The most logical blog-article ever

Ihmiskunta näyttää jakaantuvan yhä enemmän huvittelijoihin ja epäloogisin ajattelijoihin, --joiden ideologinen logiikka saa aikaan ihmisten syrjäytymisen sirkushuvien ja "tosi"TV-juttujen pariin. Teologien ja teoreetikoiden jahkailu Olevaisen edessä on ollut täysin ala-arvoista. Sitä ei voi kutsua edes hyvällä tahdolla järjelliseksi älyn käytöksi, vaan se on oikea esimerkki siitä, miten älyä voi käyttää niin täysin väärin, että tiedeuskovaisetkin ovat ihastuneita lähinnä omista sanakäänteistään eikä niiden merkityssisällöstä.

Tämän blogin tarkoituksena on tuoda taviksien tietoisuuteen tieteen epäilyyn ja uskonnon pelkkään epäuskoon nojaavat selitykset ja esittää, että syvällinen ajattelu kuuluu kaikille, eikä kukaan semmoinen ole syvällinen ajattelija, joka jollakin tavoin väittää, että siihen kyetään vain opillisuuden pohjalta.

Taviksien on hyvä tietää, että asiat eivät ole niin kuin tiede julistaa tai uskonnot selittävät. Asiat ovat niin kuin ne ovat. Mutta tämä kyseinen asiaintila ei sovi niille, jotka ovat ottaneet jonkin ideologian selittelyjensä perustaksi. Uskonnot pyrkivät ensisijaisesti betonoimaan omien uskontojensa esikuvien oman aikansa ajallisen elämän ikuiseksi totuudeksi, kun taasen tiedemiehet ovat ottaneet elämäntehtäväkseen karnevaali-tyyppisen jumalien alas ampumisen, minkä puitteissa pyritään johdonmukaisesti hävittämään persoonallinen alkusyy, ja vain tyhmä, eloton alkusyy sallitaan tieteelliseksi syyksi.

Taviksien on hyvä tietää, että tässä vaiheessa tiedeuskovaiset ovat jo carnevalisoineet multiversumin, missä he parhaillaan suorittavat kuuliaisesti keskiaikaista käsitystään siitä, että salaman syy ei ole Jumala, vaan sattumalta toimivat luonnonvoimat.

Tieteen mukaan Jumalaksi kutsuttu taho on tarpeeton olettamus, koska nykyään tieteellä on niinkin hienoja termejä kuin multiversumi, jossa syntyy koko ajan lukematon määrä kaikkeuksia, joista kuulemma vain muutama saa juuri sellaiset luonnonlait, jotka mahdollistavat elämän. Tämä on erinomaisen tärkeä kohta; jopa tiedemiehet ymmärtävät. että luonnonlakien tulee olla juuri tällaiset ja juuri niin voimakkaat kuin ne ovat, jotta elämä ylipäätään olisi mahdollista.

Tiedemiesten perustehtävänä näkyy olevan jumalien alas ampuminen, joten he eivät voi selittää, miksi ja miten luonnonlait on säädetty niin tarkasti elämälle sopivaksi. Elämän kieltäminen kaikkeuden perusrakenteesta on saanut tiedemiehet etsimään yhä mielikuvituksellisempia selityksiä, koska sattumalla selittäminenkään ei enää uppoa kuin vain sellaisiin taviksiin, jotka luulevat tulleensa elämään vain kuluttamaan aikaa ja pelkäämään olemattomia, kuten luopumista.
Jos uskot sattumaan perimmäisenä selittäjänä, olet jo out nykytieteestä, koska nykyään tieteessä uskotaan sadan apinan teoriaan kaiken alkusyynä.
//Mainoskatko
Päivitä tietosi lukemalla ajatuksella tätä blogia ilman opillis-uskonnollista ideologista hömppää

Tietoisuuden ja elämän osallisuus kosmisiin syntyihin on tieteessä jo ennalta suljettu pois selityksien joukosta. Sen sijaan sattuman ajaminen yhä kauemmaksi universumista multiversumien kausaalisiin syvyyksiin on saanut tiedemiehet uskomaan, että sattumaakaan ei enää tarvita, koska nyt heillä on niin paljon aikaa, jotta pelkkä tyhmä ja eloton materia saa kaiken aikaan, kun vain annetaan sen rauhassa lillua omassa liemessään; lineaarisessa ajallisuudessa.
Älylliselle ihmiselle on kuitenkin selvää, että huolimatta ajan pituuden venyttämisestä ikuisuuksiin, niin sattuma on edelleen tiedeuskovaisten korvien välissä, koska pelkkä aika ei yksinään tee yhtään mitään, jollei se ole vain synonyymi Jumalalle.

Lineaarinen, peräkkäisesti tapahtuva ei koskaan voi saavuttaa ääretöntä tai ikuisuuden statusta. Aika ei voi koskaan olla ikuista, aika on aina ajallista. Milloinkaan ei tule lukua, joka olisi lukujonon viimeinen. Jos tai kun puhutaan kausaalisesta (multi)universumista, niin syy-seurausketju ei ole ikuinen. Se, mikä lähestyy ääretöntä, ei voi koskaan tulla itse äärettömäksi; aina voidaan lisätä minkä tahansa lukujonon päähän uusi luku.
Tämän olisi luullut olevan kosmologeille selvää jo Ojalan laskuopin mukaan, mutta teoreetikot eivät olekaan logiikan asialla, vaan heidän ensisijainen tavoitteensa on uskonnollisen, kaiken selittäjän aseman kaappaaminen. Kosmologien on mahdotonta piilottaa sattuma-Alkusyy ajan pituuden taakse, vaan heillä on tänäänkin valittavana vain kaksi perimmäistä alkusyytä: Sokea sattuma tai Jumala. Aika ei ole syy.
Sokea sattuma on kuitenkin täysin poissuljettu älyllisyydestä, niin siksi ainoa mahdollinen ja looginen alkusyy on persoonallinen itsetietoisuus, joka ei ole sama, mitä uskonnot opettavat, joka täten erikseen mainittakoon.

Tieteen logiikka on pätemätöntä myös silloin, kun esitetään tieteellisenä teoriana, että multiversumissa kaikkeuksia syntyy sekä elämälle sopivina että sopimattomina. Tieteen mukaan elämälle sopimattomat kaikkeudet ovat lyhytikäisiä tai muuten vain vihamielisiä. Mutta kysymys kuuluu, että onko niissä mitään logiikkaa? Ovatko elämälle sopimattomat kaikkeudet johdonmukaisia ja kausaalisesti asiallisia? Onko niissä tähtiä tai edes protoneita. Onko niissä avaruutta, säteilyä, luonnon voimia? Onko niissä muotoja, kiviainesta tai kaasuja? Jos vastaat yhteenkään joko kieltävästi TAI myönteisesti, olet todistanut, että elämälle sopimattomat kaikkeudet ovat tietoisuudelle sopivia -- koska voit tietää, miten asiat niissä ovat? Miten siis voisitkaan julistaa, että semmoiset kaikkeudet ovat elämälle sopimattomia, joista voidaan jotakin tietää?

Pelkästään tietoisuudelle sopivia kaikkeuksia ei voi olla olemassa, --tai jos joku kuitenkin niin esittää, niin lukija voi tätä ajatusta itsessään syventämällä ymmärtää, että sellaisen esittäjät eivät itse asiassa ole kovinkaan tietoisia. Jos tiedät, miten asiat ovat jossakin kaikkeudessa, voit helposti ajatella sinne myöskin elämää; elämäkielteisyys ei ole kovinkaan hyvä lähtökohta tieteelliselle ajattelulle.

Logiikan pitävyyden tähden tiede voisi julistaa ainoastaan semmoista multiversumia, missä on vain elämälle sopivia kaikkeuksia, ja jättää kaikki ne kaikkeudet turhina oletuksina veke teoriasta, joista ei mitään voida tietää. Tieteessä ei pitäisi itse harrastaa turhia oletuksia, kun sen piirissä leikellään Occamin partaveitsellä leipätyönä uskovien turhia olettamuksia.
Mutta eihän sellaiset oletukset olekaan tieteelle tarpeettomia, joilla pyritään todistelemaan persoonallinen alkusyy tarpeettomaksi. Tiedemiesten tietämät elämälle sopimattomat kaikkeudet ovatkin erinomaisen tarpeellisia sellaiselle tieteelle, jonka paradigman peruspilarina on jumalattoman, älyttömän kaikkeuden todistelu, missä tiedemiesten älykään ei ole muuta kuin satunnainen ajallinen häivähdys materian kausaalisen, eli lineaarisesti ikuisen olemassaolon vyörynnässä. Edellä kuitenkin osoitettiin, että puhe multiversumin ajallisesti ikuisesta olemassaolosta on logiikan, eli älyn vastainen; älyttömyyttä. Tämä ensinnä logiikasta, ja tiedemiesten "logiikasta".

Toiseksi tuleekin logiikan universaalinen ja ikuinen olemus. Sillä nyt tieteellä on multiversumi, joka on teorian mukaan pelkästään materiana ikuista ja tarkoitettu ensisijaisesti vain materialle. Tieteen alkusyynä on hengetön ja älytön materia, joka yksinään pystyi tyhjästä nyhjäisemään jossakin aikajanan kohdassa olemattomuudesta itsetietoisuuden, joka tiedemiehessä voi mukamas julistaa perimmäisenä totuutena, että tämä tietoisuus on tarpeeton olettamus, koska sitä ei voi tieteellä selittää!
Kotitehtävä: Mitä muita ihmisen ominaisuuksia tiede ei voi selittää?

Miten pelkästään aine voi olla johdonmukaista, loogista? Kun esim. elämälle sopimaton kaikkeus kuolee, niin oliko se missään vaiheessa looginen konstruktio? Jos elämälle sopimattomat kaikkeudet elävät aikansa loogisesti, niin onko seuraavassa elämälle sopimattomassa kaikkeudessa sama logiikka? Eli syntyykö logiikka aina uudestaan kuin Fenix-lintu tuhkasta? Jos sopimattomien kaikkeuksien logiikka on aina sama, niin mikä saa silloin sen logiikan tulemaan aina uudestaan ja uudestaan esille, jos kerta tieteessä ei saa uskoa ikuiseen logiikkaan?
Menettäisikö tutkija loogisuuden, jos hän pitäisi logiikkaa, älyä kosmoksen rakenteellisena ominaisuutena? Mitä ihmeen logiikkaa on pitää logiikka materian ulkopuolisena funktiona, jonka alkuperä on olemattomuudesta!

Itse ymmärrän logiikan olevan sitä korkeampaa mitä kauemmin se pidättää olevaisen vapaana olemassaolossa. Tästä syystä esim. rikolliselta toiminnalta puuttuu logiikka, koska se aiheuttaa olemassaolon menetyksiä muilta ja vapauden itseltään. Looginen olento ei voi aiheuttaa minkään häviämistä tai kuolemaa niin kuin siitä nykyään uskotaan. Looginen olento ei edes usko kuolemaan tai häviämiseen; jo pelkkä väite ihmisolennon häviämisestä on logiikan vastainen.

Kuolema olemassaolossa ei ole häviämistä, vaan se on ainoa keino, jolla kaikkeus ruokkii itse itseään --ja pitää yllä olemassaoloa. Kaikkeuteen ei voi tulla energiaa mistään, eikä kaikkeudesta häviä mitään, joten ainoa keino, jolla kaikkeus pitää yllä olemassaoloa, on itsensä syöminen. Kun eläin syö eläimen, kun elämä syö elämää, niin se ei ole todiste kuolemasta tai multiversumeista, vaan se on kiistaton älyllinen todiste yhdestä ja ainoasta kaikkeudesta


Kun biologinen olento ns. kuolee, niin mikään siitä ei mene hukkaan. Kun tieteen multiversumin muuan kaikkeus kuolee, niin ovatko tiedemiehet postuloineet multiversumiin kaikkeuden hajottajakaikkeuksia, -- jotta kuolleen kaikkeuden energiat eivät menisi hukkaan? Jos multiversumiteoreetikoilta on unohtunut se, miten kuolleita kaikkeuksia käsitellään, niin mitä muuta heiltä on unohtunut?
Onko tiedemiehillä jo lopullinen totuus siitä, mitä ikuisuus oikeasti on? Onko ikuisuus vain lineaarisuutta, syy-seuraussuhteita, vai onko ikuisuudessa mitään epälokaalisuutta, EPR-ilmiöitä, kvanttitietokoneita, tuntematonta, samanaikaisuutta ja korkeimmuutta, eli onko tiedemiehen koko olemus läsnä tässä ajallisuudessa, vai yltääkö se kenties sinne, missä asuu tuntematon? Mikä ohjaa tutkijaa? Pilottiaalto, henki vai sattuma?

Lukea lisää:
Vapaa-ajattelijoiden keskustelua:
Kultakutri nostaa itsensä hiuksista
Ateistinen kosmogonia:
Luonnonvalinta toimivana vaihtoehtona suunnittelulle ja sattumalle