torstai 23. huhtikuuta 2009

Kosto ja oikeus

Mitä laki sanoo kostosta? Ei ilmeisesti mitään, lain mukaan koska kosto on motiivi jollekin teolle. Oikeusistuin kyllä haluaa tietää jonkun teon motiivin ja oikeus hyväksyy motiiviksi koston, mutta useinkaan motiivi ei vaikuta oikeusistuimen langettamaan tuomioon; Murha on murha, olkoon sen motiivina kosto tai kyllästyminen velkojen perintään.

Onko sitten oikein, että yhteiskunta kostaa murhaajalle? Mikä on oikeuden motiivi oikeuden päätökselle? Mikä on se syy, miksi joku pitää sulkea vankilaan? Onko lakikirjassa vain lueteltuna, millaisen koston mikin teko vaatii?

Vai onko tuomion tarkoituksena ihmisen paras?

Jos oikeuden antama tuomio on yhteiskunnan kosto, niin silloin vankiloita ei ole tarkoitettukaan auttamaan ja parantamaan tekijöitä. Yhteiskunnan paras ei ole se, että se toimii kuin rikollinen; Jos tuomio on kosto, niin silloin oikeuslaitos on rikollinen!

Yhteiskunnan etu olisi, että vankilaan ei tuomittaisi parantuneita. Kun ihminen on osoittanut muuttuneensa yhteiskuntakelpoiseksi, niin se on rikos ihmisyyttä vastaan tuomita sellainen parantunut ihminen vankilaan, olkoon hänen menneisyytensä millainen tahansa. Yhteiskunta ei ole nimensä veroinen, jos osa yhteiskunnasta (parantunut) tuomitaan vankilaan vain siksi, että laki niin sanoo.

Laki ei voi olla suurempi tai korkeampi kuin yhteiskunta. Lakia ei tule soveltaa yhteiskunnan jäseniin, vaan vain niihin, jotka rikkovat yhteiskuntaa vastaan. Rikolliset eivät kuulu yhteiskuntaan, joten heitä tulee kohdella sen mukaan.

Mutta rikollisuudesta parantunut ei enää ole rikollinen, olkoon hänen tekonsa olleet millaisia tahansa.

Yhteiskunta olemme me. Yhteiskunnan jäseninä me olemme sopineet ja hyväksyneet, ettei tekoja saa kostaa kellekään. Yksilöinä meidän ei tule siis vaatia kostoa edes murhaamisesta parantuneelle ihmisellekään. Ja koska me yksilöt yhdessä olemme yhteiskunta, niin meidän oikeuskäsitykseen ei saa kuulua edes yleisenä mielipiteenä koston ajatus. Eli meidän yksilöiden moraali laiksi kirjoitettuna ei voi antaa meille mitään oikeutusta käyttämään yhteiskuntaa kostonvälineenä.
Yhteiskunnan moraali laeiksi kirjattuna ei voi olla korkeampi kuin moraalisimman ihmisen moraali. Hyvin moraalinen ihminen ei menisi tuomitsemaan parantuneita ihmisiä. Toisaalta voimakkaiden tunteiden vallassa olevat tai muuten vain löyhästi moraaliset ihmiset ovat hyvin herkkiä vaatimaan tuomiota myöskin sellaisille, joiden menneisyyden teot ovat paljastuneet. Mutta periaatteessa laiksi ei saa kirjata mitään sellaista, mikä olisi vähemmän moraalista
Jos todella haluamme, että vankila olisi parannuksen paikka rikollisille, epäsosiaaliselle ainekselle, niin se vaatii meitä yksilöinä antamaan armon käydä oikeudesta silloin, kun edessämme seisoo ihminen, joka on parantunut rikollisuudesta.

Rikollisuus on sairaus. Kun ihminen on terve, me emme vaadi häntä suljettavaksi sairaalaan. Ei edes oikeamielinen tuomioistuin voi tuomita sairauksista parantuneita ihmisiä sairaalaan.

Mitään periaatteellista eroa ei ole sairaudesta parantuneen ja rikollisuudesta parantuneen välillä. Entinen rikollinen saa hyvin varautuneen vastaanoton verrattuna vaikkapa entiseen vesirokkolaiseen. Kyse on sovinnaisuudesta. Sovinnaiset ihmiset ovat hyvin konservatiiveja eivätkä he voi helpolla suhtautua uusiin asioihin.
___________________
Kaikki rikolliset ovat ns. alentuneesti syyntakeettomia. Se huomataan siitäkin, kun he käyttävät rikollisuuttaan saadakseen itselleen himoitsemaansa. Rikollinen mieli oikeuttaa rikollisen käyttäytymään kuin narsistinen kakara. Monesti muissakin sairauksissa ja usein mielen sairauksissa sairas käyttää sairauttaan saadakseen osakseen sääliä ja muiden huomiota.

Jos siis jollekin on epäselvää, miten erottaa rikollinen ja rikollisuudesta parantuneesta, niin se huomataan siitä, kun ihminen käyttäytyy vaatimattomasti; rikolliset ja muut mieleltään sairaat eivät pysty käyttäytymään vaatimattomasti, vaan sairaus saa heidät ahnehtimaan sääliä, rahaa, valtaa,...

Muuten, se ei ole sattumaa, että rikollinen ja rikas sana muistuttavat toisiaan. Rikas rikollinen kuulostaa loogisemmalta kuin terve rikas, koska kukaan terve ei voi olla rikas, koska rikkaat ovat kroonisesti köyhiä, ainaisessa rahapulassa, kuten rikollisetkin.

2 kommenttia:

harry kirjoitti...

joo.o No muistuttaahan sana rikas myös sanaa rakas.Josta päästään erääseen aiheeseen jota olen pohtinut.Että muka rahalla ei saa rakkautta?Aha minusta näyttää kun ympärilleni katselen että jos olet köyhä kyllä se rakkauskin on aika vähissä.

sinenmaa kirjoitti...

Mitä se rakkaus on? Rakkaus on tekemistä, ehdotonta, eli palkatonta, ansiotonta tekemistä; vaatimattomuutta.

Rikkaat eivät mitään rakkaudesta tiedä. Edellinen on tautologia, koska itse sana rikas on synonyymi tietämättömyydelle.