Vuosien älyllisen tutkimisen jälkeen olen vihdoinkin käsittänyt täydellisesti, mitä on älykkyys ja mitä on sivilisaatio. Äly on kosminen torakka, joka loisii sielun iholla. Kosminen torakka raapii eteerisillä jaloillaan sielun ihoa, jolloin siitä irtoaa hilsettä, jota torakka imee. Torakan aineenvaihdunnan tuloksena sielun hilse sitten ulostuu, ja se uloste on sitä itseään, mitä ihminen sanoo tiedokseen.
Oikeasti äly on kuitenkin kosminen katalyytti, joka luo korkeajännitteen sielun ja maailman välille. Ilman älyä sielu ei voisi saada kontaktia aineelliseen maailmaan. Äly saa ihmissielun pinnoittumaan, jolloin ihminen kokee jännitettä itsensä ja todellisuuden välillä, joka ilmenee sielun kutinana. Tässä on heti huomattava se, että sielu itsessään ei ole alussa todellinen, mutta se todellistuu älyilyn kautta. Ilman älyilyä ihmisen sielu jää vaille todellistumista.
Älyilyssä potentiaalisen sielun pinnalle alkaa kerääntyä tiedon jyviä, jolloin sielu alkaa saada näkyvän hahmon. Mitä enemmän ihminen älyilee sitä paksumpi kerros tiedonjyviä sieluun, eli ihmisen ytimeen kerääntyy. Paksuuntunut sielun pinta antaa ihmiselle persoonallisen muodon; hänen pehmytkudosulokkeensa kasvavat ja suurenevat; Nenä kasvaa, korvannipukat venyvät, isovarvas suurenee, sormiin tulee paksuutta. Kaikki se johtuu tiedon jyvien kerääntymisestä niin paksuksi kerrokseksi sielun ympärille, että se tiedon jyvien kerros lopulta kasvaa ihmisen kehon ulkopuolelle saakka. Ihmisestä tulee silloin persoonallisuus, sielullinen persoonallisuus.
On hyvä huomata myös se tosiasia, että mitä paksumpi kerros tietoa sielun pinnalle on kasaantunut sitä paksunahkaisempi hän on; Sielullinen persoonallisuus ei ole loukkaantumisherkkä, vaan sietää erinomaisesti myös harhaoppia ja vääriä mielipiteitä. Sananvapaus ei voi olla uhattuna siellä, missä on paljon itseälyiltyä tietoa.
Ja kääntäen; sellaiset eivät siedä vääriä mielipiteitä, jotka elävät pelkällä muiden tietojen tonkimisella. Mielipiteen vapauden kieltäjät ovat täysin sivistyneitä, koska heidän sielunsa pinta sisältää hyvin vähän itse järkeiltyä tietoa. Sananvapauden rajoittaminen ei ole persoonallisen ihmisen agendalistalla
Koska äly on pelkkä katalyytti, niin se ei itsessään kulu eikä lisäänny; Älyily ei vähennä älyä, mutta ei lisääkään sitä. Jos ihminen kokee, että hänen älynsä on kasvanut, se johtuu vain tiedonjyvien kerääntymisestä sieluun, jolloin sielullinen herääminen saa aikaan tunteen, että onpas siinä älykäs ihminen.
Äly on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Äly on samaa sekä täällä että äärettömyydessä. Kaikki maailman kaikkeuden älylliset olennot ovat yhtä älykkäitä. Ei ole eroa, onko ihminen kivikaudessa elävä vai asuuko hän Suomessa tai peräti sadan miljoonan vuoden vanhassa sivilisaatiossa jossakin Orionin tähtien eräällä sfäärillä.
Jo miljoona vuotta sitten Maan ihmisen äly oli yhtä suurta, mitä se on oleva kaikkina aikoina. Se on ihmisen kokemuksessa yhtä suurta älyllisyyttä älyillä kivikauden ihmisenä kuin atomikauden ihmisenäkin. Mitään älyllistä eroa siinä ei ole, koska kaikkina aikakausina äly toimii vain katalyyttina ihmissielun ja maailman välillä.
Ainoa ero kivikauden ihmisen ja sivistyneen ihmnisen välillä on se, että kivikauden ihmisellä oli paljon enemmän älyiltävää; mitä sivistyneempi ihminen sitä vähemmän hän katsoo tarvitsevansa älyilyä.
On älyllisesti vähintään yhtä suuri haaste elää kivikaudessa kuin elää avaruusaikakaudessakin. Ihmisestä kasvaa sielullinen persoonallisuus missä tahansa ajassa hän sattuukin elämään. Oikeastaan voidaan todeta, että on ollut valtavan paljon haasteellisempaa elää
ensimmäisinä ihmisinä, joiden piti elää ilman sivilisaation tukea, ympärillään vain paljas ja armoton luonto.
Sivilisaatio alkoi muodostua, kun sielullisia ihmisiä kuoli, ja kuollessaan sielullisen ihmisen kehon ulkopuolelle saakka paksuuntunut tiedonjyvien kerros jää jälkeen jääneille kaipauksenomaisena usvana silmiin, jolloin he voivat kaivata siitä itselleen tiedonjyviä tarvitsematta niin suuresti itse älyillä niitä uudestaan.
Ilmiö on sama, mitä huomataan kaatopaikoiltakin;
Kaatopaikat ovat kerrostuneita keksintöjä. Kaatopaikalla ihmisen ei itse tarvitse keksiä pyörää enää uudestaan, vaan hän voi poimia sellaisen ja käyttää sitä suoraan. Kaatopaikka tarjoaa kaivajilleen myös muita keksintöjä, kuten television; Dyykkarin ei itse tarvitse keksiä televisiota, koska hän voi kaivaa sen esille ja laittaa päälle.
Dyykkarin älyily on voimakkuudeltaan korkeintaan puolet siitä, mitä keksijän älyily, joka on monituhatkertaista uskovan älyilyn jännitteeseen verrattuna.
Sivilisaatio on tiedon kaatopaikka. Sivilisaatio on erisnimi tiedon kaatopaikalle.
Kuten fyysisen jätteen kaatopaikoillakin on erisnimensä, niin samalla tavalla ihminen on antanut myös tiedon kaatopaikalle oikean nimen. Ihmiset vain luulevat, että sivistys on jotain erinomaista ja itseisarvoista, mutta todellisuudessa se on vain yksi haiseva kaatopaikka, joka on kerrostunut miljoonan vuoden aikana kertyneestä sielun hilseestä.
Sivistynyt ihminen on täysin verrattavissa kaatopaikan dyykkariin; Ihminen on sivistynyt silloin, kun hän kaivaa esille muiden ihmisten keräämiä tiedonjyviä.Vastaavasti; ihminen tunnetaan sivistymättömänä, jos häntä ei kiinnosta muiden ihmisten ajatukset ja saavutukset. Mutta.
Keksijät eivät ole sivistyneitä, koska he harvoin käyttävät hyväkseen muiden ajatuksia. Keksijät ovat sitä porukkaa, jonka ansiosta Sivilisaatio-niminen tiedon kaatopaikka kasvaa korkeutta.
Keksijät ovat myös sivistymättömiä; Sivistyneet ihmiset pilkkaavat heitä siksi, koska he tuovat sivilisaatiokaatopaikalle uusia tiedonjätekuormia, joiden käyttötarkoitusta sivistyneet ihmiset eivät itse pysty ymmärtämään.
Tämä on totuus sivistyksestä, koska olen osa-aikainen tiedon dyykkari, joten tiedän tämän kaiken samalla tavalla kuin jätedyykkari tuntee totuuden fyysisestä kaatopaikasta. Vitsi on todellakin se, että tiedon dyykkarien elämä on sitä helpompaa mitä paksumman kerroksen tiedonjyviä sivilisaatio-niminen kaatopaikka sisältää.
Muutaman miljoonan vuoden kuluttua tästä ajasta ihmisten elämä on äärettömän helppoa, koska heidän ei enää itse tarvitse älyillä lainkaan, vaan he voivat olla täyspäivisiä tiedon dyykkareita. Mutta.
Jos ihminen toteuttaa itseään vain tiedon dyykkarina, niin silloin ihmisen sieluun ei kasaannu tiedonjyviä. On erittäin suuri vaara, että ihminen jää sieluttomaan tilaan, jos hän pyrkii elämään vain muiden tuottaman tiedon jätteillä.
Tämä sieluttomuus vaanii erityisesti uskovaisia, jotka tuppaavat jättämään älyilyn täysin käyttämättömäksi, jolloin heidän ytimensä ja maailman välille ei synny korkeajännitettä. Tämä on mahdollista siksi, että tiedon kaatopaikalle, sivilisaatioon syntyneet tai muuttaneet ihmiset saavat sielun pintaan jo mädäntynyttä tietoa, jolloin ihminen katsoo, että hän on jo sielu, vaikka tosiasiassa sellainen sielullisuus on vain pelkkää paskamaisuutta.
Erittäin korkean tiedon päälle syntyvät ihmiset kautta seitsemän universumin ovat erittäin kiinnostuneita seuraamaan tällaisia maailmoja, joissa tiedon kerrostuneisuus on vielä hyvin vaatimatonta. Universumien korkeasti sivistyneet ihmislajit kaipaavat suunnattomasti sitä aikaa, kun he vielä saivat vapaasti älyillä omilla sfääreillään, eli olla jännittyneessä tilassa todellisuuden kanssa. Mitä korkeampi sivilisaatio sitä vähemmän siellä on älyiltävää, eli elämän jännitys on lähinnä sitä, että matkustetaan halki universumien etsimään tällaisia primaarisen elämän sfäärejä, joiden elämän taisteluja seuraamalla he saavat itselleen olemassaolon tarkoituksen.
Joskus sattuu niinkin, että joku korkeudessa päättää inkarnoitua ihmiseksi vähemmän kehittyneelle sfäärille, koska hänellä on niin valtava kaipaus saada itse kokea jännittävä elämä, mikä tarkoittaa sitä, että saa ihan itse ajatella. Sellainen inkarnaatio vähät välittää mistään uskonnosta, koska uskonnollisuus on hänen sielulleen samaa, mitä valmis maailma on miljardi vuotta meitä edistyneemmille;
Sielläkään ei tarvitse ajatella mitään, mutta silloin syynä on se, että siellä miljoonien valovuosien etäisessä tulevaisuudessa maailma on oikeasti valmis.
Olen erittäin huolestuneena seurannut uskovaisia, jotka ajattelemattomuuttaan eivät saa kerättyä potentiaalisen sielunsa pintaan sen vertaa tiedon hyviä, että heistä tulisi persoonallisuus esille; Uskovaisuus ei vaadi persoonallisuutta, eikä se siten myöskään voi aktualisoida sielua, koska persoonallisuus kehittyy vain älyilyn kautta, korkeajännitteisessä tilassa maailman kanssa.
US-Blogi:
Uskonto on loismato
Blogi:
Uskonto-aivomato saa ihmisen zombieksi