Kuka on täysin oppinut suvaitsevainen?
Joillekin voi olla järkytys, että kaikki ne eivät ole suvaitsevaisia, jotka kutsuvat itseään suvaitsevaisiksi. Onhan meillä paljon esimerkkejä esimerkiksi nimiuskovaisista, jotka julistavat olevansa uskovaisia vain siksi, että se on heille sillä hetkellä edullista. Se on todiste melkoisen täydellisestä ymmärtämättömyydestä, jos luulee ymmärtävänsä, mitä nimiuskovaisuus tarkoittaa, mutta ei pysty ajattelemaan, että missä tahansa ideologiassa on uskovaisia, jotka uskovat siihen ideologiaan vain nimellisesti, tai vain pelkuruuttaan.
Jos on olemassa nimiuskovaisia, niin silloin on pakosta oltava myös nimisuvakkeja, nimikepulaisia, nimikommunisteja, nimisosialisteja jms. Joku, joka on vaikkapa nimikristitty, niin jo seuraavana päivänä hän saattaa jo julistaa olevansa ateisti, ja vice versa. Nimisuvakkikin voi milloin tahansa muuttua vaikka Trumpin kannattajaksi, tai lappilaiseksi, kuten demari voi jo huomenna sanoa hyvää Halla-ahosta, kun SDP:n juhlakalut eivät toimi odotusten mukaisesti.
Helsingissäkin asuu tuhansittain ihmisiä, jotka väittävät olevansa hesalaisia, mutta eivät edes tiedä, missä on Pitkäsilta.
Jotta voi oikeasti olla hesalainen, niin se ei riitä, että on syntyisin Hesasta, tai että hengailee steissillä. Aito hesalainen tuntee Hesan kaikissa valaistusolosuhteissa, myös Kaisaniemen puistossa. Samoin uskovaisen pitää itse noudattaa pyhän kirjansa kaikkia käskyjä, jotta hän ei paljastuisi pelkäksi kurjaksi nimiuskovaiseksi. Esimerkiksi Päivi Räsänen ja Husu Hussein ovat oikeita uskovaisia, jotka eivät pelkää käyttäytyä oppinsa mukaan silloinkin, kun jopa valtamedia yrittää kampittaa heitä. Mutta!
Onko milloinkaan kuultu, että valtamedia ahdistelisi suvaitsevaisiksi itseään julistaneita? Joko valtamedien toimittelijat eivät pysty kyseenalaistamaan omaa uskomustaan täydelliseen suvaitsevaisuuteen, tai sitten mitään oikeata suvaitsevaisuutta ei olla vielä milloinkaan tavattu!
Opi aito suvaitsevaisuus viidessä minuutissa!
Jotta voisit kasvaa suvaitsevaisuudessa, niin ensimmäinen asia, jota sinun pitää reaktionomaisesti noudattaa, on se, että et pahastu kenenkään toisen ihmisen vapaasta ajattelusta. Jos loukkaannut siitä, että joku ei ajattele samalla tavoin kuin sinä, niin et eroa milliäkään nimiuskovaisista, jotka vaativat väärinajattelijoille ikuista tuomiota. Mikä voisi olla kurjempi ihminen kuin se, joka haluaa tuhota persusuomalaiset, kapitalistit tai jumaluskovaiset vain siksi, että itse on nimisuvakki, joka loukkaantuu sydän juuriaan myöten, jos joku ei avaa hänelle ovea?
Mitään eroa ei ole nimiuskovaisen ja nimisuvakin loukkaantumisella. Molempien kyyneleet ja loukkaantuminen johtuu vain siitä, että heidän uskomuksiaan on loukattu, eikä siitä, että heitä olisi fyysisesti loukattu. On ironista, että fyysisesti pahoinpidelty ei tunne loukkaantumisen tunnetta, mutta tuomarit arvostavat korkeammalle vain niitä, jotka esittävät loukkaantunutta siksi, että heidän tapojaan ja näennäisiä totuuksia ei uskota.
Miksi tuomarit eivät kyseenalaista niitä totuuksia, joiden kyseenalaistamisesta ihmiset luulevat loukkaantuvansa? On helppoheikkimäistä julistaa tuomarin tuolistaan, ettei järkiperusteilla ole sijaa loukkaantuneen tunteiden perusteluille! Onko todella niin, että oikeudessa loukkaantuneen ei tarvitse perustella järjellä loukkaantumistaan, vaan vain esittää tunteitaan? Mitä järkeä tuossa muka on, että oikeudessa todisteeksi riittää pelkkä näytteleminen? Perustuslakiakin voi siis noudattaa, kun sanoo, että musta tuntuu?
Kun pystyt hyväksymään väärinajattelun, etkä millään tavoin ota siitä hernettä nenääsi, niin seuraavaksi voisit testata suvaitsevaisuuttasi siten, että avaat ovia niille, jotka ovat joko vastakkaista sukupuolta tai ovat sinua yhteiskunnallisesti alemmalla tasolla. Jos tästä suoriudut, niin olet jo melko lähellä aitoa suvaitsevaista, joka haluaa hyvää vain kaikille, eikä kellekään muulle.
Lopullinen suvaitsevaisuustesti!
Jotta saavuttaisit kolmannen asteen suvaitsevaisuuden, niin silloin sinun pitää harjoittaa tervehtimistä, tai pikemminklin siitä pidättäytymistä, Kokeile vaikka jo tänään sitä, että et millään tavoin tervehdi edes perheesi jäseniä kotiin palatessasi tai työkavereitasi töihin saapuessasi. Olet epäonnistunut suvaitsevaisuudessa, jos millään tavoin loukkaannut siitä, mitä muut sinulle sanovat siitä, että olit muka ylpeä tai noussut väärällä jalalla, kun et tervehtinyt.
Aito suvaitsevaisuus edellyttää, että ihminen ei pahastu edes siitä, että joku, jolta hän on siihen asti odottanut tervehdystä, ei sitä sano. Ihminen ei voi nimittäin millään tietää, mistä syystä toinen ei tervehtinyt. Se on ehdottomasti väärin pahastua sellaisesta asiasta, jonka esille tulon syytä ihminen ei vain voi tietää.
Voisin jopa sanoa, että ihminen on kasvamassa paholaiseksi, jos hän loukkaantuu muille ilmitulemattomista uskomuksista, toteuttamattomista tavoista, tekemättömistä teoista tai sanomattomista sanoista, joiden ilmentymättä jääneiden perussyitä hänen on mahdotonta ihmisenä tietää.
Jotta voisit säilyttää taivaallisen tyyneytesi, niin sinun on ehdottomasti harjoitettava suvaitsevaisuutta niin, että et loukkaannu edes siitä, jos vaikka Äiti Amma ei sinua tervehtisi, koska ylentäisit itsesi gurua korkeammaksi, jos vaatisit toiselta tervehdystä tietämättä hevon paskaa toisen ihmisen henkisestä tasosta tai biorytmien sen hetkisistä väkkyröistä.
Tiedetään, että se on erittäin helppoa tervehtiä jokaista sellaista, joka tervehtii muita pelkästä tottumuksesta. Mutta.
Ihmisen tehtävä ihmisenä ei ole vahvistaa, opettaa tai pitää yllä tapoja, vaan kuka tahansa ihminen voi jo tänään järkyttää tovereitaan tai lähimmäisiään pahan päiväisesti, jotta myös he voisivat herätä päiväuniltaan.
Edellä olevasta huomataan, että aito suvaitsevainen ei loukkaannu siitä, mitä muut puhuvat tai tekevät. Jos loukkaannut siitä, että toinen ei sanonut sinulle päivää, tai että toinen ajattelee eri tavalla, olet silloin pelkkä mitätön nimisuvakki, joka seuraa nimisuvakkilauman sokeita johtajia mihin tahansa pahuuteen.
On vain Yksi, joka on absoluuttisen suvaitsevainen, ja me tiedetään Hänen verraton korkeimmuutensa siitä, ettei Hän milloinkaan estä ketään ihmistä uskomasta mihin tahansa uskomukseen, oppiin tai ideologiaan. Suvaitsemattomuus, eli jopa sananvapauden rajoittaminen, hidastaa ihmisen ja kansakunnan henkistä kehitystä, mutta ei millään tavoin voi sitä lopullisesti estää, Jumala ei koskaan pahastu siitä, ettei häntä tervehditä, joten ihmisenkin pitäisi oppia, että tervehtiminen ei saa olla tapa.
Jumalan kosto suvaitsemattomuudesta ja tapauskovaisuudesta on siinä, että ihmisen oma henkinen kehitys on jäissä, mutta se ei ole Jumalan vika, vaan ihminen on itse syyllinen siihen, jos hän pitää loukkaantumista suuremmassa arvossa kuin suvaitsevaisuutta.
Terveisin,
nimihesalainen.
