Absoluutti versus Sattuma

Mistä muuten johtuu, että luonnon perusvoimat ovat niin pysyviä ja universaaleja?
Luonnonvoimien pysyvyys ja universaalisuus todistaa pikemminkin absoluutin keskeytyksettömästä läsnäolosta kuin menneisyyteen jääneestä jostain sattumasta, joka jo luonteensa mukaan ei voi saada aikaan mitään järjestystä tai pysyvyyttä.

Aika metkaa, miten ihmisille opetetaan tieteellisenä faktana, että alussa sattuma loi maailman, mutta sen jälkeen "hän" jätti maailman oman onnensa nojaan. Luonnossa mikään ei voi pysyä itsestään, vaan pysyvyyden syynä on aina Joku, jolla on mieltä toimia niin kuin toimii.

On huomattava, ettei sattuma voi pitää mitään asiaa universaalisena ja absoluuttisena.
Luonnon perusvoimat ovat selkeälle mielelle selvästi ja kiistatta jonkinlaisen infiniittisen ja ikuisen absoluutin vaikutusta. Mitään rappeutumista ei voida havaita sillä tasolla, josta kaikki olevainen nousee.

Fysiikan teoriat eivät voi esittää, miten perusvoimat pysyvät muuttumattomina. Edes vuorovaikutuksen välittäjähiukkasten mainitseminen ei selitä, miksi nekin toimivat muuttumattomina kautta maailmankaikkeuden, ja miksi niiden toiminnassa ei ole mitään vikaa.
Muuttumattomuus on vain otettu vallitsevana totuutena, jonka lähdettä ei saa fysiikassa teoretisoida, jottei fysiikka saastuisi uskomuksista, tai vielä pahemmasta: persoonallisesta Ensimmäisestä Lähteestä ja Keskuksesta, jonka persoonallisuuden pysyvyys ilmenee myös luonnonvoimien pysyvyytenä ja muuttumattomuutena, koska jokaisen jakamattoman hiukkasen ytimenä on tilattomuus ja ajattomuus. Maailmankaikkeus on persoonallinen, eikä siinä persoonallisuudessa voida koskaan havaita mitään jakomielistä.

Sattumaahan ei voida uskonnollistaa, koska se voidaan ottaa vain annettuna totuutena, jonka kritisoiminen on tieteen vastaisuutta.

Sattuman pitäisi toimia samalla tavalla kaikilla olemisen ja ei olemisen tasoilla, jotta sen energiaaliset seuraamukset voisivat loogisesti ajateltuna olla tutkimuksen kohteina. On vaikeaa pitää sellaista tiedettä objektiivisena ja järjellisenä, jonka selittää olemassaolon sattumalla.

Yksinkertaisempi selitys on siinä, että ajatellaan absoluutin olemusta syvätasolla. Ensimmäinen syvälle käypä ajatus absoluutista olisi siinä, että miten meillä voi olla käsite absoluutti, jos luonnossa ei olisi mitään sitä käsitettä vastaavaa olemusta. Tästä on hyvä jatkaa. Pelkkä absoluutin käsite sanana olisi mieletön, mieltä vailla, jos sille ei ole sijaa luonnontieteissä.

Metkaa on sekin, miten tiede luulee voivansa teoretisoida persoonallisen ihmisen, mutta sitten väittää, ettei ihmistä suurempaa persoonallisuutta voida samoilla olettamuksilla tutkia. Tiede on siis sulkenut tieteen ulkopuolelle sen, josta kaikki johtuu.

Filosofi Jukka Hankamäen tapaus osoittaa, miten vaikeaa se on saada otetta edes ihmisen tasoisesta persoonallisuudesta. Persoonallisuutta on kaikki se, joka saa ihmisen toimimaan samalla tavalla ajasta aikaan. Sosiaalipsykologiaa on se, kun nainen sanoo ei, mutta toimii kuin kyllä, koska silloin siinä ei toimi persoonallisuus vaan lähinnä aikakautiset muoti-ilmiöt ja pelko selviytymisestä.  Sosiologia on ihmisten väleissä, mutta persoonallisuus nousee ihmisen ytimestä. Sosiologiaa ei tulisi pitää tieteenä, koska ihmisten suhteista ei voida saada näkyviin luonnon lain mukaista pysyvyyttä, joten siksi Hankamäki ei voinut puhua väärin kirjassaan, koska hän ei puhunut ihmisen olemuksesta, vaan ihmisten suhteista, joita ei voida samalla tieteellistää kuin persoonallisuutta.

Psykologia voi olla tieteellistä vain silloin ja siinä, kun se löytää ihmisen toiminnasta pysyviä rakenteita, sillä vain pysyvyydelle voidaan määritellä lainalaisuuksia. Sosiaalipsykologia taasen toimii ihmisten väleissä, jolloin niiden tieteellistäminen saa aikaan vain hämmennystä ja persoonatonta syyttelyä.

b, 9.6. 2020: Se pyörii sittenkin.

Trump yritti osua sariinipurkkeihin

USA yritti täsmäiskua sariinipurkkiin. - IL, 14.4. 2018: Video näyttää kohteen täystuhon - Tämä Syyrian iskuista tiedetään nyt.

Mutta kyllä Trumpilla oli säkää, kun ei osunut yhteenkään sariinipurkkiin!
Vai tiesikö Trump, että niitä taloja asutuskeskuksissa voi pommittaa, koska niiden sisällä ei ole myrkkykaasupommeja, jotka voisivat risteilyohjuksen osumasta hajota ja uhata tuhansia syyrialaislapsia ja jopa tappaa heitä enemmän kuin se valeisku, jonka kostoksi USA yritti osua sariinipurkkeihin.

No. En minkään ole saanut koskaan lotossa täysosumaa, joten minäkin olisin yhtä hyvä suurvallan johtaja kuin muut, jotka pelaavat säkäpeliä ohjuksillaan.

Herra Donald Trump. Kun seuraavan kerran teet täsmäiskun sariinitehtaaseen, niin jaa sen tehtaan lähistön asukkaille ensin kaasunaamarit ja suojapuvut, sillä kaikki ei aina mene niin kuin Strömsöössä.
Mutta, kuten hyvin tiedät, niin sen kostoa vaatineen kaasuiskun auttajat olivat T-paitasillaan huuhtelemassa lasten suista vaahtokarkkeja, joten eivät ne niin sanottujen kaasutehtaiden lähistön asukkaat tarvitse mitään suojaa olemattomia kaasuja varten.
B, 15.4. 2018: Big Bangin uusin todiste: Sivistys keksittiin vain kerran.
B, 14.4. 2018: Syyrian kapinalliset onnistuivat yli odotusten.
B, 16.4. 2018: Murhanhimoiset poliitikot haluavat pappisvallan Syyriaan.

Raimo Ylinen, 14.4. 2018: Missä ovat nyt varastoidut kemialliset aseet?
Java Valkonen, 16.4. 2018: Mainilan myrkkylaukaukset Syyriassa?


"If there were chemical weapons, we would need to wear masks and take other protective measures to be staying here."
Information lib., 16.4. 2018: Syria Says U.S.-Led Strike Destroyed Pharmaceutical Research Institute Working On Cancer Drugs.

Dokumenttiprojekti Uskonnottomat

Huoh. Olipas kertakaikkisen tylsä ja mitäänsanomaton esitys. Ei olisi muuten saanut mua kirjoittamaan, mutta kyseessä oli ateistien kenties heikoin esitys selittää jotakin, joka tässä tapauksessa on ei mitään.
YLE, 21.4. 2014, klo 20:55-22:05: Dokumenttiprojekti, The Unbelievers

Monta kertaa haastattelija eri yhteyksissä kysyi, miten selität tyhjästä syntymisen, niin minkäänlaista järkevää vastausta ei kuulunut. Useimmiten filmi katkaistiin kysymykseen. Ihme hihhulointia, kaiken kaikkiaan. Kaikkien typerintä oli Richard Dawkinsin vastaus perimmäiseen kysymykseen, että lapsen pitäisi antaa ajatella omilla aivoillaan. Niinhän ne piru vie tekeekin.

Suurta järjettömyyttä oli myös selitykset, että multiversumi kumoaa Jumalan; että multiversumi (siis aine, suom. huom.) olisi ollut jopa ikuisesti olemassa, joten ei-Jumala. Huomaa täysin selvästi, että ateistien ajattelussa evoluutio on taantunut pahasti sitten keskiajan skolastikkojen ajattelusta. Furttis, 21.4. 2014: Jumalharha

Ei ole mitään järkeä kieltää Jumalan olemassaoloa sillä perusteella, että aine mukamas on ikuista, niin sitten Jumalaa ei tarvita. Osoittaa kertakaikkista loogisen ajattelun puutetta selittää olemassaoloa pelkän aineen ikuisuudella, ja jollakin täysin kuvitteellisella multiversumilla.

Ikuisessa kaikkeudessa kaikki muuukin on ikuista, myös persoonallisuus. Jos uskoo ikuiseen aineelliseen kaikkeuteen, niin silloin on täysin epälooginen, eli pelkkä fundisuskovainen, jos väittää, ettei ikuisuudessa voi olla myös persoonallisuuden ikuisuutta.
Ateistit siis ovat vetäneet hatusta semmosen uskomuksen, että elämä on täysin satunnainen JA aine tuhoaa elämän aina siinä vaiheessa, kun elämä keksisi ikuisen elämän. Tuollainen usko on tietysti oikein kivaa ja viatonta, mutta minkäänlaista älyllisyyttä se ei vaadi, koska kyseessä on vain uskonnollisten uskomusten uudelleen tulkinta.

Tyhjästä syntymisen selitykset jäivät siis aina kesken, vaikka teoreettiselle fyysikolle jopa kädestä pitäen kerrottiin, miten A. Einsten oli sanonut, että ellet pysty selittämään asiaa kakrulle, niin et itsekään ymmärrä siitä hölkäsen pölläystä. Jäin odottamaan, mitä ihmettä he oikein sillä tyhjällä tarkoittivat? Ei ainakaan olemattomuutta, joten selvästi he kuvittelivat tyhjän olevan avaruutta, jolloin varmuudella voimme sanoa, että kosmologian mukaan Big Bang ei ainakaan luonut avaruutta,  koska Big Bangin yksi ennakkoehdoista on sen avaruuden tyhjyyys, joka on kuulemma painavaa, vaikka se tyhjennettäisiin kaikesta roinasta. Ja sitten vielä todetaan, ettei tieteessä tiedetä hölkäsen pöläystä, mitä se tyhjyys on.

Ikuinen kaikkeus oli selvästi k.o. dokumentin puhuvien ateistipäiden suosikkiselitys Jumalan tarpeettomuudelle. Mutta suurin mielettömyys oli heidän väitteensä evoluution tarkoituksettomuudesta; että eihän toki evoluutiolla ole ollut mitään suuntaa... ? Jos se pitäisi paikkansa, miten kummassa sitten voi olla olemassa ihmisiä, jotka uskovat olevansa ateisteja.

Aika hurjaa ajatella, että ateistien uskon mukaan maailmankaikkeudessa ei ole mitään muuta älyllistä elämää. Koska jos tavataan yksikin muu otus kaikkeudesta, joka ei ole Maasta, niin silloin prosessi nimeltä evoluutio ei voi olla satunnainen, vaan sen sisäänrakennettuna tarkoituksena on tuottaa ihmisiä kaikkeuteen.

Mitä järkeä tiedemiehillä on etsiä elämää kaikkeudesta, jos ateistiede julistaa, että evoluutioprosessi ei tuota ihmisiä, eikä edes muuta älyllistä elämää? Blogi, 19.2. 2014: Eläinten älykkyydestä. Ateistien mukaan evoluutio ei tuota ihmistä, eikä älyä, joten silloin sitä ei myöskään pidä etsiä muualta kaikkeudesta, koska eihän sitä näytä löytyvän täältäkään.
------
Semminkin, kun jopa itse kyseisen evoluution absoluuttinen edellytys, eli elämä on pelkkä ajallinen sattuma; eli elämän synnyttänyttä sattumaa ei ole ollut multiversumi-kaikkeudessa kuin vasta muuta miljardi vuotta -- koska jos kyseinen sattumalajike olisi ollut jo ikuisuus sitten multiversumissa, niin tokihan kaikkeudessa olisi muutakin ikuista kuin vain aine.

Olen ehdottanut tätä ennenkin, mutta ehdotetaan uudestaan:
Ateistitieteen tutkimuslaitos yliopistoihin
Blogi, 4.4. 2014: Kolme suvaitsematonta uskontoa
Blogi, 15.1, 2013: Rakenteellisuus universumin ominaisuus
Blogi, 21.7. 2012: Tiede antautunut sattumalle
Blogi, 14.2. 2011: Ateistinen uskonnonpuhdistus
Blogi, 6.2. 2010: Evoluutiouskonto
Blogi, 3.10. 2009: Soita kotiin
Blogi, 7.3. 2008: Holhottu tiede
Geocities.ws/sinenmaa: Äly--luonnon prosessi

Rakenteellisuus universumin ominaisuus

Olen aiemmin kirjoittanut, että tiede menee eteen päin uusien havaintojen myötä. Ilman uusia (huikeita, mullistavia, yllättäviä) havaintoja tiedemiehet jankkaisivat paikallaan ja loisivat tieteen totuuksia, joissa ei ole päätä eikä häntää.

Otetaan ensinnä vaikka avaruuden homogeenisyys ja isotrooppisuus: Että avaruus näyttää kaikista pisteistä tarkasteltuna samanlaiselta, ja että missään katseen suunnassa se ei näytä erilaiselta. Että mihin tahansa suuntaan katsotaankin, niin nähdään samanlaista mössöä, jonka aikaansaajana on sattuma, koska tiede ei voi hyväksyä järkeä ilmiöiden ja asioiden syyksi.

Tuo totuus avaruuden homogeenisyydestä ja isotrooppisuudesta on tähtitieteen opettamaa ateistista  totuutta, jota ihmisille hoetaan.

Asia olisi sama, jos tiedemies vilkaisisi ylimalkaisesti vaikka  suurkaupungin karttaa ja toteaisi, että se näyttää samalta miten päin tahansa katsottuna. Ja sitten satunnainen matkailija havaitsisi siitä rakenteita, -- mutta se ei muuttaisi tiedemiehen ensiksi lausuman totuuden totuusarvoa, vaan hän edelleenkin hokisi, että kyllä se varmaan on homogeeninen, koska niin olen aiemmin sanonut.

Lainaus Syksy Räsänen blogista, 14.1. 2013:"Maailmankaikkeus näyttää isossa mittakaavassa suunnilleen samalta kaikissa paikoissa ja kaikissa suunnissa."

Tässä on kolme tiedettä mullistavaa havaintoa alkuvuonna 2013

ENSIMMÄINEN: IS, 10.01. 2013:
Neroutta vai tuuria? 15-vuotiaan löytö mullistaa astrofysiikkaa:
"Mallinnuksesta kävi ilmi, etteivät kääpiögalaksit liiku sattumanvaraisesti vaan ne muodostavat valtavan, noin miljoonan valovuoden laajuisen systeemin. Tutkijat - mukaan lukien Rodrigo Ibata - ovat aiemmin uskoneet, että niiden liike on satunnaista."
Että niinkö? Se on siis tieteellinen totuus, että avaruuden liikkeet johtuvat sattumasta, eikä sieltä siksi ole voitu systeemaattisesti etsiä järjellisiä liikuntoja. Siihen vaadittiin nuori poika, jolla ei ollut painolastinaan tieteen ateistisia uskomuksia.

TOINEN: IS, 12.01. 2013:
Tutkijoiden huikea löytö: Tätä suurempaa ei löydy koko universumista:
"Lancashiren yliopiston tutkimusryhmän johtaja, tohtori Roger Clowes on vakuuttunut, että nyt löytynyt suuri kvasaariryhmä on jopa niin suuri, että se haastaa olettamuksen kosmologisesta periaatteesta. Sen mukaan maailmankaikkeus on yhtä suuri, katsoi sitä mistä suunnasta hyvänsä."
Että niinkö? Se on siis tieteellinen totuus, että avaruuden pitää olla yhtä suurta mössöä ilman järjellisyyden hiventäkään? Koska ateismi?


Rakenteettomuudessa on rakenteita ja roskarakenteita
Kahdesta ekasta havainnosta havaitaan, miten tiedettä on ohjannut luja usko sattumaan; ettei avaruuteen saa olettaa mitään rakenteellisuutta ja järjellisyyttä, koska sattumauskovaiset joutuisivat sellaisen edessä aivan liian haasteellisen ajattelun eteen.
Avaruudelle on siis pakko ollut kehittää olemus, ettei siitä voida löytää minkäänlaista rakennetta, koska tieteen mukaan avaruus kaikkine tähtineen, galakseineen ja kvasaareineen on täysin satunnainen ilmiö kahden olemattomuuden välissä.

Kun sitten tulee ilmi yllättäviä havaintoja, miten avaruudesta löytyykin suuria ja käsittämättömän suuria rakenteita, niin ateistinen tiede pitää kuitenkin kiinni ainakin siitä, että itse universumi ei kyllä taatusti ole itsessään mikään rakenne, ja että ne rakenteiden väliset tilat ovat silti rakenteettomia. Junk structures, junkrakenteita, roskarakenteita.


KOLMAS: US, 11.01. 2013:
Mullistava löytö avaruudesta yllätti tutkijat: ”Kuin lahja”
Tässä kolmannessa yllätyksessä on kyse siitä, että avaruudesta löydettiin universumin suurin galaksi. Uskokoon ken tahtoo. Ateistiedemiehet ovat jo ilmeisesti päätelleet, että avaruudessa ei voi olla yhtään tuota galaksia suurempaa galaksia.


Peräti kolme yllättävää uutista, joita ateistitiede ei pystynyt ennustamaan. Noiden yllätyksellisyys johtuu kiistatta siitä, että tiede on ateistista;

1. On selvää, että kun avaruudesta löydetään järjestyneesti liikkuva joukko, niin se yllättää ateistiset tutkijat.

2. On selvää, että kun avaruudesta löydetään jättimäinen rakenne, niin se yllättää ateistitutkijat, joiden mukaan avaruuden piti olla yhtä ainoa suurta mössöä.

3. "On selvää, että kun tiede on löytänyt suurimman, vanhimman, pienimmän, niin silloin mikään ei voi olla suurempaa, vanhimpaa, pienempää."

Kyseessä on samanlainen havainto, kun Kiinasta löydettiin ihmisen historian ensimmäinen nuotio. Ihmeellistä, että tutkijat pystyivätkin löytämään juuri sen nuotion, joka johtui siitä, kun ihminen keksi tulen. Antropologia-tiede pystyy nyt täysin varmasti sanomaan, milloin ihminen keksi tulen.

Ja nyt astronomit väittävät löytäneensä universumin suurimman galaksi. Uskokoon ken tahtoo, jos haluaa säilyttää ateisminsa koskemattomana.


Tuo suurimman galaksin suuruus on kuitenkin pikkuasia sen rinnalla, kun kysytään, miten se on voinut kehittyä annetun ajan puitteissa? Kysytään samaa myös sen mielettömän suuren suuren kvasaariryhmän kohdalla; miten annetun ajan puitteissa universumiin on voinut kehittyä jokin niin jättimäimäinen rakenne.

Ei kuitenkaan voida kysyä, miten itse universumi on voinut kehittyä annetun ajan (13,7 miljardin vuoden) kuluessa, jos paljastuukin, että itse universumi on yksi suuri yhtenäinen rakenne; ettei tuo nyt havaittu kvasaariryhmä, jonka läpimitta on kaksi miljardia valovuotta, olisikaan kaikkein suurin, ja ettei tuo nyt havaittu jättimäinen galaksi olekaan universumin suurin galaksi.


Yksikin poikkeus kumoaa säännön

Missä vaiheessa ateistitiede joutuisi luopumaan "avaruuden homogeenisyys ja isotrooppisuus"-totuudestaan; Miten monta yllättävää havaintoa vielä ateistitieteelle pitää antaa ennen kuin he alkavat pitää rakenteellisuutta  itse kaikkeuden ominaisuutena?

Kuten järjellisyys on kaikkeuden ominaisuus! Olisihan se aika tyhmää etsiä ilmiöiden syyksi järjetöntä sattumaa, yhtä järjetöntä kuin väittää, että rakenteettomuus synnyttää rakenteita: Että roskageenit synnyttävät oikeita geenejä, eikä kumpikaan genomirakenne johdu älystä!

Itse universumi on suunnaton arkkitehtoninen kokonaisuus, josta löydetään yksityiskohtaisia rakenteita, kuten nuo yllä olevat yllätykselliset havainnot, joita ateistitiede ei pyytänyt, mutta jotka sen nyt pitäisi selittää johtuvan sattumasta - sillä uutta paikkaa ei voida laittaa vanhoihin housuihin, jollei sitä ensin vanuteta, eikä uutta viiniä lasketa vanhaan leiliin, jottei se särkyisi.

Blogi-label: Urantia
Blogi, 28.5. 2011: Muuttuva tiede ja Urantia

Sukupuolen suojelu johtuu sattumasta

Sukupuolta ei tulisi laittaa älyn yläpuolelle

Älykäs ihminen ei ylistä sukupuolta, jolloin älykäs ihminen välttyy sukupuolen suojelulta. Tiedättehän te kaikki: Viisas ei edes joudu sellaiseen tilanteeseen, mistä älykäs selviytyy älyllään.

Mutta mutta. Ihminen ei voi joutua ongelmiin älyllään, vaan ainoastaan älyttömyydellään, eli kun ihminen on asettanut sukupuolen älyn yläpuolelle. Jos nimittäin se olisi älyn vika, kun ihminen on saanut ongelmia, niin miten hän siinä tapauksessa voisi korjata tilanteensa älyllään, joka sen ongelman on saanut aikaan?

Uskonnollinen ihminen on pelkkä katastrofi;
uskonnollisuudessaan ihminen ei voi toimia älykkäästi.

Sain idean tähän blogikirjoitelmaan tuolta: "Nainen on arvokas", missä muuan uskovainen luulee, että hän pääsee eroon ongelmistaan ylistäen arvostamalla naisia. Älykäs ihminen ymmärtää, ettei hän voi saada maailmaan tasa-arvoa arvostamalla toista sukupuolta, vaan sellainen arvostaminen saa ihmiselle aikaan pakkomielteen suojella naista, eli laittaa nainen säkkiin ja kaikin keinoin rajoittaa naisen itsemääräämisoikeutta.

Sukupuolen suojelussa ei ole kyse älyllisestä toiminnasta, vaan se on puhdasta älyttömyyttä. Kaikki sellainen on totaalisen älytöntä, mikä laitetaan älyn yläpuolelle, kuten tästä blogista asia ilmenee ja kuten myös tästä: Tiede antautunut sattumalle. Huomataan, että uskovaisille naisen sukupuoli on samassa asemassa kuin tiedeuskovaisille sattuma;

Ateistitieteen uskovaiset laittavat sattuman älyn yläpuolelle. Josta seuraa se, että ateistit joutuvat suojelemaan sattumaa, jottei vaan kukaan voisi sitä loukata. Ja uskonnoissa miehet laittavat naisen miehen älyn yläpuolelle, josta seuraa se, että miesten pitää suojella, eli rajoittaa naisten itsemääräämisoikeutta ja kertoa mukavitsejä naisen logiikasta, jottei vaan älykkyys pääse millään tavoin loukkaamaan miesten kuvaa naisesta.

Äly on sattumauskovaisten uhri, kuten nainen on miesuskovaisten uhri:

Naisia vaivaa uskonnon suhteen Tukholma-syndrooma;
He luulevat olevansa uskovaisia, kun itse asiassa naisten
uskonnollisuus on vain miesuskovien sympatiseeraamista.

Nainen ei voi olla uskovainen siinä mielessä kuin miehet ovat,
koska mikään uskonto ei ole syntynyt naisten aivoituksista ja kaikissa
uskonnoissa naiset ovat alisteisia miehille ja suojelun kohteita.

Kaikki pyhät kirjoitukset ovat miesten ohjeita miehille, miten miesten
naisia pitää kohdella, alistaa, jotta nainen olisi todisteena miehen uskon aitoudelle

US-Blogi: 7 uutta ongelmakohtaa sateenkaariadoptioille

NASA ja Mono-lake

Tiede punoo verkostaan yhä tiheämpi silmäisen. Mitä pienempi silmäkoko tieteen verkossa on sitä vähemmän tiede saa saalikseen sattumaa. Iltalehti: Nasa löysi oudon elämänmuodon Maasta

Ateistitiede on julistanut, miten tieteessä on Jumalan mentävä aukko; että Jumala on tieteelle tarpeeton olettamus. Sattuma ja olemattomuus ovat se, mihin ateistitiede on tähän saakka nojannut.

Tieteessä uskotaan vielä siihen, että kaikkeus syntyi n. 13,7 miljardia vuotta sitten olemattomuudesta. Sen jälkeen on tullut monta havaintoa, jotka eivät ole tieteen standarditeorian ennustamia, joten tiedemiehet ovat matkineet antiikin Ptolemaiosta:
Ptoleamaios teki härvelin, jonka piti todistaa järjellisesti maakeskinen kaikkeus. Se oli ihmiskunnan ensimmäinen simulaattori, joka on verrattavissa täysin nykyisiin tietokonemalleihin Big Bangista, Alkuräjähdyksestä.

Ptolemaiokselle sattui vain niin, että hänen kaikkeussimulaattorina ei esittänytkään taivaan ilmiöitä nätisti, joten Ptolemaios joutui kaiken aikaa lisäämään malliinsa episyklejä, jotta malli antaisi mahdollisimman tarkan kuvan siitä, mitä taivaalla tapahtui. Mutta. Ilmiöiden havainnointi tarkentui koko ajan huonontaen kaikkeudesta tehtyä mallia.
Ptolemaioksen mallista tuli niin monimutkainen, että siitä Occam sai tuhannen vuotta myöhemmin idean totuuden yksinkertsisuudesta ja turhien oletusten karsimisesta.

Nykyinen kosmosta kuvaava standarimalli on selvästi episyklinen; jokainen uusi havainto pakotetaan sopimaan siihen malliin, koska se malli ei itsessään ole ennustanut yhtään mitään.
Yksi viimeisimmistä pakottamisista oli 13,3 miljardin vuoden päästä havaittu galaksi, jonka ei teorian mukaan pitänyt olla mahdollista.
Mutta ei hätää: Piankos kosmologit takoivat uuden hienon kiiltävän episyklin kaikkeusmalliinsa, ja kas; jälleen tiedemiehet saivat julistaa, että Jumala on tarpeeton olettamus, koska meidän mallimme selittää loistavasti kaikki.

Viime viikolla sitten tuli julki Roger Penrosen havainto, että kaikkeudessa on samankeskisiä ympyröitä, joissa taustasäteilyn lämpötila on heikentynyt. Urantia kirjasta luemme, että kaikkeus koostuu kolmesta sisäkkäisestä tasosta. Siitä saadaan ennuste, että kaikkeudesta pitäisi löytyä kolme heikentyneen taustasäteilyn samankeskistä ympyrää....

Nyt tänään 2. joulukuuta 2010 NASA julkaisee uuden havainnon, että aineellisen elämän perusmalleja onkin useita. Vielä vähän aikaa sitten julistettiin, että Maan kaltainen elämä on sattumalta syntynyt olemattomuudesta.
Nyt varmaan käy samalla tavalla kuin atomien maailmaakin tutkittaessa; Ensi-innostuksessa luultiin, että alkeishiukkasia on varmaan suunnaton joukko erilaisia -- mutta perushiukkasten määrä romahti havaintojen myötä kymmeneen erilaiseen hituun, josta kaikki aine kootaan.

Myös elämän perusmalleja ei tarvita kuin seitsemän, joka riittää hyvin, jotta sen avulla voidaan kansoittaa kaikki fyysisesti erilaiset sfäärit vesimaailmoista aina ilmakehättömiin asti. Ei siis ole tarvis julistaa, että nyt elämän peruspalikoita voikin yhden sijasta olla älytön määrä. Tuollainen julistus on kyllä tulossa, koska tiede voi sellaisen julistuksen annettuaan vielä vähän kauemmin hölöttää, että sattuma rulaa...

- Me olemme sen vallassa, mitä tiedämme elämästä nykyisellään. On hyvin vaikea tietää, kuinka paljon se voi muuttua, kuinka erilaista se voi olla ja silti toimia, Anbar pohti.

Nykytiedon mukaan elämän ehdot muodostuvat vedystä, hiilestä, hapesta, typestä, rikistä ja fosforista.

- Jos jokin voi tehdä jotain näin odottamatonta maapallolla, niin mitä muuta emme ole vielä nähneet? Nyt on aika ottaa siitä selko, painotti tutkija Felisa Wolfe-Simon.

Sattumalle jää enää hyvin pieni nurkkaus. Ja kun ihminen tutkii senkin, sen on lopulta tunnustettava, että sattuma oli vain älyn korviketta; älykäs ihminen ei voi perustella sattumalla mitään, minkä pitäisi olla jokin selitys ilmiölle. Tieteessä ei ole sijaa sattumalle.
Sattuma ja äly ovat toisensa poissulkevia.

Mono lake

Ramadan ja neutraalisuusperiaate

Miksi luonnossa näyttää vallitsevan aivan täydellinen välinpitämättömyys yksilöitä kohtaan? Luonto ei lainkaan kunnioita yksittäisiä olentoja. Luulen, että keksin siihen vastauksen, joka sopii marginaaliin:

Luonnossa nähtävä sattuma on se ainoa keino, jolla Jumala voi olla puolueeton. Jumala on laittanut kosmoksen rakenteeseen sattumageneraattorin, jotta hän voisi sitä kautta ilmestyä täysin puolueettomasti kelle tahansa.

Ei siis ole niin kuin ateistit väittävät, että sattuma todistaa Jumalan olevan satua, vaan nimenomaan viisas ajattelija huomaa itse, miten äärettömän tärkeä rooli sattumalla on sille, että ihmisen ajaton Luoja voisi kohdella ajallisuuteen syntyviä lapsiaan tasapuolisesti -- jolloin se riippuu ainoastaan ihmisen perinnöllisistä ominaisuuksista, haluaako hän ensin ajatella -- vaiko kohtaloaan vaikeroiden kulkea kantapää kipeänä...

Sattumaksi kutsuttua kosmista funktiota ei voida poistaa kaikkeudesta, mutta ihminen voi taivaallisten ominaisuuksiensa avulla keksiä kosmoksesta sattuman lakia korkemman lain, jolloin sattumalla ei enää olisi valtaa ihmiseen.
Huomautettakoon, ettei uskonnolla voida kumota sattumaa, eikä uskonnolla voida saavuttaa Jumalan eikä Allahin mielisuosiota.

Sattuma (so. kosmisen mielen aivotoimintaa, suom. huom.) takaa sen, että kuka tahansa voi koska tahansa joutua onnettomuuteen, kodittomaksi tai muuten vaan kokea jotakin ikävää tai onnekasta. Ja ihmisen tehtäväksi jää sitten laulaa: Onnestain on puolet sinun.

Mutta, ihminen keksii kaikenlaisia amuletteja, taikamuksia ja uskomuksia, jotta ihminen pääsisi yksilönä nauttimaan luonnon suosiota tai välttämään luonnon raivon. Uskontohan ei ole mitään muuta kuin epätoivoisen ihmisen absurdi yritys saada jokin onnetar tai kuviteltu kaitselmus toimimaan uskovaisen ihmisen parhaaksi, joka käytännössä merkitsee sitä, että kaikki paha jätetään muiden kannettavaksi.

Uskonnot eivät lainkaan hyväksy toisuskoisille minkäänlaista hyvää, vaan jokaikinen uskonto julistaa, että Jumala on ainoastaan heidän puolellaan -- kaikkia muita vastaan. Jopa kristinuskonto julistaa tuota älytöntä Jumalan puolueellisuutta, vaikka Jeesus nimenomaan julisti, miten Jumala ei katso henkilöön, vaan jopa uskovaisten niskaan annetaan yhtä lailla niin paistetta kuin rakeitakin.

Esimerkiksi muslimit julistavat, miten Allah on vain heidän puolellaan, ja miten Allah tahtoo vääräuskovaisille ainoastaan kärsimystä ja kuolemaa -- jonka toteuttajaksi muslimit katsovat syntyneensä.

Tästä huomataan, että uskovaisille ei riitä Jumalan kosmokseen langoittama sattuma neutraaliuden toteuttajana, vaan kohtalon lisäksi uskovaisten on aivan kertakaikkisen pakko vielä laittaa kaikkien kärsittäväksi hirvittävä puolueellisuus, eli uskonto; Uskonnot ja puolueet uskomuksineen ovat suurin yksittäinen syy maailmassa vallitsevaan kärsimykseen; Luonnossa tavattu välinpitämätön sattuma on pikkutekijä uskovaisten äärettömän narsististisen puoluellisuuden rinnalla;

Sattumahan kohtelee kaikkia tasapuolisesti, kun taasen uskovaiset ehdoin tahdoin täysin harkitusti ovat pelkästään vittumaisia kaikkia niitä kohtaan, joilla on erilainen maailmankatsomus: Uskonnot ja poliitikot ovat tappaneet monta kertaa enemmän ihmisiä kuin luonnon mullistukset.

Myös kaikki puolueuskovaiset kuuluvat maailman vittumaisimpiin otuksiin; ilman puolueita valtiot olisivat täysin neutraaleja kansalaisia kohtaan, kuten luonnon sattuma on, mutta johtuen puoluepamppujen täydellisestä mielettömyydestä puolueet ovat esteenä kansalaisten todelliselle tasa-arvolle, jonka luonnollisena perustana on neutraalisuusperiaate, eli sattuma, jonka päältä ihminen voisi nähdä maailman aitiopaikalta sellaisena kuin se on.

Otetaan nyt vaikkapa tuo Espoon kirjasto, johon poliitikot päättivät järkätä muslimeja varten rukoushuoneen, vaikka sen kirjaston vieressä on muslimien moskeija. Miksi kirjasto ei saanut olla täysin neutraali, vaan sinne piti pyntätä yhden uskonnon tunkio aivopaskaa varten?

Itse ainakin pitäisin kaikkia jokaiselle avoimia tiloja täysin neutraaleina.

Myös valtion julkisen vallan haltijoineen tulisi olla täysin neutraaleja omia kansalaisiaan kohtaan. Luonnossa sattuma toteuttaa neutraliuden, kun taasen yhteiskunnassa, ihmisen tasolla neuraalisuusperiaate toteutetaan puolueettomuudella ja uskonnottomuudella.

Jos yhteiskunta järjestää kaikille yhteisiin paikkoihin erityisryhmille jotakin, niin silloin se olisi sama, kun luonnossa maanjäristys tuhoaisi tietyn alueen.

On selvästi nähtävissä, että kun Espoo meni ja laittoi muslimeille kirjastoon ruhkoushuoneen, niin silloin se oli täysin järjetöntä toimintaa, jolla aiheutettiin oman maan kansalaisille paikallinen maanjäristys!
Puolueellisuus on ihmisen tasolla sattumanvaraista; puolueet ja uskonnot johtuvat sattumasta, eikä niihin uskojat voi koskaan olla järjissään, koska kukaan järkevä ihminen ei voi olla puolueellinen tai uskonnollinen. Järki ja opillisuus ovat toisensa poissulkevia, ekslusiivisia.

Puolueellinen ja uskonnollinen toiminta on aina ja kaikkialla täysin järjetöntä, joka ei todellakaan toteuta valtion neutraaliutta, vaan jolla valtio on ottanut jonkin ryhmän omaksi lemmikikseen! Muslimit ovat valtiovallan lemmikkejä. Internet: Älä holhoa muslimia pilalle

Eihän yhteiskunta järjestä kristityillekään rukoilupaikkoja, vaan kristittyjen pitää ihan itse olla niin toimeliaita, että he saavat aikaan omat rukoushuoneensa, joten on aivan kertakaikkisen typerää holhota maahanmuuttajia, jos heitä haalitaan tänne työvoimaksi!
Jos taasen maahanmuuttajia tuodaan tänne siksi, että poliitikot saisivat osoittaa hurskasta hyvyyttään, niin voidaan kysyä, miksi poliitikoille ei kelpaa oman maan kansalaiset hurskastelun kohteeksi?

Jos taasen poliitikkojen mielestä muslimit ovat muuten vaan kivoja, niin eipä mulla sitten muuta sanottavaa ole kuin se, että tehkää Suomesta mahdollisimman nopeasti islaminlainen, koska muutoin muslimeja koko ajan kenkuttaa...
Muslimeja varmasti kenkuttaa kovasti se, että Suomessa on suunnaton määrä kirjoja, jotka ovat islamin uskonnon kannalta täysin turhia ja jopa Allahin (kuun jumalan) mieltä pahoittavia, joten siksi se tuli kuin tilauksesta muslimeille, että kirjastoista aletaan poistaa kirjoja, jotta kirjastoihin saataisiin rukoustiloja muslimeille.

Big Bang jet streams

Nykytieteen perusoletus on, että sattuma hallitsee kaikkea; Että Jumala on tarpeeton ja järjestys syntyy sattumalta epäjärjestyksestä; että epäjärjestys on kaiken pohjalla. Ateistinen tiede ei voi hyväksyä järjestystä aineen perustaksi, koska silloin tiedemiesten pitäisi hyväksyä myöskin äly kosmoksen rakenteelliseksi ominaisuudeksi.

Epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän vaan energia haluaa toimia? Että aineen järjestyneet muodot ovat vain väliaikaisia sattumuksia kahden olemattomuuden välissä, jota hallitsee entropia ja termodynamiikan lait: Wikipoedia: Entropia ja Termodynamiikan pääsäännöt: "Mikään ei estä järjestystä kasvamasta hetkellisesti, mutta koska epäjärjestyneiden tilojen todennäköisyys on valtavasti suurempi kuin järjestyneiden (hiukkaset voivat järjestyä 'epäjärjestykseen' monilla taivoin, 'järjestykseen' vain yhdellä tavoin), etenee kehitys todennäköisyyslaskennan lakien mukaan suuressa mittakaavassa, ts. suurella määrällä tapahtumia aina kohti todennäköisintä lopputilaa."

Ateistinen tiede siis pitää faktana, että epäjärjestys on kaiken perusta, eli vaikka jostakin selittämättömästä syystä olemassaoloon syntyy järjestystä, niin yleinen lainalaisuus pakottaa järjestyksen takaisin epäjärjestykseen. Asia olisi sama, jos laillisen yhteiskunnan järjestyksenvalvojat pakottaisivat ihmisiä toimimaan epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsä!

Miten kukaan voi kuvitella olevansa älykäs, jos uskoo moiseen järjettömyyteen, että maailmankaikkeuden laki pakottaa järjestyksen epäjärjestykseen. Kaiketi sellaisen lain pitäisi olla syvemmällä tasolla kuin se epäjärjestys, koska jos ne termodynamiikan lait olisivat epäjärjestyksen tasolla, niin miten hitossa ne silloin voisivat tuhota järjestyksen ja palauttaa se niin sanotusti alkutilaansa, joka ateistisen tieteen mukaan ei voi olla mikään muu kuin epäjärjestys. Jokin mätää tieteessä. Taitaa se entropia olla jo liian pitkällä ateistien aivoissa, kun moista pystyvät suoltamaan.

Mutta ei hätää. Tiede on siitä metka juttu, etä vaikka tieteen tulkintoja ohjaakin pelkkä sattuman ylistäminen kaikessa epäjärjestelmällisyydessään, niin siitä huolimatta tiede etenee, koska havainnot kumoavat aina kaikki selittelyt.

Nyt tiede on saanut selville esimerkiksi sen, että tähdet eivät räjähdäkään ylt'ympäriinsä materiaa levittäen, vaan niillä on tarkalleen tietty järjestynyt muoto, jolla ne sinkoavat aineen avaruuteen. Pelkästään tuo havainto kumoaa Wikipediassa esitetyt väitteet siitä, että epäjärjestyksen tiloja olisi enemmän kuin järjestettyjä tiloja; aineen perusrakenne on äärimmäisen järjestyksen tilassa, eli aine voi olla olemassaolossa vain siten, että sitä hallitsee järjestys.

Onhan se tunnettu totuus, että aineellinen todellisuus koostuu ainoastaan muutamasta peruspalikasta. Jos aine olisi perimmäisesti ottean epäjärjestystä, niin silloin siitä tuskin voitaisiin löytää edes peruspalikoita puhumattakaan niiden palikoiden välisistä täsmällisistä ja äärimmäisen luotettavista suhteista, joihin matematiikka perustuu. Ilman aineen äärimmäistä luotettavuutta matematiikkaa ei voisi olla.

Muuan vitsi tähän löytyy Urantia kirjasta, missä kirjoitetaan juuri tuosta samasta asiasta, miten tähdet levittävät materiaa symmetrisinä suihkuvirtauksina niin syntyvaiheissaan kuin tähden kuolemassakin. Kyseiset suihkuvirtaukset ovat nykytieteelle varsin uusia havaintoja, joita ei vielä tunnettu kyseisen kirjan kirjoittamisen aikoihin.

Koska siis näyttää täysin selvältä, että kosmiset räjähdykset tapahtuvat järjestystä todistaen, niin silloin myös sen niin sanotun Big Bangin on täytynyt tapahtua symmetrisesti; että Big Bang on kuin tiimalasi, missä materiaa sinkoutuu vastakkaisiin suuntiin...

Tietysti, edellä mainittu ei voi kelvata nykytieteelle, koska ateistinen tiede on julistanut totuudekseen, että Bibg Bang johtui sattumasta, eikä mikään tai kukaan ole voinut olla siitä vastuussa.

Mutta. Tiede tulee kehittymään havaintojen kautta tulevaisuudessakin ja materian ällistyttävä, järjestystä osoittava jakautuminen tullaan havaitsemaan. Tiede tulee lopulta löytämään havainnot siitäkin, että pyörivällä maailmankaikkeudella on keskusta. Sitä ennen tiedemiesten pitää uskoa kaikenlaiseen hölynpölyyn, koska autuaita ovat he, jotka uskovat vaikka eivät näe.

Tähdet ja avaruus: Tähtiräjähdyksen jälkivaiheet kuvattiin kolmiulotteisesti
ESO: Näe tähden räjähdys 3D:nä
Tähdet ja avaruus: Uusi novaräjähdys on ristiriidassa teorioiden kanssa

Lottovoitto kuolla Suomessa

Suomeen syntyy alle sata lottovoittajaa vuosittain. Lottovoittajaksi ei tulla tahallaan, vaan ihan vaan vahingossa; Lottovoittaja on täysin viaton kansalainen, joka ei ole syyllinen siihen, että kone arpoo hänet lottovoittajaksi.

Meillä on myös muunlaisia voittajia, joita on myös alle sata vuosittain. Hekin ovat täysin viattomia siihen, että arpa osuu heihin. Vai olisiko parempi sanoa suoraan, että luoti osuu heihin? Uusi Suomi: IS: Teloitetun vaimon suku odotti Porvoon tapahtumia.

Kuten lottovoittajalle riittää, että hän vain odottaa möllöttää kotonaan, niin myös tässä toisessa lotossa ihmiselle riittää, että hän oleskelee Suomessa. Ja kuten Lotto on valtion ylläpitämä peli, niin tämä toinen lotto on myös valtion ylläpitämä peli. Tässä pelissä valtio arpoo viikoittain, kuka onnellinen saa kuolla Suomessa sattumalta.

Valtio on järjestänyt kuoleman lottopelin niin nerokkaasti, että sillä on lainsuoja; kansalaiset eivät voi valittaa mihinkään siitä, että valtio viikoittain arpoo ainakin yhden suomalaisen kuoleman lottopelin voittajaksi; on lottovoitto kuolla Suomessa.

Eduskunta on sosiaalitanttojen valloittama. Vasemmisto, Vihreät ja muutama kokoomuslainenkin tantta julistavat, että kaikki ihmiset ovat uskomuksiltaan ja luonnoltaan tasavertaisia. Kun sitten joku murhaa jonkun pikaistuksissaan, niin sosialitanttojen mielestä sellainen ihminen on jo teollaan ansainnut uuden mahdollisuuden.

Jokainen ihmisen tappaneelle annettu uusi mahdollisuus virittää kuoleman lottokoneen, ja on vain ajan kysymys, kun valtion sosiaalitanttojen virittämä, sattumalla toimiva kone tekee tapon uudestaan ja uudestaan, ihan vaan pikaistuksissaan.

On merkille pantava se seikka, että toisiaan siteeraavat filosofit ovat onnistuneet pilaamaan sivilisaation käsitteen sillä, että he ovat nimittäneet huonouden eliminoinnin valtion suorittamaksi murhaksi, jota sivistynyt ihminen ei saa kuvitellakaan. Koska sosiaalitantat eivät itse pysty ajattelemaan, niin hekin ovat kauhuissaaan, ettei toki valtio voi murhata, jos kerta valtio on määritellyt murhan rangaistavaksi.
Kellekään filosofille ei sitten tullut mieleen, että valtion suorittamaa eliminointia ei ole mikään pakko kutsua valtiolliseksi murhaksi! Monesta muustakin asiasta tiedämme, että valtio voi sanella, millä käsitteillä mistäkin asiasta puhutaan.

Koska siis sosiaalitanttojen mielestä se on kauheeta, jos murhaaja eliminoitaisiin, niin siksi sosiaalitantat mielellään antavat murhaajille aina vaan uuden mahdollisuuden, joka siis käytännössä merkitsee sitä, että valtio hyväksyy viattomien ihmisten tappamisen. Ja koska sosiaalitantat saavat itse asua suojatuilla asuinalueillaan, niin siksi kuoleman lottokone ei heitä koske -joka on samaa sen kanssa, kun tavallinen ihminen on ulkona lottoarvonnasta sillä, ettei hän jätä kuponkia.

Turvatuilla asuinalueillaan asuvat poliitikot eivät siis itse osallistu kuoleman lottoon, vaan he pakottavat koko muun kansan osallistumaan viikoittaiseen kuoleman lottoon. Poliitikot eivät ole viattomia siihen, että he eivät itse osallistu kuoleman loton arvontaan!


Hyvä poliitikko! Kumpi on oikeasti pahempi; Murhaajan eliminointi vaiko viaton uhri/uhrit? Molemmissa tapauksissa joku poistuu maailmasta, mutta nyt te olette älyttömän tunteilunne vuoksi luoneet järjestelmään vikaisuuden, jonka mukaan vain viattomien tulee kuolla. Sillä aivan varmasti tämän maailman systeemit ovat viallisia, koska jos esimerkiksi Suomi-systeemi olisi ehjä, niin teitä ei tarvittaisi ensinkään. On turha siis kuvitellakaan, että oikeuslaitos, jolle ei ole annettu valtaa elimoida huonoutta maailmasta, olisi terve.

Jo evoluution fakta edellyttää ihmiseltä sitä, että hän osallistuu myös itse geneettisen tiedon puhtaana pitämiseen. Ihmisen kohdalla se taitaa olla ainoa mahdollisuus, että ihminen pitää itse huolen omasta perimästään, sillä luonnossa ei ole päällekkäisyyksiä; luonnolla ei ole enää valtaa ihmisen perimään, koska ihmiselle annetun älyn pitää hoitaa se tehtävä, joka ensin oli evoluutiolla.

Taloussanomat kirjoittaa, miten EU_poliitikot pystyivät laittamaan pankkiirien ahneudelle edes jonniinmoiset rajat: "Hyviä uutisia: Pankkien bonuksille rajat".

Milloin poliitikot uskaltavat laittaa rajat rikollisille, eli alkaa ajattelemaan ensisijaisesti kansalaisten etua. Koska tähän asti poliitikot ovat ajatelleet ensisijaisesti rikollisten etuja; myös ahneet ovat rikollisia, vaikka sosiaalitantat luulevatkin, että talouskasvu on mahdollista vain silloin, kun ihmisen ahneudelle ei ole mitään rajaa.

Myös Tatu Vanhasen yhdessä Richard Lynnin kanssa kirjoittama, ja pian tulossa oleva teos älykkyydestä ja sen vaikutuksetsa ihmisen käyttäytymiseen pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon rikollisten kohtelun uudelleen arvioinnissa: Tatu Vanhanen kriitikoille: Älykkyys merkittävin syy kehityseroille.
Ellei poliitikot pysty parantamaan ihmisen genomia, niin silloin poliitikoiden ei tarvitse pelätä sen ajattelemista, että valtio voi toimia itsepuolustukseksi, jopa ennalta ehkäisevästi, joka omalta osaltaan olisi ihmisen tulevaisuuden hyväksi tehtyä työtä.

Valtion tehtävänä on puolustaa kansalaisia. Valtion tehtävänä ei voi olla se, että valtio antaa sattuman ratkaista, kuka kansalainen kuolee tällä viikolla. Se ei ole mitään hallitsemista, että annetaan viattomien elämä sattuman haltuun.

Jos te poliitikot olisitte ateistisen Neuvostoliiton politbyroon jäseniä, niin se ehkäpä olisi soveliasta, että te pyrkisitte ilmentämään sattumaa, mutta jos te pidätte itseänne älykkäinä, niin silloin teidän ensisijainen tehtävänne on siinä, että estätte viattomien ihmisten satunnaiset kuolemat.

Iltalehti: "Miksi ampuja päästettiin vapaaksi?"
Porvoossa surmatun Mikan kummitäti ei voi käsittää
Suomen oikeusjärjestelmää.
Iltalehti: Tappotuomio peruttiin
Esa Åkerlund tuomittiin ennen vaimonsa murhaa taposta,
mutta hovioikeus vapautti hänet.

Evoluutioteorian olemus

Evoluutioteoriaksi kutsutaan sitä novellikokelmaa, jonka avulla ateisti voi todistella itselleen olevansa oikeassa. Tässä kirjoituksessa kerrotaan, miten ja miksi meillä ei voi koskaan olla evoluutioteoriaa.

Kuten rikostutkija synnyttää tarinan syyttäjää varten, niin on myös evoluutioteorian laita; evoluutiotutkijat ovat rikospaikkatutkijoita. Heillä on vain aavistus tekijästä, eikä paljon muuta. Sen lisäksi, että evoluutiotutkijat ovat keränneet valtavan määrän sormenjälkiä, jota he eivät osaa tai pikemmin; he eivät halua tehdä niistä loogista johtopäätöstä, jotta "rikollinen" saataisiin kiinni itseteossa. Lue koko tarina.

Mikä on evoluutioteorian formalismi? Millainen matematiikka siinä on? Onko se ydinfysiikkaa vaiko kosmologiaa olemukseltaan? Vai olisiko sittenkin niin, että se tiedekirjaston hyllyllä lojuva evoluutioteoria onkin lähinnä Raamattua muistuttava kirjakokoelma, johon ei vielä ole tehty sydonia.

Mitä evoluutioteoria ennustaa? Sanotaan, että teorian eräs tunnusmerkki on siinä, miten hyvin se ennustaa tulevia havaintoja. Esimerkiksi suhteellisuusteorian yksi ennustus oli, että valo taipuu painovoimakentässä. Niinpä hetimmiten suhteellisuusteorian ilmestyttyä alettiin tehdä havaintoja, pitääkö se paikkansa - Ihme kyllä, valon osoitettiin taipuvan jotenkuten suhtiksesta saadun tuloksen mukaan. Mutta kun sitä ei havaittu ennen suhteellisuusteorian ilmestymistä, vaikkakin se olisi ennen pitkää varmasti havaittu ilman suhtistakin.

Millaisia ovat evoluutioteoriasta muodostetut ennustukset? Minkä asian voitaisiin sanoa olevan evoluutioteoriasta lähtöisin, ja joka olisi sittemmin todistettu havainnoin? Kertokaa meille edes yksi?
Aikoinaan havainto valon taipumisesta oli koko maailmaa hätkähdyttävä tapaus. Sen sijaan mitään vastaavaa hätkähdyttävää havaintoa ei ole tehty evoluutioteoriasta. Jopa Galapagos saarten peippomuunnokset olivat vain havaintoa ilman, että Darwin olisi ensin ennustanut ne jostakin teoriasta.

Evoluutioteoria on ateistinen teoria. Ateismiin kuuluu sokea usko sattumaan. Sattumalta toimiva funktio ei voi tuottaa mitään säännönmukaisuutta -- varsinkin silloin, kun sanotaan sattuman ensin luoneen mahdollisuudet; että alussa ei ollut mitään, ja sitten se olematon räjähti.

Esimerkiksi arpakuutiolla ei voida todistaa sattumaa, sillä arpakuutiossa jokainen sivu numeroineen on ennalta olemassa, kun taasen evoluution sattuman olisi pitänyt ensin luoda mahdollisuudetkin olemattomuudesta; arpakuution sivut eivät ole peräisin olemattomuudesta, eikä arpakuution lukuja vedetä hihasta.
Arpakuution käyttämiseen ei tarvita lainkaan sattumaa, koska arpakuutio toimii täysin luonnonlakien alaisuudessa. Lottoakaan ei voi pitää todisteena sattumasta, eikä siihen kelpaa edes se kuuluisa aito sattumakaan, jonka sanotaan piileksivän kvanttitodellisuudessa; Evoluutio on tieteen mukaan makromaailman ilmiö.

Teorian sanotaan olevan avoimella tutkimuksella vahvistettu testattu käsitejärjestelmä, jota voidaan kehittää ja parantaa. Mutta.

Teoria ei voi olla muuta kuin novellikokelma, jos se ei ennusta mitään! Tähän asti tieteessä on vain tutkittu evoluutiota, ja ne tutkimukset on kirjoitettu ylös, ja jotkut ovat yhdistelleet niitä evoluutiosta kertovia juttuja kehittäen niistä tarinan, miten evoluutio on toiminut ja mitä evoluutio on tehnyt --tähän asti.

Selvästi huomataan, että evoluutioteoria on pikemminkin tylsähkö, epälooginen romaani eikä suinkaan tieteellinen teoria.

On asioita, joista ei voi tehdä teoriaa siten, että siitä teoriasta löydettäisiin ennusteita. Sattumasta ei voi tehdä teoriaa. Sattuma ei noudata mitään lakeja. Persoonallisuudesta ei voi tehdä teoriaa. Persoonallisuus ei noudata mitään ajallista lainalaisuutta. Persoonallisuutta voi ainoastaan havainnoida; persoonallinen olento yllättää.
Persoonallisuus tekee jatkuvasti uutta, jota ei voida ennustaa, mutta jokainen persoonallisuus tekee sen uuden persoonallisella tavalla. Esimerkistä käyköön tämä kirjoitus; yksikään ei olisi ikuna voinut tätä ennustaa, mutta siitä huolimatta tästä voidaan löytää tämän persoonallisuuden sormenjälki.

Persoonallisuus on ikään kuin tekijän sormenjälki; tutkija voi saada selville, että nämä kaikki on tehnyt yksi ja sama persoonallisuus. Esimerkiksi jokaisella persoonallisuudella on yksilöllinen tapa kirjoittaa; me voimme selvittää kustakin kirjoituksesta, kenen persoonallisuuden kirjoittama se on, vaikka siinä ei olisikaan tekijän nimeä.

Samoin evoluutiota tutkimalla voidaan havaita, että kaikki elämä on keskenään samanlaista. Se todistaa meille heti, ettei evoluutiossa ole sijaa sattumalle. Kaiken elämän samanlaisuus todistaa siten sen olevan persoonallisen olennon käden jälkeä.
Sitä vastoin me emme voi tehdä mitään ennusteita, miten elämän on käyttäydyttävä; elämä paljastaa joka päivä rehelliselle tutkijalle sen, ettei tutkija ymmärrä elämää; sen monimuotoisuus ja -paikkaisuus on ilmiselvää; elämää löytyy jatkuvasti paikoista, joista kukaan tutkija ei olisi sitä voinut odottaa; Evoluutioteoria ei ole siis pystynyt ennustamaan elämää edes kuumista lähteistä tai valtamerten pohjilla olevista savuttajista. Puhumattakaan, että evoluutiouskovaiset olisivat voineet ennustaa tämän kirjoituksen. Ne kaikki olivat tutkijoille yllätyksiä.

Kun eläintutkijat löysivät nokkaeläimen, niin kaikki evoluutiouskovat olivat täysin hämmästyneitä! Miksi evoluutioteoria ei voinut ennustaa edes nokkaeläintä? Sen jälkeen on löydetty aivan kertakaikkisen ihastuttavia eläimiä ihmeellisine ominaisuuksineen, eikä yksikään evoluutiouskova ole julistanut niiden havaintojen olevan evoluutioteorian ennusteita!

Evoluutioteoriaa ovat hätkähdyttäneet ainoastaan valelöydökset.... Tosielämän havaintojen sijasta monet evoluutiouskovaiset ovat sen sijaan laittaneet omia keinotekoisia virityksiään luontoon, jotta he saisivat mainetta evoluutioteorian ennusteiden löytäjinä. Mitään sellaista oikeaa ennustavuutta ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut. Miksi? Koska ei ole mitään evoluutioteoriaa! Evoluution tutkiminen ei aiheuta mitään teoriaa, vaan siinä on kyseessä täysin puhtaasta luonnontutkimuksesta.

Evoluutiota tutkitaan. Evoluution tutkiminen ei tuota teoriaa evoluutiosta. Aivan samoin kuin lääketieteen tutkijat tutkivat ihmistä; Ihmistutkijoita ei johda teoria ihmisestä, vaan he vain tutkivat ja kirjoittavat tutkimuksensa julkaisuiksi, joista myöhemmin kasataan "ihmisen kehityshistoria" -opuksia. Aika simppeliä, vai mitä!

Montako vaihtoehtoa sattumalla oli kaikkeutta luodessaan; millaisia ne muut kaikkeudet ovat siellä olemattomuudessa? Sillä varmasti sattumalla on suurehko olematon varastotila, mikä on täynnään erilaisia vaihtoehtoja, kuten arpakuution sivut ovat ennalta olemassa.

Montako vaihtoehtoa sattumalla oli elämälle? Eloton ei voi olla elämän vaihtoehto, koska eloton ja elämä kuuluvat samaan kaikkeuteen. Mikä siis oli elottoman luonnon vaihtoehto? Ja missä se nykyään on? Elämä se ei voi olla, koska ne molemmat ovat täällä.

Myöskään erilainen elämä ei voi olla meidän tunteman elämän vaihtoehto; erilainen elämä on olemassa meidän kaikkeudessa, eikä sitä ole missään muualla. Ateistit julistavat jopa persoonallisuuden johtuvan sattumasta. Kivi tuskin on kuitenkaan sattuman vaihtoehto ateistille. Voi tietysti olla, että evoluutioteorian jossakin novellissa puhutaan, miten sattuma heitti noppaa kiven ja ateistin välillä, mutta se ei ole kovin hyvä ennuste uudeksi havainnoksi.

Tässä on nyt todistettu, että evoluutioteoria on vain muuan kirjakokoelma, josta ei ole teoriaksi. Evoluutioteorian olemassaolon syy on siis persoonallinen, koska myös uskontojen kirjat ovat kirjakokoelmia, eikä ne todista mitään Jumalasta.

Uskontojen kirjat ovat olemassa samasta syystä kuin ateistitieteen paasaama evoluutioteoria; sekä ateistit että muut uskovaiset luovat omat kirjansa vain siksi, että he voisivat alistaa muut oppinsa ikeen alle. Evoluutioteoriasta löydetään täsmälleen saman tekijän sormenjälki kuin Raamatusta ja Koraanista! Ahneen ja valtaa himoitsevan, todellisuudesta sokeutuneen ihmisen jälki.

Evoluutioteoria on kehittyvän persoonallisuuden lapsellinen yritys uhmata vanhempaansa; Evoluutioteoria kuuluu ihmisen kehityksen uhmaikään, kuten mikä tahansa muukin uskonnollinen kirja.

Aikuinen ihminen ei tarvitse uskonsa tueksi mitään teoriaa tai teologiaa.

Ihminen sattumana

Tiedemiesten mukaan arvaamattomuus johtuu sattumasta. Kyseinen teesi väittää, ettei persoonallinen ihminen ole arvaamaton, eikä ihmisessä ole satunnaisuutta. Arvaamattomuuden laittaminen ihmisestä riippumattoman sattuman syyksi johtuu vain siitä, että tiedemiehet eivät ole ajatelleet, miten luonnollista se on ihmiselle pitää arvaamattomuutta luonnollisena asiana.

Ihminen on arvaamattomampi kuin sattuma
Sattuman satunnaisuus on täysin matemaattista. Tieteen olettamassa sattumassa ei ole mitään aitoa satunnaisuutta. Kun sattumauskovainen huomaa jossakin satunnaisuutta, niin se satunnaisuus on vain sattumauskovaisesta itsestään heijastunutta arvaamattomuutta. Jopa nopan heittokin johtuu älystä. Ja äly on sattumaakin satunnaisempi.

Kun ihminen tarvitsee satunnaisuutta, niin hän luo sen itse. Mutta ihmisen arvattavuus on harhaa; Kun kaksi ihmistä keskustelee, niin jokainen puheenvuoro on toinen toiselle täysin arvaamaton. Rehellisessä keskustelussa keskustelijat ikäänkuin heittävät koko ajan ajatusnoppaa, joka tuottaa keskustelun jännitteen.
Ihminen ei kuitenkaan pysähdy ihmettelemään sitä, miksi hän pitää toisen ihmisen arvaamattomuutta täysin luonnollisena asiana. Ihmiset ottavat ikään kuin selviönä sen, että hän kuulee toiselta sellaista, jota hän ei olisi voinut odottaa.
Sen sijaan ihmisiä tympii, jos toinen puhuu vain hokemuksilla; rehellinen, uskomaton ihminen olettaa, että hän saa kuulla toiselta jotakin arvaamatonta.

Ihmisen suhde satunnaisuuteen on niin luonnollinen, ettei hän lainkaan tajua sitä itsestään. Koska ihmisyys itsessään on puhdasta satunnaisuutta, niinpä ihmiselle on aiemmin ollut mahdotonta ymmärtää ihmisen todellista luonnetta, ja siksi ihmiset ovat ulkoistaneet oman luonteensa uskomuksiin.

Tiedemiehet ovat keksineet sattuma-käsitteen, johon he laittavat kaikki toiveensa, jotta he voivat olla edelleenkin sokeita omalle luonnolleen. Uskoessaan sokeasti satunnaisuuden johtuvan kuvitellusta sattumasta tiedemiehet julistavat, ettei mikään muu voi olla satunnaisuuden syy kuin sattuma. Jos esimerkiksi sanotaan, että ihminen on arvaamaton, niin se ei tarkoita tieteessä sitä, että ihminen olisi luonteeltaan arvaamaton, vaan tiedemiesten mukaan ihmisen arvaamattomuus johtuu sattumasta (tai viasta), eikä ihmisen olemuksesta itsestään. Arvaamaton ihminen on tieteen ja uskonnon mukaan psyykkisesti sairas. Kyseessä on selvääkin selvempi psykologinen torjunta.


Minä tajusin jo varhain, miten jokainen tiedemies on typeryys-syndrooman vallassa; olen lähes koko internetsukupolven ajan hämmästellyt jatkuvasti, miksi minä en etukäteen tiedä yhdenkään ihmisen vastauksia, vaikka tiedeuskovaisten mukaan niin pitäisi olla, koska tiedeuskovaiset ovat aina julistaneet, että vain sattuma voi tuottaa arvaamattomuutta, ja että ihmisen kohdalle sattuessa arvaamattomuus on aina negatiivista: Pitäisikö minun muka todella uskoa, että jos toinen ei etukäteen tiedä, mitä tähän kirjoitan, niin se ei johdukaan minusta, vaan sattumasta? Minunkiko pitäisi kirjoittaa vain sitä, joka on tiede- ja muille uskovaisille mieluista

Moniko teistä tiesi etukäteen, mitä nyt saatte lukea? Miksi minun pitäisi antaa kunnia tämänkin kirjoituksen satunnaisuudesta jollekin minusta riippumattomalle funktiolle? Jos joku tiedemiehen palkkaa saava vastaisi tähän, niin minä kuten te kaikki muutkin tietäisitte, että se vastaus olisi täysin arvaamaton. On siinäkin tiedemies, kun kehtaa vaatia palkkaa satunnaisista ajatuksista!
Mitä se todistaakaan tiedemiehistä, jotka eivät pysty tunnustamaan voivansa olla joka hetki vähintään yhtä arvaamattomia kuin se kuuluisa aito sattuma, jota nykytiede palvoo?

Kaikkien aitoon sattumaan uskovaisten tulisi ehdoitta lopettaa kaikki keskustelu, koska sattumauskovaisuuteen kuuluu usko siihen, ettei ihminen voi olla arvaamaton; että satunnaisuus voi johtua vain sattumasta.

Jokainen ihminen todistaa joka hetki, että luonnossa vallitsevana sattumana toimii persoonallinen äly; ihminen. Ihminen on luonnossa täysin suvereeni. Vaikka tähän otettaisiin mukaan tsunamit, tulivuoret ja asteroidit, niin siltikin ihminen ylittää toiminnallaan ne.

Luonnon onnettomuudet ovat etukäteen arvattavia. Älyään käyttävä ihminen voi helposti välttää luonnon onnettomuudet. Se ei ole tieteellisen ajattelun todiste julistaa ihmisen mitättömyyttä siksi, koska niin paljon ihmisiä kuolee luonnonmullistuksissa. Andamaanien ja Nikobaarien asujaimisto vältti kevyesti tsunamiaallon, esimerkiksi.

Ei ole lainkaan älykästä väittää luonnon toiminnan olevan satunnaista; Maanjäristykset eivät johdu sattumasta. Kasvi ei kasvata lehtiään sattumalta. Asteroidi ei sattumalta voi tulla taivaalta. Auringon pilkutkaan eivät johdu sattumasta. Vetyatomin ominaisuudet eivät ole sattumasta. Aurinko ei lämmitä sattumalta. Pisamat eivät johdu sattumasta. Avaruuden taustasäteily kuuluu olennaisesti kaikkeuden olemukseen.

Sitä vastoin äly näyttäytyy ehdottoman satunnaisena. Se on jokaiselle rehelliselle itsestään selvää. Älyn sattumaluonne on jopa niin täydellinen selviö, ettei tätä asiaa ole kukaan muu minua ennen pohtinut. Kaikki ovat uskoneet sokeasti tiedemiehiä, jotka julistavat satunnaisuuden johtuvan sattumasta, missä ei kuulemma ole mitään älykästä. Loput julistavat kaiken olevan deterministä...

Jos vähänkään olet epäuskoinen siitä, että sinä et ole itse se sattuma, johon uskot, niin kirjoita tähän blogiin vastineesi, jolloin kaikki huomaavat, että kirjoitit jotakin sellaista, jota kukaan ei olisi ikinä arvannut. Jos et kuitenkaan halua kirjoittaa, niin se haluttomuutesi todistaa kiistatta, että valintasi on täysin satunnainen, eikä se johdu sattumasta tai atomeistasi, vaan sinusta.

Puhukaa mitä puhutte, niin ihmistä ei koskaan hämmästytä teidän puheenne täydellinen arvaamattomuus. Juuri se puheiden täydellinen arvaamattomuus kiinnostaa meitä; meitä ei kiinnostaisi pätkääkään, jos ennalta arvaisimme, mitä toinen tulee vastaamaan.
Tieteen mukaan vain sattuma voi tuottaa aitoa satunnaisuutta, joten hämmästele, miten on silloin mahdollista, että itse juuri luet ja ajattelet ajatuksia, joita et ennalta pystynyt arvaamaan?

Oleta, että aivoissasi olisi noppa, jonka kuudella sivulla on kuusi eri ajatusta. Oletko ihan satavarma, ettei niistä yhden valitseminen puheeksi johdukaan sinusta, vaan sattumasta? Vai voitko muka väittää, että sinulla ei ollut muuta ajatusta vaihtoehtona?
Huomaatko, miten helposti ihminen valitsee mihin tahansa tilanteeseen sopivan ajatuksen miljoonien ajatuksien joukosta? Valintasi ei johdu sattumasta, vaan sinusta, eikä maailmassa ole sellaista, joka voisi etukäteen arvata, mitä kulloinkin tulet sanomaan mistäkin.

Koska satunnaisuus on niin erottamaton osa ihmisluontoamme, niin on aivan kertakaikkisen hämmästyttävää, miksi sitä ei ole lainkaan käsitelty tieteessä, uskonnossa tai filosofiassa. Sen sijaan ihmiset ovat kautta aikaan väitelleet siitä, onko luonnon ja ihmisen olemuksen syynä jokin ihmisestä riippumaton sattuma vai Jumala, jolla ei ollut vaihtoehtoja!

Kuo tuota asiaa pohtii ihan rehellisesti, niin tuo ihmisen jättäminen sattuman ja uskonnon kohteeksi tuntuu kerrassaan mielettömältä. Ollaan niin riivatun herkkäuskoisia sitä kohtaan, että ihminen on vain arvaamattoman sattuman/jumalan kohde, eikä itse subjekti On kuin ihmiskuntaa riivaisi jokin sellainen perinnöllinen krooninen tauti, josta ihmiset eivät halua tietää yhtään mitään; ihmiset pelkäävät mielettömästi omaa luontoaan.

Oman tuntemattoman olemuksen peittääkseen ihmiset ovat kehitelleet uskomuksia; Sattumasta, jumalista. Sattuman valitseminen maailman selittäjäksi ei johdu sattumasta, vaan älystä, joka on sattumaakin suurempi sattuma. Tiedemiehet eivät vain ole ennen ajatelleet, mistä sattuma johtuu. Mikä sai ihmisen ylipäätään luomaan käsitteen sattuma? Ja valitsemaan sen uskonsa kohteekseen.

Tiedemiehet ottavat sattuman annettuna. Tiedeuskovaisille sattuma on taivaanlahja. Kuin pienet lapset tiedemiehet ovat avanneet lahjapaketin miettimättä lainkaan, kuka sen heille antoi ja miksi.

Käyttäessään sattumaa kaiken perimmäisenä selittäjänä tiedemiehet ovat tahallaan jättäneet persoonallisuuden pois selittäjän roolista. Sillä jos persoonallisuus olisi kaiken perimmäisenä selittäjänä, niin se olisi aivan liian helppo selitys, koska persoonallisuus on niin murskaavan ylivoimainen satunnaisuuden tuottajana. Persoonballisuus voisi tuosta noin vain jopa tehdä alkuräjähdyksen, eikä tiede voisi koskaan saada selville, miten ja miksi se tapahtui juuri silloin.

Erikseen pitää vielä ottaa esille se, miten ihmiset tuppaavat näkemään kaikki onnettomuudet sattumasta johtuvaksi. Jos vaikka autot kolaroivat, tai tsunami hyökkää tai vuori vyöryy kylän yli, niin sen sanotaan johtuvan sattumasta. Jos taasen ihminen ei aja ojaan, tai kun ihminen ihminen valitsee seisovan pöydän antimia, niin siinä ei mukamas ole mitään satunnaisuutta! Kummallista venkoilua!

Jos lentokoneesi putoaa, niin oletko vain sattumalta siinä mukana, mutta jos pääset turvallisesti perille, niin sekö ei muka ole sattumaa? Jos jääpuikko putoaa päähän, niin se on sattumaa, mutta jos olet kävellessäsi huomaavainen ja näet ylhäällä roikkuvan puikon, niin se ei muka ole sattumaa. Hei, kelaa nyt vähän? Eikä olekin selvää, että jos ihmistä kohtaa onnettomuus, niin se olisi pikemminkin ajattelemattomuutta, eikä siinä ole kovin suuresta sattumasta kyse, mutta kun ihminen ajattelee, niin jo itse ajatukset ovat täysin satunnaisia.

Luonnon armoille jättäytyminen ei tee tapahtumista satunnaisia, koska luonnossa mikään ei toimi sattumalta; Jääpuikko ei putoa edes fyysikoiden mielestä sattumalta. Sen sijaan ihmisen käytös on satunnaista; ihminen jättäytyy luonnon armoille syistä, joita voimme vain arvailla.
Ihminen myöskin ohjaa tapahtumia syistä, joita luonnosta ei löydy. Miksi loit tietokoneen? Miksi kävelit juuri jääpuikon ali? Sattumaltako? Älyllisesti tarkasteltuna olet aina jossakin paikassa sattumalta. Olemisesi on sitä enemmän satunnaista mitä enemmän se perustuu älyyn. Sillä jos olisit täysin älytön, olisit osa luontoa, ja siitä me tiedämme, ettei siellä mikään tapahdu sattumalta.

Etkö muka usko? Miksi sitten yksikään ihminen ei voi tietää ennalta, mitä ajattelet? Eikö liikkumisesi johdukin ajattelustasi? Koska me emme voi tietää, mitä ajattelet, niin silloin myöskin olet missä tahansa paikassa sattumalta. Vitsi on tässä vain se, että nyt et saisi ajatella sattumaa tiedemiesten tavoin ulkoisena funktiona, vaan sinuna?

Sinä et ole nappula Afrikan Tähti -pelissä, joka liikkuu jonkun muun heittämän nopan mukaan, vaan sinä olet itse heittänyt noppaa, joka sai sinut tähän tilanteeseen. Mitä tahansa tästä ajattelet, niin olisit hyvin voinut ajatella eri tavalla. Miksi?


YLE, Eurooppalaisia puheenvuoroja: Mies, joka vaihtoi talonsa tulppaaniin
Tiede.fi: Tutkijoihin minä laitan toivoni!

Kolmen sarjoina

Tapahtumat näyttävät tapahtuvan kolmen sarjoina?
Nyt on viikon sisällä sattunut kolme vakavaa yliajoa, joten toivottavasti Kohtalo on nyt tyydytetty muutamaksi kuukaudeksi.

Iltalehti: Alle viikon sisään on sattunut ainakin kolme...

Blog: Ei sattuma

1.11.2011: A Boeing 767 from Newark, New Jersey, carrying 230 passengers made an emergency landing in Warsaw after its landing gear failed to open
24.10.2011: Iran air Boeing 727 crash lands with stuck nose gear

Soita kotiin

Palaan aina silloin tällöin ateismi-aiheeseen. Ihan vaan siksikin, jotta voisin edes hiukka järkyttää ateistiuskovien perustuksia, jotka ateismin mukaan ovat ehdoitta, kritiikittä ja tutkimatta totta.

Kävin viimeksi tänään hieman kirjoittamassa ajatuksiani Skepsis ry:n keskustelupalstalle aiheeseen: Miksi tieto ei pärjää uskolle

Kuten jokainen aiempikin kerta, niin jälleen ateistit olivat minua vastassa kuin kuollut kivimuuri, jolle mikään eläväinen ei mahda mitään. Koska tykkään kivistä, niin en nytkään käyttänyt dynamiittia ateismin järkyttämiseen, vaan ihan vaan muutamia ajatuksia sinne heitin.

Ateismiin kuuluu, että jos ihminen ei sokeasti usko ateismiin, niin hän on silloin jonkun uskonnon kannattaja. Ateisti siis toimii kaksiarvologiikalla, joko tai. Yksikään ateisti ei ole vielä koskaan ymmärtänyt sitä, että jumaluskonnosta sekä sattumauskonnosta on täysin mahdollista keskustella järjellisesti, ilman minkäänlaista opillista höpötystä.

Joka ikinen kerta ateistipuolelta tulee vastaan ainoastaan syvää halveksuntaa toista keskustelijaa kohtaan, eikä tule ilmeisesti kuuloonkaan, että ateisti voisi keskustella ateismin perusteista muuten kuin esittämällä toisesta henkilökohtaisuuksia.

Kävin tuossa välillä hieman rakentamassa Kivilinnaa, jonka rauhassa sain taasen uusia ajatuksia todellisuudelta, geneettisesti, sisäsyntyisesti!

Kuten tunnettua, niin tiede on täysin ateistista. Ateistinen tiede pyrkii hysteerisesti todistelemaan todellisuuden täysin jumalattomaksi. Jumalattomuutensa tähden tiede on esim paljon laittanut tarmoaan todistaakseen jumalauskontojen olevan geenien syytä. Katso esim seuraavat linkit, joista tulee esille tuhansittain sivuja, missä ateistit todistelevat, ettei Jumalaa voi olla, koska tieteessä uskotaan uskonnon syyn löytyvän geeneistä, eikä siksi mitään Jumalaa tarvita:

Google haku: God gene
Google haku: Jumalageeni
Google haku: Uskontogeeni

Tässä esitetään täysin uudenlaista kritiikkiä ateismin peruspilareita kohtaan. Kun ateismille esitetään kritiikkiä, niin silloin ateistien pitää ainakin kehittää ateismia, jolloin jokaisen älylliseksi itseään tituleeraavan on ainakin tunnustettava eittämättömästi, että ateismi on evolutiivista, kuten jumalauskonnotkin.

Ateistit eivät kuitenkaan halua minkäänlaista kritiikkiä ateismia kohtaan, kuten eivät halua minkään muunkaan uskonnon uskovaiset. Jälleen yksi yhtäläisyys ateismilla uskonnollisuuteen.

Ateismin mukaan siis Jumalaan uskomisen syyn saa aikaan geeni. Mutta! Ateistien oman todistuksen mukaan ateismia ei aiheuta geeni, vaan se tulee ateistin mieleen niin sanotusti ex nihilo, olemattomuudesta (suom. huom: olemattomuudesta siksi, koska todellisuus ei ole ilmiselvästi ateistinen - paitsi ateisteille). Jos nimittäin ateismi olisi geneettistä -kuten jumalausko on- niin silloin ateismi olisi sisäsyntyistä -kuten Jumalaan, persoonalliseen alkusyyhyn uskominen on.

Huomataan siis, että uskon Jumalaan saa aikaan geenit kuten aistienkin syynä on geenit. Esim näön aineellinen syy on geenit. Samoin järkeilyn syy löytyy geeneistä. Itse asiassa; kaiken ihmisen toiminnan syyksi pitää löytyä aine. Mutta aineen alkusyyksi ei voi järjellisesti väittää sattumaa, puhumattakaan, että aineen alkusyy olisi aine:

Jos nimittäin väitetään, että aineen alkusyy olisi aine itse, niin silloin tieteessä pitäisi uskoa yhtä lailla todistamattomattomasti, että älyn alkusyy on äly, persoonallisuuden alkusyynä olisi persoonallisuus, tietoisuuden alkusyynä olisi tietoisuus jne. Sillä olisi kertakaikkisen älytöntä väittää monimuotoisen ja -laatuisen todellisuuden koostuvan yhdestä ainoasta laadusta.

Suuret fyysikotkin ovat todistelleet, että ihminen voidaan palauttaa aineeseen. Vaikka ihmisen-aineeseen-palauttaminen -käsite onkin melkoisen järjetön, niin siinä on kuitenkin hiukka sellaista totuutta, joka menee joka ikisen ateistin hilseen yli. Nimittäin ateistien mukaan ateismia ei voi eikä saa edes yrittää palauttaa aineeseen -- koska ateistit ovat narsisteja, jonka mukaan ateismin syynä tulee olla puhtaasti oma ego - ilman mitään geneettisyyttä.

Huomataan triviaalisti, että ihmisen mielessä voi olla ideoita, joita ei voi ja joita ei saa palauttaa aineeseen. Aineeseen palautumattomia ideoita kutsutaan tässä harhoiksi. Ateismi on harhaa, koska sitä ei voi palauttaa aineeseen; aineessa ei ole syytä ateismille.

Sen sijaan tiede on jo todistanut, että Jumalaan uskominen on helposti palautettavissa aineeseen --koska uskominen on tieteellisesti todistettu geneettiseksi toiminnaksi. Mutta, ateistinen tiede ei siis voi todistaa ateismia tieteellisesti, koska muutoin tiede ei olisi ateistista, jos ateismi olisi yksi tieteen tutkimuskohde!

Ateistit vaativat, että ihmisen tulee sokeasti uskoa ateismin olevan ainoa oikea tapa ajatella kaikkeutta. Ihminen, joka ei voi uskoa ateismiin, on ateistitieteelle huuhaailija. Silti ateisteilla ei ole esittää minkäänlaisia tieteellisiä todisteita ateismin oikeellisuuden puolesta. Sen sijaan ateistinen tiede on jo todistanut, että ihmisessä on sisäsyntyinen usko Jumalaan.

Geneettinen usko Jumalaan on ikäänkuin ihmiseen laitettu SOITA-EGO-KOTIIN.EXE-ohjelma

Ateisteilta puuttuu SOITA-SATTUMALLE -ohjelma. Ateistit eivät voi ottaa yhteyttä sattumaan ja rukoilla sattumaa antamaan anteeksi, antamaan lottovoitto, antamaan terveyttä, antamaan hyvä sato, antamaan rauhan,...


Kuka keksi näön ja muut aistit. Ateistien mukaan aistien alkuperäinen syy on sattuma. Samoin ateistit väittävät, että äly ei kuulu universumin rakenteeseen, koska todistamattoman, epägeneettisen ateistisen uskon mukaan myös älyn alkusyy on sattuma.

Huomattakoon sekin, ettei tiede ole koskaan esittänyt mitään todisteita älyn sattuma-alkuperän puolesta, kun taasen älyn on huomattu aina olleen luonteeltaan sattuman korvaaja; älyllinen toiminta on aina ennalta arvaamatonta, kun taasen opillinen toiminta -kuten ateismi- ei voi koskaan itse esittää mitään uutta ja arvaamatonta

Ateismi ja ateistinen tiede perustelee viimekädessä kaiken johtuvan sattumasta. Mikään ei ole ateistiselle tieteelle järjellistä, koska järjellisyyskin kuuluu satunnaisten asioiden joukkoon. - Todellisuudessa sattuma johtuu älyllisyydestä, eikä niin kuin ateismissa julistetaan, että äly johtuu sattumasta. Sattumaksi kutsuttu on korkeamman laatuisen älyn ilmentymää...

Kun siis ateisti väittää, ettei Jumala ole uskon alkusyy, koska uskon saa aikaan geenit, niin yhtä lailla ateistien tulisi sanoa kaikista asioista. Ateismin mukaan siis esimerkiksi näön ALKUsyy on geenit, koska ateismi kieltää sen, että geenien ALKUsyynä olisi jokin muu kuin sattuma.

Jos siis ateismissa alettaisiin tutkia ateismia ihmisessä samalla intensiteetillä millä ateistinen tiede on tutkinut Jumalaan uskomista, niin vaikka tiede siten todistaisikin, että ateismin saa aikaan geenit, niin ateistinen tiede ei voisi kuitenkaan jatkaa aineellisen syiden ketjua kvanttitasolle tai sen alapuolelle asti, koska ateismin mukaan kaiken takana on sattuma, joka luo kaiken olemattomuudesta.

Ateistiselta tieteeltä puuttuu ikuisesti ikuinen olemassaolo. Energian häviämättömyys on ateistisen tieteen suurin vitsi, koska ateistinen tiede julistaa, että energia syntyi sattumalta olemattomuudesta 13,7 miljardia valovuotta sitten.


Tämänkin blogikirjoituksen loi ennalta arvaamaton Äly. Sattuma ei voi milloinkaan oma-aloitteisesti tuottaa mitään uutta ja arvaamatonta -koska sattuma on alisteinen älylle. Ateistien opin mukaan heidän älynsä on alisteinen sattumalle, jonka jokainen voi itse huomata, kun vain hieman älyilee. Soita ateisti kotiin jo tänään. Sama pätee myös uskonnollisiin uskoviin, sillä jo on huomattu, miten lapsellisia uskikset ovatkaan.

Tietokone: "Soita kotiin" -ohjelmat narauttelevat pc-varkaita

Aito sattuma, part 6

Tässä sarjassa on esitetty sattumasta tieteelle sellaisia väitteitä, joihin tiedemiesten pitäisi vastata. Jos tieteessä ei pystytä vastaamaan edes siihen, onko satunnainen ilmiö tarpeellinen, niin tieteen peruspilarit ovat aika heikoilla

Koska tieteen sisältä ei löydy vastauksia siihen, mitä sattumalla tehdään, niin otan itse tähän ensin sen oletuksen, jonka luulen olevan tieteen yksi vastaus. Oletetaan, että tiedemiehet vastaavat, että sattuma on tarpeellinen:

Nyt meillä on jokin erittäin hieno ilmiö, jolle on annettu nimeksi satunnaisilmiö, ja joka on tieteen mukaan aineellisuudelle ehdottoman välttämätön. Voimme heti ottaa vertauskohdaksi vaikka kellon.

Kellossa on monta osaa ja moninaisia liikkeitä. Koska kaikki ne osat ja liikkeet ovat kellon toiminnalle ehdottoman välttämättömiä, niin nyt voimme julistaa yhden niistä sattumaksi.
Sanotaan vaikka niin, että tuntiratas on kellossa sattuma, ja se tuntiratas on samalla myös välttämättömyys kellolle.

Huomataan selvästi, että on erittäin kätevää kutsua toiminnallisen kokonaisuuden yhtä osaa sattumaksi, koska siitä seuraa suoraan, että tiedemies, joka näkee välttämättömän toiminnan satunnaisilmiöksi, voi täysin huoletta julistaa Jumalan olevan tieteelle tarpeeton. Satunnaisuus on siis tieteelle älyllisyyttä tarpeellisempi.

Otetaan seuraavaksi se mahdollisuus, että ateistinen tiedemies sanoisikin satunnaisilmiön olevan kokonaisuudelle täysin tarpeeton. Nyt meillä olisi kello, jossa on yksi ylimääräinen osa. Voimme täysin poistaa sen sattumaksi sanotun osan ilman, että kellon toiminnassa tapahtuu mitään muutosta. Ainoastaan kolina ja pulina lakkaisi -- jos tiedemies ymmärtäisi, mitä sattuma on.
Huomataan tästäkin selvästi, että tarpeeton sattuma pitää tiedemiehen sokeana totuudelle, eikä hän pysty ymmärtämään mitään siitä kritiikistä, jota sattumaa kohtaan esitetään.

Lopuksi otamme tiedemiehen vastaukseksi kyllä-ei -vaihtoehdon; joskus sattuma on tarpeellinen ja joskus taasen ei. Mutta. Kukas muu sen voi osoittaa kuin tiedemies? Tiedemies siis asettuu maailman yläpuoliselle näköalapaikalle julistakseen sieltä, mitkä ilmiöt milloinkin ovat tapahtumille tarpeellisia.
Jälleen huomaamme, että tiedemies on tässäkin vastauksessa ainoastaan pönkittänyt omaa ateistista ideologiaansa. Sillä satunnaisilmiöllä ei missään tapauksessa voi olla mitään todellista tarkoitusta mihinkään.

Jos siis satunnaisuudeksi sanottaisiin sellaista ilmiötä, jota ei tunneta muuten kuin siitä, että se vain tapahtuu, niin silloin todellakin satunnaisuudeksi voitaisiin kutsua ihan mitä tahansa kosmoksen toimintaa. Julistettiinhan tieteessä suurin osa ihmisen genomiakin roskageeneiksi, joka sekin osoittautui vain tietämättömyydeksi. Samoin tiedemiehet todistavat ainoastaan tietämättömyyttään julistamalla milloin minkäkin vähemmän tunnetun ilmiön todisteeksi sattumasta.

Tuollainen tietämättömyys ei paljoa haittaisi -- jos tiedemiehet eivät julistaisi tietämättömyyksiään (roskiaan, sattumiaan, onnettomuuksiaan, umpisuoliaan, vikojaan, ...) todisteiksi Jumalan/Älyn olemassaoloa vastaan.

PS. Kello oli tässä melko karkea esimerkki, mutta sama periaate pätisi mihin tahansa luonnon ilmiöön; radioaktiiviseen hajoamiseen, kvantti-ilmiöihin jne.
Sattuma on todellakin todiste vain älyllisestä laiskuudesta; älyllisesti laiskat julistavat sattumaksi sellaisen, jonka toimintaa he eivät viitsi sen paremmin ajatella. Sen lisäksi sattuma on joillekin uskoville Jumalan korvike ja paluu siihen aikaan, kun ihminen oli vielä viaton eläin.

Aito sattuma, part 5

Mikään olemassaolon funktio ei voi kumota todellisuutta. Olemassaoleva ei voi hyökätä itseään vastaan. Olemassaololle ei ole vihollisia. Ei edes ateistitiede voi hävittää olemassaolosta yhtään mitään. Ateistitieteen Jumala (Sattuma) tietysti pystyisi tuhoamaan perikatoon helposti kaiken - jos sattuma olisi todellisuutta.

Sattuma ei voi koskaan tuottaa tai ylläpitää mitään reaalista, joten sattuman voidaan katsoa hallitsevan suvereenisti olemattomuutta.
Kaikki tällainen pohdinta on kuitenkin ateistitieteelle täysin käsittämätöntä. Tieteessä on vain päätetty, että sattuma on, eikä sitä totuutta voi älyllisin keinoin muuksi muuttaa.

Voidaan kuitenkin kysyä, miten sattuma todentuu tieteessä. Huomataan, että ateismissa sattumaan vedotaan aina silloin, kun todellisuuteen kuvitellaan jotakin vikaa. Ateistien todellisuuskuva on pahoin pirstaloitunut, eikä sitä voi saada ehjäksi, koska ateismin Jumala (Sattuma) voi päästä esille vain siellä, mihin kuvitellaan vikaa.

Ateistien mukaan sattuma näkyy vaikkapa siinä, jos aivojen lähelle viedään erittäin voimakas magneetti, jolloin ihmisen keho ja mieli ei enää toimi ihmisen oman tahdon mukaan; täysin selvästi sellaisen vian saa aikaan sattuma.

Samoin radioaktiivinen hajoaminen johtuu sattumasta, koska ilman sattumaa radioaktiivinen hajoaminen tapahtuisi vähintään kellon tarkasti, jos ollenkaan; ilman sattumaa aineessa ei ilmeisesti tapahtuisi lainkaan mitään hajoamista, joten ilmiselvästi taasen maailmassa on virhe, joka todistaa atetisteille sattuman.

Jos nimittäin radioaktiivinen hajoaminen olisi olemassaololle ja elämälle välttämättömyys, niin silloin tuskin olisi kovinkaan älykästä laittaa sitä sattuman syyksi.
Ateismin mukaan Jumala ei ole voinut luoda ainetta, koska siinä on radioaktiivinen hajoaminen koko ajan käynnissä. Ateistit uskovat, että jos aine olisi Älyn suunnittelema, niin siinä ei voisi olla mitään satunnaista? Mitenhän olisi ateistin olemassaolon laita, jos ei olisi niitä ilmiöitä, joita ateistit kutsuvat satunnaisuudeksi?

Mitä vikaa sitten on kvanttitasolla, missä ateistitiede on näkevinään peräti aidon satunnaisuuden. Ilmiselvästi kvanttitasolla on jokin asia perin juurin vialla, koska mitenkään muutoin siellä ei voi olla sattumaa. Ajatelkaa vaikka sitä, että se kvantti-ilmiö, jota ateistit kutsuvat aidoksi sattumaksi, olisikin ehdottoman välttämätön kvanttitason olemassaololle, niin eikö kuulostaisi vähän kummalta, jos välttämättömyyttä kutsuttaisiin sattumaksi?

Edellisessä osiossa sanottiin, että kaikki merkitykselliset ilmiöt ovat välttämättömiä olemassaololle; Vain satunnaiset ilmiöt ovat täysin merkityksettömiä olemassaololle, jopa siinä määrin, että olemassaoleva ei huomio niitä millään tavoin; kaikki satunnaisilmiöt kuuluvat ehdoitta olemattomuuteen.

Mutta, satunnaisuudeksi kutsuttua ateistitieteen ilmiötä tuskin voi kutsua merkityksettömäksi edes paatunein ateisti. Puhumattakaan siitä, että se olisi ateismille täysin turha, kuten ateistit väittävät esimerkiksi umpisuolen olevan täysin turha kapistus, ja se todistaa ateisteille vain Luojasta, joka ei tiennyt, mitä tekee.

Sattuma on tietysti ehdoton välttämättömyys ateismin olemassaololle. Voidaan tietysti pohtia sitäkin, onko ateismi ihan reaalinen ideologia, kun sen olemassaolo riippuu olemassaololle täysin merkityksettömien ilmiöiden etsimisestä kaikkialta sieltä, missä ateismin mukaan on jotakin vikaa.

Aito sattuma, part 4

Aito sattuma on mielenkiintoinen ilmiönä ja uskomuksena. Älyllisesti ottaen Sattumaa ei voida pitää tieteellisenä ilmiönä. Sattuma voisi olla tieteellinen ilmiö vain ja vain silloin, kun sitä tutkittaisiin uskomuksena uskontotieteen laitoksella.

Kun puhumme Aidosta Sattumasta, niin millainen se voisi olla ilmiönä? Ilmiselvästi sattuma olisi aito vain silloin, kun mikään eikä kukaan ole sen aiheuttaja. Sattuma on siis täysin syytön.

Aito, aiheuttamaton sattuma ei voi myöskään aiheuttaa loogisia rakenteita, kuten maailmankaikkeuden osia. Tiede ei voisi tutkia kaikkeutta tieteellisesti, jos sattuma saisi aikaan perimmäisiä ilmiöitä, joista nousee esille koko olemassaolo. Huomaamme siis, ettei ole älykästä uskoa, että täysin satunnainen kvantti-ilmiö saisi aikaan järjellä ymmärrettäviä juttuja.

Sattumaa ei kertakaikkiaan voi älyllisesti ymmärtää. Aito sattuma vailla mitään syytä olisi absoluutti itsessään. Absoluutti on aina oman maailmansa täydellinen Jumala Kaikkivaltias. Olisi mahdotonta, että sattuman tasolla/rinnalla toimisi samaan jokin toinen ilmiö, joka saisi aikaan samoja asioita kuin sattuma. Kukaan eikä mikään voi kilpailla absoluutin kanssa samoista seikoista. Kun siis tiede on sitoutunut aitoon sattumaan, niin silloin tiede ei voi samaan aikaan etsiä ilmiöille mitään toista syystä, joka olisi vähemmän satunnaista.

On siis täysin oikeutettua kysyä tiedemiehiltä, mitä se aito sattuma itse asiassa toimittaa. Aito satunnainen ilmiö tuskin sopii kovin yhteen kaikkeuden toimintojen kanssa. Jos siis aito sattuma saisi aikaan yhdenkin tapahtumien ketjun, niin silloin se näkyisi molekyylien/ihmisen tasolla epäluonnollisuutena.

Sattuma ei voi tuottaa luonnollisuutta, vaan se saisi aikaan ainostaan sekasortoa ja luonnonlakien kumoutumisen. Tuskin olisi kovinkaan älykästä uskoa sattumaan, jos se saisi aikaan vaikkapa alkeishiukkasen. Alkeishiukkasia on vain tietty lajitelma, eikä siihen sovi minkäänlainen satunnaisuus.

Yksikin väärä alkeishiukkanen saisi aikaan ketjureaktion, joka lopulta tuhoaisi koko olemassaolon. Mutta, aito sattuma ei tietysti voisi välittää mitään siitä, mitä se on aiemmin saanut aikaan, joten kvanttitaso olisi heti kohta väärällään epäilmiöitä.

Minkäänlainen loogisuus ei pure sattumaan, eikä satunnaisilmiöihin. Olemassaololle merkityksellinen ilmiö ei voi olla sattumasta johtuva. Aito sattuma ei voisi olla olemassaololle suotuisa funktio. Kaikki olemassaoloon vaikuttavat ilmiöt pitävät yllä olemassaoloa, joka on yksi, jakamaton, looginen kokonaisuus.

Aito sattuma, part 2

Keskiajalle tultaessa taikausko rehotti. Suurten uskontojen jumalat olivat kuitenkin jo tippuneet yhteen. Tieteellisen ajattelun nousu ei siis tiputtanut kovinkaan montaa jumalaa, mutta sitä pahemmin kävi taikauskolle. 1800-luvulle tultaessa taikausko oli jo lähes loppunut, mutta tieteessä oli edelleen tilaa yhdelle Jumalalle.

Tiede kuitenkin tunkeutui yhä syvemmälle aineeseen, josta löydettiin uusi ja täysin outo maailma, mikä hämmensi ihmisiä tiedemiehet mukaan lukien. Löydettiin radioaktiivinen hajoaminen, aineen aaltomuoto ja lopulta ihminen saavutti energian kvanttitason (joka ei ole energian perimmäinen taso).
Tiedemiehet olivat siihen asti jo monien sukupolvien ajan omineet itselleen kunnian Kreikan mytologian jumalien tuhoamisesta, joten tiedemiehille ei jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin palauttaa ihmiskunta takaisin esihistorialliseen sattuman palvontaan niin paljossa kuin mahdollista.

Turhien jumalien tuhoamisesta ylpeät tiedemiehet ampuivat surutta myöskin taivaitten Jumalaa, joka oli yksiomaisena hallinnut suuria uskontoja satoja vuosia ennen Galileo Galileita. Tosin tieteen sihtaus yksijumalaisten uskontojen Jumalaan ei ollut paras mahdollinen ja tiedemiehiä kirvelsikin kovasti yksijumalaisten uskontojen menestys.

Monet ihmiset alkoivat kysellä sattuman perään, että missä sitä nyt oikein näkyy. Atomien tasolla olevat ilmiöt saatiinkin lopulta tilastollisen sattuman hellään huomaan, mikä ei kuulostanut lainkaan aidolta sattumalta, sillä sattuman luulisi saavan aikaan muutakin kuin aaltokuvioita ja todennäköisyyttä ja loogisia rakenteita.

Siksi kvantti-ilmiöiden löytyminen olikin ateistiselle tieteelle samanlainen onnen potku kuin kivikauden miehelle kalan hyppy veneeseen. Nyt tiedemiehet julistivat löytäneensä aidon sattuman, joka kuulemma teki itse Jumalasta täysin tarpeettoman tieteelle. Tiedemiehet olivat lopultakin löytäneet henkisen kotinsa, joka ei uskon kohteeltaan eroa yhtään juuri ihmisyyteen heränneen eläimellisen ihmisen uskomuksista.

Aito sattuma, part 1

Sattumaan uskominen on ihmisen alkuperäinen uskon kohde. Juuri eläimellisyydestä herännyt ihminen torjui tietämättömyyttään uskollaan onneen. Oli hyvää onnea ja pahaa onnea.

Jos ihmiselle tapahtui jotakin, niin hän usein ehdollisti sen tapahtuman jonkun muun samanaikaisen tapahtuman kanssa yhteen. Jos ihminen esimerkiksi näki mustan linnun, kun hän loukkasi jalkansa, niin hän keksi, että musta lintu tuo pahaa onnea. Onneen uskominen johti sattuman kauppaan; kaikenlaista amulettia ja muuta taikakalua keksittiin, joilla haluttiin hallita tapahtumia, koska tietoa ei vielä ollut.

Ajattelun kehityksen myötä ja tiedon lisääntyminen sai aikaan sen, että sattumaa aletiin personoida. Kivistä ja esineistä tuli eläviä olentoja, joita alettiin palvoa. Kun sitten järkevimmät huomasivat, että toteemit eivät pukahteneetkaan, niin ihmiset alkoivat uskoa ilmavampiin henkiin; sattumasta oli tullut pilvissä leijuva henki, jolle pystyi jo puhumaankin, mutta joka edelleenkin vaati ihmisiltä lepytttelyä ja lahjontaa. Syntyi jumalien laji, joka hupentui kreikkalaisten mytologiaksi.

Ihmiskunnan tieto lisääntyi jatkuvasti myös esihistoriallisella ajalla, jolloin sitä siirrettiin laulannalla, tarinoilla ja runomuodossa eteenpäin. Niinpä jumalien lisääntymisen aikoihin alkoi myös jumalien väliset tappelut ja sodat, jotka tappoivat kovasti jumalia. Tiede ei pannut alulle jumalien joukkotuhoa, vaan sen sai aikaan ihmisen luonnollinen kehittyminen, jota edesauttoi valtavasti kirjoitustaidon kehittyminen.

Ei sattuma

Kirjoitin tänne kesäkuussa, miten onnettomuudet näyttävät tulevan lajittain kolmen sarjoina. En ole yksin huomioni kanssa, vaan kautta historian ihmiset ympäri maailmaa ovat huomioineet samanlaista.

Tässä hiljattain Formula kakkosen kilpailussa eräästä autosta irtosi rengas, joka kimposi toisen asuton ajajan päähän, joka johti ajajan menehtymiseen. Kuusi päivää sen jälkeen F1:sten harjoituksissa tapahtui samantapainen onnettomuus, missä toisesta autosta irronnut osa osuu toisen auton ajan päähän...
Lainaus:

- Ei ole sattumaa, että tällaista (Massan onnettomuus) tapahtui juuri nyt. En usko sattumaan elämässä. Asioiden tapahtumiseen on syynsä ja mielestäni tämä oli toinen viesti, Massan brasilialainen maamies sanoi viitaten Surteesin kuolonkolariin.

- Jotain pitää tehdä. Kyllä, ehdottomasti, Barrichello totesi vihjaten lajin turvallisuuteen.

Saas nähdä, tapahtuuko vielä kolmas, vai oliko Renault-tallin tohelointi renkaan kiinnityksen kanssa ja siitä tullut rangaistus se kolmas, josta viimein piti ottaa jotakin oppia...

Iltasanomat: Rubens Barrichello: Jotain pitää tehdä
Iltasanomat: 18-vuotias poika kuoli F2-turmassa
Internet: Aibus kolmesti

Retarded Hazard

Nykytiede ei oikein tahdo päästä eroon sattumasta. Järjellisyys todellisuuden perustana ei kiinnosta ateistista tiedettä. Tiedemiesten tiedostamaton ja vähän tiedostettukin tavoite on käyttää tiedettä uskontoja vastaan.

Tiedemiehet eivät juurikaan välitä pohtia uskon, uskonnon ja uskonnollisuuden eroja. Tiedemiehet luulevat, että uskontojen hirmuteot ovat Jumalan syytä. Tieteessä on sellainen uskomus, että Jumala saa ihmisen toimimaan typerästi ja siksi he julistavat tieteellisen asenteen puhtaaksi kaikenlaisesta uskosta.
Mutta ihmisen taso aistirajoituksineen todellisuudessa synnyttää vääjäämättä ihmiseen uskoa, jolla ihminen voi nähdä jotakin parempaa, korkeampaa ja perimmäisempää kuin tämä evolutiivinen ja kohtalokas maailma.

Uskonnollisuus on aina jonkin henkilön elämästä tehty tulkinta. Kristinusko, Islam ja juutalaisuus sekä muut uskonnot pyrkivät alistamaan ihmisen oman elävän uskon uskoksi johonkin tulkintaan. Uskonnoissa ihmisen luonnollinen uskon kohde -elämä- on siirretty kuolleisiin kirjoituksiin. Uskonnolliset ihmiset eivät itse elä omaa elämäänsä, vaan he pyrkivät vain noudattaman tiettyä käyttäytymisnormia, jonka he uskovat olevan ainoa tie elämästä parempaan, kuoleman jälkeiseen elämään.

Myös tiedemiehissä on uskon funktio, kuolevaisia ihmisiä kun ovat. Ja myös tieteessä on ihmisiä, jotka pyrkivät hallitsemaan tiedemiesten uskoa esittämällä omia uskomuksiaan tieteen totuuksina. Tiedemies joutuu tahattomasti kohdistamaan oman henkilökohtaisen uskon-funktionsa tieteen todistamattomiin totuuksiin, jotta hän tulisi hyväksytyksi tiedemiehenä.

Suurin uskonnollinen dogmi tieteessä on sattuma. Tiedemiehet eivät pysty vieläkään analysoimaan sattumaa millään tavoin älyllisesti --koska tiedemiehet uskovat sokeasti, että tieteessä ei saa olla mitään jumalallista toimijaa eikä tieteessä tule etsiä todellisuuden selittäjäksi minkäänlaista älyllistä liikuttajaa.

Sattumasta on siis tullut tiedemiehille niin suuri liikuttaja, että tieteen sisällä ei enää ole mitään sellaista tekijää, jolla olisi jotakin arvovaltaa sattuman kyseenalaistamiseen. Tiedemiehet puhuvat aidosta sattumasta, sokeasta sattumasta, satunnaisuudesta, vähäisimmän vaikutuksen periaatteesta ja itseorganisaatiosta ja niiden matemaattisesta perustasta.

Kun nyt tarkastellaan sattuman tieteellistä luonnetta, niin emme voi olla huomaamatta, että sattumasta puhutaan ikään kuin se kuuluisi jumalten valtakuntaan. Siinä on selvästi elottomalle luonnolle kuulumattomia ominaisuuksia, kuten näkövammaisuus: Sokea sattuma on yhtä kuin näkövammainen Sattuma ei voisi olla sokea ilman aivoja. Oliko sattuma sokea jo syntymästään, vai tapahtuiko sattumalla jokin onnettomuus, johon se ei ollut itse syyllinen?

Samoin sattumalla on kykyä valintaan. Selvästikin kyky valintaan on ominaisuus, jota ei tavata elottomasta luonnosta. Ei riitä, että sattumalla on kyky valintaan; sattuman valinnat ovat aina kehityksen kannalta hyviä valintoja, joka on kiistämätöntä, koska tätä asiaa ei tarkastele "ameeba", vaan siitä kehittynyt olemuskeho, jolle on tullut kykyä itseymmärrykseen.
Ymmärrys taasen ei ole tieteellistä olemukseltaan, eli ihmisen ominaisuudet eivät perustu tieteeseen, vaan tiede on vain muuan ihmisen vajavainen tapa pyrkiä järjestystä kohden.

Edellä huomattiin, että tiedemiehet puhuvat sattumasta ikään kuin se olisi elävä, tarkoitusta ilmentävä olento. Tietysti tiedemiehet tämän kiistävät, mutta sellainen kiistäminen olisi vain psykologista torjuntaa, eikä suinkaan tieteen filosofiaa. Sillä tiedemiehet eivät voi uskonsa mukaan hyväksyä mitään sellaista, että luonto toimisi järkiperustaisesti.

Edes viime aikoina uudestaan esille nousseet teoriat, kuten auto-organisaatio ja vähäisimmän vaikutuksen periaate eivät tiedemiesten mukaan johdu Älystä, vaan nekin toimivat ihan vaan sattumalta, mutta matemaattisesti.
Koska tiedemiehet selittävät kaiken toiminnan perustuvan matematiikkaan ja kieltävät johdonmukaisesti matematiikalta älyllisen perustan, niin siksi tiedemiehet eivät voi selittää matemaattisten teorioiden olemassaoloa mitenkään muutoin kuin sattumalla.

Matematiikka on tieteessä suuri yksinäinen; ennen Matemaatikkoa (Aiheuttamatonta Aiheuttajaa; Jumalaa) oli Jumalan sekundaarinen sijainen; Matematiikka, joka sai aikaan lopulta matemaatikon monien sattumien summana. Tieteen suurimpia uskomuksia on, että olevaista edeltää teoria, matemaattinen teoria, jota edeltää sattuma. Että luonnon matematiikka loi sittemmin aineen, ja aine oli ensin miljardeja vuosia yksin olemassa, kunnes siihen tuli sattumalta äly, joka lopulta kehitti teorian ennalta olemassa olevasta luonnon matemaattisesta perustasta, jossa ei tieteen mukaan ole mitään järkeä.

Mutta, kuten alussa huomattiin, niin tiedemiehet joutuvat tahattomasti puhumaan sattumasta, joka on enemmän kuin persoonaton tekijä. Tieteen sattumassa havaitaan selvästi samoja piirteitä, mitä aikoinaan oli atavistisessa luonnossa, josta sittemmin usko-funktion kautta kehittyä kuva Jumalasta. Tieteen sattumasta tulee koko ajan dynaamisempi ja elävämpi, koska myös tiedemiehissä on usko-funktio!

Tiedemiehet ovat parhaillaan personoimassa sattumaa. Auto-organisaatio ja vähäisimmän vaikutuksen laki ovat sattumalle postuloituja lisäominaisuuksia. Auto-organisaatio ei ole kumonnut tieteestä sattumaa, vaan nimenomaan on huomattava, että luonnon itseorganisaatio on vain lisätty suoraan sattuman kyvykkyydeksi -- koska edelleenkin tieteestä kiistetään kaikki älyllisyys, jotta tiedemiehet eivät vaan vahingossakaan tulisi osaksi uskovaisten hölmöilyä.

Toki uskovaiset ja tiedemiehet voivat kuvitella olevansa eri leireissä, mutta tämän pieni tarkastelu näyttää, että jokainen yksilö suhtautuu todellisuuteen uskonnollistieteellisesti. Henkilökohtaisen uskon kieltäminen johtaa joko sattumauskovaisuuteen tai sitten tulkinnalliseen uskonnollisuuteen.

Tiedemiehet ovat uskossaan luoneet sattumasta itselleen uskonnon. Sattuman teoista on taasen tehty tieteellinen tulkinta, jonka mukaan ihmisen tulisi elää ja puhua, jotta häntä voitaisiin kutsua tiedemieheksi. Tiede on pohjimmiltaan uskonnollisuutta, joka haluaa käydä uskonsotaa kaikkia muita jumalia vastaan Sattuma-jumalan puolesta.

Kuten uskonnollisten uskosta havaitaan, niin heidän jumalansa on yksinään hyvin heikko, joka ei mieleltään rohkene hävittää vääräuskoisia. Samoin tiedemiehet ovat joutuneet havaitsemaan, ettei sattumaan voi luottaa siinä, että se tuhoaisi väärät jumalat, joten tiedemiehet joutuvat itse hoitamaan likaisen työn; uskontonsa levittämisen vääräuskoisiin.

Koska ateistit uskovat sokeasti sokeaan sattumaan, niin siksi he eivät voi vielä pitää Jumalan olemassaoloa muuta kuin todennäköisenä - There's propably no God (ateitsit joutuivat kirjoittamaan mainoslauseensa kapiteelilla, jotta he eivät olisi joutuneet kirjoittamaan Jumala-sanaa pienellä Jiillä, joka sinänsä olisi ollut ateistista, mutta kapiteelit todistavat vain sattumauskovaisuudesta; Ateismi on fundamentaalista, kiihkouskovaista sattumauskovaisuutta).

Todennäköinen Jumala on siis vastoin ateismin oppia, koska ateismi kieltää ehdoitta älyn olemassaolon. Ateistilla ei ole lupaa pitää Jumalan olemassaoloa todennäköisyyskysymyksenä, mutta tiedeuskovaisena ateisti joutuu sattumauskovaisena niin tekemään.

Ateistien bussikampanja ei siis olekaan luonteeltaan ateistinen, vaan tieteen sattumauskonnollinen, missä sattumaa käytetään samalla tavoin kuin uskonnoissa Jumalaa; sattuma on taskusattuma, jolle annetaan erilaisia merkityksiä tilannekohtaisesti.
Kun sokea sokeaa johdattaa, niin molemmat kuoppaan tippuvat.
Kun vajavainen uskoo sokeaan, näkövammaiseen sattumaan, niin tarvitaan Vennisen tapainen ihme, jotta tieteen selitykset olisivat todentuntuisia; sattumasta vapaita

Internet: Atheist Campaign
Iltalehti: Britanniasta alkanut ateistien bussimainoskampanja leviää
Tampereen yliopisto, Psykologian laitos:
Persoonallisuuden psykologia
Tiede.fi: Darwinismi kumottu, suomalaisvoimin!
Portal: The Least Action and the Metric of an Organized System
Paholaisen Asianajaja: Ateistien bussikampanja, mutkia matkaan
Google: Itse-organisaatio +sinenmaa
Geocities: Luonnonlaki; Jumalan tapa
Google: Kohonen +sinenmaa