Pyrkyreiden pyyteellisyys

 Pyrkyreiden on mahdotonta olla pyyteettömiä. Tämä pätee erityisesti jokaiseen, joka pyrkii muiden pomottajaksi. Kun pyrkyri on päässyt vihreälle oksalle, niin siitä vasta alkaakin hänen pyyteellisyys. Tiedän, pyrkyrit eivät edes osaa lukea, mitä pyyteellisyys merkitsee, koska puheissaan he julistavat olevansa pyyteettömien puolella. Ei ihme, että vihreiden oksien pyrkyreiden on mahdotonta jakaa muille pyyteettömästi vappusatasia, koska kaikilla pyrkyreillä on vappu joka päivä.

Vappusatasten jakamisen  mahdottomuus johtuu vain siitä, että muutoin puolueiden edustajien olisi mahdotonta omaan saatanalliseen pyyteellisyyteensä. Sadan metrin taksiajojen esille tulo veronmaksajien piikkiin ovat vain pikki riikkisen pieni esimerkki siitä, miten joka ikinen poliitikko pitää omaa napaansa kaikkein tärkeimpänä asianaan.

Taksin pakottaminen rikokseen

Iltalehti otsikoi 11.5. 2024: "SDP:n kansanedustaja maksoi kaksi 200 metrin taksiajoa – Näin hän selittää erikoisia matkoja".

"Eloranta joutuu hetken miettimään, kun häneltä kysyy huhtikuun taksiraportissa olevista 200 metrin taksimatkoista.
Lopulta Eloranta keksii, mistä erikoiselta kuulostavat taksimatkat johtuvat: hän on maksanut taksin liikennevaloissa matkan ollessa vielä kesken:"

Hei, voisiks sää ottaa tän taksimaksun, kun justiinsa tuli punaiset?  Ai, mikä tässä nyt on hankalaa. Ai, perässä tulijat tööttäilevät, mutta mitä hittoja sillä on väliä, koska minä olen heidän edustajansa?

SDP:n edustaja on, ehkä, syyllistynyt rikokseen yllyttämiseen vaatiessaan taksin kuljettajaa vilkkaassa kaupunkiliikenteessä keskittymään Suomen kansan kustantaman, valtion luottokortin höyläämiseen -- liikenteen seuraamisen sijasta. Siihen meni sekin jonkun suomalaisen vappusatanen.

Kivilinnan historiaa ja vasemmiston surkeus

Medioista tänään luettuja otsikoita:

1.) Vasemmisto­liiton ex-pormestari­­ehdokkaalle tuomio lasten hyväksi­käytöstä.

2.) Vihreiden ex-puheenjohtaja osallistui Venäjällä seminaariin – nykyinen puheenjohtaja Sofia Virta tuomitsee.

Tulee mieleen vuosi 2000, kun kauhistuneena annoin Hannu Karpolle luvan tehdä minusta jutun omaan Karpolla on asiaa-ohjelmaansa. Annoin sen tapahtua, koska olin 1990 luvun alun jälkeen saanut ystävystyä yhden sotaveteraanin kanssa. Jossain vaihessa hän alkoi kysellä, missä asustelin. Pikku hiljaa aloin mutista, että tuolla jossain Pasilan puolessa. Lopulta katsoin ystävyyden velvoittavan, että annoin kyseisen sotaveteraanin tutustua tilanteeseeni. Ei kestänyt kauaakaan sotaveteraanin Kivilinnan vierailun jälkeen, kun hän alkoi vaatia, että hän saisi soittaa Hannu Karpolle. Muistan, että Asematunnelin MacDonaldissa annoin hänelle viimein luvan soittaa Karpolle.

Sitten joskus vuoden 2000 keväällä Karpo otti yhteyttä ja kertoi, että hän haluaisi tehdä jutun minusta. Ennen kuin edes suostuin Karpon pyyntöön, olin täysin varma, että siitä sellaisesta julkisuudesta ei voisi seurata mitään hyvää. Mutta kunnioitin sen verran 86-vuotiasta sotaveteraania, joka oli myös minulle kertonut kohtaloaan, joten päätin, että tulee mitä tulee, niin antaa palaa vaan.

Karpo teki vielä sen ilkeän tempun, että hän lähetti ohjelmansa ulos minun 50-vuotispäivänä, joka erityisesti keljutti ja nolotti minua. Ei siinä mitään.

Sitten alkoikin sekä media että kaiken hiton muut hunsvotit kiusaamaan minua. Muuan heistä oli Vihreiden puheenjohtaja, joka vaati, että minun pitää tulla vieraaksi hänen Mariankadun asuntoonsa, missä olisi jokin kokous. En olisi millään halunnut mennä sinne, mutta jostain syystä sain vaiennettua oman tuntoni. Ensimmäinen asia, joka jäi mieleeni, oli se, että kyseisen puheenjohtajan koti oli täysin tyhjä huonekaluista. Ihmettelin heti sitä, että miten joku voi kutsua tyhjää laatikkoa kodikseen. Sitten paikalle saapui kymmenittäin porukkaa, jotka pitivät tilannetta täysin selviönä.

Tänä vasemmiston vokottelua jatkuin muutama vuosi. Koskaan yksikään oikeistolainen ei millään tavoin yrittänyt vokotella minua puolelleen. Ymmärrän sen, koska kuka tahansa rehellinen ihminen ei pidä minään sitä, että joku pystyy yrittämään vaikka Pasilan entisellä kaatopaikalla. Vihreille ja muille punaisille se otti varmaan koville, että Pasilan Kivilinnan rakentaja ei välittänyt hittojakaan vasemmistolaisuudesta, eikä välitä edes vihreydestä, koska hän on koko elämänsä osannut elää siistiä elämään tarvitsematta siihen yhdenkään ideologian hokemuksia.

Mutta toisin on vasemmistolaisten laita. He eivät itse kykene siivoon elämään, joten heillä on hirveä hinku vokotella luonnostaan siistejä ihmisiä näytekappaleikseen, jotta he voivat keskenään kehua, mniten ympäristö- ja ihmisystävällisiä he ovat, kun heillä on naruissaan helposti höynäytettäviä, jotka eivät ole koskaan itse kyyenneet potimaan sitä, miten he ensin olivat pärjänneet pelkällä omalla järjellään, mutta sitten ovat langenneet kommunistiseen höpötykseen voidakseen kylpeä median valokeiloissa.

PS. Jos tulisin vasta nyt julkisuuteen, niin vasemmistopuoleista haluttaisiin edelleen halia minua mahdolliseksi sätkynukeksi.

Tornasen Toisenlainen Todistus

 Jälleen kerran on tullut lisätodisteita asille, että kaikki kansanedustajat edustavat vain itseään. Yksikään "kansanedustaja" ei ole ikinä luopunut paikastaan vihreällä oksallaan, vaikka perustuslain mukaan  siveettömyyteen, paheksuttavaan tekoon tai muuhun ihmiskunnan vaivalloisesti keräämän moraalipankin  ryöstäjään pitäisi jopa Suomen perustuslain mukaan suhtautua pelkästään ihmisyyden pettureina.

Ei ole epäillystäkään, että näinä päivinä moraalittomuudesta kiinni jäänyt kansannedustaja on malli esimerkki siitä, miten joka ikinen kansanedustaja hänen tilallaan toimisi, eli pitää kynsin hampain kiinni veronmaksajien sadoista tuhansista euroista.

Vielä muutama vuosi sitten kohistiin kansanedustajille "luonnostaan" kuuluvista sopeutusmisrahoista. Varmasti kansanedustajat pystyivät sublimoimaan paheksuttavat sopeutusmisrahansa pykäläviidakkoonsa, eli nykyiset edustajat saavat varmasti veronmaksajilta satoja tuhansia, tekisivät he sitten mitä tahansa. Aivan varmasti myös tuo pyssysankari saisi elämänsä loppuun asti kaiken hiton sopeutumissrahoja, mutta kun hän haluaa koko potin, eli hän pyrkii maksimoimaan oman etunssa vaikka sillä, että  hän perustaa oman ryhmänsä eduskuntaan.

Kyse on lopultakin kunniasta. Vain täysin kunniattomat ihmiset haluavat kunniaa, ja mikä olisikaan selvin osoitus ihmisen kunniattomuudeta kuin pitää kiinni kansaedustajuudesta, joka kuuluu samaan sarjaan kuin kunniamurha. Viattomuuden korostaminen on kunnialliasta, eli juuri sitä, mihin yksikään rehellinen ihminen ei voi koskaan ryhtyä. Mutta kunniassa on aina kyse selviytymisestä, omasta selviytymisestä, eli muiden murhaamisesta.

Yksikään kansanedustaja ei välitä hittojakaan kansan edusta, vaan heitä kiinnostaa vain puolueen etu, jonka edelle menee vain oma etu. Psykologit eivät vieläkään tajua, että päättäjiksi voivat haluta vain sellaiset, joiden sisällä kasvaa pikku putin. Demokratia on sairas niin kauan, kun se ei vaadi rehellisiä ihmisiä päättämään kaikesta, sillä ihminen voi olla rehellinen vain silloin, kun hän ei halua päättäjäksi. 

Elämänkriisinsä kokeneet järjestään sanovat, että elämässä tärkeintä ei ole politiikka. Mutta missä viipyy laki siitä, että himoistaan parantuneet velvoitettaisiin kansakunnan kynttilöiksi?

PS. Oikea kansaedustaja ei koskaan voisi vaatia itselleen enemmän etuja, palkkioita, kulukorvauksia, mainetta jms. kuin mitä hän voi samalla kansakunnan kassalla tarjota köyhälle. Jos kansanedustajaksi valittu ei pysty elämään sillä minimisummalla, jolla hän vaatii muita elämään, niin silloin hän ei ole oikea henkilö. Tähän päivään mennessä missään tässä maailmasss yhden yksikään  poliitikko ei pysty elämään niin taloudellista elämää kuin kuka tahansa köyhä joutuu joka päivä elämään.