Olemme uudestaan ja uudestaan saaneet lukea ja kuulla mediasta, miten maahanmuuttajilla on vaikeaa Suomen yhteiskuntajärjestelmän kanssa. Poliitikkojen mukaan maahanmuuttajien ongelmat ratkeaa, kun vain suomalaiset ymmärtävät heitä. Olen täsmälleen samaa mieltä, koska ymmärrän hyvin, miten vastuuttomia poliitikkomme ovat --koska he elävät aivan liian turvallisessa ympäristössä, joka ei ole lainkaan eläinperäiselle mielelle hyväksi, koska turvallinen ympäristö ei kannusta eläimiä vastuullisuuteen.Myös ihmiset kuuluvat planeetan luonnolliseen eläinkuntaan. Jos ihmislapsi ei oppisi kieltä, niin se ei mitenkään eroaisi apinoista; kuten apinoilla on valokuvamuisti, niin myöskin kieltä vaille jäänyt ihminen eläisi kokonaisvaltaisessa ympäristössä, missä hän näkisi ja kuulisi kaikki.
Ihmislapsi kuitenkin menettää luonnollisen hahmotuskykynsä, kun hänelle opetetaan lineaarinen tapa suhtautua maailmaan. Kielellinen ilmaisu rakentuu peräkkäisistä sanoista, eli ihmismieli toimii lineaarisesti, kun taasen luonnollinen eläin kokee asiat yhtäaikaisesti.
Lineaarinen ajattelu yhtyneenä laiskaan elämään johtaa ihmisen nypläämään mitättömyyksillä; jos ihminen elää turvallisessa ympäristössä, jossa häntä jopa estetään kokemasta ajattelunsa seurauksia, niin seurauksena on se, että lineaarinen ajattelu tuottaa pelkästään jonninjoutavuuksia, kuten saamme huomata poliitikkojen ja muiden rikkaiden -kuten pappien- ajattelusta.
Eläimet eivät luo luonnostaan uskomuksia, eikä eläinurokset peitä naista tai koe naista saastaiseksi, vaan ihmisuroksista tuli sellaisia vasta sitten, kun heille kehittyi lineaarinen, eli sekundaarinen kokemus maailmasta!Poliitikot luulevat, että lasta rakastetaan, kun häneltä estetään ajattelunsa seuraamukset, ja kun vain lapsen elämästä poistetaan kaikki vaikeudet, kuten aidaton päiväkoti. Rikosseuraamuksellinen ikäraja on myös yksi pahimmista asioista, joka estää lapsen henkistä kasvua. Lapsi, joka
tajuaa, ettei hänelle tule mitään seuraamusta, jos hän tekee pahaa muille, ei opi lainkaan, että omista ajatuksista tulisi ottaa vastuu. Ja ajattelun vastuu ei ole siinä, että seuraamus tulee ehkäpä vuosien kuluttua -ehdollisena -tai korvauksena, jonka lapsi voi vielä sopivasti ajattelemattoman aikuisen edessä pillittämällä saada kokonaan pois kontoltaan.
Rakkaus on tosiaankin nykyisille aikuisille täysin tuntematon; he luulevat, että toisen nuoleskelu ja lääppiminen on rakkautta. Kun taasen jokainen selväpäinen tajuaa, että rakkaus on tekemistä, hyvän tekemistä. Se on lapsen vihaamista estää lasta kokemasta ajatuksiensa vaikutuksia itsessään. Jos lapsi haluaa muille pahaa, niin silloin lapseen täytyy kohdistaa se paha, jota hän ajatteli, koska juuri se on lapsen rakastamista, joka huomataan siitä, että lapsi oppii silloin, miten ajatukset ovat todellisia, eikä niillä ole mitään tekemistä satuilun ja aikuisten mielettömien mielikuvituksien kanssa. Lapsen nöyryyttäminen ja lapsen vastuullisuuden kasvattaminen ovat älyllisesti laiskojen mielestä sama asia, kun taasen jokainen ymmärtäväinen tajuaa, että hän vihaa lapsia, jos hän lässyttää, miten paha se on, jos lapsi saisi kokea ajattelunsa seuraukset.
Edellinen huomataan siitä, miten maahanmuuttajat suhtautuvat yleisesti ottaen nöyryydellä suomalaiseenkin yhteiskuntaan; koska he olivat synnyinmaassaan oppineet jo lapsena, että väärä ajattelu sattuu ihan oikeesti ruumiiseen.
Sen sijaan maahanmuuttajien lapset eivät ole saaneet kokea ajattelunsa seuraamuksia omassa ruumiissaan, joten siksi heistä tulee jatkuvasti yhä vastuuttomampia, koska Suomen poliitikot luulevat olevansa vastuullisia, kun he estävät vanhemmilta kasvatusvastuun ja pyrkivät siirtämään lasten kasvatuksen pois perheen sisältä.
Mutta, koska poliisi, sosiaalitoimi ja pelastuslaitos ovat rooliltaan koko kansaa suojelevia, niin se johtaa siihen, että muu kuin perhe lapsen kasvattajana haluaa kasvattaa lasta vain siten, että se pyrkii kaikin keinoin estämään lasta joutumasta onnettomuuksiin, joihin lapsi perheen sisäisen oikeuden vallitessa luonnostaan joutuisi
väärän ajattelunsa seurauksensa, jolloin lapsella olisi aito mahdollisuus oppia itse vastuullista ajattelua.
Ja kun lapsi esimerkiksi karkaa päiväkodista, niin silloin syytetään päiväkodinhenkilökuntaa
turvallisuuden laiminlyönnistä, koska henkilökuntaa ei voi syyttää lapsen moraalisen kasvatuksen laiminlyönnistä. Isät ja äidit yhteiskunta pakottaa pois perheestä. Samaan aikaan poliitikot luovat lakeja, että lapsille tulee taata ruumiillinen koskemattomuus, eli poliitikot haluavat, että lapsen ajattelu ei lainkaan saa aiheuttaa lapsen keholle mitään tuntemuksia.
Kun lapsi kokee, ettei hän ole ajattelultaan yhtä realiteettien kanssa, niin totta hemmetissä silloin lapsi turhautuu ja kasvaa yhä pahemmin kieroon... Lapsi, joka on "oppinut", ettei hänen omat ajatukset aiheuta hänelle mitään "pahaa", tuppaa ajattelemaan, että hän ei voi aiheuttaa ajattelullaan muillekaan mitään pahaa... Herätkää!
Poliitikot usuttavat poliisin ja tuomiolaitoksen vanhempien kimppuun, jos lapsi saisi kokea, mitä pahoista ajatuksista luonnostaan hänelle seuraisi. Ja sitten poliitikot huuli pyöreinä ihmettelevät, mikä lapsissa on vikana, kun heillä on niin paha olla; totta helvetissä ihmisellä on paha olla, jos hän ei saa kokea, että hänen ajatuksensa ovat yhtä fyysisen todellisuuden kanssa;: poliitikot luulevat olevansa lapsia kohtaan hyviä, kun he pitävät lapsen satujen maailmoissa. Hemmetti, että mun tekee mieli antaa remeliä joka ikiselle poliitikolle, jotka luulevat, että ajattelu saa olla mitä tahansa, eikä siitä saa seurata mitä tahansa.
Remeli opettaisi poliitikoille, että pilvilinna-ajattelusta seuraa kipeä peppu. Mutta poliitikot tietysti hymyilevät ylemmyyden tunnossaan turvamiestensä ympäröiminä, että puhu vaan realiteetteja, ne eivät koske meitä.
Psykologit peesaavat sopivasti poliitikkoja kaikilla saatanan opeillaan, jotka sopivat varmasti hyvin satuolennoilla, mutta ei sellaisille, joiden pitäisi elää fyysisessä maailmassa, missä ajattelun tulisi olla sopusoinnussa kivikovien realiteettien kanssa. Opit, joilla estetään ihmistä oppimasta ajattelunsa seurauksia tässä ja nyt ovat saatanan oppeja. Elämä, joka opettaa ajattelun vastuuta tässä ja nyt ei ole oppi, vaan elämä itse. Kuitenkin, psykologit ovat poliitikkojen luomissa suojatyöpaikoissa suojassa "pahalta" maailmalta, joten psykologit ovat täysin vääriä otuksia sanomaan lapsen kasvatuksesta yhtään mitään.
Jos psykologit olisivat edes perustoimeentulon arvoisia, niin silloin lasten ja nuorten ongelmien olisi luullut koko ajan vähenevän, mutta se tosiasia, että lapset ja nuoret voivat koko ajan yhä huonommin, todistaa kiistattomasti, että psykologit ovat valtion suojatyöläisiä, ja poliitikot paimentavat vähä-älyistä hallintoa jossakin pilvilinnassa.
Aikuiset kasvattavat lapsista aikuisia kertomalla Heille satuja.
Kati kasvattaa aikuisista lasten kaltaisia kertomalla Heille tosiasioita.
Lukea lisää:Siperia opettaa maahanmuuttajanuoriaYou are all slavesIhmeelliset lapsetTäydellinen rahatalousApina päihitti ihmisen muistikisassaLopeta läpsiminen, HägglundViisas vanhuus
