IL,4.1.2013:
Tuomioja palkkakohusta:"Ansaitaanko jo kohtuuttoman paljon?"
Ihminen on sitä arvokkaampi ihmisenä mitä enemmän hän jättää työnsä arvoa yritykselle/Suomelle. Jos kansanedustaja jättäisi puolet palkastaan Suomelle,
niin silloin kansanedustaja olisi kaksi kertaa niin arvokas Suomelle kuin edustaja, joka mittaa täyden arvon itselleen. Vastaavasti; Jos ihminen mittaa kaiken työnsä arvon itselleen, niin silloin hänen arvonsa yritykselle/Suomelle on täysi nolla. Sellainen ihminen saa aikaan huonotta, huonoja aikoja, lamaa,...
Blogi, 19.12. 2012:
Jussi Pajusen arvo palkka ja laatu
Säästäväisyys ei ole enää hyve. Ihmiset eivät pysty edes kuvittelemaan, miltä tuntuu päästä tavoitteeseen säästämisen kautta. On vallalla kaikki-mulle-heti-mentaliteetti; Tunteellisuus on voittanut ja ihmiset eivät pysty edes teoriassa järkeilyyn.
Olisitko valmis alentamaan palkkaasi edes yhden Thaimaan loman verran?
Kuolisitko nälkään, jos joutuisit hanhenmaksapalleroiden sijaan syömään hernekeittoa?
Masentuisitko totaalisesti, jos sinun pitäisi hieman vähentää autoajelua;
että jättäisit muutaman kerran menemättä kakkosasunnolle autolla.
Suuttuisitko siitä, jos huomaisit naapurin olevan vahingoniloinen,
jos joutuisit luopumaan kakkosautostasi?
Pahastuisitko pahasti, jos joutuisit herättämään pankkitililläsi
olevan rahakasan päällimmäiset setelit unestaan?
Kuten huomataan, niin kaikkiin palkka-aletta koskeviin kysymyksiin palkkojen alennusta vastustavat eivät voi vastata muuta kuin tunteellisesti.
Palkka-alea ei voi vastustaa älyllisesti, koska älyllisyys on vain heillä, joilla on älyä elää vaatimatonta elämää. Esimerkiksi säästäväisyys voi onnistua vain silloin, kun ihminen toimii älyllisesti. Tunteellisesti toimivat eivät pysty säästämään, vaan he elävät hektistä elämää, tässä-kaikki-mulle-heti.
Palkka-aletta vastustavien pitää vastustaa myös säästäväisyyttä, koska muutoinhan säästäväisyys mahdollistaisi palkkojen, kulukorvausten, pekkaspäivien, lomaltapaluurahojen, kilometrirahojen, kokouspalkkioiden, autoedun, palkkioiden, optioiden ja muiden semmoisten pienentämisen.
Mikä on saanut aikaan sen, että ihmiset eivät enää pysty toimimaan järjellisinä olentoina? Kaikki palkka-aletta vastustavat haluavat vain pomottaa muita? Se ei voi johtua muusta kuin raittiushysteriasta. Vain raittiutta puolustavat voivat olla niin sokeita, etteivät pysty käyttämään omaa päätään, vaan luulevat, että heillä on kaikki hyvin, jos vain saavat muut pomppimaan oman napansa ympäri.
Keräsin
muutamia perusteluja, joilla raittiit ihmiset haluavat estää Suomelta hyvinvoinnin:
Sauli Niinistön palkkion alennus on vain symbolinen ele
Se on populismia puhua palkka-alesta
IS, 3.1. 2013: Palkka-ale lisää työttömyyttä
Suomen kilpailukyky menee, jos suomalainen työ olisi edullista
TE, 4.1. 2013: EK: Johtajien palkka-ale on teennäistä
Il, 4.1.-13: Professori hämmentyi palkka-alesta: "Ei järjen hitua"
TS, 4.1.-13: Palkka-ale lannistaisi pientuloiset ja työmotivaation
EH-l: Johtajien palkka-ale vain sivujuonne yleisen taloustilanteen korjaamisessa.
HS,5.1. 2013: sB4, Johtajien palkka-ale olisi mitätön
Kansanedustajat eivät voi olla esimerkkinä työläisille
Palkka-ale on naivia idealismia ja kosiskelevaa populismia
Suomalainen Palkka-ale kaataisi koko Euroopan
Palkka-ale olisi turhaa teatteria, IS, 5.1. 2013
Kukaan ei enää pyrkisi edustajaksi, jos siitä ei makseta kunnolla
Raittiusaate on länsimaisen sivistyksen tuho
Raittiit ihmiset ovat erittäin kireää porukkaa, joka vastustaa kaikkea sellaista, joka olisi itseltä pois. Raittiusaate saa ihmisen kuvittelemaan olevansa muita parempi. Ja uskoessaan olevansa muita parempi, hän ei voi ajatellakaan, että hänen itsensä pitäisi omalla panoksellaan osallistua mihinkään talkoisiin.
Raittiit ihmiset eivät pysty koplaamaan asioita yhteen. He eivät ymmärrä, mikä yhteys on esimerkiksi
köyhyydellä (2.1.2013) ja palkkojen jatkuvalla kasvulla. "
Palkkojen kasvu ei mitenkään voi aiheuttaa köyhyyttä", ajattelee raitis henkilö raittiustuolissaan, eikä ole siitä huolissaan.
Raittiiden mielessä palkkojen kasvu ei ole ongelma, joten silloin he kauhistuvat, jos joku ehdottaa palkkojen laskua, koska sillä ei kuulemma voida saavuttaa mitään hyvää. Tuossa ylempänä on lista raittiiden perusteluista, miksi palkkoja ei saa laskea. Siitä puuttuu vain se eliitin hokema, että palkkojen lasku ei auttaisi jo valmiiksi köyhiä.
Palkka-alen vastustajien mukaan palkka-ale aiheuttaisi myös köyhyyttä, mutta ei sinänsä auttaisi jo köyhyydessä olevia, koska palkkojen laskua vastustavien mukaan köyhyyttä voi poistaa vain siten, että omaa palkkaa nostettaan, koska vain siten raittiusintoilijan pöydältä voi tippua murusia köyhille.
Blogi, 3.1. 2013: Tuloerojen kasvu johtaa hulluuteen
Tutkimuksieni ja havaintojeni mukaan raittius uhkaa kaikkea saavutettua sivistystä. Raittiit ovat valmita tuhoamaan kaiken vain siksi, että he voisivat saada mitattua itselleen niin paljon kuin vain mitattavissa on. Raittiilta näyttää puuttuvan täysin lähiauttavaisuus. Raittit ovat valmiita auttamaan kaukana olevia ja tuomaan heitä tänne, mutta sekin johtuu vain siitä, että raittiit eivät pysty tekemään sellaisia päätöksiä, joilla kansat voisivat selvitä omillaan. Maahanmuutto auttaa vain
raittiiden ihmisten omaa palkkakehitystä (Tk, Ulkomaista syntyperää olevien työllisyysaste 53,3%), mutta se ei auta pätkääkään antaja- ja vastaanottajakansoja.
Auttavaiset alkoholistit
Jotta päättäjät saataisiin uudestaan ajattelemaan omilla aivoillaan, ja jotta heillä olisi rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä ilman poliittista liturgiaa ja kiertoilmaisuja, niin heidät pitää saada pois tuosta raittiuden tilasta.
Jos joku on parantunut raittiudesta, hän voisi perustaa Anonyymit Raittiit, joissa raitis saisi tunnustaa, miten hänkin aikoinaan mittasi kaiken arvonsa itselleen jättämättä siitä kellekään mitään.
Impivaaran aikoihin poliitikot eivät pitäneet kummoisenakaan ottaa viinaa missä ja milloin tahansa, ja mieluummin siellä saunailloissa, missä päätökset syntyivät. Saunaillat ovat nykyisin kielletty siksi, että raittiit voisivat syleillä maailmaa. Mutta, Impivaaran aikoihin tehtiin ne päätökset, joilla Suomesta tuli hyvinvointiyhteiskunta. Tämä nykyinen tilanne ei ole hyvinvointia, koska se vaatii velaksi elämistä ja saunailloista kieltäytymisiä.
Raittiit ihmiset joutuvat matkimaan niiden puheita, jotka aikoinaan pikkusievissä tekivät päätöksiä realiteettien pohjalta. Raittiit eivät pysty käsittämään, mitä hyvinvointiyhteiskunta vaatii, koska he ovat täysin pihalla realiteeteista, kuten siitä, mistä Suomi saa arvonsa. Suomi ei voi saada arvoa päättäjien palkoista ja johtajien palkkioista, vaan arvo tulee vain siitä, miten paljon päättäjä jättää arvostaan nostamatta.
Kun seitsemänsataatuhatta julkisen sektorin työntekijää jättäisi jotakin Suomellekin, niin silloin julkinen sektori ei tarvitsisi velkaa palkkojen maksuun. Ja kun vain yritysjohtajat ja pääomasijoittajat jättäisivät puolet kuvitellusta arvostaan nostamatta, niin silloin yrityksillä olisi varaa kehitykseen ja työläisiin.
Suomi olisi maailman sijoittajien unelmamaa, jos vain tämä maa saisi takaisin pienet tuloerot. Mutta vain sellaiset johtajat ovat valmiita tinkimään oman arvon mittaamisesta, jotka eivät pingota, ja vain sellaiset henkilöt eivät pingota, jotka eivät sairasta raittiusaatetta.
Viinan voimaa päättäjille
Se mitta, jolla ihminen mittaa oman arvonsa, ei synny työlaeista ja palkkataulukoista, vaan se tulee kiertelemättömästä puheesta, jonka ihminen hallitsee vain silloin, kun hän ei ole jonkin aatteen sokaisema. Raittiusaate on sokaissut päättäjät ja saanut heidät kuvittelemaan, että kun vain syleillään suvaitsevaisena maailmaa, niin kaikki pelastuu.
Mutta kun ne muut tekevät koko ajan ohareita!
Kuten Suomenkin päättäjät tekevät kansalaisille koko ajan ohareita