perjantai 8. helmikuuta 2019

Sankaritarinoita lapsille satujen sijasta

Kun luin Urantia kirjaa joskus 26 vuotta sitten, ihastuin ikihyviksi siitä, kun siinä kerrottiin, miten Jeesus rakasti isänsä kertomia sankaritarinoita. Ne eivät mitenkään liittyneet uskontoon, vaan olivat ihan oikeita sotasankareita, joita Jeesuksen isä pikkupojalleen kertoi. Erityisesti Jeesus piti Harmageddonin taistelusta ja sen sankarien tekojen  kuvauksesta.
Tuo miellytti minua suuresti, koska olin itsekin ajatellut, että lapsille ei missään tapauksessa pidä kertoa satuja eikä uskomuksia, vaan lapsille pitää kertoa oikeiden ihmisten oikeista uroteoista.
Geocities: LAPSEN USKO:
"Lapsi pitää kaikkia asioita ja ilmiöitä ehdoitta totena. Lapsen tietoisuudessa ei ole mitään sijaa vähäisellekään epäilylle siitä, etteikö mikä tahansa asia olisi täyttä totta. Itse asiassa on siis niin, että pieni lapsi ei edes ymmärrä käsitettä usko, koska lapsi ei usko, että kaikki on totta, vaan lapsen koko tietoisuus sisältöineen on lapselle puhdas totuus. Lapset eivät tiedä mitään skeptismistä, ateismista, teismista tai jostakin muusta ismista."
Minun Tribuuttini kaikille ihmissankareille:
Lapsi ihailee luonnostaan omia eläviä vanhempiaan ja olisi ihan viisasta, jos lapsi ei koskaan joutuisi pettymään heihin, tai huomaamaan, että vanhemmat ovat valehtelijoita kertoessaan satuja, valheita!
Vanhemmat kyllä tietävät, että he kertovat valheita kertoessaan satuja, mutta typeryyttään vanhemmat luulevat, että lapselle tekee hyvää, kun hänelle kerrotaan elävien ihmisten sankaritekojen sijasta pelkkiä valheita! Sitten vanhemmat typeryyttään nauravat, kun lapsi viiteen ikävuoteensa mennessä huomaa, ettei vanhempien kertomukset olleetkaan totta. Tuo satujen kertominen viattomille lapsille on niin hirvittävä teko, että älkää enää ihmetelkö, miksi ihmiskunta käy jatkuvaa sisällissotaa:
On onnetonta, että entisaikojen sankaritarinat ovat muuttuneet uskonnollisiksi myyteiksi, jonka takia ihmiset halveksivat oman aikansa sankaritekoja, jolloin ihmiset eivät omaksu itselleen aitoa esikuvaa, vaan vain jonkun sankarin karikatyyrin, jolla on hyvin vähän tai ei mitään yhtymäkohtaa elävään ihmiseen.
Se on suoranaista pahuutta väittää, ettei nykyään kukaan ihminen kykene ajattelemaan korkeampia ajatuksia ja tekemään parempia tekoja kuin uskontojen myyttiset otukset. Jos tuo olisi totta, niin silloin on totuus, että nykyihminen on pelkkä typerä vätys, joka ei ansaitse edes niitä entisaikojen sankareita. Järkevä ihminen luokittelee Matti Nykäsen Jeesuksen lähisukulaiseksi, veljeksi.
Pelkästään tuo tarina Jeesuksesta kuuntelemassa isänsä tarinointia juutalaisen kansan sankareista sai minut täysin vakuuttuneeksi, ettei Urantia kirja ole millään tavalla henkinen, vaan kertoo juuri siitä, miten ihmisen pitäisi elää elämänsä. Olenkin aina muistaessani sanonut, että korkeinta henkisyyttä on sitä, kun elää jalat maassa.
Ajatelkaa sitä, miten monta Jumalan poikaa on jäänyt tulematta ilmi vain siksi, että typerät vanhemmat ovat kertoneet satuja ja uskomuksia lapsille!
Ateismi-uskonto on päässyt lähimmäksi aitoa henkisyyttä, mutta senkin uskonnon uskovaiset ovat suurimman osan ajastaan pilvilinnoissaan. Ottakaa huomioon se, että ennen historiallisen ajan alkua ihmiset olivat kivirakentajia kaikkialla tällä kiviplaneetalla, ja ne kivirakenteet ovat kestäneet meidän päiviimme asti. Tästä nykyajasta ei jää jäljelle mitään yhtä kestävää, joka johtuu vain siitä, että ihmiset ovat haihattelijoita, jotka eivät osaa elää jalat maassa, vaan luulevat, että sankarit ovat niitä, jotka puhuvat höperöitä, kuten poliitikot, imaamit, asiantuntijat, papit ja muut rikkaat ja heidän perseennuolijansa, suvaitsevaiset.
Geocities/sinenmaa, 2002: SATUJEN KERTOMINEN ON TAITEEKSI YLEVÖITETTYÄ VALEHTELUA --  Aikuiset kasvattavat lapsista aikuisia kertomalla Heille satuja. Kati kasvattaa aikuisista lasten kaltaisia kertomalla Heille tosiasioita.

Ei pidä ihmetellä, miksi en tykkää mistään uskonnosta, enkä myöskään satukirjoista, koska elävässä elämässä tasaisin väliajoin joku ihminen elää sankarin elämän. Luen paljon mieluummin oman aikani sankareista kuin mistään satuolennosta. Jeesuksen elämässä minua kiehtoi erityisesti Jeesuksen sankarillinen elämä. Ja samaa koen, kun luen Matti Nykäsen elämästä. Minua ei yhtään haittaa se, että kumpikaan heistä ei sylkenyt lasiin.

Täytyy kyllä myöntää, että olen itse enemmän orientoinut viiniin kuin veteen. Sankareita on moneksi. Jotkut luovat vedestä viiniä, mutta ei sekään huono ole, joka panee vedestä viiniä.

1 kommentti:

Kati Sinenmaa kirjoitti...

TAIVAASSA ON MYÖS POUTAPILVIÄ
Sopiiko teille, että elän tämän elämäni jalat maassa ja elän myös taivaassa jalat tiukasti taivaan maaperässä, olkoon se sitten mitä ainetta tahansa.

Ei voi olla poutapilviä ilman sadepilviä. Rakastan yhtä paljon hellettä kuin hirmu pakkastakin. Rakastan sadetta ja auringonpaistetta. Haluan vetää sisääni niin paljon tätä maailmaa kaikissa sen olomuodoissaan, että minulla olisi oikeita muistoja siellä jossakin. Autuaita ovat ne, jotka eivät pelkää ukonilmaa eivätkä elämää.

En kestä sellaisia, jotka eivät hyväksi nykypäivän sankareita myyttisten sankareiden veroisina ihmisinä, jumalolentoina.