torstai 27. elokuuta 2009

Stone castle pictures

Olen päivitellyt picasaweb -albumiani uudemmilla kuvilla kivilinnan edistymisestä.

Ihmiset puhuvat vain sitä, mikä on heidän ideologinen asenteensa. Eivät ainoastaan puhu, vaan ovat myös pakotettuja tekemään todeksi sitä, mihin he uskovat.
Uskovaiset esimerkiksi uskovat, että vain heidän Jumalansa on ainoa oikea, - ja kaikkiin muihin jumaliin uskoville onkin sitten varattu jokin ikävä paikka uskovan uskonnossa; uskovat yrittävät ihan tosissaan tehdä helvetin, johon he uskovat, koska jos uskovat tekisivät vain hyvää, niin silloin uskovat eivät voisi julistaa helvettikuvia.

Samoin myös poliitikot ja muut rikkaat yrittävät hysteerisesti tehdä raharikasta maailmaa -julistamalla köyhyyttä! Kaikki eivät voi olla rikkaita siellä, missä julistetaan köyhiksi ne, joiden olemus ei miellytä systeemiä, joten rahauskontoon uskovien oppi julistaa, että rahatta jääneet ovat itse syypäitä kohtaloonsa.
Rahauskonnossa kyllä julistetaan, että kaikki voivat olla rikkaita, joka on yksi yhteen minkä tahansa henkiuskonnon kanssa, että heidänkin mukaan kaikki voisivat ihan hyvin olla uskossa HEIDÄN oppiin.
Myös ateistit julistavat, että kaikki voisivat vallan mainiosti olla uskossa ateismiin. Noinkohan voisi olla reaalisuudessa?

Rikkaat eivät voi tehdä, puhua ja ajatella mitään muuta kuin vain rahauskontonsa mukaisesti, joten siksi heidän on täysin mahdotonta ymmärtää vaikkapa vapaaehtoistyötä itse tehtynä. Rikkaille kyllä sopii erittäin hyvin, jos joku muu tekee vapaaehtoistyötä (koska rahasysteemi ei toimisi hetkeäkään, jos ei olisi vapaaehtoistyötä (eikä kukaan voisi tehdä vapaaehtoisityötä, jos ei olisi luontoa, joka järjestää kaiken ilmaiseksi)), mutta yksikään rikas ei itse uskalla tehdä vapaaehtoisesti mitään, koska se semmoinen olisi rahauskonnon harhaoppia.

Rikkaiden mukaan vain rahalla voidaan arvostaa työtä. Samaan aikaan rikkaat mielellään juhlapuheissaan julistavat vapaaehtoistyön toimijoille, miten arvokasta työtä he tekevät, joka on siis täyttä pupua, koska rikkaan on täysin mahdotonta arvostaa ketään muuten kuin rahalla.

Jos rikas todella voisi arvostaa asioita ilman rahaa, niin tokihan silloin hän ei saisi näppyjä siitä, kun tekisi itse arvokasta vapaaehtoistyötä. Ihminen ei arvosta sitä, mitä hän itse voisi tehdä, mutta ei kuitenkaan tee.

Tässä tuli mieleen Jessen vertaus, joka kertoi kahdesta miehestä; toinen lupasi mennä töihin elonpelolle, mutta ei sitten mennytkään, kun taasen toinen kieltäytyi siitä, mutta sitten kuitenkin jostain syystä meni sinne. Kysymys kuului; kumpi miehistä TEKI oikein? Puheet eivät sinänsä arvosta yhtään mitään.

Mikä on siis rikas miehiään? Sanoo arvostavansa vapaaehtoistyötä (menevänsä vapaaehtoistyöhön), mutta ei kuitenkaan itse voi sitä tehdä? Huomataan selvästi, että rikkaan puheet eivät ole minkään arvoisia, josta edelleen huomataan, ettei rikas pysty luomaan sellaista yhteiskuntaa, joka todella toteuttaisi rikkaan uskonnon mukaisen maailman kaikille; maailman, missä kaikki olisivat ns. rikkaita; kukaan ei kärsisi puutteesta!

Rikas on selvästi epärehellinen puheissaan; sanoo arvostavansa muita, mutta ei sitten kutenkaan arvosta heitä siten, että antaisi arvostamilleen ihmisille sitä arvoa, josta hän itse nauttii. On nimittäin erittäin tyhmää arvostaa ihmisiä vain hengessä. Kuka tahansa voi esim. olla niin sanotusti hengessä mukana, mutta vain kokemalla itse fyysisesti arvostamansa asia on sen asian arvostamista. Tietää, miltä toisesta tuntuu.

Edellinen oli johdantoa siihen, että minäkin puhun ja kirjoitan tällaisia ajatuksia siksi, koska minä en kuulu edes hengessä rikkaiden arvomaailmaan. Rikkaan ajatuksilla olisi täysin mahdotonta rakentaa paljain käsin yhtään mitään -- puhumattakaan, että rikas voisi metsässä vierittää-kierittää kiviä kivilinnaksi asti. Hullun hommaa, tuumaisi rikas, ja palaisi oksennukselleen.

Onhan Pasilan kivilinnassa käynyt paljonkin herroja, jotka ovat sanoneet arvostavansa sitä, mitä he ovat siellä nähneet, mutta sanomisiin se on jäänytkin, sillä tiedän, ettei yksikään herra pysty käsittämään, millainen elämänasenne ihmisellä pitää olla pystyäkseen siihen, mihin minä pystyn.

Tiedän myös sen, että minä olisin niin halutessani voinut itsekin haalia rahaa kasapäin, mutta silloin minun olisi ollut mahdotonta ajatella tällaisia ajatuksia. Tämä on rikkaan (palkanvaatijan, suom. huom.) hyvää pitää mielessä, jos alkaisi tekemään mieli rakentaa omin käsin kivilinnaa; on ehdoitta hylättävä usko rahaan...

Voin jopa rehellisesti sanoa, ettei yksikään lihaksillaan pullisteleva pysty kertakaikkiaan ymmärtämään käsin tehtyä kivilinnaa. Sillä bodysalilla rautaa paikasta A paikkaan A nosteleva ei omaa sellaista taitoa, joka vaaditaan kivien asettelemiseen toinen toistensa lomaan. Taito kivilinnaan saadaan vain kivilinnaa tekemällä, eikä kivilinnaa voi edes ajatella tekevänsä, jos omaa vaativan asenteen, missä oman työnsä kohdistaminen ihmiskunnan palvelemiseen on kauhistuksien kauhistus.
Matka Pasilan kivilinnaan ei ole maantieteellisesti pitkä edes Michiganista tai Keilaniemestä, mutta rikas nääntyisi nälkään, jos hänen pitäisi matkallaan kivilinnaan muuntaa asenteensa sellaiseksi, jolla voidaan ajatella tällaisia ajatuksia - ja rakentaa kivilinnaa, ilmaiseksi, jälkipolville.
En voi mitään sille, että ajattelen näin. Sillä tiedän, että rikkaiden opeilla kaikki eivät voi rikkaita, kun taasen vapaaehtoistyö sopii kaikille; Asenteen on mahdollista muuttua elämälle sopivaksi, mutta elämänmyönteistä asennetta ei voi vaihtaa enää huonommaksi. Koirat palaavat oksennukselleen, mutta kerran aitoa elämää maistanut eivät voi palata pimeyteen.

Rikas. Yritä edes tehdä kaikille hyvää, äläkä julista köyhyyttä -rikkaususkonnon helvettiä- niille, joilta olet kieltänyt sen arvostuksen, jolla haluat itseäsi arvostettavan. Älä pidä valtiota rikkaiden etujärjestönä.

Papit osaavat arvostaa pappeja, jotka julistavat helvettiä epäuskoisille, joka on sama asia, että rikas osaa arvostaa rikasta, joka julistaa köyhyyttä epärikkaille.

Papin ja rikkaan olisi hyvä ajatella asiaa toiselta kantilta; mitä järkeä ns. köyhän arvostaa rikasta, joka julistaa köyhän olevan itse syypää, tai mitä järkeä on epäuskoisen uskoa uskontoon, joka tuomitsee epäuskoisen.

Selvästi jokaisen pitäisi jo tässä historian tilanteessa ymmärtää, että rikkailta puuttuu täysin laajempi käsitys rikkaudesta; yksikään rikas ei omaa sitä rikkautta, jolla voidaan tehdä työtä omin käsin. Eikö siten ole täysin selvää, että raharikkaat ovat äärettömän köyhiä, koska jos he esim joutuisivat asumaan Marsiin, niin he eivät voisi ostaa siellä asuntoa, eivätkä he pystyisi rakentamaan omin käsin mitään.

Olettehan kuulleet tarinan gurusta, joka osasi luoda tarve-esineitä tyhjästä? Kaikki halusivat gurun luovan heille kaikenlaisia kivoja esineitä, mitä he tarvitsivat -- paitsi yksi, joka oli hiljaa. Kun kaikki olivat saaneet haluamansa, niin guru kysyi tuolta jäljelle jääneeltä: "Miksi sinä et halunnut minulta mitään?" Haluan toki, vastasi jäljelle jäänyt: "Haluan sen ominaisuuden, joka sinulla on...".

Kun ihmisellä on luovuutta omasta takaa, niin silloin hän pystyy olemaan rauhallinen kaiken hälinän ja laman keskelläkin, sillä lama eikä edes köyhyys voi koskettaa häntä. Eikö olekin hieman oireellista, että rikkaat ovat osallisia lamasta, köyhyydestä, ja he jopa pelkäävät niitä -- joka on yksi yhteen, miten papit pelkäävät sitä, mitä he julistavat.
Kuten helvetti on täysin pappien itsensä aikaan saannnosta, niin samoin myöskin rikkaan helvetti; köyhyys on yksinomaan rikkaan itsensä luomus. Jos niin ei olisi, niin silloin rikkaan ei olisi pakonomaista koko ajan rikastua, eli paeta köyhyyttä.

Rikas ei koskaan voi paeta köyhyyttä, sillä köyhyys on rikkaiden asenne.

My Picasaweb -album

tiistai 25. elokuuta 2009

Psykopaattinen kilpailutalous

Kapitalismi on samanlainen kummajainen kuin kommunismi; Kommunistit julistivat kommunismin nimeen -- mutta yksikään kommunisti ei toteuttanut kommunismia, vaan he olivat ainoastaan pelkkiä tavallisia ahneita, joita mahtuu miljoona tusinaan.

Samoin on jokaisessa muussakin ideologiassa; kapitalisteiksi itsensä tituleeranneet paasaavat kilpailutalouden nimiin, mutta yksikään sellainen ei suostu siihen, että hänen pitäisi tehdä omille taidoilleen/ajatuksilleen kustannuslaskelma, jonka hän kilpailuttaisi muiden vastaavien tarjouksien kanssa!

Silti jokainen tuollainen tusinakapitalisti vaatii itselleen asioita, joiden tekijöiden on pitänyt kilpailuttaa oma työnsä!
1. Kapitalisti siirtää kännykkätehtaan halvan työvoiman maahan ja sitten valikoi muiden vastaavien tehtaiden tuotteista omasta mielestään parhaimman, joka on siis valmistettu mahdollisimman edullisesti.

2. Parlamentin, lentoyhtiön, paperitehtaan tai kännykkätehtaan liukuhihnatyöläisenä kapitalisti (palkanvaatijana) vaatii itselleen mielettömiä etuisuuksia ja palkkaa, mutta kotiin mennessään poikkeaa kauppaan ja katselee ALE-tuotteita tai menee verkkokauppa.com:iin ostaakseen edullisia kännyköitä... Tullittakin ne vielä pitäisi saada...
Kaikki palkanvaatijat vaativat poikkeuksetta itselleen lisää ja lisää, mutta samaan aikaan he vaativat kaikkia muita tekemään työnsä mahdollisimman halvalla, olemaan halpatyövoimaa!
Sama periaate läpäisee kapitalistin/sosialistin/kommunistin joka ikisen hankinnan, jonka valmistukseen hän ei ole sormellaankaan vaikuttanut.

Huomataan helposti, miten ideologinen epärehellisyys saastuttaa jokaisen ideologistin ajattelun; yksikään johonkin ideologiaan uskova ei pysty rehelliseen ajatteluun, vaan jokaisella sellaisella uskovaisella on koko ajan jokin ihme psykologinen torjunta päällään, -- jotta hän voisi edelleen elää reaalimaailman ulkopuolisessa virtuaalitodellisuudessa.

Myös rahapalkkaa vaativilla psykologeilla on tuo torjunta, joten edes he eivät pysty ajattelemaan, mikä vika systeemissä on, koska he, kuten jokainen palkanvaatija, on itsessään systeemin vika.

On todellakin äärimmäistä pelkuruutta julistaa, että kyllä meidän puolue pystyy pelastamaan maailman (köyhyydeltä, epidemioilta, sodilta, terrorismilta, väkivallalta tms), kun itse käyttäytyy koko ajan niin, että kaikenlainen vääryys pysyy kansakunnissa kuin tikku paskassa.

Parantajalle on usein sanottu: Parantaja, paranna ensin itsesi!
Miten siis puolueeseen/ideologiaan/uskontoon uskova koskaan voisi olla osa tervettä maailma, kun hän ei ole koskaan itse parantunut sairaudestaan; uskostaan jonkun aatteen tai rahan ylivoimaan ja siihen, että kaikki muut aatteet voivat olla korkeintaan oman aatteen alamaisia.

Jos ihminen uskoo johonkin aatteeseen, niin hän uskoo samalla, että kaikki muut aatteet ovat hänen aatettaan huonompia. Lukijan on täysin turha narista mielessään tästä, koska asia on todellakin näin; aatteisiin uskovat eivät vain pysty rehelliseen ajatteluun, joten siksi he yrittävät pelkurimaisesti perustella että kyllähän kilpailevalla puolueella/uskonnolla on samanlainen oikeus olemassaoloon, -- mutta meidän puolue hoitaisi kaikki paremmin...

Järjen köyhyyden maailmassa joka ikinen ulkopuolinen asia kilpailee;
Uskonnot kilpailevat, kenen jumala on saatanallisin muita kohtaan.
Psykologiat kilpailevat sairaimmasta paikasta ihmisen mielessä
Puolueet kilpailevat maailmanparantajan tittelistä.
Yritykset kilpailevat halpatyövoimasta.
Lääketehtaat kilpailevat, kenellä on sairain näkemys ihmisestä.
Poliitikot kilpailevat viraabelihommista; edustajuus on poliitikoille ainoastaan sivuseikka.

Mutta.

Yksikään muiden työtä halventava ei suostu itse tekemään mitään ilman, että pitää koko ajan vollottaa rahasta, eli sen pulasta; köyhyydestä.
Tässä on kyse siitä samasta, minkä tähden sukulaiset ja tutut ovat firman omistajalle kauhistus;
sukulaisten ja tuttujen mielestä heidän pitäisi saada firmalta kaikki ilmaiseksi, tai ainakin kunnon alennuksella.
Ihminen halveksii toista silloin, kun hän vaatii toisen työtä alennuksella, mutta itse vaatii omasta työstään kunnon korvausta!
Vaatii todellista rohkeutta ajatella, että palkanvaatiminen on itsessään eittämätön osoitus köyhyydestä, järjen köyhyydestä. Kun ihminen aidosti uskaltaa tunnustaa olevansa köyhä, jos hän vaatisi palkkaa, ansiota työstään, ajattelustaan, niin silloin ihminen on niin rohkea, että hän todellakin myös tekee työtä ilman, että hän koko ajan psyykkaa itseensä tressiä ja burnouttia.

Vain palkanvaatijat sairastuvat työuupumuksen, sillä työuupumus ei koskaan johdu työn rasittavuudesta, vaan pelosta, ettei saa työstään riittävästi ansiota ja/tai kunniaa.
Mitä korkeampia ajatuksia ihminen pystyy ajattelemaan ilman rahaa sitä vapaampi hän on pelosta. Rahan vaatiminen on pelkoa, jota todistaa se yksinkertainen totuus, ettei yksikään rahanvaatija ole koskaan kirjoittanut mitään kaunista ja viisasta.

Mikään realiteetti ei estäisi sitä, että poliitikot ja kaikki valtionhoitajat tekisivät työtään vapaaehtoisuusperiaatteella. Pelkuruus ei ole realiteetti; vain pelko estää poliitikoita ajattelemasta hyvää ja kaunista - ilman rahaa.

Puoluepoliitikot pelkäävät hysteerisesti sitäkin, että kilpaileva puolue pystyy parempaan kuin hänen puolueensa, joten se on syy, miksi kaikki puolue-uskovaiset koko ajan pilkkaavat, nimittelevät ja etsivät vikoja muista -mutta koskaan itsessä ei ole mitään vikaa, vaikka älyllisesti ottaen vika löytyy aina ainoastaan omasta itsestä.

Pelkuruus saa aikaan sen, että poliitikot eivät koskaan ajattele hyvää --muista, koska kaikki muut kuuluvat niihin toisiin, joilla ei ole se sama erinomainen maailmanparantaja-ideologia, kuten hänellä on.

On tietysti selvää, että sovinnaisuuden nimissä poliitikot eivät julkisesti uskalla sanoa sitä, että vain he ovat erinomaisia, -- mutta aina silloin tällöin poliitikoilta jää huomaamatta esim. auki oleva mikrofoni, josta saadaan kuulla totuus siitä, mitä ajatuksia jokaisella aateuskovaisella on mielessään.

maanantai 24. elokuuta 2009

Valtio rahastaa

Suomen valtio toimii kapitalismin vastaisesti. Poliitikoiden moniaat puheet siitä, miten markkinoiden pitäisi antaa hoitaa asioita, ovat kerta kerran jälkeen älyllä tarkasteluna pelkkää pötypuhetta, bullshittia.Lainaus:
"Helsingin kaupunki on tiettävästi tarjonnut metsäyhtiö UPM:lle Töölönlahdella omistamaansa tonttia hintaan noin 1 300 euroa rakennusoikeusneliöltä. UPM on suunnitellut rakentavansa tontille uuden pääkonttorin, ja kaupunki toivoo sen houkuttelevan perässään muita firmoja.

Valtio haluaa tonteistaan ainakin satoja euroja enemmän rakennusoikeusneliöltä.

"Jos tarpeeksi kovaa käypää hintaa ei saada, tontteja ei sitten myydä", sanoo johtaja Heikki Laitakari Senaatti-kiinteistöistä."

Eipä kukaan voisi sen selvemmin sanoa, ettei valtiota kiinnosta milliäkään kapitalismi. Sillä KAPITALISMISSA HINNAT PUTOVAT, JOS KYSYNTÄÄ EI OLE! Pitää olla idiootti, kun julistaa, ettei voi myydä, jos ei saa kovempaa hintaa kuin joku muu on ollut valmis maksamaan!

Mitä valtio aikoo tehdä, jotta valtiossa toteutuisi kapitalismi?
Onko missään kapitalismin manuaalissa koskaan kirjoitettu, että kapitalismissa ei saa kilpailuttaa kilpailuttajia?
Missä kohtaan kapitalismin ohjesääntöä julistetaan, ettei hintoja voi tiputtaa, jos kysyntää ei ole?
Onko koskaan tieteellisesti todistettu, että rahalla saa viisaita päätöksiä?

Olenhan toki kertonut samasta ilmiöstä jo 90-luvun alusta alkaen, mitä olen netissä viihtynyt: Poliitikot ovat se yksinomainen markkinavoima, joka jatkuvasti korottaa kaikkien elinkustannuksia --kaikkien muiden, paitsi poliitikkojen -- koska poliitikoille kaikki on täysin ilmaista.

Poliitikot eivät totisesti tajua mitään hintojen muodostuksesta. Jos nimittäin valtion asiainhoidossa ymmärrettäisiin, mikä valtava vaikutus kaikkiin hintoihin on tonttien mielettömät hinnat ja niiden verottaminen, niin silloin todellakin hintakuplia alettaisiin purkamaan tonttihinnoittelua radikaalisti muuttamalla.

On nimittäin täyttä hulluutta julistaa, että valtiolla menisi sitä paremmin mitä kovempia hintoja valtio vaatii. Vain täydellisesti järkensä hyljänneet julistavat, miten valtio tienaa, kun se vain vaatii MARKKINAHINTOJA! Mitä helvatan markkinahintoja --koska valtion hoitajat ovat ainoita, jotka nostattavat hintatasoa, eli alentavat rahan arvoa.

Pankkiirit, monikansallisten yritysten herrat ovat pelkkiä äijänkäppyröitä poliitikkojen rinnalla; vain poliitikoilla on niin täydellinen tyhmyys, että se riittää erittäin hyvin jatkuvaan rahan arvon alentamiseen, joka tapahtuu juuri niin kuin luimme tuosta Hesarin jutusta.

Yritysjohtajat ovat pelkkiä poliitikkojen narreja, joka huomataan siitä, miten yritysjohtajat kilvat liehittelevät typeryyden huippuja, jota kutsutaan poliitikkojen lobbaamiseksi. Jos nimittäin yritysjohtajat olisivat markkinavoima itsessään, niin silloin asiat olisivat päin vastoin; silloin poliitikot lobbaisivat yritysjohtajia, eikä silloin yksikään valtionhoitaja julistaisi kusipäisesti, ettei me myydä, jos ei saada parempaa hintaa kuin on pyydetty...

Eipä tässä tänään muuta... Turhaahan tällainen analysointi on, koska kaikki ovat tyyten ovat rahanisteja. Pyysin muuten Twitterissa Madonnaa käymään luonani -- ihan vaan siksi, että jos hän olisi tullut sinne, hän olisi nähnyt, mihin yksilöihminen pystyy.

En nimittäin pysty mitenkään ymmärtämään niitä, jotka treenaavat lihaksiaan ilman, että siinä yhteydessä rakentuisi jotakin konkreettista, kuten kivilinna. Kuten en lainkaan ymmärrä muutakaan typeryyttä, kuten poliitikoita ja muita rikkaita, jotka ovat äärettömän köyhiä, koska he ovat ainaisessa rahapulassa; mitä enemmän ihminen vaatii sen suurempi kerjäläinen hän on.

Tavallinen duunari voi joutua poliitikkojen typeryyden tähden tilanteeseen, missä hän vaatisi toimeentulotukena muutamaa sataa euroa. Sellainen köyhyys ei ole mitään ökyköyhien rinnalla; ihmiset vain typeryyttään luulevat, että kun rikas vaatii miljoonia, niin se ei muka ole kerjäämistä. Voi hyvä luoja, miten suurta on tämän maan typerysten typeryys.

Arvopaperi: Valtio odottaa liian korkeaa hintaa 4G-huutokaupassa

Helsingin sanomat 23.8.2009: Valtio aikoo lyödä rahoiksi Töölönlahden tonteilla

Google: Valtio rahastaa

torstai 13. elokuuta 2009

Ulkoministerin paskaa

Saako urheilijoita valita politiikkaan? Muuan urheilija julisti, miten klinikan tuhoaminen on saman luokan juttu kuin mummon kännykän varastaminen. Näin julistaa Alexander Stubb, jota jotkut pitävät (ulko)ministeriyden arvoisena.

Tämä on erittäin helppoa ajatella omalle kohdalle:
Milloin olet viimeksi verrannut sairaalan tuhoamista kännykkävarkauteen?
Oletko koskaan edes voinut ajatella sellaista ajatusta?
Voisitko sanoa vaikkas talonsa tulipalossa menettäneelle, ettei se mitään, sillä eihän se tuhopoltto ollut kummosempi kuin kännykkävarkaus?
Ymmärrätkö tällä vertauksella, miten mielettömästi Suomen ulkoministeri ajattelee? Ei kukaan vähääkään järkevä julista talonsa menettäneelle, että "ei se mitään, nythän voit ryhtyä telttailemaan", tai että "sehän on sellanen pikkunen juttu - kuin mummun kännykän varastaminen".
Vai onko niin, että ulkoministerinä on ateisti, jonka aatoksiin ei kuulu arvostaa muiden kuin ateistien taloja -- kun kehtasi vielä perustella asiaan puuttumattomuuttaan sillä, että se kyseinen sairaala oli kirkon (verovaroilla) rakennettuma?

Vaatimuksia poliitikoksi on näköjään kovasti höllennetty. Mitä enemmän poliitikot vaativat (vaali)rahaa, palkkioita, etuoikeuksia, kulukorvauksia jms sitä älyttömämpiä möhläyksiä sieltä tulee.

On tiedossa, että tuomareiden mukaan nakkivarkaus on tuomittavampi kuin vaikkapa 25 miljardin markan heittäminen saksalaisille. Poliittinen kuvaputkitehdas Valco ja sen sadat miljoonat eivät ole mitään verrattuna vaikkapa sairaanhoitajan laskuvirheeseen. Jne.
Noihin verrattuna tietysti poliitikot ajattelevat, että kännykkävaras saisi ainakin saman tuomion kuin sairaalan tuhoojakin, joten poliitikoiden on tavallaan täysin mahdotonta olla puhumatta kansan oikeustajun vastaisesti.

Kansalainen! Jos et itse ole koskaan verrannut nakkivarasta optiomiljoonääriin tai jos et ole koskaan verrannut kännykän varastamista sairaalan pommittamiseen, niin se johtuu siitä, että sinussa on vielä kansan oikeustajua. Sinä et siis voisi tulla valituksi poliitikoksi niin kauan, kun pystyt ajattelemaan asioita suhteellisesti.

Kansalainen! Voit alkaa poliitikoksi vasta sitten, kun pystyt möläyttelemään missä tahansa tilanteessa kansan oikeustajun vastaisia, mielettömyyksiä. Ajatteles tätä ja kiitä luojaas, ettet ole vielä poliittinen elukka.
Mikään ulkoministerin anteeksipyytely ei muuta hänen asennettaan. Jos tai kun ihminen omaa puhtaan asenteen, jolla ei möläytellä älyttömyyksiä, niin silloin hän ei voi pyytää anteeksikaan!
Koska ulkoministeri on edelleen mielessään sitä mieltä, että toimivan talon tuhoaminen ei ole kummoisempi juttu kuin halvan kännykän varastaminen, niin tästä saadaan hienosti käänteinen totuus: Tyhjän talon valtaaminen takaisin hyötykäyttöön on vähintään sen arvoinen asia kuin kännykän lahjoittaminen ulkoministerille.


Helsingin Sanomat: Stubb pyytää anteeksi Gaza-kommenttejaan
Uusisuomi: Stubb: ”Pyydän anteeksi, Antti”

maanantai 10. elokuuta 2009

Tietoisuuden muuttumattomuus

Tänään puhutaan hieman tietoisuudesta. Tieteessä tietoisuutta pidetään alisteisena aineelle. Tieteen totuuden mukaan aine synnyttää tietoisuuden, eikä tietoisuus ainetta. Kyseinen totuus ei johdu järkeilystä vaan siitä, että tieteen teorianmuodostusta ohjaa ateistinen maailmankuva.
Nyt on sopiva hetki paljastaa, että olen kirjoittanut tiede.fi:n keskustelupalstalle jo yli vuoden nimimerkillä mensaani. Ei mikään ihmepalsta, eikä erityisen tieteellistä ajattelua, kunhan on vaan yksi monista ateismin julistamispaikoista, missä julistetaan ateismin olevan ainoa oikea totuus...
Tieteen opin mukaan aine synnyttää tietoisuuden. Tiede sanoo, ihmisellä tietoisuus kasvaa vähitellen; taidollisuuden, tiedon ja tunteellisuuden lisääntymisen myötä. Näin tiede opettaa. Entä, mitä opettaa sinulle sinun oma järkeilysi?

Alatko sinä nähdä maailman jotenkin kirkkaammin, kun luet aamun uutisia? Onko päiväsi kirkkaampi, jos vaikka uutisissa olisi, että Marsista on löydetty elämää. Entäpä, miten tietoisuutesi muuttuu, kun opettelet hetkuttamaan itseäsi jonkun uuden muotitanssin mukaan? Tieteen mukaan tietoisuudestasi pitää tulla kirkkaampi, kun opit vaikkapa soittamaan huuliharppua. Jos te usko tätä, niin testaa vaikka asia. Jos te sittenkään usko, että tietoisuutesi muuttuu aina tiedon kasvun tai motoriikan kehittymisen myötä, niin pahoin pelkään, ettei sinua enää oteta valtiossasi todesta.
Tiedemiehet ovat valtion virkailijoita. Kansalaisten tulee ehdoitta, sokeasti uskoa, mitä tieteessä julistetaan. Tuleehan kansalaisen totella myös poliisejakin. Jos kansalainen ei uskoisi virallista tiedettä, niin se olisi niskoittelua esivaltaa vastaan. Jos näin ei toimittaisi, niin eikös silloin valtion tulisi lopettaa tieteen tukeminen, jos sen tulokset eivät vastaa ihmisten kokemusta?
Valtion palkolliset siis pitävät ateismia ohjenuoranaan, miten tieteen havaintoja pitää tulkita. Tässä tietoisuuskysymyksessä me kaikki olemme kuitenkin yhtä päteviä havainnoitsijoita -- mutta vain ateistinen tulkinta tietoisuudesta sallitaan viralliseksi totuudeksi, koska jos ihminen voisi pitää omaa tietoisuuttaan muuttumattomana, niin se ei tietysti sopisi ateistisen tieteen tuloksiin.

Jos tietoisuus muuttuisi esim tunnetilojen myötä, niin miten se pitäisi tietoisuudessa kokea? Tunteiden mukaan ailahtelevainen tietoisuus ei tietystikään voisi kokea tunteiden muutosta muutoksena! Muutoksen alainen tietoisuus ei voisi tiedostaa edes apatiaa puhumattakaan ilosta, vaan koko ihmisyys olisi pelkkää tiedostamattomuutta.
Ihmistä ei ilahduttaisi edes minkään uuden asian oppiminen, koska silloin tietoisuuden suhde tietoon ja taitoon pysyisi muuttumattomana.

Itse ainakin en voisi ajatella olevani tietoinen, jos minussa ei olisi mitään pysyvää, muuttumatonta ominaisuutta suhteen sijasta. Voi tietysti olla, ettei tietoisuutta sinänsä ole olemassa, mutta se jokin, joka minussa tiedostaa itseni ja vuorovaikutukseni, on mielestäni täysin pysyvä. Voi olla, että se jokin on persoonallisuus, tai tajunta tai mieli tai sielu. Nyt tässä vaiheessa kutsun sitä ihmisessä olevaa muuttumattomuutta tietoisuudeksi. Joku muu puhukoon siitä muulla nimellä. Mutta!

Ateistinen tiede ei voi kuitenkaan nimittäin muuta kuin väittää kaikkia ihmisen ominaisuuksia ajallisiksi ja katoaviksi. Ateistinen tiede julistaa riviensä välistä, että itse olemassaolo on kahden olemattomuuden välissä, ja ihminen on siihen olemattomuuteen sattumalta putkahtanut affektikasa.
Ateistitieteessä kaikkein tärkeintä on pitää totuus poissa mielestä, joten koska ateistitieteen tekijöiden mielessä ei ole totuutta, joka kestäisi loogisen ajattelun edessä, niin siksi tällainenkin pohdinta julistetaan tiede-foorumeilla ilman minkäänlaista tieteellistä ajattelua pelkästään ateismin vastustaksi, joka on jo sinänsä epätieteellistä, koska ateistien ja tieteen mukaan ateismi on puhdasta ja muuttumatonta totuutta, jossa ei ole mitään ristiriitaa tai virhettä


Tiede.fi: Kotimaan artikkelista; Evoluutio kumoaa ateismin
Tiede.fi: Aito sattuma kohtaa loppunsa

perjantai 7. elokuuta 2009

Aito sattuma, part 6

Tässä sarjassa on esitetty sattumasta tieteelle sellaisia väitteitä, joihin tiedemiesten pitäisi vastata. Jos tieteessä ei pystytä vastaamaan edes siihen, onko satunnainen ilmiö tarpeellinen, niin tieteen peruspilarit ovat aika heikoilla

Koska tieteen sisältä ei löydy vastauksia siihen, mitä sattumalla tehdään, niin otan itse tähän ensin sen oletuksen, jonka luulen olevan tieteen yksi vastaus. Oletetaan, että tiedemiehet vastaavat, että sattuma on tarpeellinen:

Nyt meillä on jokin erittäin hieno ilmiö, jolle on annettu nimeksi satunnaisilmiö, ja joka on tieteen mukaan aineellisuudelle ehdottoman välttämätön. Voimme heti ottaa vertauskohdaksi vaikka kellon.
Kellossa on monta osaa ja moninaisia liikkeitä. Koska kaikki ne osat ja liikkeet ovat kellon toiminnalle ehdottoman välttämättömiä, niin nyt voimme julistaa yhden niistä sattumaksi.
Sanotaan vaikka niin, että tuntiratas on kellossa sattuma, ja se tuntiratas on samalla myös välttämättömyys kellolle.
Huomataan selvästi, että on erittäin kätevää kutsua toiminnallisen kokonaisuuden yhtä osaa sattumaksi, koska siitä seuraa suoraan, että tiedemies, joka näkee välttämättömän toiminnan satunnaisilmiöksi, voi täysin huoletta julistaa Jumalan olevan tieteelle tarpeeton. Satunnaisuus on siis tieteelle älyllisyyttä tarpeellisempi.

Otetaan seuraavaksi se mahdollisuus, että ateistinen tiedemies sanoisikin satunnaisilmiön olevan kokonaisuudelle täysin tarpeeton. Nyt meillä olisi kello, jossa on yksi ylimääräinen osa. Voimme täysin poistaa sen sattumaksi sanotun osan ilman, että kellon toiminnassa tapahtuu mitään muutosta. Ainoastaan kolina ja pulina lakkaisi -- jos tiedemies ymmärtäisi, mitä sattuma on.
Huomataan tästäkin selvästi, että tarpeeton sattuma pitää tiedemiehen sokeana totuudelle, eikä hän pysty ymmärtämään mitään siitä kritiikistä, jota sattumaa kohtaan esitetään.

Lopuksi otamme tiedemiehen vastaukseksi kyllä-ei -vaihtoehdon; joskus sattuma on tarpeellinen ja joskus taasen ei. Mutta. Kukas muu sen voi osoittaa kuin tiedemies? Tiedemies siis asettuu maailman yläpuoliselle näköalapaikalle julistakseen sieltä, mitkä ilmiöt milloinkin ovat tapahtumille tarpeellisia.
Jälleen huomaamme, että tiedemies on tässäkin vastauksessa ainoastaan pönkittänyt omaa ateistista ideologiaansa. Sillä satunnaisilmiöllä ei missään tapauksessa voi olla mitään todellista tarkoitusta mihinkään.
Jos siis satunnaisuudeksi sanottaisiin sellaista ilmiötä, jota ei tunneta muuten kuin siitä, että se vain tapahtuu, niin silloin todellakin satunnaisuudeksi voitaisiin kutsua ihan mitä tahansa kosmoksen toimintaa. Julistettiinhan tieteessä suurin osa ihmisen genomiakin roskageeneiksi, joka sekin osoittautui vain tietämättömyydeksi. Samoin tiedemiehet todistavat ainoastaan tietämättömyyttään julistamalla milloin minkäkin vähemmän tunnetun ilmiön todisteeksi sattumasta.
Tuollainen tietämättömyys ei paljoa haittaisi -- jos tiedemiehet eivät julistaisi tietämättömyyksiään (roskiaan, sattumiaan, onnettomuuksiaan, umpisuoliaan, vikojaan, ...) todisteiksi Jumalan/Älyn olemassaoloa vastaan.

PS. Kello oli tässä melko karkea esimerkki, mutta sama periaate pätisi mihin tahansa luonnon ilmiöön; radioaktiiviseen hajoamiseen, kvantti-ilmiöihin jne.
Sattuma on todellakin todiste vain älyllisestä laiskuudesta; älyllisesti laiskat julistavat sattumaksi sellaisen, jonka toimintaa he eivät viitsi sen paremmin ajatella. Sen lisäksi sattuma on joillekin uskoville Jumalan korvike ja paluu siihen aikaan, kun ihminen oli vielä viaton eläin.

torstai 6. elokuuta 2009

Aito sattuma, part 5

Mikään olemassaolon funktio ei voi kumota todellisuutta. Olemassaoleva ei voi hyökätä itseään vastaan. Olemassaololle ei ole vihollisia. Ei edes ateistitiede voi hävittää olemassaolosta yhtään mitään. Ateistitieteen Jumala (Sattuma) tietysti pystyisi tuhoamaan perikatoon helposti kaiken - jos sattuma olisi todellisuutta.

Sattuma ei voi koskaan tuottaa tai ylläpitää mitään reaalista, joten sattuman voidaan katsoa hallitsevan suvereenisti olemattomuutta.
Kaikki tällainen pohdinta on kuitenkin ateistitieteelle täysin käsittämätöntä. Tieteessä on vain päätetty, että sattuma on, eikä sitä totuutta voi älyllisin keinoin muuksi muuttaa.

Voidaan kuitenkin kysyä, miten sattuma todentuu tieteessä. Huomataan, että ateismissa sattumaan vedotaan aina silloin, kun todellisuuteen kuvitellaan jotakin vikaa. Ateistien todellisuuskuva on pahoin pirstaloitunut, eikä sitä voi saada ehjäksi, koska ateismin Jumala (Sattuma) voi päästä esille vain siellä, mihin kuvitellaan vikaa.

Ateistien mukaan sattuma näkyy vaikkapa siinä, jos aivojen lähelle viedään erittäin voimakas magneetti, jolloin ihmisen keho ja mieli ei enää toimi ihmisen oman tahdon mukaan; täysin selvästi sellaisen vian saa aikaan sattuma.

Samoin radioaktiivinen hajoaminen johtuu sattumasta, koska ilman sattumaa radioaktiivinen hajoaminen tapahtuisi vähintään kellon tarkasti, jos ollenkaan; ilman sattumaa aineessa ei ilmeisesti tapahtuisi lainkaan mitään hajoamista, joten ilmiselvästi taasen maailmassa on virhe, joka todistaa atetisteille sattuman.

Jos nimittäin radioaktiivinen hajoaminen olisi olemassaololle ja elämälle välttämättömyys, niin silloin tuskin olisi kovinkaan älykästä laittaa sitä sattuman syyksi.
Ateismin mukaan Jumala ei ole voinut luoda ainetta, koska siinä on radioaktiivinen hajoaminen koko ajan käynnissä. Ateistit uskovat, että jos aine olisi Älyn suunnittelema, niin siinä ei voisi olla mitään satunnaista? Mitenhän olisi ateistin olemassaolon laita, jos ei olisi niitä ilmiöitä, joita ateistit kutsuvat satunnaisuudeksi?

Mitä vikaa sitten on kvanttitasolla, missä ateistitiede on näkevinään peräti aidon satunnaisuuden. Ilmiselvästi kvanttitasolla on jokin asia perin juurin vialla, koska mitenkään muutoin siellä ei voi olla sattumaa. Ajatelkaa vaikka sitä, että se kvantti-ilmiö, jota ateistit kutsuvat aidoksi sattumaksi, olisikin ehdottoman välttämätön kvanttitason olemassaololle, niin eikö kuulostaisi vähän kummalta, jos välttämättömyyttä kutsuttaisiin sattumaksi?

Edellisessä osiossa sanottiin, että kaikki merkitykselliset ilmiöt ovat välttämättömiä olemassaololle; Vain satunnaiset ilmiöt ovat täysin merkityksettömiä olemassaololle, jopa siinä määrin, että olemassaoleva ei huomio niitä millään tavoin; kaikki satunnaisilmiöt kuuluvat ehdoitta olemattomuuteen.

Mutta, satunnaisuudeksi kutsuttua ateistitieteen ilmiötä tuskin voi kutsua merkityksettömäksi edes paatunein ateisti. Puhumattakaan siitä, että se olisi ateismille täysin turha, kuten ateistit väittävät esimerkiksi umpisuolen olevan täysin turha kapistus, ja se todistaa ateisteille vain Luojasta, joka ei tiennyt, mitä tekee.

Sattuma on tietysti ehdoton välttämättömyys ateismin olemassaololle. Voidaan tietysti pohtia sitäkin, onko ateismi ihan reaalinen ideologia, kun sen olemassaolo riippuu olemassaololle täysin merkityksettömien ilmiöiden etsimisestä kaikkialta sieltä, missä ateismin mukaan on jotakin vikaa.

Aito sattuma, part 4

Aito sattuma on mielenkiintoinen ilmiönä ja uskomuksena. Älyllisesti ottaen Sattumaa ei voida pitää tieteellisenä ilmiönä. Sattuma voisi olla tieteellinen ilmiö vain ja vain silloin, kun sitä tutkittaisiin uskomuksena uskontotieteen laitoksella.

Kun puhumme Aidosta Sattumasta, niin millainen se voisi olla ilmiönä? Ilmiselvästi sattuma olisi aito vain silloin, kun mikään eikä kukaan ole sen aiheuttaja. Sattuma on siis täysin syytön.

Aito, aiheuttamaton sattuma ei voi myöskään aiheuttaa loogisia rakenteita, kuten maailmankaikkeuden osia. Tiede ei voisi tutkia kaikkeutta tieteellisesti, jos sattuma saisi aikaan perimmäisiä ilmiöitä, joista nousee esille koko olemassaolo. Huomaamme siis, ettei ole älykästä uskoa, että täysin satunnainen kvantti-ilmiö saisi aikaan järjellä ymmärrettäviä juttuja.

Sattumaa ei kertakaikkiaan voi älyllisesti ymmärtää. Aito sattuma vailla mitään syytä olisi absoluutti itsessään. Absoluutti on aina oman maailmansa täydellinen Jumala Kaikkivaltias. Olisi mahdotonta, että sattuman tasolla/rinnalla toimisi samaan jokin toinen ilmiö, joka saisi aikaan samoja asioita kuin sattuma. Kukaan eikä mikään voi kilpailla absoluutin kanssa samoista seikoista. Kun siis tiede on sitoutunut aitoon sattumaan, niin silloin tiede ei voi samaan aikaan etsiä ilmiöille mitään toista syystä, joka olisi vähemmän satunnaista.

On siis täysin oikeutettua kysyä tiedemiehiltä, mitä se aito sattuma itse asiassa toimittaa. Aito satunnainen ilmiö tuskin sopii kovin yhteen kaikkeuden toimintojen kanssa. Jos siis aito sattuma saisi aikaan yhdenkin tapahtumien ketjun, niin silloin se näkyisi molekyylien/ihmisen tasolla epäluonnollisuutena.

Sattuma ei voi tuottaa luonnollisuutta, vaan se saisi aikaan ainostaan sekasortoa ja luonnonlakien kumoutumisen. Tuskin olisi kovinkaan älykästä uskoa sattumaan, jos se saisi aikaan vaikkapa alkeishiukkasen. Alkeishiukkasia on vain tietty lajitelma, eikä siihen sovi minkäänlainen satunnaisuus.

Yksikin väärä alkeishiukkanen saisi aikaan ketjureaktion, joka lopulta tuhoaisi koko olemassaolon. Mutta, aito sattuma ei tietysti voisi välittää mitään siitä, mitä se on aiemmin saanut aikaan, joten kvanttitaso olisi heti kohta väärällään epäilmiöitä.

Minkäänlainen loogisuus ei pure sattumaan, eikä satunnaisilmiöihin. Olemassaololle merkityksellinen ilmiö ei voi olla sattumasta johtuva. Aito sattuma ei voisi olla olemassaololle suotuisa funktio. Kaikki olemassaoloon vaikuttavat ilmiöt pitävät yllä olemassaoloa, joka on yksi, jakamaton, looginen kokonaisuus.

Aito sattuma, part 3

Kvantti-ilmiöissä tieteellä oli nyt ensimmäisen kerran käsissään ihka aito sattuma. Jokainen itseään nykytieteen edustajana pitävä tiedemies esitteli kaunista sattumaa tieteen korkeimpana saavutuksena. Ilmestyi valtavasti tieteellisesti arvostettujen miesten artikkeleita, missä vilahteli sellaisia saanontoja kuin aukkojen Jumala, tarpeeton Jumala, jumalaton kaikkeus.

Tiedemiehet tunsivat huimausta, kun he vihdoinkin luulivat tappaneensa myös Jeesuksen Isän !

Oli todella suurenmoinen hetki fyysikoiden keskuudessa, kun he vihdoinkin uskoivat päässeensä eroon persoonallisuutensa isästä ja sen periytyvyydestä, sillä ilman ylintä sattumaa monikin olisi voinut kysellä persoonallisuutensa alkuperän perään, mutta sattuman myötä kaikille paradigmaattisille tiedemiehille tuli selväksi, että heidän persoonallisuutensa on täysin sattumasta johtuvaa.

Ihmisiä siirtyi joukottain pois uskomuksista alkaen uskomaan aitoon sattumaan, joka hallitsee yksinomaisesti kaikkea ja kaikkia -- paitsi tiedemiesten ajatuksia, joihin sattumalla ei ole valtuutusta. Syntyi sota Aidon Sattumaan -ja Jumalaan uskovien välille. Näin ainakin mediassa annettiin ymmärtää, ja sellaisena se näkyikin. Tosin ateistitiede alkoi säälimään Jumalaa ja monet ateistit solmivatkin Vatikaaniin ystävällisiä suhteita.

Vain Sattumaan uskovien sääli antaa vielä uskontotieteelle tilaa korkeakouluissa. Tosin ateistien mukaan sekin on enää tilastollista sattumaa, ja uskontotieteen laitokset voitaisiin lopettaa tykkänään.

Sattumaa ei kuitenkaan saa tutkia tieteellisesti. Ateistitiede vastustaa henkeen ja vereen sitä, että uskontotieteenlaitoksissa alettaisiin tutkimaan sattumaan uskovaisia ja itse Aito Sattuma olisi tieteellisen tutkimuksen kohde.
Aito Sattuma on tieteen kaikkein pyhin asia, johon ei kukaan saa koskea, eikä kenelläkään ole tieteellistä lupaa esittää sattumasta mitään tietoa; Tieteessä ei uskottaisi ketään, joka selittäisi sattuman.

Vielä muutama kymmenen vuotta sitten tieteellä oli monta sattumaa. Tieteen kehittyminen tiputti turhat sattumaukset pois ja jäljelle jäi yksi ainoa sattuma, josta tuli tieteen Jumala, joka saa aikaan kaiken. Tieteestä tuli moderdi yksisattumainen uskomussysteemi, jonka korkeimpaan uskomukseen kukaan ei saa koskea.

Aito sattuma, part 2

Keskiajalle tultaessa taikausko rehotti. Suurten uskontojen jumalat olivat kuitenkin jo tippuneet yhteen. Tieteellisen ajattelun nousu ei siis tiputtanut kovinkaan montaa jumalaa, mutta sitä pahemmin kävi taikauskolle. 1800-luvulle tultaessa taikausko oli jo lähes loppunut, mutta tieteessä oli edelleen tilaa yhdelle Jumalalle.

Tiede kuitenkin tunkeutui yhä syvemmälle aineeseen, josta löydettiin uusi ja täysin outo maailma, mikä hämmensi ihmisiä tiedemiehet mukaan lukien. Löydettiin radioaktiivinen hajoaminen, aineen aaltomuoto ja lopulta ihminen saavutti energian kvanttitason (joka ei ole energian perimmäinen taso).
Tiedemiehet olivat siihen asti jo monien sukupolvien ajan omineet itselleen kunnian Kreikan mytologian jumalien tuhoamisesta, joten tiedemiehille ei jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin palauttaa ihmiskunta takaisin esihistorialliseen sattuman palvontaan niin paljossa kuin mahdollista.

Turhien jumalien tuhoamisesta ylpeät tiedemiehet ampuivat surutta myöskin taivaitten Jumalaa, joka oli yksiomaisena hallinnut suuria uskontoja satoja vuosia ennen Galileo Galileita. Tosin tieteen sihtaus yksijumalaisten uskontojen Jumalaan ei ollut paras mahdollinen ja tiedemiehiä kirvelsikin kovasti yksijumalaisten uskontojen menestys.

Monet ihmiset alkoivat kysellä sattuman perään, että missä sitä nyt oikein näkyy. Atomien tasolla olevat ilmiöt saatiinkin lopulta tilastollisen sattuman hellään huomaan, mikä ei kuulostanut lainkaan aidolta sattumalta, sillä sattuman luulisi saavan aikaan muutakin kuin aaltokuvioita ja todennäköisyyttä ja loogisia rakenteita.

Siksi kvantti-ilmiöiden löytyminen olikin ateistiselle tieteelle samanlainen onnen potku kuin kivikauden miehelle kalan hyppy veneeseen. Nyt tiedemiehet julistivat löytäneensä aidon sattuman, joka kuulemma teki itse Jumalasta täysin tarpeettoman tieteelle. Tiedemiehet olivat lopultakin löytäneet henkisen kotinsa, joka ei uskon kohteeltaan eroa yhtään juuri ihmisyyteen heränneen eläimellisen ihmisen uskomuksista.

Aito sattuma, part 1

Sattumaan uskominen on ihmisen alkuperäinen uskon kohde. Juuri eläimellisyydestä herännyt ihminen torjui tietämättömyyttään uskollaan onneen. Oli hyvää onnea ja pahaa onnea.

Jos ihmiselle tapahtui jotakin, niin hän usein ehdollisti sen tapahtuman jonkun muun samanaikaisen tapahtuman kanssa yhteen. Jos ihminen esimerkiksi näki mustan linnun, kun hän loukkasi jalkansa, niin hän keksi, että musta lintu tuo pahaa onnea. Onneen uskominen johti sattuman kauppaan; kaikenlaista amulettia ja muuta taikakalua keksittiin, joilla haluttiin hallita tapahtumia, koska tietoa ei vielä ollut.

Ajattelun kehityksen myötä ja tiedon lisääntyminen sai aikaan sen, että sattumaa aletiin personoida. Kivistä ja esineistä tuli eläviä olentoja, joita alettiin palvoa. Kun sitten järkevimmät huomasivat, että toteemit eivät pukahteneetkaan, niin ihmiset alkoivat uskoa ilmavampiin henkiin; sattumasta oli tullut pilvissä leijuva henki, jolle pystyi jo puhumaankin, mutta joka edelleenkin vaati ihmisiltä lepytttelyä ja lahjontaa. Syntyi jumalien laji, joka hupentui kreikkalaisten mytologiaksi.

Ihmiskunnan tieto lisääntyi jatkuvasti myös esihistoriallisella ajalla, jolloin sitä siirrettiin laulannalla, tarinoilla ja runomuodossa eteenpäin. Niinpä jumalien lisääntymisen aikoihin alkoi myös jumalien väliset tappelut ja sodat, jotka tappoivat kovasti jumalia. Tiede ei pannut alulle jumalien joukkotuhoa, vaan sen sai aikaan ihmisen luonnollinen kehittyminen, jota edesauttoi valtavasti kirjoitustaidon kehittyminen.