Sama-arvoisuus ja Vapaus Onnellisuuden mittarina

Ihminen on sitä onnellisempi mitä enemmän hänen yhteisössään on yhteisiä arvoja ja mitä vapaampi hän on toteuttamaan omia vahvuuksiaan. Ei riitä, että kaikki uskoo samaan uskontoon, vaan itse uskonnon on suvaittava ajattelun vapautta; mitä enemmän uskonto suvaitsee ihmisille ajattelun vapautta sitä vähemmän se itse on olemassa.

Suurin vapaus on siellä, missä ei mikään taho ei esitä minkäänlaista närkästystä mitä tahansa ajattelua kohtaan. Kun uskonto haluaa olla olemassa, niin sen on pakosta rajoitettava uskovaisten inhimillistä olemassaoloa. Uskonto ja ihmisyys ovat toisensa pois sulkevia.
Sama pätee jokaiseen ideologiaan. Kun ihmisellä ei ole rajoituksia, niin silloin hän ei voi myöskään esittää todellisuudesta mitään pahaa ajatusta. Vihapuheen syynä on aina ajattelun vapauden rajoitukset.
Vihapuhe on sensuurin yhtä suuri vastavoima.
Eläköön vihapuhe niin kaun, kun maailmassa halutaan rajoittaa ihmisyyden täyttä toteutumista.

Helposti huomataan, että monikulttuurisuus-ideologia rajoittaa ihmisen onnellisuutta siinä mielessä, että se vaatii ihmistä luopumaan ajatuksen vapaudesta, jolloin hänen mahdollisuutensa saavuttaa onnellisuutta on varsin rajattua. Ideologiauskovaiset kuvittelevat, että se riittää täyteen elämään, kun saa sillon tällöin onnen sirpaleita.
Suomalaisuus, suomalainen kulttuuri sallii ihmiselle enemmän vapautta kuin mikää muu maailman kulttuuri, joka huomataan siitä, että Suomi on kansainvälisissä vertaluissa ollut aina huipulla. Mitä enemmän yhteiskunta on rajoittanut uskontoa sitä vapaampia ihmiset ovat toteuttamaan omaa luovuuttaan ja ajattelemaan harhaoppisesti.

Monikulttuurisuudessa elävät ihmiset eivät voi olla kovin onnellisia, koska heidän onnen ulottuvuus pysähtyy eriarvoisuuteen. Mitä useampi Sinunkin ympärillä on vapaa ajattelemaan omia ajatuksiaan sitä onnellisempi olet myös Sinä, koska silloin voit itsekin esittää sellaisia ajatuksia, joista voisit saada jopa kuolemantuomion, jos asuisit muutaman tuhat kilometriä tiettyyn suuntaan. Jo pelkästään ajatus siitä, että saa ajatella omia ajatuksia tarvitsematta pelätä kuolemantuomiota, saa ihmisen onnelliseksi.

Sellainen kulttuuri käy sotaa ihmisyyttä vastaan, joka tuomitsee ihmisiä harhaoppisiksi ja syyttää heitä vääräuskoisuudesta. Vapaus ei koskaan voi olla opillista, vaan vapaus on opittomuutta. Jopa puolueideologia rajoittaa suuresti ihmisen vapautta ja siten estää ihmiseltä suuremman onnellisuuden. Orjat tyytyvät onnen sirpaleisiin, mutta suuret sielut eivät voi alistaa omia aivojaan jonkin opin hokemiseen.

Tänä aamuna 27.2. 2019, klo 6:52-6:59 välillä, YLE, AamuTV:ssa viralliselta Suomelta pääsi Freudilainen lipsahdus (Wikipedia).

Siinä puhuttiin siitä, minkälaisia valintoja ja asioita tekemällä on mahdollista lisätä omaa onnellisuutta. Aiheesta keskustelivat toimittaja Totti Toivonen ja psykologi Jouni Luukkala.
Kuulopuheelta ylöskirjoitti allekirjoittanut, koska tässä virallinen psykologi kertoo, että yksilön arvojen pitäisi olla yhdenmukaisia yhteiskunnan kanssa. Oli hieno asia, että OY Mokutusyhtiö AB:n toimittajakaan ei voinut alkaa väittämään vastaan viralliselle psykologille:

• Toimittaja: Minkä takia sitten meidän pitää aina olla onnellisia? Minkä takia mun pitää tavoitella sitä? Eikö elämään kuuluu vähän nuo kaikki tuollaset muutkin puolet?
• Psykologi: Joo, siitä on monenlaista hyötyä, terveyshyötyä. Onnellinen ihminen jopa elää pitempään, menestyy työelämässä paremmin, hänen ihmissuhteensa ovat sopuisia ja hän on aivan energisempi. On alan tutkijoita, jotka ovat sitä mieltä, että onnellisuus on kaiken mitta siinä mielessä, että kaikki mitä sun elämään kuuluu, sinä voit suhteuttaa sen siihen, että mikä merkitys sillä on onnellisuuden kanssa, vaikka toki samalla kuitenkin on niin, että onnellisuutta ei kannata suoraan tavoitella, vaan epäsuorasti elämällä merkityksellistä ja hyvää elämää, toteuttamalla omia arvojaan.
• Toimittaja: Mitä se omien arvojen mukaan eläminen tarkoittaa? Onko sillä mitään väliä mitkä ne arvot on, kunhan ne on jotkut?
• Psykologi: Olisi se kyllä hyvä, että ne (arvot) olisivat yksi yhteen yhteiskunnan arvojen kanssa ja lähiyhteisön arvojen kanssa, että ei tule sitten olla niinkuin törmäyskurssilla. Itse uskon että sellaiset arvot on hyviä kuin terveys, mielekäs tekeminen, hyvät ihmissuhteet ja riittävä vapaus olla oma itsensä mukavalla ja rennolla tavalla.

Yhteinen arvopohja on kuulemma hyväksi hallitsemisellekin, ainakin Sipilän mukaan. Mutta, pitäisikö sillä hallituksella olla samat arvot kuin kansallakin? Sipilän mukaan Perussuomalaiset eivät sovi hallitukseen, koska sillä on erilainen arvopohja? Täytyy vaan kummastella, että millainen lettosuo se Sipilän arvopohja on, jos hän  olisi valmis hyväksymään vaikka islamilaisen puolueen siihen arvopohjaan, missä hän luulee elelevänsä, mutta kieltää sieltä suomalaisten arvot, juuri ne arvot, joilla suomalaiset ovat päässeet nykyisen maailman onnen huipulle: Sananvapauden sata prosenttisena arvona. Sananvapaus ei ole arvo, jos sitä saa käyttää vain osittain ja pelätä mielensäpahoittajia.

Miten monella uskovaisella on riittävä vapaus olla oma itsensä?  Olisi epäloogista selittää Suomen pärjäämistä vertailuissa jollakin muulla kuin vapaudella uskoa ja ajatella omilla aivoillaan. Tämä nykyinen trendi rajoittaa sananvapautta tulee aikaan myöten näkymään ihmisten onnellisuuden laskuna. Miten ihminen voisikaan olla onnellinen suomalainen, jos hänen pitää pelätä islamia ja muita mielensäpahoittajia?

Facebook, 27.2. 2019: Pahoja railoja monikulttuurisuudessa, varokaa!

B, 18.8. 2010: Maailman paras uskonto.
B, 19.11. 2011: Suomen kieli uskontojen tuho.
B, 23.1. 2012: Multikulttuuri luo multiongelmia.
B, 26.12. 2012: Perhekeskeiset eivat muodosta yhteiskuntia.
B, 8.1. 2013: Maahanmuuttajat ja suvaitsevaisten satu.
B, 13.6. 2014: Uskontojen tasa-arvo on taikauskoa.
B, 15.3. 2015: Suomen laki ja monikulttuurisuus.
B, 25.3. 2015: Kulttuuri ja oikeus toisensa poissulkevia.
B, 20.7. 2016: Suvaitsevaisuus kohdistuu pahuuteen.