Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkakertomus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkakertomus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Politiikan kahdet vankkurit

Kulkee kulkee kulkee, tie lauman länteen kulkee, pysähdellä edistys ei saa.

Vilperin Perikunta - Tervetuloa Länteen Andrej.Matti Heinivaho - Lännentie .

Suunta itään on suunta menneisyyteen ja totalitaarisuuteen.
Itään päin katsojista Aurinkokin -valo- kulkee länteen, kulkijoista poispäin. Aurinko on pelkkä vastaantulija, ja siten pelkkä syyttäjän sormi voi todeta sen syylliseksi, koska se ei kulje idän vankkureiden suuntaan.

Sitten on niitä, jotka rustailevat rikosilmoituksia länteen menijöistä ja poliisi toteaa, ettei syytekynnys toteudu. Mutta mitäpä pienistä, kun kuljetaan valosta poispäin. Kun oma varjo peittää kynnykset ja kaninkolot, niin onhan se selvää, ettei mitään kynnyksiä ole olemassa itään päin menijöille. Jo Isossa Kirjassa käsketään, että lanatkaa kaikki tasaiseksi, jotta profeetta ei kompastele.

Varokaa kaikki valoon päin kulkijat, sillä idän vankkureissa matkaava Syyttäjälaitos päättää syyttää teitä, vaikka poliisin ammattilaiset ovat todenneet, että mitään rikosta ei ole tapahtunut Syyttäjä näkee syytekynnyksiä, kun hän katsoo taaksepäin, valoon päin.

Toisin on itään päin menevillä uudisasukkailla. Heidän vankkureissa on montakin, joiden kohdalla jopa perustuslakivaliokunta toteaaa rikoksen tapahtuneen, mutta syyttäjät katsovat, ettei syytekynnystä ole ylitetty. Onkohan niin, että idän arot ovat kuopaisempia kuin lännen preeriat, jolloin idän vankkureissa majailevat valtakunnan syyttäjät eivät erota syytekynnystä kanin kolosta; Molempien kohdalla idän vankkurit pomppaavat ilmaan, jolloin on helppoa sanoa toverille, että ole huoleti, kaninkolot ovat meidän ammattilaisten suurin huolen aihe, eivät mitkään poliisin näkemät kynnykset, joita näillä idän aroilla ei edes voi olla. Katsokaa vaikka suuria esikuviamme, Maota ja Stalinia ja Pol Pottia, miten hekään eivät koskaan nähneet mitään kynnyksiä.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Hornetin ylinopeus lyhensi sekunnilla matkaa

IL, 15.1. 2020: Hornet-hävittäjä aiheutti kovia pamauksia – Ilmavoimat kiemurtelee ja vaikenee Suomenlahden mystisestä lento-operaatiosta.

Viranomaiset julistavat sormi pystyssä, että maantiellä ylinopeudella ei säästetä matka-ajasta kuin muutamia minuutteja satojen kilometrien matkalla.
Kysyn vaan, että pitäisikö herhiläislentäjillekin opettaa, että Pirkkalan kentältä Suomenlahdelle lentoaika 1500 kilometrin tuntinopeudella ei ole kuin pari sekuntia lyhyempi. jos sillä helvetin hornetilla ajaisi sinne vain tuhatta ja sataa? KYSYN VAAN!
Mihin se lentäjä tarvitsi pari ne sekuntia? Oliko sillä edes termospulloa mukana, että olisi perillä pitänyt kahvitaukoa? Kysyn vaan.

perjantai 4. tammikuuta 2019

Aikajana, jonka syntyyn ei ole tarvittu ideologiaa

Tässä on lihaa syövän, viinaksia nauttivan uskonnottoman ja täydellisen vääriä ajatuksia ajattelevan ihmisen aikajanaa viime vuodelta, joka kelpaisi vihreille kansanedustajillekin malliksi, miten elettäisiin oman vihreän ideologian mukaan. Kuukausitulot: netto noin 900 euroa/kk. Taksimatkat: 0,00 euroa. Lentomatkat: 0,00 euroa. Viinat, viinit ja kaljat: noin 3600 euroa /vuosi.

 

Muuan polkupyöräretkeni Googlen tallentamana


Tuhannen kapakan kautta.

Jos joku ihmettelee, miksi ajattelen tällaisia, mitä olen tänne bloggeriin suoltanut, ja ylipäätään Internettiin  jo vuodesta 1990, niin sehän selviää helposti vaikka katselemalla ottamiani kuvia. Ei tarvita mitään ideologiaa, kun liikkuu luonnossa ja havainnoi vain sitä, eikä mitään muuta.

 


Jotkut pelkäävät jättävänsä jäljen, jonka muut voivat havaita. Minä jätin Pasilan metsikköön tuhannen tonnin painoisen jäljen, enkä pelkää jättää jälkiäni internettiinkään. Nämä ajatukset ovat minun ajatuksia, enkä ole niitä mistään kirjasta lukenut, sillä pidän toki massamuisteista, mutta vain kun ne ovat taskukoisia, kuten esimerkiksi mp3-soitin, jolla voisin kyllä kuunnella raamattuakin mp3-tiedostona, mutta mieluummin kuuntelen kotimaista vanhaa iskelmämusiikkia, joka on ainoaa kunnon musiikkia.

Tuntisin varmaan itseni ääliöksi, jos minun pitäisi nykyisellä tietoisuudellani hokea "pyhiä kirjoituksia" ja kirota väärinajattelijat helvettiin ja antaa niille jopa apuja, että he pääsisivät sinne ennen aikojaan, nopeammin kuin Luoja on suunnitellut. Luulenkin, että uskontoon ja politiikkaan ei tarvita lainkaan omia aivoja.

En havainnoi uskovien puheita muuten kuin siten, että kuulen niiden olevan pötyä. Laululintunen ilmaisee enemmän totuutta kuin yksikään uskovainen.

Tässäpä professorin todistus poliitikkojen järjettömyydestä:
IL, 4.1. 2018: Professori: Suomeen on syntynyt mittava tulonsiirtojen varassa elävä uusi luokka - ”Mihin helvettiin olemme menossa?”.
Olen itse ilmaissut vahvana mielipiteenäni, että poliitikoilta ja muilta tulonsiirtojen varassa olevilta otetaan äänioikeus pois. Poliitikoiksi valittaisiin ihmiskunnan pätevimmät, jos vain poliitikot eivät itse voisi vaikuttaa omiesna valitsemiseen, jolloin seuraavan kaltaiset uutiset jäisivät vihdoinkin historiaan:
YLE, 22.1. 2018: Rikkain prosentti ihmiskunnasta sai viime vuonna 82 prosenttia maailmassa luodusta vauraudesta – vai saiko?
Varallisuuden kerääntyminen yhä harvemmilla ei voi johtua mistään muusta kuin politiikasta. Ja poliitikoiden on pakko suosia rikkaita, koska he itsekin katsovat kuuluvansa rikkaisiin.

torstai 9. marraskuuta 2017

Laittomia Muilutuksia valtion autoilla

Nyt sitten maanteillämme -jotka ainakin vielä ovat meidän- liikkuu valtion autoja, joiden perätilassa voi olla salaisia henkilöitä -- ilman turvavyöpakkoa.
IS, 9.11. 2017: Soinin valtiosihteerin sullominen takakonttiin oli virka-auton kuljettajan idea

Kaikki Suomen ministerit ovat pihalla tieliikennelaista. Jos ministerit tuntisivat lain, kuten lainsäätäjältä voidaan vaatia, niin he eivät taatusti olisi laittaneet henkilöä takakonttiin ilman turvavöitä, tai ainakin suukapuloituna.

Noh. Virtuaalisen Suukapulan ne sentään osasivat laittaa, koska Herra Henkilö ei itse pystynyt puhumaan eikä pukahtamaan perätilastaan.

Kauheeta, mihin valtion autoa saa nykyään käyttää.

Toivottavasti Herra Henkilö sai silti kilometrikorvaukset.
Tai ainakin nyt Herra Henkilö voisi laittaa verokirjaan muilutuksensa arvonlisäverollisen hinnan, kun se on tullut Ylen yleisöasiamiehen kin tietoon kin.

Voi olla, että valtio näytti meille esimerkkiä, mikä on tavallisten suomalaisten tulevaisuus, kun valtio ensin testasi perussuomalaisella, miten takakontti soveltuu matkustamoksi. Tämä selvästi ennakoi sitä aikaa, kun valtio myy meidän tiet veroparatiiseille, joten silloin me suomalaiset pääsemme paikasta A paikkaan B vain takakontissa, veroparatiisin lähettämän valvovan silmän ulottumattomissa.

Suomi on valtio, joka vaatii avoimuutta, mutta kieltää kansalaisilta lobbarien nimet, eikä halua laittaa takakonttiin edes pleksiä, että kansa näkisi, ketkä matkustelee salaa valtion autoilla välttääkseen verottajan katseen. Ettei vaan Herra Perähenkilö merkinnyt salaista matkaansa taksimatkaksi?

torstai 24. elokuuta 2017

Palautuskeskukset voisivat olla Transit-alueita nimeltään

IL, 22.8. 2017: Orpo: Palautuskeskukset on mietittävä uudelleen

Suomen kansalaisena tottelin ministeri Orpon käskyä miettiä palautuskeskukset uudelleen, ja mietinnän tulos ilman palkkiota ja myssyä on seuraavanlainen:

Jos ihmisen todetaan tulleen maahan ilman laillisia syitä, tai hän on toiminnallaan saattanut itsensä maasta poistettavaan kuntoon (esimerkiksi kolmen kuukauden oleskeluaika on kulunut, tai henkilöllä ei ole omaa varallisuutta elättää itseään), niin tuollaiset henkilöt tulee ohjata ja siirtää satamien tai lentoasemien transit-alueille, mistä he voivat täysin vapaasti poistua maasta.

Ministerit Orpo ja Risikko saattavat helposti huomata, että tällaisella menettelyllä ei millään tavoin voida aiheuttaa ihmiselle mitään epäihmismäisyyttä, eikä ihmisen ihmisoikeuksia loukata.

Koska suvaitsevaiset jatkuvasti kehuvat, miten pakolaiseksi hakeutuvat ovat erityisen sukurakkaita, ja pakolaisstatuksesta osatta jääneetkin olisivat edelleen osa heille rakasta sukua, niin heidät haettaisiin nopeasti suvun suojiin harjoittamaan ainoaa oikeaa uskontoa, vaikka he olisivatkin tuhansia euroja velkaa suvakkien rakastamille salakuljettajille.

Fysiikan lakien mukaan vetovoimatekijää tulee vastata yhtä suuri poistovoimatekijä, koska muutoin Suomen yhteiskunta on rikki, jos se toimii vain loppumattomien pakolaisvirtojen nieluna.
Transit-alueille pitäisi myös luoda ahdistavia ja luotaantyöntäviä juttuja, kuten joulukuusi yhteen nurkkaan ja kaiuttimista tulisi sulosointuja, kuten suvivirttä ja jouluista musiikkia. Jos alueelle saatetun lähtö tuntuu viivästyvän, niin ruuaksi voidaan tarjota parasta, mitä Suomesta löytyy, eli Kaurapuuroa, ja vaihtoehdoksi Nakit ja Muusi, jos kaurapuuroon kyllästyy ennen kuin kotimaan ikävä voimistuu sietämättömäksi.
MUTTA.
Jos sitten sattuu, että maastapoistumista odottava tykästyykin transit-alueen impivaaralaisuuteen, niin silloin se todistaisi, että henkilö on halukas uskomaan suomalaisuuteen enemmän kuin paimentolaisuuteen, jolloin maahanmuuttokomitea voisi harkita henkilön ottamista osaksi Suomen kansaa, muutaman lisätestin jälkeen.

Se olisi rikos koko ihmiskuntaa vastaan, jos rehellistä ja talkoohenkistä impivaaralaisuutta ei haluta nähdä vetovoimatekijänä, vaan impivaaralaisuus julistettaisiin ainoastaan luotaantyöntäväksi voimaksi.
Suvakithan ovat ottaneet urakakseen poistaa impivaaralaisuuden Suomesta, ja sen tilalle suvakit haluavat vetovoimatekijöiksi kaikki islamistimaiden uskomukset ja perinteet moskeijoita ja minareetteja myöten, joten olisihan se vähän kumma, jos maasta poistettava ei lainkaan tuntisi vetovoimaa kotimaataan kohtaan, jos hän on saapunut Suomeenkin siksi, että hän saisi täällä olla kuin kotonaan ja leikkiä suvakkien kanssa lasten leikkejä.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kivilinnan sijaistoimintoja

Tänä kesänä olen hieman laistanut Kivilinnan rakentajana. Vain satunnaisia vierailuja Kivilinnaan sateen väliajoilla on tullunna tehtyä. Sen sijaan olen ahkerasti harrastanut kivenpyörittäjän sijaistoimintoja. Korvaava käyttäytyminen on aina suotavaa, jos päätehtävää ei voida suorittaa, koska muutoin on vaarassa sairastua vaikka masennukseen, tai multikultturismiin.

Tässä alla on kuvallinen kertomus yhdenlaisesta sijaistoiminnasta.

Auringon pysyttyä epätavallisen pitkään näkyvissä, päätin tehdä päiväretken yhdelle suosikkipaikoistani, jonka löysin jo hopeisella 1990-luvulla. Tietysti otin eväitä mukaani.

Ensimmäisen erän päätteeksi päätin ottaa kuvan merinäkymästä taustalla näkyvän muurin kupeelta. Ottamastani kuvasta näkyykin se varsinainen suosikkipaikkani.
Pääsy sille kuvauskielekkeelle  oli helppoa, mutta kääntyminen ja poistuminen vaati jo enemmän harkintaa.

Edellisen kuvan majakan juurella on näitä tässä kuvassa näkyviä isoja rautarenkaita. Olen miettinyt, miksi niitä on siinä. Olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti Vallisaaren rannassa voi olla samalaisia renkaita, jolloin niiden välillä kun virittää vähän paksun kettingin, niin johan siihen toppaa paatti kuin paatti.


Kun lähdin Kustaanmiekan majakalta, pompin aivan vesirajan kallioita aina uimarannan ohi Piperin puiston kohdalle, josta nousin kuivalle maalle kuselle. Ja siitä sitten kuvia napsien tyhjät eväät repussa Iso Mustasaaren puolelle, jossa näin erittäin kivan muurin, joka näytti siltä kuin sitä olisi ollut tekemässä kaksi eri kivenpyörittäjää.

Minulle tuli vastustamaton halu kiivetä edellisen kuvan muurin  rosoista osaa ylös muurin laelle. Olenhan itsekin tehnyt hieman samannäköisen muurin Pasilan Kivilinnaan, jonka kiipeäminen ei ole temppu eikä mikään.
Harkittuani asiaa hieman lisää ja jätin kiipeämisen puoliväliin johtuen eväitteni laadusta, pomppasin alas ja lähdin etsimään matalampaa kohtaa,josta pääsisin kyseisen muurin päälle.


Muurin laella huomasin, että se voi sortua minä vuonna tahansa. Muurin päällykivet ovat toisissaan kiinni ruosteisilla määlyillä ja kivet ovat jo liikkuneet uhkaavasti reunaa kohden.

Koska evääni oli loppu, niin joudin jo pois toimittamasta sijaistoimintoja ja kävelin reippaasti Snellmanninkadun pysäkille, johon saapui rautapyörillä liikkuva kulkuneuvo.



Blogi, 1.8. 2015: Hakamäentien siltaremontti
Picasa: Kuvia 2015
Facebook: Pasilan kivilinna

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Sattumalta Haltialan kokoontumisajoissa

Otin ja tein tuossa toissapäivänä (keskiviikkona, 15.7.2015) neljännen pedelec-retken Pohjois-Helsinkiin, aina Vantaanjoen Pitkäkoskelle saakka. Ilma sattui olemaan aurinkoinen ja lämmin, paikoitellen suorastaan helteinen. Ainakin niissä paikoissa, joissa nautin eväitäni. Ristiretkeni utopistinen tarkoitus oli etsiä ja löytää edelliskerralla jonnekin sinne peltojen vieriin hukkaamani actionkamera (Opticam FullHD Extreme). Retkeni ensisijainen tarkoitus oli tietysti vain nautiskella.

Olin ajellut kolme kertaa aiemmin samaisen reitin. Ekalla kertaa kuvailin vähän typerästi sivuttain äksönillä. Tosin niistäkin videoinneista löytyy muutama hieno kohta. Toisella kertaa laitoin äksönin kumilenksuilla tavaratelineeseen kiinni jo Vantaan puolella jokea ja ajoin sieltä täyttä häkää aina Kauppatorille saakka. Kuvasta näkyy, millainen äksöniviritin mulla oli. Videokuvaa tuli 13x5 minuutin pätkää, kun Pitkäkoski--Kauppatori-reitin pituus on noin 25 kilsaa. Ja kamera oli edelleen tukevasti kiinni.


En ollut tyytyväinen videoinnin lopputulokseen, koska aurinko paistoi takaa. Niinpä päätin tehdä vielä yhden retken hieman aiemmin kesäpäiväsaikaa, jottei aurinko paistaisi suoraan kameraan. Kuudes heinäkuuta sattui jälleen olemaan selkeämpi kohta pilvissä, joten lähdin jo hyvissä ajoin päivällä risteilemään Keskuspuistoon. Pääsin lopulta Silvolan tekoaltaan toiseen päähän saakka näkemättä kuitenkaan vilaustakaan siitä, vaikka niin olin sitä näkyä odottanut. Palasin tekoaltaan luota Vantaanjoen ylittävän kevytliikennesillan kupeeseen, jossa otin loput evääni. Sitten vaan äksöni päälle ja eiku menoksi. Parissa kohtaan talutin pahimpien kohtien yli, pyöräni kun ei ole mikään MTX-jutska. Mutta muuten ajoin polkua niin kovaa kuin pääsin.

Sähköinen avustus pyörässäni loppuu 24km/h:n kohdalla. Jostain syystä jaloistani ei tunnu löytyvän tehoja, jotta olisin päässyt polkemalla edes kolmeakymppiä. Pellon laitaan sellainenkin vauhti on kuitenkin yllättävän mukava, varsinkin, kun sitä katselee talvi-iltoina videolta. Painelin siis taakseni katsomatta Vallilaan asti ajatuksena katsella sitten myöhemmin, mitä olin taakseni jättänyt.
Jossakin Haltialan tilan jälkeen minut ohitti joku urheilupyöräilijä. Pysyin hänen perässään aina Vanhakaupungin lahdelle saakka, josta hän kääntyi Jokisuuntieltä pohjoisiin, kun itse painuin Vanhakaupungin lahden rantaa Kalasatamaan, josta ylös Vallilaan. Kotipihassa vasta huomasin, että tavaratelineellä ei enää ollut yhtään äksöniä.

Suomen kesä on ollut vähäluminen, joka on hyvä asia, koska en toivo Suomeen sellaisia lämpöjä, mitä kehitysmaissa bruukaa olemaan. Sään sateisuudesta johtuen keväällä rakentamani pedelec on ollut vähäisessä käytössä. Toissapäivänä sitten sattui jälleen kesäpäivä, joten päätin lähteä poljeksimaan pyörällä, kun sellainen peli sattuu olemaan.
Vantaanjoen vartta kulkevalle kevyenliikenteen tielle päästyäni pysähtelin niissä kohtia, joissa muistin pyörän saaneen enemmän pomppua. Potkin tien ja polun varren heinikoitakin, mutta kuten jo edellä kerroin, niin koin homman olevan utopistisempi kuin lottovoittajaksi pääseminen. Minun korkeampi päämäärä olikin lähinnä itseni kehittäminen nauttimalla sitä kaikkea, mitä mukanani ja ympärilläni oli.
Utopiani siltä päivältä loppui jonnekin Ruutinkosken alkupäähän. Sen kosken puolivälissä yhytin pitkospuiden päästä hyvin mukavan lepopaikan pirttipöytineen, joka sopi mainiosti retkieväideni jämien ottopaikaksi. Lämpöäkin tuntui olevan aivan riittävästi.

Yleensä otan retkilleni mukaan MP3-soittimen, jonka mikroSDHC-kortilla on -50,-60 ja -70-lukujen musaa. Niin olin tehnyt tuollakin retkelläni. Nautin siitäkin, kun lepopaikkojeni ohikulkijoiden kasvoilla on hymyilyä kuullessaan ja nähdessään nautinnollisten hetkieni olosuhteet. Niin myös tuon pirttipöydän ohikulkijoiden suupielet nousivat ylöspäin, kun kuulivat jo kaukaa kunnon suomalaista musiikkia. Noustessani ylös joen rannalta pääsin suoraan Haltialan tilan pihamaille.
Piha oli täynnään moottoripyöriä. Olin sattumoisen päässyt osalliseksi moottoristen kokoontumisajoon, joten laitoin välittömästi oman moottorilla varustetun pyöräni moottoripyörien rinnalle ja aloin ottamaan kuvia.... (kuvien sijainti löytyy tuolta: Picasaweb )

Kadonnutta äksöniä etsimässä
Löysin kesän ilman kärpäsiä
Löysin myös lämpöä ja valoa
Löysin kokoontumisen

Wanhan Pehtoorin tilaisuus

Pääsin osalliseksi joukkoutumisesta

Hienoin näkemäni prätkä ikinä





keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Paljastettu-Peppi Pitkatossun suomalainen tausta

Astrid Lindgren kertoili tarinoita lapselleen. Tarinoista syntyi myöhemmin lastenkirja, Pippi Långstrump. Astrid Lindgren ei vetänyt tarinoita omasta päästään, vaan hän oli itse lukenut lapsena seikkailukertomuksia. Voi olla niinkin, että jossain vaiheessa Astrid tapasi Alvar Aallon, joka myös oli hyvä tarinan kertoja.

Muuan seikkailukertomus on vaikuttanut niin voimakkaasti Astridiin, että hän on sen pohjalta luonut Peppi-hahmolleen sukutaustan ympäristöineen. Kyse on suomalaisesta koulukiusatusta, joka lähti merille -- ja päätyi Etelämeren Fidži-saarille kuninkaaksi:
IL, 3.12. 2012: Legenda: Fidžin kuningas ja jumala oli Jyväskylän Lyseon kasvatti
YLE, Hurjia suomalaisia, osa 6/6

Sikolätti, 9.9. 2014: Uusi Peppi-kausti: Nämä verhot eivät ole apeat
Ruotsissa syntyi kauhea rasismus, kun Astrid Lindgren-huvipuisto myi verhoja, joissa näkyy Otto Toivaisen tarina.
Kuningas Otto Toivainen on selvästi kuvattu Peppi Pitkätossu-verhoihin, jotka ruotsalaiset rasistit bannasivat, koska heille ei tullut mieleenkään, että verhoihin kuvattu pottunokka merimies Otto Toivainen alias Efraim Långstrump-kuningas ja prinsessa Peppi Pitkätossu on historiallisessa taustakontekstissaan.
Vetoa, että Otto Toivaisella oli harvinaisen suuret kengät...


Impivaaran aikoihin valkoihoiset olivat polyneesialaisille kultamunia, jotka joko heti laitettiin pataan - tai heidät ensin kruunattiin kuninkaallisiksi, joita lihotettiin myöhempää juhlaa varten:
"Nautittuaan aikansa kuninkaallisesta onnestaan ja jumalallisesta asemastaan Otto huomasi saarelaisten harrastavan ankeina aikoina kannibalismia. Kun Otto huomasi kuninkaan olevan ravintoketjun kärjessä muun ravinnon huvetessa, hän päätti karistaa paratiisisaaren rantahiekan pölyt jaloistaan..."

Verhoihin on kuvattu hyvin lihotettu eurooppalainen, joka on valmis pataan laitettavaksi. Mitään rasismia kuvassa ei ole, koska Etelämeren saaren alkuasukkaat tietysti pitävät hyvää huolta varsinaisista kultamunistaan. Ei tee lihalle hyväksi olla tressaantunut, joten kaikkinainen hyysääminen antaa ruualle paremman maun.

Se on ihmisen geeneissä, että oudon näköisiä vieraita pidetään rikkautena ja kultamunina. Historiaa lukemalla tiedetään, että menneinä aikoina eurooppalaisia pidettiin australopithecusten parissa rikastuttajina. Nykyään tuo on kääntynyt päälaelleen; Nyt eurooppalaiset vuorostaan pitävät etelän ihmisiä kuninkaallisina ja  ruokkivat ja hyysäävät heitä kuin kotieläimiä ikään.

Il, 6.11. 2017: Päiväkotilapset kuuntelivat Peppi Pitkätossua kirjastossa Ruotsissa - poliisille ilmoitus kiihotuksesta kansanryhmää vastaan

maanantai 14. tammikuuta 2013

Mopo Skootteri retki video

Vuoden 2012 heinä-elokuun vaihteessa tein noin 1200 kilometrin moposkootteri retken Helsingistä Hämeeseen ja takaisin. Olin muutamaa viikkoa aiemmin hankkinut skootterin, Solifer Black Star 49cc, jonka lisäksi hankin action kameran, Opticam HDMax Extreme 1080p.

Kameran kiinnitys mopoon ilman fyysistä vakautuslaitetta ei ollut onnistunut idea, jonka huomasin välittömästi, kun ensi kerran pyöritin niitä koneella. Ajoin siis Tampereen Motonettiin, josta ostin liimattavaa tarrakiinnikettä ja kumilankakiinnikkeen. Tarraa kypärään ja kameran pohjaan, ja kumilanka kameran yli kypärän reunoihin kiinni. Tämäkään ratkaisu ei tuottanut kovin vakaata kuvaa, mutta sai kelvata näin ensi alkuun.

Kyseinen yhdistelmä tuotti jotain 40 tuntia videota, jonka sain vasta äskettäin mentyä läpi ja laitettua Youtubeen. Tein videoihin ohjelmallisen vakautuksen VirtualDub- videon muokkaus-ohjelmalla, johon latasin DeShaker-filtterin.


Kyseinen videon muokkain ei kuitenkaan hyväksy kuin .avi-muotoisia videoita, joten .mp4 ja .mov videoiden saaminen pyörimään siinä vaati ensiksi muutaman kikan, jotka löytyi netistä.


Tässäpä muutama tuotos:

Pysähdyin lähes jokaisen sillan kohdalla ja videoin niitä. Tässä muutama niistä
1. Watery compilation 2012

Tässä videon vakautuksesta tekemäni video:
2. Videon vakautus

Koska olen aina tykännyt metsistä, niin enhän voinut olla ajelematta myös skootterilla metsäteillä. Tässä muutamia pätkiä niistä. Valitettavasti tämä ei ole mitään extremeä, johtuen siitä, että kyseisellä skootterilla ei päässyt kuin max 60 km/h. Maantie-videoissa yleensä vauhti on n. 50 km/h. Vähän kyllä lopulta melkein harmitti, että kaikki meni ohi, niin mop...
3. Finn-Forest Round, Scooter riding

Kesä 2012 oli hyvin sateinen. Tässä videota silloin, kun ei satanut ja kaikki oli lähes niin kuin olin edeltä kuvitellutkin moporetkeni olevan.
4. Mopo-Skootterilla sinne jonnekin

Viimeisin video pyrkii näyttämään, miltä skootterilla ajo tuntuu isojen autojen vierellä. Havaitsin sen kummallisen asian, miten monet pienet tiet olivat reunoiltaan paljon leveämpiä kuin pikatiet, kuten Kolmostie.
Esimerkiksi Hämeenlinnasta Pälkäneelle menevän tien piennarreunat ovat yli metrin levyiset ja asvaltti ehjää, kuten taasen Kolmostien reunus oli muutamasta sentistä vain puoleen metriin ja sekin oli kavennettu tekemällä valkoisen viivan ulkopuolelle monin paikoin tärinäraidat, jossa ajoa vielä vaikeutti asvaltin halkeamat ja reiät. Silti, missään vaiheessa ei ollut pelkoa, vaikka rekat joskus laittoivatkin keskittymiskykyni lujille, mutta se on vain hyväksi sille.
5. Mopo Skootteri-bypassing compilation 2012

Täältä löytyy vielä still-kuvia kyseiseltä retkeltä: Maisemia 2012

Blogi, 5.elosta, 2012: Moporetki Suomeen

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Helsinki Mogadishu

Maa, jossa toimii kansainvälinen lentokenttä ja kansallisteatteri, ei voi olla kovinkaan turvaton. Kaksi kertaa viikossa lento Helsingistä suoraan Mogadishuun. On kuulemma kone aika täynnä molempiin suuntiin, joten kuulostaa hyvältä turistikohteelta:
Somalia sai kansallisteatterinsa takaisin
Helsingin asematunnelista, 20.3. 2012

Finnair menettää jatkuvasti reittejä muille. Olisiko Finnairin otettava rohkeasti reittilentoja niihin maihin, joista tänne tulee pakolaisia? Valtiohan kai maksaa heille lomalennot kotimaihinsa ja takaisin, joten Finnair saisi mukavasti säännöllisiä tuloja









Maahanmuuttajien ei tarvitse välittää Suomen valtiovallan varoituksista:
Blogit.lehti 8.3. 2012: Helsinki Mogadishu Helsinki suora lento 796 euroa
Ulkoministeriö: Matkustustiedotteet, 9.1.2012, Somalia: matkustustiedote
Voisiko Suomen valtio olla kerrankin väärässä?

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Matkaraportti Ruotsinmatkan valmistelusta

Tämä raportti saapuu hiukan myöhään, mutta -- seli...seli.
Kesällä innostuin monen vuoden jälkeen uudestaan Suomen linnasta. 1990-luvun alkuvuosina minulla oli tapana kesäisin oleskella Suomenlinnan kallioilla ja muureilla. Joskus saatoin jopa yöpyä jonkun muurin päällä. Päivisin siellä oli mukavan rauhallista muuten vain.

Viime kesänä eräänä päivänä menin Kauppatorille. Suomenlinnan lautta oli juuri lähdössä, joten tuli mieleen, että mikä ettei. ja niin pääsin monen vuoden tauon jälkeen takaisin Suomenlinnaan. Suomenlinnan rannoilla näin usein Ruotsinlaivojen tulevan ja menevän. Se herätti minussa ennen kokemattoman kaukokaipuun. Aiemmin olin luullut, että semmoinen kaipuu on vain runoilijoiden keksimä sana, jolla runojen lauseisiin saadaan hieman poljentoa ja loppupäätteet stemmaamaan, mutta nyt kyllä selvästi jokin alkoi polkemaan mun pääkopassa.

Suunnitelma alkoi hahmottua: Mitäs, jos samalla hoitaisi rapistumaan päässyttä kuntoaan... Olin ollut jo pari vuotta ilman mielekästä työtä kesäisin, kun tuo kivilinna-homma ei suju johtuen typerien nuorten häiriköinnistä. Ja kun se polkupyöräkin jälleen kerran varastettiin... Niinpä mietin, mistä saisin halvalla polkupyörän. Lopulta päädyin siihen, että Kyläsaaresta niitä kannattaisi etsiä...

Torstaina, elokuun kahdeksastoista sitten viimeinkin päätin, että nyt jos koskaan. Ja niin lähdin Kyläsaarta kohden, metrolla tosin. Kalasataman metroasemalta on jotain kilometri pari Kyläsaaren kierrätyskeskukseen. Matkalla sinne en voinut olla huomaamatta Sosiaalikeskus Satama -nimistä rötisköä. Sen tontilla oli montakin polkupyöräkasaa (Kuvan pikkukuvassa yksi niistä)

Mistä lie moiset kasat polkupyöriä sinne ilmestynytkään? En kuitenkaan viitsinyt edes sitä kysyä, mutta kuvasin kuitenkin paikkaa muuten vaan, jonkinlaisen esimerkin vuoksi. Joku sieltä tontilta huomasi, että kuvaan kyseistä paikkaa. Alkoi huutamaan jotakin nyrkit heiluen, mutta koska asun Suomessa, eikä huutaja huutanut mitään suomeksi, joten otin vielä varmuuden vuoksi pari kuvaa lisää. Jatkoin matkaani.

Puolen kilometriä siitä eteen päin saavuin Kyläsaaren kierrätyskeskukselle. En viitsinyt ihan kiertää sinne saakka, vaan poikkesin sitä ennen sivukadulle, jolta löytyi Uusiks Verstas. Sieltä löytyi piha täynnä polkupyöriä. Ja kysymällä hieman lisää sain selville, että sisäpihalta voisi itse etsiä jonkun vielä huoltamattoman pyörän. Sinne vaan.
Kymmenen minuutin etsimisen jälkeen sain käsiini suht' hyväkuntoisen ja -näköisen pyörän, joten kaivoin sen esille ja kuskasin verstaan puolelle näytille. Kakskyt euroo, sanoivat. Siitä puuttui takatavarateline, joten kaivoin viereisestä kasasta sellaisen ja kysyin hintaa. Saat samaan hintaan.
Antoivat vielä mutterit ja ruuvit mukaan. Ilmaa lisää vielä renkaisiin, joiden hyvää kuntoa verstaan työntekijä oikein kehui. Haistoin äänen sävystä, että nyt tais mennä liian halvalla, joten laitoin itseni äkäsempään liikkeelle. Ja niin parin vuoden tauon jälkeen sain polkea itseäni vauhtiin.

Ajoin suoraan takaisin Kallioon, missä kunnostelin sitä ja annoin sille viimeisen voitelun, koska tiesin, että en aio ajaa sillä Ruotsista enää takaisin. Tosin kavereille en siitä hiiskunut sanaakaan, että en tulisi pyörän kanssa takaisin. Kunhan sanoin vaan, että lähden Tuhkolmaan pyöräilemään.
Läheisestä hilukaupasta kävin ostamassa etukorin ja uudet vaijerilukot; toisen pyörää varten ja toisen kypärää varten, jonka kävin ostamassa Intersportista, Aikataloa vastapäätä. Rengaspaikat mulla oli jo vanhastaan kuten myös minipumppu, jakoavain ja ruuvari

Pyörään ja pyöräilytarvikkeisiin upposi silti noin 80 euroa. Ainiin. Ja makuupussi piti vielä saada, joka löytyi Sokoksen urheiluosastolta; kesän loppu oli jo käsillä, joten monessakaan liikkeessä ei enää ollut kevyitä makuupusseja tarjolla. Seuraavaksi kävin lunastamassa laivalipun; 54 euroa, josta tiesin puolet hyödyttömäksi, koska minulla ei ollut aikomustakaan käyttää lipun paluumatkaa. Nyt matkakassasta oli huvennut jo sataviiskyt euroa ja olin vielä Suomen puolella.

Lähtöpaivä oli maanantai, elokuun 22. Kävin vielä varmuuden vuoksi Vikingin infosta kysymässä, miten se laivaan meno hoituu polkupyörällä. Ei muuta kuin sinne laivaan menevien autojen sekaan vaan ja portilla kioskista lippu polkupyörää varten. 14 euroa per suunta, kiitoksia.. No, nyt olin laivasta vielä parinsadan metrin matkan päässä ja hintaa oli lähtenyt taskusta jo lähes pari sataa.

No. Mitäpä rahoista. Pääasia on alkava matka, joka jatkui polkemalla laivan autokannelle. Siellä kohtasin mielenkiintoisen ajoneuvon. Human Power Hybrid. Tahtoo sanoa, että ihmisen lihakset ovat hybridissä sähkömoottorin kanssa. Ei mikään pahempi juttu, ajattelin, ja samalla mieleni riensi jo Ruotsin puolelle, jonka mäkiä jo nousin polkupyörää taluttaen. Löysin sittemmin Youtubesta juuri kyseisen hybridin videoita.

Oma pyörä lukkoon ja kiipeäminen seitsemännelle kannelle. Ja lähes samaa vauhtia ulos yläkansille katsomaan, miltä Helsinki näyttää matkalle lähtijän silmin. Kaukokaipuu oli jo vaihtunut odottamisiin. Nyt piti alkaa odottamaan milloin mitäkin. Ensimmäinen odotus oli kohta puoliin ohi, kun laiva irtosi laiturista. Seuraava odotus oli parin kymmenen minuutin päässä, Kustaan miekassa, jonka aioin kuvata nyt Laivasta. Olin nimittäin monena iltapäivänä Kustaan miekassa kuvaamassa ohi lipuvia laivoja ja vilkutellut yläkansilta vilkuttavilla takaisin.

Tämä Kustaan miekan kohtaus ei oikein onnistunut. Jostain syystä sain hukattua videonkin, jonka kuvasin yläkannelta juuri niiltä kohdin, missä kesäiltoina olin kaljalla kaukokaipuuni kanssa kaksin. Ainoa vähän parempi kuva löytyi vasta kaukaa mereltä kuvattu. Kuvassa näkyvän majakan juuri oli yksi suosikkipaikkani, jonka rauhaa harva turistikaan onnistui häiritsemään.

Seuraavaksi jäin odottamaan Ruotsiin saapumista.

Picasa: Kesän ja syksyn 2011 kuvia

lauantai 15. toukokuuta 2010

Ajasta rikas tavoitteeton aikamatka

Vihreässä Langassa tulee hyvin esille se, mitä edellisessä blogitekstissä kerroin; Rikkaat luulevat, että vaatimattomuus on köyhyyttä; Vihreä Lanka: Ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii köyhäilyä

Itse asiassa, tuossa on kyse periaatteellisesta typeryydestä; Jos tai kun ihminen elää luonnon kanssa tasapainossa, niin silloin hän ei pyri mihinkään; Vaatimaton ihminen ei elämällään pyri mihinkään tavoitteeseen, koska itse sellainen elämä on itsessään tavoite ja päämäärä; elämää tässä ja nyt.

Kun ihminen sanoo, että hänen pitää pyrkiä johonkin päämäärään, niin eikö se juuri osoita, että ihminen ei elä nykyhetkessä, vaan on ikään kuin unessa, kuten esim. Yrjö Kallinen sen sanoisi.

Nykyhetkessä elävä tietää, että hän on koko ajan matkalla, mutta hän ei tiedä, mikä on päämäärä. Tärkeintä elämässä on matka, eikä suinkaan päämäärä, tai sinne pyrkiminen. Meidän kaikkien päämäärä on kuolema, mutta viisas ihminen ei ole matkalla kuolemaan, vaan hän on vain matkalla; hän elää, ja eläessään tekee niitä asioita, joita osaa.

Olen rakentanut tuonne Pohjois-Pasilaan kivilinnaa. Monet sinne tulleet ovat kyselleet, koska se on valmis. En itse pysty ajattelemaan, että jokin iso asia olisi koskaan valmis; Pienen pienet asiat voivat valmistua niin, että ne vain jättää taakseen, mutta ne pienetkin asiat itse ainakin haluan tehdä mahdollisimman hyvin, ajan vuoksi:

Kun asian tekee hyvin, niin se vie vähemmän aikaa kuin jos asian tekisi huolimattomasti ja huonosti. Meidän ajassa aivan liian monet luulevat, että he säästävät aikaa, kun vain yrittävät päästä työssään/elämässään mahdollisimman helpolla.
Miten monesti olen sen huomannut, kun joku lähellä oleva ihminen tekee jonkun työn, niin heti kohta sitä saa olla korjaamassa, parantelemassa, jopa niin, että sen joutuu tekemään alusta asti täysin uudestaan.

Ymmärrän, että ihmiskunnalla on nyt ongelmia vain siksi, että ihmiset eivät lainkaan ymmärrä ajan merkitystä; Rikkailla ei ole aikaa, vaikka jo vanhakansa tiesi, että aika on rahaa; että mitä enemmän ihmisellä on aikaa sitä rikkaampi hän on --vaikkakaan ei rahassa mitattuna.

Ihminen saa itselleen lisää elämänaikaa, kun hän tekee asiat kerralla hyvin. Kerralla hyvin tehty on kerrasta valmis, eikä valmis asia enää tuhlaa muidenkaan aikaa eikä energiaa; Kun asian tekee kerralla hyvin, niin silloin ajan lisäksi kaikki muukin säästyy. Ihminen saa iloa ainakin siitä, että hänen itsensä tekemänsä asia toimii hyvin. Hyvin tekevällä on aikaa ja iloa.

Kun siis ihmisellä on aikaa tehdä asiat hyvin heti kerralla, niin hän saa sitä kautta itselleen lisää aikaa; Ihmisen ei esim tarvitse kuluttaa aikaa juuri tekemänsä työn pohtimiseen, vaan hän voi siirtää keskittymisensä uuteen tekemiseen. Huomataan siis, että kerralla asiat kunnolla tekevä ikään kuin kehittää elämäänsä ja ympäristöään kaiken aikaa; Hänen ei tarvitse lainkaan ajatella päämääriä, koska hänen keskeneräinen elämänsä ikään kuin siirtää häntä vääjäämättä kohden jotakin tuntematonta.

Mutta kerralla tehtyjen asioiden jatkumon päässä oleva tuntematon ei ole totaalisen tuntematon; Viisas ihminen ymmärtää, että hän on matkalla kohden täydellisyyttä, mitä se sitten ikinä lie onkaan. On eittämätön totuus, että kun ihminen tekee kerrasta hyvää, niin se johdattaa ihmistä kohden täydellistä maailmaa.

Puhdas ilmasto on vaatimattoman elämän sivutuote. Vaatimaton elämä ei tuota huonolaatuisuutta, jota likainen ilmasto totisesti on.

Saastuneet vedet ovat todisteita ihmisten köyhyydestä, todiste ihmisistä, joilla ei ole aikaa. Ajan puute saa ihmiset tuottamaan sivutuotteena saastaa, sekoilua, rikollisuutta, ahneutta, köyhyyttä,... Ajan puutteesta kärsivät ovat olemuksellisesti köyhiä, He ovat köyhyys itse.

Nykyään ajan puutteesta kärsivät eniten ne, jotka ovat päässeet asemaan, missä he voivat ihan itse laatia aikatalunsa. Miten on mahdollista, että poliitikoilla ei ole aikaa; että heidän pitää päätä pahkaa suhia takseilla kokouksista toiseen -- ja sitten heillä ei ole aikaa muuhun kuin läsnäolotodistuksen nimensä kirjoittaminen, jotta voivat kuitata kokouspalkkiot ja kulukorvaukset?

Rikkaiden ja päättäjien ajan puute on suurin syyllinen kaiken saastumiseen; Rikkaiden ajan puute on saastuttanut jo ihmisten mieletkin. Ajanpuutteesta kärsivät rikkaat eivät voi koskaan päästä mihinkään tavoitteeseen, koska rikkaat ovat itse se köyhyys, joka luo ihmiskunnalle tavoitteita puhtauteen, kuten puhtaaseen ilmaan.

Rikkaiden kiireinen elämä on ikuisessa ristiriidassa sen funktion kanssa, joka yksin voi tuoda meille puhtaan ilmaston, puhtaat vedet, puhtaan mielen; Yksin aika riittää puhtauteen, ja jos aikaa ei ole, niin silloin rikkaat eivät pysty mihinkään muuhun kuin aikataulujen rustaamisen, ja päämäärien asettamiseen; saastuttamiseen; Rikkaat ovat elämästä syrjäytyneitä; Rikkaat eivät elä nykyhetkessä, jota todistaa juuri se, ettei heillä ole aikaa.

Nykyhetkessä elävillä on aina aikaa -- koska aikaa on olemassa vain nykyhetkessä ja koska hetkessä elävä luo lisää aikaa tekemällä asiat hyvin. Ja edellä jo todistettiin, että kun ihminen tekee kerralla hyvää, niin hänellä on aina aikaa.

Rikkaat eivät voi poistaa köyhyyttä, koska rikas on itse se köyhyys; Rikkaiden näkemä köyhyys on ainoastaan rikkaiden itsestään ulkoistamaa köyhyyttä. Onhan se tyhmyyden ylistämistä parhaimmillaan, kun rikkaat rustaavat köyhyyden poisto-ohjelmiaan, asunnottomuuden vähentämisohjelmiaan jms - ilmastotavoitteiden saavuttamista!

MTV3: Ruoka-apua minimipalkkalaisille Yhdysvalloissa

YLE: Asunnottomuuden poistotoimet eivät ole purreet

tiistai 23. helmikuuta 2010

Matkakertomuksia

Pakollinen suolenpesu oli ja meni. Sain eilen jonkun vatsapöpön, joka piti mut läpi yön kiireisenä. Eilen töistä tullessani olin viimeisen päälle kotona viluissani. Ei mitään kuumetta, vaan pelkkää vilua, jota ihminen tuntee 50 asteen pakkasella tunti ennen paleltumiskuolemaa.

Satuin kuuntelemaan tuossa eräänä YLE-puhetta, kun siellä luettiin Kai Donnerin matkakirjeitä Siperiasta, samojedien maasta. On ollut sällillä viimeisen päälle kova reissu. Pakkasta parhaimmillaan yli 60 astetta. Eläimiä ei liiku missään ruuaksi asti. Polttopuuta sai keräillä puolipäivää. Vaelsi samojedien matkassa puolen Siperian halki, oli monta kertaa menettää raajansa paleltumisiin, mutta samojedien lumihieronta pelasti.

Voi olla, että kieriskely lumessa olisi auttanut minunkin vapinaan, mutta lumi olisi tullut samalla ruskeaksi ripulista. Niinpä laitoin kaikki patterit täysille ja yritin vetää täkin tiukemmin ympärilleni, ja unohtaa kaiken. Aamuun asti piti juosta ruiskuttamaan suolta. Unohtaa ei voinut.

Aamulla vapina oli poissa. Höntti olo jatkui edelleen. Uskalsin silti lähteä töihin, koska vatsatauti ei ollut kuolemaksi; olipa vain joku ruokamyrkytyksen tapainen, sillä minkäänlaisia flunssan oireita ei tullut.
Töissä puuhastelu sai kuitenkin aikaan sen, että meinas tulla oksettava olo. Vajaa tunti lepoa sohvalla ja olo alkoi tuntua jälleen siedettävältä.

Lopun päivää tein yhdelle tietokoneelle puhdistusta ja päivitin sen ohjelmat. Hyvä kun edes niin, sillä inhoan jäädä kotiin eikä vähiten siksi, että saan makaamisesta yleensä kovan päänsäryn. Päässäryn välttäminenkin oli tietynlainen saavutus tälle päivälle.

Kotona jälleen. Mietin, vieläkö pitäisikö käydä suihkussa pesemässä kipeän haju pois. Pesu katkaisisi mun lähes kahdeksan vuotta kestäneen pesemättömyyskauden. Kävin viimeksi suihkussa 2002 elokuussa.
Kokemuksesta tiedän että kehoni lakkaa haisemasta muutaman tunnin sisällä siitä, kun olen ollut hikinen, tai kun kehoni on työntänyt ulos kuumeferomoneja. Eipä taida maksaa vaivaa käydä pesulla. Käytän senkin ajan johonkin hyödylliseen. Ja nauran, kun ajattelen tämän lukeneiden kauhistuneita kasvonilmeitä, joilla ei ole hajuakaan siitä, mistä puhun.

Huomenna on uusi päivä, koska vanhakaan se ei voi olla.

lisätietoa > Sainkin selville, että suolenpuhdistuksen aiheuttajaksi paljastui joku noroviirus: Lehti: Norovirus leviää ympäri Suomea - näin ehkäiset ja hoidat
Edellispäivänä töissä laitettiin pöydälle leikkelelautanen, josta kukin sai ottaa vapaasti. Joku oli ilmeisesti käynyt ensin toiletissa ennenkuin tuli rääppimään lautaselta omat siivunsa. Että tollasta, luulin olevani immuuni kaikille viiruksille, mutta sitten tulee joku vähäpätöviirus, joka potee alemmuuskompleksia...

keskiviikko 12. syyskuuta 2007

Kiven tie kallioksi, osa 0

Tästä alkaa uusi sarja:
KIVEN TIE - osa 0
Alussa oli Kivi
Kivi oli Kallion luona
ja Kivi oli Kallio

En kai vielä kertonut ole, mutta itse asiassa kuultuna olen Kivilinnan rakentaja. Kivilinnan rakentajat hyvin tietävät, että kivilinnaan tarvitaan kiviä, eikä mikä tahansa kivi kelpaakaan.

Itse käytän Kivilinnaan vain huolellisesti käsin valikoituja kiviä. Viereisessä kuvassa löysin eilispäivänä kaksi hienoa kiveä Eläintarhan Neste-huoltista vastapäätä olevalta mäeltä. Erityisvahvistetulla takatelineellä oleva kivi on ~1½ x suurempi kuin vahvistetusta etukorista ylitsevuotava kivi. Tavallisten polkupyöräilijöiden ei tulisi kokeilla kivien rahtaamista, sillä siihen kelpaavat vain kivicertifioidut fillarit, joita on saatavilla Metsästä.


Olen käyttänyt polkupyörää kivirekkana. Tarkkojen laskelmieni mukaan olen kuljettanut polkupyörilläni vuosien mittaan noin 12680 kivikiintokuutiodesimetriä kiveä Kivilinnaan. Olen kuullut ohi ajavilta kanssapyöräilijöiltä monia mainioita kommentteja kivikuorimistani, ja nyt tuon sellaisen kuvan ensi kertaa nettiin. Tosin kuvan kivikuorma ei ole niitä raskaimpia, koska ajoin polkien tuon Kivilinnaan; raskaimmat kivet pitää kiltisti taluttaa...
Enivei... Nyt nuokin kivet pääsivät kauan odottamaansa lepoon Kivilinnan muiden arvokkaiden kivien joukkoon; ymmärrän hyvin, miten kivet ovat joutuneet odottamaan matkustelua jopa miljardeja vuosia, koska niin harva ihminen ymmärtää kivien kaipuuta liikkumiseen.

Kivetkin kaipaavat sitä, että niillä olisi jokin elämäntarkoitus. Kalliosta irti lohkaistuilla kivillä on kovin irrationaalinen olotila, joka suuresti muistuttaa elämästä syrjäytyneiden poliitikoiden tarkoituksetonta puhkumista. Kuitenkin, ihminen ei voi liittää irtokiviä takaisin lujaksi kallioksi. Ihminen voi kuitenkin tehdä edes jotain kivien irrationaalisen tilanteen parantamiseksi; kokoamalla kaikki sopivat kivet yhdeksi kivilinnaksi. Kivilinna on kodittomille kiville oivallinen koti --sen lisäksi, että kivilinna tarjoaa toissijaisesti pesäpaikan myös ihmisille.

Hyvät kuulijat; tämä tarina on tosi. Tämä on kertomus erään yksinäisen kiven matkasta takaisin kivien yhteyteen, takaisin Kallioksi, jonka virkaa hoitaa arvokkaasti Kivilinna, eli Ihmisen Pesä.
jatkuu (to be continued)...