: Jos ihmisen käytös muuttuu olosuhteiden, puheiden tai aineiden ottamisen mukaan, niin silloin se on kiistaton todiste siitä, ettei ihminen ole kehittänyt itseään persoonallisuutena, jolloin hänestä nouseva persoonallisuus ei vielä pysty pitämään hänen hermostoaan vakaana.

Hermosto on alisteinen persoonallisuudelle, eikä päin vastoin.
Tunteellisuus on aina osoitus epävakaasta persoonallisuudesta.
Blogi, 31.7. 2015: Loukkaantumiskulttuuri tuottaa tunnejuoppoutta

On erinomaisen tärkeää huomauttaa tähän, että ehkäpä suuri osa ns. tieteellisistä psykologeista uskoo persoonallisuuden olevan alisteinen ihmisen fyysiselle hermostolle. Se johtuu siitä, että psykologit ovat epävakaita persoonallisuuksia, jolloin he pitävät ihmisen mittarina omaa itseään.
Se ei ole totuuden etsimistä, jos käyttäytyy niin kuin ihmisen odotetaan käyttäytyvän. Totuus ihmisestä ei ole löydettävissä sieltä, missä ihmisiä tarkastellaan keskiarvoisesti, koska keskinkertainen ihminen on käyttäytymiseltään lähempänä apinaa kuin Jumalaa. Ottakaa huomioon se, että ikuisuuteen verrattuna ihmislajin ikä on olematon.
Me olemme jumalallisuutta kohden kehittyvä laji, jonka ominaisuuksia ei voida totuudellisesti arvioida sellaisten mukaan, jotka ovat persoonallisuudeltaan ailahtelevia. Pelkästään väite persoonallisuuden pysymättömyydestä on kiistaton todiste sellaisen todistuksen sanojan persoonallisuuden kehittymättömyydestä.

Jeesus oli hemingway-persoonallisuus
Raamatussa (Urantiassa) Jeesus (Joskua ben Jopseph, Kristus Mikael) sanoo, että ihmistä ei vahingoita mikään, joka menee hänen suustaan sisään. Selvitän Jeesuksen sanomaa sen verran, että persoonallista ihmistä ei voi vahingoittaa mikään aineellinen - koska persoonallisuus on aineeton ja ikuinen, ja vain aineeton voi pitää aineen stabiilina ja aktiivisena. Aine ei voi yksin olla liikkumaton tai liikkeessä, vaan aine vaatii aina liikkumattoman liikuttajan. Ottakaa huomioon sekin, että Jeesus aikoinaan joi viiniä ja hän varmaan pystyi tekemään omia päätelmiään siitä, miksi viini ei muuttanut hänen persoonallisuuttaan miksikään, vaikka se muutti kaikkien hänen läheistensä persoonallisuuden.

Vakaan persoonallisuuden hermostoa mikään suusta tai korvista sisään menevä ei voi vahingoittaa. Ja päin vastoin; Jos ihminen ei ole persoonaltaan vakaa, niin silloin hän puhuu suustaan asioita, jotka ovat vain lisäesteinä hänen persoonallisuuden ilmentymiselleen.
Se on epävakaan persoonallisuuden osoitus, jos hänen hermostonsa vaihtaa tilaa sen mukaan, mitä hän kuulee tai lukee tai juo. Persoonallisuus ei vielä ole oppinut, miten hermostoa soitetaan kaikissa olosuhteissa, jos ihminen horjuu liikkeissään, puheissaan ja tuntemuksissaan.
Ihminen, joka kokee tunteita sen mukaan, mitä hän haluaa kuulla, on kuin tuuliviiri, jonka on aivan pakko kääntyä ulkoisen voiman mukaan. Ihmisen tunteet ovat ihmistä heilutteleva ulkoinen voima. Ihminen, joka loukkaantuu toisen puheesta, on aivan saletisti halunnut kuulla omien mielipiteidensä mukaista puhetta, joten hän ei voi mitenkään olla objektiivinen sille, mitä tuntee; Tunteet ovat kaiken objetiviisuuden ulkopuolella, ja on ehdottomasti vain typerää, jos toinen ihminen tuomitaan toisen tunteiden takia.

Persoonallisuutta ei voida tuomita. Persoonallisuus ei voi olla syyllinen rikokseen, eikä persoonallisuus voi haastaa ketään oikeuteen. Vain tunteellinen, eli epävakaa persoonallisuus voi kokea jotain anteeksiantamatonta.
USA:n Raamattuvyöhykkeellä uskovaiset hilluvat käärmeiden kanssa ja kiljuvat, että he ovat jeesus-uskovaisia, koska käärmeet eivät voi heille mitään. Jeesus ei totisesti tarkoittanut tuollaista meninkiä. On erittäin lapsellista pyrkiä esittämään mitään siitä, mitä Jeesus sanoi, koska hän ei ikinä puhunut sellaisille, jotka eivät kehitä personallisuutensa vakautta. Joilla korvat on kuulkoot.

Ihminen on erinomaisen epävakaa, jos vaikka loukkantuu muiden puheista. Vakaa persoonallisuus ei ole moksiskaan edes loukkaavista puheista. Esimerkiksi Jeesus kehotti, ettei ihmisen tule loukkaantua, koska häntä itseäänkin loukattiin, eikä hän siitä suuttunut (vastaavasti ihminen, joka loukkaantuu muiden puheista vaatii, että myös muiden pitää loukkaantua muiden puheista. Jokainen voi tykönään miettiä, kumpi kehotus kehittää ihmistä henkisenä olentona).

Kun ihminen on persoonallisuudeltaan vakaa, niin silloin hänen on täysin mahdotonta kannattaa lakeja, joilla sanktioitaisiin tunteiden loukkaukset, koska mitä vakaampi ihminen on persoonaltaan sitä paremmin hän ymmärtää, että yhdenkään kehittyvän ihmisen tunteellisuus ei voi olla staattinen.
On erittäin typerää olettaa, että ihminen olisi tunteiltaan vakaa, eli hän ei voisi mitenkään kehittyä tunteiltaan herkemmäksi, tulla himoriippuvaiseksi vaikkapa loukkaantumiseen. Lainsäätäjät, tavikset ja psykologit kuitenkin uskovat, että ihminen on tunteiltaan täysin vakaa, joka on todella typerää, koska siinä väitetään, että ihmisen persoonallisuus on epävakaa ja täysin riippuvainen tunteista, eikä ihmisen ole mitenkään mahdollista saada tunteitaan omaan hallintaansa. Ihminen on kehittyvä vain silloin ja siinä, kun hän yhä vähenevässä määrin saa esimerkiksi raivokohtauksia.

Olisihan se kertakaikkisen typerää, jos lailla taattaisiin ihmiselle oikeus raivoamiseen. Aivan vastaavasti se on erinomaisen typerää antaa ihmisille laillinen oikeus loukkaantumiseen. Lailla halutaan estää ihmiseten raivokohtaukset, mutta toisaalta tunteelliset ihmiset vaativat, että ihmisillä pitäisi olla oikeus ainakin vähäiseen raivoamiseen!
Me tiedetään täysin hyvin, että kaikenlaiset lait tunteiden loukkaamisista ovat vain lisänneet ihmisten loukkaantumishalukkuutta. Pitää olla lukutaidoton, jos ei ole huomannut, miten ihmiset nykyään loukkaantuvat mistä tahansa lillukan varresta. Ei ole sellaista lakia, joka voisi kehittää ihmistä persoonallisuutena, koska laki saa laiskan persoonallisuuden vaatimaan ns. oikeuksiaan, jolloin hän ei pysty käsittämään velvollisuuttaan ihmisenä, vaan toimii apinamaisesti.
Lakiuskokovaisuus estää ihmiseltä itsetunnon kehittymisen. Onhan se aika absurdia, että ihminen vaatii lakia, että voisi loukkaantua laillisesti, kun hän voisi ihmisenä paljon paremmin, jos ei uskoisi lakiin ja antaisi palttua sellaisille, joista muut loukkaantuvat. Anteeksi antaminen ei ole mahdollista silloin, kun ihminen usko lakiin.

Ihminen voi olla anteeksiantavainen vain silloin ja siinä, kun hän on persoonallisuus.
Persoonallisesti vakaa ihminen ei edes vaadi aikaa ollakseen anteeksi antavainen, koska mikään laki ei koske persoonallisuutta, sillä persoonallisuus (kuten älykään) ei voi koskaan tehdä mitään väärää, eikä loukkaantua psyykkisesti tai fyysisesti. Vähäinenkin viive anteeksi antamiseen kertoo siitä, että ihminen ei ole vielä täysin vakaa persoonallisuus, jolloin hän ei voi välttyä aineellisilta muutoksiltakaan.

Aito persoonallisuus ei voi olla muuttuvainen, kuten älyllinen voi tehdä mitään älytöntä. Anteeksiantavaisen mieli ei voi vaatia ehtoja anteeksiannolle, eli anteeksiantavaisella pitää ehdoitta olla vakaa persoonallisuus, koska edes Jumala ei voisi omata anteeksiantavaista mieltä, jos hän olisi tunteidensa vietävänä. Kysymys kuuluu, että kumpi on sivistykselle parempi vaihtoehto: Anteksianto vaiko loukkaantuminen; Epävakaan persoonallisuuden ylistäminen vaiko persoonallisuuden puolustaminen, eli lakien vähentäminen.
Lain vaatijat ovat ihmisiä, joilla ei ole omaa persoonallisuutta.
Laki on persoonallisuuden korviketta.

Persoonallinen ihminen -ihminen, jonka käytös ei muutu ajan, paikan, olosuhteiden eikä metabolian mukaan- ei tarvitse lakia, eikä sellainen ihminen vaadi mitään lakia, koska hän ei muutu sellaiseksi, jota lailla pitäisi holhota, tai joka vaatisi muille lakia.

Persoonallisuutta ei voi muuttaa mikään, mikä menee suusta alas
IL, 3.8, 2015: Tutkijat löysivät humalaisille neljä eri persoonallisuustyyppiä

Kyseinen uutinen on mielestäni täysi ankka. Koska on mahdotonta, että sellainen persoonallisuus olisi humalaisen persoonallisuus, joka on sama kuin ihmisen ns. selvä persoonallisuus. Tuokin uutinen on kiistaton todiste siitä, että edes tutkijat eivät ole kovinkaan syvällisiä ajattelijoita. On ehdottomasti vain tyhmää väittää muuttumatonta, vakaata persoonallisuutta humalaisen persoonallisuudeksi. Ihminen, joka ei muutu käytökseltään, vaikka olisi ottanut pari viinipulloa, ei ole mikään Hemingwaypersoonallisuus, vaan hän on Persoonallisuus.

Kun ihminen ei halua olla vakaa personallisuus, niin se johtuu siitä, että ihminen on tunnejuoppo, joka pelkää sitä, että hän ei voisikaan juopua muitten mielipiteistä...

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kivilinnan sijaistoimintoja

Tänä kesänä olen hieman laistanut Kivilinnan rakentajana. Vain satunnaisia vierailuja Kivilinnaan sateen väliajoilla on tullunna tehtyä. Sen sijaan olen ahkerasti harrastanut kivenpyörittäjän sijaistoimintoja. Korvaava käyttäytyminen on aina suotavaa, jos päätehtävää ei voida suorittaa, koska muutoin on vaarassa sairastua vaikka masennukseen, tai multikultturismiin.

Tässä alla on kuvallinen kertomus yhdenlaisesta sijaistoiminnasta.

Auringon pysyttyä epätavallisen pitkään näkyvissä, päätin tehdä päiväretken yhdelle suosikkipaikoistani, jonka löysin jo hopeisella 1990-luvulla. Tietysti otin eväitä mukaani.

Ensimmäisen erän päätteeksi päätin ottaa kuvan merinäkymästä taustalla näkyvän muurin kupeelta. Ottamastani kuvasta näkyykin se varsinainen suosikkipaikkani.
Pääsy sille kuvauskielekkeelle  oli helppoa, mutta kääntyminen ja poistuminen vaati jo enemmän harkintaa.

Edellisen kuvan majakan juurella on näitä tässä kuvassa näkyviä isoja rautarenkaita. Olen miettinyt, miksi niitä on siinä. Olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti Vallisaaren rannassa voi olla samalaisia renkaita, jolloin niiden välillä kun virittää vähän paksun kettingin, niin johan siihen toppaa paatti kuin paatti.


Kun lähdin Kustaanmiekan majakalta, pompin aivan vesirajan kallioita aina uimarannan ohi Piperin puiston kohdalle, josta nousin kuivalle maalle kuselle. Ja siitä sitten kuvia napsien tyhjät eväät repussa Iso Mustasaaren puolelle, jossa näin erittäin kivan muurin, joka näytti siltä kuin sitä olisi ollut tekemässä kaksi eri kivenpyörittäjää.

Minulle tuli vastustamaton halu kiivetä edellisen kuvan muurin  rosoista osaa ylös muurin laelle. Olenhan itsekin tehnyt hieman samannäköisen muurin Pasilan Kivilinnaan, jonka kiipeäminen ei ole temppu eikä mikään.
Harkittuani asiaa hieman lisää ja jätin kiipeämisen puoliväliin johtuen eväitteni laadusta, pomppasin alas ja lähdin etsimään matalampaa kohtaa,josta pääsisin kyseisen muurin päälle.


Muurin laella huomasin, että se voi sortua minä vuonna tahansa. Muurin päällykivet ovat toisissaan kiinni ruosteisilla määlyillä ja kivet ovat jo liikkuneet uhkaavasti reunaa kohden.

Koska evääni oli loppu, niin joudin jo pois toimittamasta sijaistoimintoja ja kävelin reippaasti Snellmanninkadun pysäkille, johon saapui rautapyörillä liikkuva kulkuneuvo.



Blogi, 1.8. 2015: Hakamäentien siltaremontti
Picasa: Kuvia 2015
Facebook: Pasilan kivilinna

lauantai 1. elokuuta 2015

Hakamäentien siltaremontti

Hakamäentien pohjoispuolen sillan purku-urakka edistyy. Sillan purkaminen tapahtuu timanttisahaamisella, yksi siltapalkki kerrallaan. Sillalla on monia käytettyjä teriä, mutta ne ovat reilusti alle metrin halkaisijaltaan, kun taasen noiden sahattujen palkkien korkeus on parisen metriä, joten mua jäi hieman askarruttamaan, olisiko siellä jossakin työmaakopissa nelimetrinen sirkelin terä.
Toinen mahdollisuus saada tuollainen palkki poikki olisi käyttää teräsvaijeria: Vedetään teräsvaiveri siltaan poratusta reiästä palkin ympäri ja sitten vain vedellään sitä, niin avot.
Enivei. Ehkäpä jo syyskuussa päästään rakentamaan uutta siltaa. Uuden sillan pitäisi ilmoitetun aikataulun mukaan olla valmis ensivuoden lopussa.

Toivottavasti tällä kertaa siltasuunnittelija pitää lähtökohtana vähintään tuhatvuotista siltaa, koska mehän emme koskaan voi päästä tuhatvuotiseen onnen valtakuntaan, jos valtakunnan infra joudutaan rakentamaan uudestaan muutaman vuoden välein.

Tästä lisää Kuvia Hakamäentien sillalta
Hakamäentie länteen päin 

Hakamäentie itään päin

17.3. 2014: Hakamäentien silta 40v puretaan

01.6. 2015: Tampere-Helsinki-Guggenheim-Kivilinna-Hakamäentie