Rakkaudettomat ihmiset pilaavat kaikki

Rakastatko todella työtä tekeviä ihmisiä? Lajittele sitten jätteesi. Ihanko oikeasti puhut rakkaudesta? Kunnioita sitten ruokaa, sillä kun ihminen kunnioittaa ruokaa, silloin ja juuri siinä hän kunnioittaa ruuan tuottajia. Joka  päivä pitää avata uusi öljylähde, jotta voitaisiin korvata ajattelemattomien ihmisten luontoon heittämä muovi.
YLE, 28.9. 2018: Edes ilmainen ei monelle kelpaa: Paikoin jopa 60 prosenttia oppilaista laistaa kouluruokailun – katso kotikuntasi tilanne.

Ihminen on empatiakyvytön, jos hän jättää ruokaa pöydälle, tai ei lajittele jätteitään. Ihminen, joka heittää metallia luontoon tai sekajätteisiin, ei lainkaan ajattele sitä toista ihmistä, joka joutuu joka päivä laskeutumaan syvälle kaivokseen louhimaan juuri niitä metalleja, jotta ajattelemattomat saisivat jatkossakin olla täydellisen empatiakyvyttömiä muita ihmisiä kohtaan.

Kouluissa pitäisi ajattelun ja logiikan olla pakollisia oppiaineita. Kaikki uskontotunnit pois kouluista ja tilalle järkeilytunteja, joissa kyseltäisiin niinkin "huippuvaikeita" kysymyksiä, mistä metallit tulevat ja miten metallien heittäminen luontoon vaikuttaa kaivostyöläisten olosuhteisiin.
Yksi hyvä kysymys voisi olla, että pitääkö koululaisen rakastaa niitä ihmisiä, jotka tuottavat ruokaa ja metalleja, vaikka koululainen ei koskaan näkisi heitä, ja miten sen rakkauden pitäisi näkyä koululaisen omassa elämässä? Mutta. En ole ikinä kuullut edes filosofien esittävän näitä kysymyksiä!
Filosofille ei luulisi olevan vaikeata harjoituttaa ihmisen empatiakykyä: Kuvittele itsesi öljytyöläiseksi, niin ymmärrät, miten arvokasta se muovi on, jonka muutoin ajattelemattomuutta heittäisit luontoon!
Esitän, että myös yliopistoissa alettaisiin opettamaan järkeilyä filosofian kandinaateille,  koska selvästi huomataan, että filosofit ovat pelkkiä naatteja, jos he eivät pysty varmuudella sanomaan, mitä on rakkaus ja miten jokainen on täydellisesti empatiakyvytön, joka ei lajittele jätteitään.

Kyllä hyvin tiedetään, miten suvaitsevaiset paasaavat rakkautta, mutta miten se näkyy? Onko se rakkautta, että etsitään kissojen ja susien avulla lisää sukupuolia, jotta voitaisiin syyllistää oikeita miehiä ja naisia rasisteiksi? VU, 27.9. 2018: Atte Kaleva: Rasismisyytökset lähentelevät jo noitavainoa. Onko se rakkautta, että heitetään ruokaa ja tuotteita jätteisiin, jotta alkutuottajat joutuisivat tonkimaan paskaa syvemmältä?

Juuri nuo suvaitsevaiset ovat kaikkein herkkähipiäisempiä, joille ei tule  mieleenkään, miten juuri he pakottavat rehellisiä miehiä ja naisia työskentelemään olosuhteissa, joihin nuo suvaitsevaiset eivät menisi suin surminkaan.

Joku kiivas nuori mies kyseli jo 2000 vuotta sitten, että rakastatko piip..., ja hänen vastaus jokaiseen Pietarin kolmeen vastaukseen oli, että mene sitten ja tee työtä. On mahdotonta, että joku voisi rakastaa toista ihmistä ilman työntekoa.
Kaikkein vähäisintä työtä olisi edes omien jätteiden lajittelu tai oman lautasen tyhjentäminen omaan vatsaan, koska juuri kaikkein vähäpätöisin työ pelastaa koko planeetan. Vähäinenkin empatia -asettuminen työläisen asemaan- saisi ihmisen tekemään jotain hyödyllistä.

Näen kaikkialla empatiakyvyttömiä psykopaatteja, jotka vähät välittävät työläisistä. Maailman tila todistaa, että sen on saanut aikaan enemmän kuin yksi psykopaatti. Pitää olla psykopaatti, jos ei tajua, että saastuttajat ovat myös psykopaatteja, eivätkä vain murhaajat.
Rakkaus on työtekoa. Mitä enemmän  ihminen puhuu rakkaudesta sitä vähemmän ymmärtää, mitä on rakkaus.

Huomauttelua vaativat ovat rikollisia

Tässä on eilen Pasilan Kivilinnassa syntyneitä ajatuksia siitä, mitä ajattelen ihmisistä, jotka itse eivät pysty huomaamaan muita, vaan odottavat tai vaativat, että heitä huomautetaan. Ajatelmat ovat siinä järjestyksessä kuin kirjoitin ne ylös. Ajatukseni syntyivät eilisen blogitekstin (Huomiokyky hukassa aikuisilta) pohjalta:

- Huomaavainen ihminen on huomaavainen siksi, että hän on itse huomannut maailmassa olevan muitakin ihmisiä kuin vain minä itte.

- Huomauttelua vaativa ei pidä muita ihmisiä missään arvossa.

- Kuinka monta kertaa ihmistä pitää huomautella (esimerkiksi siitä, että antaa tilaa toiselle kulkea jonon läpi) ennen kuin hänelle voidaan antaa varoitus?

- Huomauttamista vaativalta ei pidä pyytää mitään anteeksi, koska hän on se rikollinen ja huomauttava on (typeryyden) uhri.

- Ihminen ei voi olla järjellinen ja huomaavainen, jos hänelle pitää köhiä tai häntä pitää huomauttaa.

- Minua ainakin nolottaisi kovasti, jos jonkun pitäisi huomauttaa minua jostakin asiasta, esimerkiksi jonon poikki kulkemisen vapaudesta.

- Itse en voisi koskaan kirjoittaa blogitekstiä siitä, että olisin ollut huomaamaton ja minua olisi pitänyt huomauttaa.

- Vain täysin häpeämätön voi muille kehuskella sillä, että hän vaatii muita "köhimään", jotta hän voisi huomata toisen tarpeen.

- Narsistin tuntee siitä, että hän nauttii, kun häntä huomautellaan: "Oijoi, kuinka ihanaa, kun tuokin pyörii mun  navan ympäri."

- Huomautusta tarvitseva ei pysty käyttämään omaa järkeään, vaan toimii kuin napista käynnistettävä kone.

- Huomauttaminen on nappi, jolla omaa järkeilyä vailla oleva ihminen käynnistetään.

Huomiokyky hukassa aikuisilta

Edelliseen blogitekstiini (Masennus johtuu holhouspolitiikasta) liittyen tänään tuli vastaan uskomattoman typerä blogiteksti:
US-Blogi-Saara Huttunen: Käytöstavat hukassa aikuisilta ihmisiltä
- "... bloggausta aiheesta ostoskärryllä töniminen. ..."
Jos kyseinen ihminen olisi itse huomaavainen, niin hän tekisi kuten jokainen huomaavainen tekee, että jättää jonoon aukon, jotta ihmiset voisivat vapaasti kulkea. Olen varma, että kyseinen ostokärryjä työntävä mies oli jo saanut tarpeekseen ihmisistä, jotka äärettömän omahyväisinä vaativat koko maailmaa pyörimään oman napansa ympäri.

Se ei vaadi kuin hitusen omaa järkeä jättää itsensä ja ulkomaailman väliin tila, josta ihmiset pääsevät vapaasti kulkemaan. Tuokin naikkonen alkaa ulisemaan maailman pahuutta, kun hän ihan itse oli syypää siihen, että häntä tönittiin, joka on täysin oikein jokaista sellaista kohtaan, joka vaatii muita  huomauttelemaan ennen kuin juuri ja juuri mielenpahoittajan ominaisuudessa onnistuu antamaan muille tilaa.

En minäkään ala köhisemaan, jos pitää kaupassa mennä kassajonon läpi, vaan kävelen suoraan ja joku typerä jää alle ja alkaa vollottamaan, niin senkus vaan. On mahdotonta, että ihminen oppisi huomaavaiseksi, jos hän vaatii, että häntä pitää huomautella! Omalla järjellä toimivaa ei tarvitse millään tavoin huomautella. Ihminen on yksinkertaisesti sanottuna vain typerys, jos hän ei pysty antamaan edes kassajonossa tilaa muuten kuin huomautuksen kautta.

Yleensä elämässä huomauttaminen edeltää varoitusta. Jokainen aikuisenkin pitäisi ymmärtää, että hän ihan itse tehnyt pahaa, jos häntä pitää huomauttaa: Kassajonon pitäminen tiukasti suljettuna on jo lähes aktuaalista pahuutta. josta ihminen pitäisi passittaa ehdottomaan vankeuteen uudelleenohjelmointia varten.

Blogi, 9.8. 2014: Huomauttelua vaativat ovat rikollisia
Blogi, 7.2. 2014: Ammattiloukkaantujien maailma

Subjektin objektiivinen lausunto koulusurmista

"Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

Elämme objektiivisessa maailmassa, todellisuudessa, joka ei välitä subjekteista. Subjektin sitä vastoin pitää ottaa objektiivinen todellisuus huomioon, mikäli aikoo elää huomiseen saakka.

Voidaan siis todeta, että ihminen käyttäytyy objektiivisesti silloin, kun hän elää onnellista ja vaatimatonta elämää; jokainen suru, jokainen naarmu ja jokainen onnettomuus johtuu subjektiivisesta elämänasenteesta luonnossa, joka toimii objektiivisesti -- subjekti, joka ei välitä huomaavaisuudesta, on aina ristiridassa objektin kanssa.

Mitä huomaavaisempi ihminen on sitä onnellisempaa elämää hän elää. Onnellisuuden aste riippuu ristiriidan tasosta; Onnellisimmillaan subjekti on yhtä objektin kanssa,; Onnellinen ihminen on yhtä luonnon kanssa, eikä onnellisuudessa luontoa tai muita olentoja koeta vastustajaksi.

Huomaavainen ihminen ei tarvitse itselleen huomiovälineitä (kilikelloa, heijastinta,..), koska huomaavaisuuden olemus on huomaaminen. Jos vaikka et huomaisikaan huomaavaista, niin et kuitenkaan voisi esimerkiksi ajaa hänen päälleen, koska sinut on jo huomattu.

Huomaavaisille muut kuuluvat kokonaisuuteen, eivätkä muut liiku siinä irrationationaalisina yksittäistapauksina.
Sitä vastoin, ihminen käyttäytyy sitä subjektiivisemmin mitä vähemmin hän tajuaa ihmisen kuuluvan luontoon, kokonaisuuteen. Ja sellaisen subjektiivisuuden vallassa oleminen merkitsee muille subjekteille äärimmäistä vaaraa.

Koulusurmaajat ja muut onnettomuuksien aiheuttajat toimivat äärisubjekteina. Äärisubjektiivinen ihminen ei tajua suhteita ja ihmisen yhteyttä kokonaisuuteen. Ihminen ei voi kokea subjektina kokonaisuutta, koska sellaiselle ihmiselle luonto ja muut ihmiset näyttäytyvät erillisinä kohteina

Sinenmaa.ws: LIIKENNEVALOT - Uskonto siitä, miten päästään oikeaoppisesti kadun tuolle puolen
Sinenmaa.ws, 3.8. 2003: Luonnollinen este, elämäsi tärkein hetki