Evolutiivisen eläimen pentu, kuten ihmislapsi, joutuu kasvaessaan tekemään monta eri murhaa, jotta siitä tulisi yksi laumansa aikuisista. Yksi ensimmäisestä ihmislapsen suorittamista murhista on murhata lapsellisten aikuisten lapselliset uskomukset joulupukista. Normaalisti kehittyvä lapsi pystyy surmaamaan omien vanhempiensa lapselliset uskomukset. Murrosiässä normaali lapsi ihan luonnostaan "surmaa" myös vanhempansa, koska lapsesta ei kehity aikuista, jos hän ei halua erottautua vanhemmistaan.
Tekoälyn yhteenveto "isänmurhasta": Isänmurha tarkoittaa oman isän surmaamista. Sillä voidaan viitata konkreettisen rikoksen lisäksi myös vertauskuvalliseen tekoon, jossa nuorempi sukupolvi tai henkilö hylkää, syrjäyttää tai kapinoi edellisen sukupolven perinteitä ja arvoja vastaan.
Useimmiten kasvava lapsi pystyy korkeintaan surmaamaan vanhempiensa uskomukset joulupukista, mutta saatuaan omia lapsiaan, tuollainen nuoruuden totuudennälkäinen teko huuhtoutuu vauvan vaippojen myötä vessan pöntöstä alas ja uusi aikuinen alkaa typeryyttään hokea uudelle ihmiselle samoja typeriä juttuja tontuista ja poroilla lentävistä pukeista. Tämä on parasta, mihin aikuisuuteen kurottava lapsi pystyy nykyään.
Surkeinta kasvavan ihmisen itsenäistymisessä ei suinkaan ole se, että hän murrosiässä luulee päässeensä vapaaksi joulupukista, mutta perheen perustaessaan hän palaa kuin koira omalle oksennukselleen ja alkaa jatkamaan ihmiskunnan suurimpia valheita kuvitellen, että kasvava vauva tarvitsee oman psyykeensä perustukseksi pelkkiä valheita, kuten muumeja, tonttuja ja joulupukkeja.
Kaikki kapinoinnit ovat aluksi halua vapautua kaikista ennakkoluuloista. Ei ole epäillystäkään, että nuori ei voisi itsenäistyä, jos hän uskoisi lapsen uskollaan kaiken, mitä vanhempi hänelle paasaa. Me voimme nähdä ihmislapsen kehityksen olevan kuin sarjamurha. Lapsesta ei voi kasvaa omilla aivoillaan ajattelevaa, jos hän ei osaa, halua tai pysty esittämään kritiikkiä joka ikiseen ajatukseen, jota vanhempi sukupolvi hänelle kertoo.
Pelkkä eriävä mielipide on jo osoitus siitä, että ihminen on ajatellut jotain ihan itse. Lapsi on saattanut jo kaksi vuotiaana esittää oman mielipiteensä, mutta hän on vielä liian tietämätön planeetan tavoista voidakseen perustella esimerkiksi joulupukin olevan satua. Mutta.
Lapsi, joka vielä aikuisuuden kynnyksellä haluaa toistella asiantuntijoiden esittämiä totuuksia vaikka ruokavaliosta, ei ole kypsynyt aikuisuuteen. Kuten kukaan ihminen ei ole aikuinen vaatiessaan muita uskomaan siihen, mihin on itse tavalla tai toisella tullut uskoon.
Ihminen ei ole fyysisesti, psyykkisesti eikä henkisesti vapaa, jos hän opettaa muille, miten pitää elää. Aidosti vapaa ihminen on itsessään aikaisilleen elävä opetus, jota ei voida kuolettaa kirjoitukseksi tappamatta kaikkien jäljestä tulevien vapauden kaipuu pelkäksi tonttuiluksi, josta seuraavien sukupolvien laspset joutuvat yhä uudelleen ja uudelleen tekemään vanhempain murhan, joka estää heitä näkemästä, että jokaisessa sukupolvessa on aina joku täysin vapaa ihminen.
Ihmiskunnasta tulee sivilisaatio vasta sitten, kun sen lapsien ei tarvitse murhata omia vanhempiaan. Kun ihminen elää elämäänsä kuin lapsi, ihmitellen ja ihaillen, niin silloin sellaisen ihmisen lapselle ei voisi tulla mielenkään olla erilainen nuori.
Lapset eivät luonnostaan halua olla epäuskoisia, mutta luonto pakottaa heidät kapinoimaan siellä, missä vanhemmat opettavat lapsille pelkkiä valheita.