perjantai 31. elokuuta 2007

Miljonaarit pelkureita

Kuka on oikeesti rikas --älyltään?

Onko se älykästä käyttää älyään (joka ei ole ihmisen omaa ansiota) rahan keräämiseen?
Mitäpä, jos rahan keräämisen sijasta kukin tekisi kiltisti vain sitä, mitä parhaiten osaa?

Otetaan esimerkkinä vaikkapa Jari Sarasvuo. Hän on ilmoittanut jakavansa kaikki rahansa --kunhan ensin kerää sitä riittävästi! Kyse on siitä, että missä vaiheessa Sarasvuo pystyy itse enää päättämään, milloin hänellä on riittävästi rahaa?

Rikkaat ovat kaikki tyynni rahaholisteja. Niinpä yksikään rikas ei pysty itse arvioimaan sitä, milloin hän on riittävän rikas, koska rikkaus-asenteen ylläpito vaatii ihmistä ahnehtimaan jatkuvasti lisää ja lisää. Rikkaat eivät milloinkaan saa kylläkseen ahneudesta, koska jos rikas olisi kylläinen rahasta, niin silloin sen pitäisi ehdoitta näkyä rikas-asenteen (ahneuden, suom. huom.) poistumisena ihmisestä, jolloin rikas ei enää tuntisi olevansa rikas, vaan jotakin muuta.

Rikkaat kuitenkin pelkäävät hysteerisesti sitä, että he eivät olisikaan rikkaita, vaan jotakin muuta, joten siksi yksikään rikas ei voi mitään muuta kuin olla ahne. Ahneet taasen eivät koskaan pysty itse rajoittamaan ahneuttaan. Ahneet ihmiset eivät pysty koskaan tekemään mitään, jolleivat vaadi siitä itselleen ansiota.

Onko mahdotonta kuvitella, että ihmisen äly ja raha ovat toisistaan riippumattomia? Jos älykkyys ei riipu rahasta, niin silloin esimerkiksi Jari Sarasvuo olisi pystynyt tekemään ilmaiseksi vähintään sen saman, josta hän nyt sai miljoonia? Jos taasen rikkaat ja rikkaiksi pyrkivät eivät pysty tekemään kunnon työtä ilman rahaa, niin silloin tietysti heidän tulee uskoa sellaiseen maailmaan, missä oikeaksi työksi saa kutsua vain sellaista työtä, josta rikastuu.

Järjellä ajatellen jokainen rikas, joka jakaa rahaansa köyhille, on tehnyt siihen asti täysin turhaa työtä. Sillä hän olisi voinut tehdä saman ilman mitään ansiovaatimuksiakin. Kyse on nimittäin siitä, että jos ja kun ihminen on pätevä, niin hänen työnsä on arvokasta sellaisenaan --ilman, että siitä pitäisi vaatia itselle mitään.

Jari Sarasvuo on miljoonien eurojen arvosta syyllinen juuri sen köyhyyden syntyyn ja kasvuun, jota hän luulee voivansa vähentää --sitten kun hän on saanut rahaa riittävästi jakaakseen sitä muille. Koska jos Jari Sarasvuo olisi vain kiltisti tehnyt sitä, mitä hän teki, niin silloin kenenkään ei olisi tarvinnut korvata Jarille Jarin tekemää työtä omalla työllään.

Tästä huomataan, että jotta rikas voisi rikastua "työllään" niin rikkaan tekemää työtä varten pitää olla jopa tuhansia ihmisiä tekemässä korvaavaa työtä, joiden työn arvo menee kokonaan rikkaan taskuun --kun taasen rikas ei itse ole tehnyt yhtään mitään konkreettista, vaan ainoastaan heiluttanut huuliaan...

Köyhän työn arvoa ei kenenkään tarvitse korvata omalla työllään, kun taasen jokaista rikasta varten pitää olla vähintään yksi köyhä, jonka koko elämä kuluu rikkaan täysin älyttömän elämän ylläpitämiseen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Bill Gates, joka ei ole päässyt ahneudesta eroon edes siinä vaiheessa, kun hänellä oli 50miljardia dollaria.

Täytyy olla todella ajattelematon ihminen, jos väittää, ettei Bill Gates olisi pystynyt tekemään työtään ilman mitään palkkavaatimuksia. Jos vain Bill Gates, Sarasvuo & kumpp. olisivat tehneet työnsä ilman mitään vaatimuksia, niin silloin heidän työnsä arvo olisi jäänyt sellaisenaan ihmiskunnan yhteisomaisuudeksi.
Ilman Bill Gatesin mieletöntä asennetta Windows Vistankin hinta olisi alle puolet sen nykyhinnasta. Ja jos yksikään ihminen ei vaatisi itselleen paikkaa rikkaiden joukossa, niin silloin kaikki olisi ilmaista kaikille, ja jokainen olisi täystyöllistetty omalla pätevyysalueellaan, eikä maailman väkiluku lisääntyisi, vaan se löytäisi hyvin pian luonnollisen tasapainon.

Mutta! Koska yksikään rikas ei pysty ajattelemaan loogisesti, niin siksi juuri rikkaat uskovat, että muiden tulee olla köyhiä, jotta heidän fyysisen työn arvo tulisi kokonaisuudessaan rikkaiden omaisuudeksi. Jokaista rikasta varten pitää jatkuvasti syntyä uusia ihmisiä, jotta rikkaat voisivat rikastua, koska jos rikas ei koko ajan tarvitsisi yhä enemmän fyysisen työn tekijöitä, niin silloin rikkaat eivät rikastuisi. Ja jos rikas ei koko ajan rikastu, niin silloin hän ei voisi tuntea itseään rikkaaksi.

Rikkaat elävät kokonaan tunteen varassa, joka johtuu siitä, että yksikään rikas ei pysty ajattelemaan asioita loogisesti. Juuri rikkaiden tunteellisuuden tähden rikkaiden on mahdotonta ymmärtää, että he ovat yksin syyllisiä kaikkeen köyhyyteen --koska köyhyyden yksinomainen syy on järjen puute. Tunteelliset ihmiset eivät koskaan voi toimia älyllisesti, koska aina kun ihminen toimii älyllisesti, niin silloin hän ei toimi tunteellisesti.
Älyllinen ihminen ei voi aiheuttaa mitään pahaa kellekään. Pahuus tulee maailmaan vain siitä, että ihmiset pelkäävät hysteerisesti jäävänsä ilman, jos heidän pitäisi elää älyllistä elämää --omin aivoin.
Huomataan siis triviaalisti, että Jari Sarasvuon ahneus on saanut aikaan sen, että maailmaan on pitänyt syntyä tuhansia köyhiä vain korvaamaan Jari Sarasvuon huulien heiluttelua. Bill Gatesin mielettömiä vaatimuksia korvaamaan maailman väkiluku on kasvanut miljoonilla köyhillä, joiden koko elämän arvo on rikkaiden mielestä olla halpatyövoimaa.
Tämä on täysin ilmeistä, koska vieväthän rikkaat tehtaita jatkuvasti halpatyövoiman maihin, joka jo sinänsä on rikos ihmisarvoa kohtaan ajatella joiden ihmisten olevan halpatyövoimaa! Kenelle?

Miten sitten tämän blogin kirjoittaja? Ilmoitan, että minun työni arvo on n. sata kertaa arvokkaampaa kuin Bill Gatesin työn arvo. Kuitenkin, koska en vaadi työstäni mitään palkkaa, niin siksi minun työni arvo jää kokonaisuudessaan ihmiskunnan netoksi, eikä kenenkään tarvitse tehdä työtä siksi, että hän korvaisi työllään minulle sen, mitä minä teen pelkästä tekemisen ilosta.
Ilmoitan täten etten ole syyllinen ihmiskunnan holtittomaan lisääntymiseen, koska minä en vaadi kenenkään työn arvoa omakseni. Jos vaatisin ansiota työstäni, niin olisin yhtä tyhmä kuin rikkaat yleensä, joka tekisi tosi kipeetä --eikä minulla olisi mitään mahdollisuuksia ajatella tällaisia ajatuksia, kuten yksikään rikas ei pysty ajattelemaan jotakin tällaista.

Johtuen siitä, että rikkaat eivät pysty loogiseen ajatteluun, koska ahneus on heidät täysin sokaisut, niin siksi he eivät käsitä mitään siitä, mitä puhun tai kirjoitan... En kuitenkaan voi muuta kuin sääliä rikkaita, jotka eivät koskaan ole pystyneet kokemaan omaehtoista, älyllistä elämää...

torstai 30. elokuuta 2007

Kuka on köyhä?

Tervetuloa. Oletko koskaan ajatellut maailmaa ilman oravanpyörää? Mitä olisit maailmassa, missä saisit olla sitä, mitä luonnostaan olet, eli hyvä ja kaikin puolin viisas? Sellaisessa maailmassa et edes tarvitsisi lakeja, koska viisaana ymmärtäisit luonnostaan, miten elää hyvää ja rauhallista elämää.

Jokainen ihminen on hyvä jossakin asiassa. Kukaan ihminen ei ole syntynyt maailmaan elämään tyhmää elämää, missä ihmisen kuvitellaan olevan hyvä vain silloin, kun hän tottelee jonkun toisen ihmisen käskytyksiä, joiden korkeimpana motiivina on pelkästään muiden alistaminen, jotta käskyttäjät itse voisivat uskoa olevansa muita arvokkaampia siksi, koska heidän systeeminsä tuottaa maallista "hyvää" vain heille.

Ei ole olemassa hyvää elämää ilman omaa tahtoa. Eikä ole omaa tahtoa, jos ihminen tottelee lakia sen sijaan, että hän toimisi sisäsyntyisesti oikein.

On selvästi nähtävissä, että oravanpyörämaailma -rahan ja sen ahnehtimisen maailma- ei toimi ihmisen hyväksi. Miten on selitettävissä, että vaikka hallinto paisuu, psykologeja koulutetaan lisää, ihmisille tuputetaan nippelitietoa ja ihmisiltä vaaditaan työelämän pituista kouluttautumista rahan kerääjiksi, niin siitä huolimatta lapset senkun vaan yhä enenevässä määrin ovat huonovointisia ja aikuiset tulevat jatkuvasti yhä vain lapsellisimmiksi, joiden korkein elämäntarkoitus on elämä idoleissa, jotka mäiskivät toisiaan?

On olemassa vain yhdenlaista köyhyyttä -- älyllistä köyhyyttä! Älyllisesti köyhät luulevat, että kaikki ne ovat köyhiä, joilla ei ole niin paljon ja niin kiiltävää materiaa kuin heillä. Älyllisesti köyhät luulevat olevansa älykkäitä siksi, että he käyttävät systeemiä ja sen väkivaltakoneistoa hankkiakseen itselleen materiaa, jonka eteen he eivät ole itse sormeaan liikuttaneet.

Kun ihminen on oikeesti älykäs, niin hän ei tarvitse halpatyövoimaa elämisen tarpeitaan varten. Vain älyllisesti köyhät tarvitsevat aineellisesti köyhiä ihmisiä, eli köyhyys on rikkaille absoluuttinen välttämättömyys.
Rikkaiden on mahdotonta elää sellaista elämää, missä he olisivat vapaita heistä, joita he kutsuvat köyhiksi --rikkaat eivät pysty edes periaatteessa elämään sellaista elämää, mikä toisi ilmi heidän luonnollisen älykkyyden, koska ihminen voi toteuttaa luonnollista, ansaitsematonta älyään vain siten, että hän ei millään muotoa aseta itseään kenenkään toisen ihmisen yläpuolelle.

Kun ihminen elää vapaana rahan himosta, niin silloin hänen on mahdotonta olla olematta älykäs. Älykkäät ihmiset ymmärtävät, että rahan kerääminen ei ole osoitus älykkyydestä, vaan se on vain ahneutta. Älyllisesti köyhät eivät kuitenkaan ymmärrä totuuksia, koska rikkaiden mukaan rahan ahnehtiminen on osoitus korkeammasta älystä kuin mitä on liukuhihnan äärelle sidotun kiinalaisen älykkyys. Ahneus ja äly ovat toisensa poissulkevia. Ahneus on tunnetila, kun taasen äly on vapautta tunteilusta.

Aineellinen rikkaus ei ole mitään sen rinnalla, että omaa älyn, jolla voi koska tahansa tuottaa sen mitä tarvitsee. Älykkään ihmisen ei siksi juuri tarvitse kerätä rahaa, pääomaa ja aineellisuutta, koska hän pystyy tuottamaan itse sen, mitä kulloinkin tarvitaan. Onhan se vallan tyhmää raahata mukanaan tavaraa, jos sen saman tavaran voi aina tuottaa tarveaineista, joita ympärillään näkee. Elää ikään kuin McGyver... Älykkään ihmisen ei tarvitse huolestua, jos tulitikut unohtuivat, koska hän pystyy tuottamaan tulen itsestään....

Huomataan siis selvästi, että rikkaiden äly on jotain muuta kuin sitä älyä, jolla ihminen pärjää omillaan. Koska jos rikkaiden äly antaisi rikkaille kyvyn pärjätä ilman halpatyövoimaa, niin silloin tietysti me kaikki olisimme vapaita oravanpyörästä, mutta koska totuus on se, että äly ei ole ahneuden synonyymi, niin siksi voidaan todeta, että rikkaat eivät tosielämässä pärjää älyllään. Älykkäät ihmiset eivät tarvitse köyhyyttä -- eivätkä palkkavaatimuksia.