Ihminen sattumana

Tiedemiesten mukaan arvaamattomuus johtuu sattumasta. Kyseinen teesi väittää, ettei persoonallinen ihminen ole arvaamaton, eikä ihmisessä ole satunnaisuutta. Arvaamattomuuden laittaminen ihmisestä riippumattoman sattuman syyksi johtuu vain siitä, että tiedemiehet eivät ole ajatelleet, miten luonnollista se on ihmiselle pitää arvaamattomuutta luonnollisena asiana.

Ihminen on arvaamattomampi kuin sattuma
Sattuman satunnaisuus on täysin matemaattista. Tieteen olettamassa sattumassa ei ole mitään aitoa satunnaisuutta. Kun sattumauskovainen huomaa jossakin satunnaisuutta, niin se satunnaisuus on vain sattumauskovaisesta itsestään heijastunutta arvaamattomuutta. Jopa nopan heittokin johtuu älystä. Ja äly on sattumaakin satunnaisempi.

Kun ihminen tarvitsee satunnaisuutta, niin hän luo sen itse. Mutta ihmisen arvattavuus on harhaa; Kun kaksi ihmistä keskustelee, niin jokainen puheenvuoro on toinen toiselle täysin arvaamaton. Rehellisessä keskustelussa keskustelijat ikäänkuin heittävät koko ajan ajatusnoppaa, joka tuottaa keskustelun jännitteen.
Ihminen ei kuitenkaan pysähdy ihmettelemään sitä, miksi hän pitää toisen ihmisen arvaamattomuutta täysin luonnollisena asiana. Ihmiset ottavat ikään kuin selviönä sen, että hän kuulee toiselta sellaista, jota hän ei olisi voinut odottaa.
Sen sijaan ihmisiä tympii, jos toinen puhuu vain hokemuksilla; rehellinen, uskomaton ihminen olettaa, että hän saa kuulla toiselta jotakin arvaamatonta.

Ihmisen suhde satunnaisuuteen on niin luonnollinen, ettei hän lainkaan tajua sitä itsestään. Koska ihmisyys itsessään on puhdasta satunnaisuutta, niinpä ihmiselle on aiemmin ollut mahdotonta ymmärtää ihmisen todellista luonnetta, ja siksi ihmiset ovat ulkoistaneet oman luonteensa uskomuksiin.

Tiedemiehet ovat keksineet sattuma-käsitteen, johon he laittavat kaikki toiveensa, jotta he voivat olla edelleenkin sokeita omalle luonnolleen. Uskoessaan sokeasti satunnaisuuden johtuvan kuvitellusta sattumasta tiedemiehet julistavat, ettei mikään muu voi olla satunnaisuuden syy kuin sattuma. Jos esimerkiksi sanotaan, että ihminen on arvaamaton, niin se ei tarkoita tieteessä sitä, että ihminen olisi luonteeltaan arvaamaton, vaan tiedemiesten mukaan ihmisen arvaamattomuus johtuu sattumasta (tai viasta), eikä ihmisen olemuksesta itsestään. Arvaamaton ihminen on tieteen ja uskonnon mukaan psyykkisesti sairas. Kyseessä on selvääkin selvempi psykologinen torjunta.


Minä tajusin jo varhain, miten jokainen tiedemies on typeryys-syndrooman vallassa; olen lähes koko internetsukupolven ajan hämmästellyt jatkuvasti, miksi minä en etukäteen tiedä yhdenkään ihmisen vastauksia, vaikka tiedeuskovaisten mukaan niin pitäisi olla, koska tiedeuskovaiset ovat aina julistaneet, että vain sattuma voi tuottaa arvaamattomuutta, ja että ihmisen kohdalle sattuessa arvaamattomuus on aina negatiivista: Pitäisikö minun muka todella uskoa, että jos toinen ei etukäteen tiedä, mitä tähän kirjoitan, niin se ei johdukaan minusta, vaan sattumasta? Minunkiko pitäisi kirjoittaa vain sitä, joka on tiede- ja muille uskovaisille mieluista

Moniko teistä tiesi etukäteen, mitä nyt saatte lukea? Miksi minun pitäisi antaa kunnia tämänkin kirjoituksen satunnaisuudesta jollekin minusta riippumattomalle funktiolle? Jos joku tiedemiehen palkkaa saava vastaisi tähän, niin minä kuten te kaikki muutkin tietäisitte, että se vastaus olisi täysin arvaamaton. On siinäkin tiedemies, kun kehtaa vaatia palkkaa satunnaisista ajatuksista!
Mitä se todistaakaan tiedemiehistä, jotka eivät pysty tunnustamaan voivansa olla joka hetki vähintään yhtä arvaamattomia kuin se kuuluisa aito sattuma, jota nykytiede palvoo?

Kaikkien aitoon sattumaan uskovaisten tulisi ehdoitta lopettaa kaikki keskustelu, koska sattumauskovaisuuteen kuuluu usko siihen, ettei ihminen voi olla arvaamaton; että satunnaisuus voi johtua vain sattumasta.

Jokainen ihminen todistaa joka hetki, että luonnossa vallitsevana sattumana toimii persoonallinen äly; ihminen. Ihminen on luonnossa täysin suvereeni. Vaikka tähän otettaisiin mukaan tsunamit, tulivuoret ja asteroidit, niin siltikin ihminen ylittää toiminnallaan ne.

Luonnon onnettomuudet ovat etukäteen arvattavia. Älyään käyttävä ihminen voi helposti välttää luonnon onnettomuudet. Se ei ole tieteellisen ajattelun todiste julistaa ihmisen mitättömyyttä siksi, koska niin paljon ihmisiä kuolee luonnonmullistuksissa. Andamaanien ja Nikobaarien asujaimisto vältti kevyesti tsunamiaallon, esimerkiksi.

Ei ole lainkaan älykästä väittää luonnon toiminnan olevan satunnaista; Maanjäristykset eivät johdu sattumasta. Kasvi ei kasvata lehtiään sattumalta. Asteroidi ei sattumalta voi tulla taivaalta. Auringon pilkutkaan eivät johdu sattumasta. Vetyatomin ominaisuudet eivät ole sattumasta. Aurinko ei lämmitä sattumalta. Pisamat eivät johdu sattumasta. Avaruuden taustasäteily kuuluu olennaisesti kaikkeuden olemukseen.

Sitä vastoin äly näyttäytyy ehdottoman satunnaisena. Se on jokaiselle rehelliselle itsestään selvää. Älyn sattumaluonne on jopa niin täydellinen selviö, ettei tätä asiaa ole kukaan muu minua ennen pohtinut. Kaikki ovat uskoneet sokeasti tiedemiehiä, jotka julistavat satunnaisuuden johtuvan sattumasta, missä ei kuulemma ole mitään älykästä. Loput julistavat kaiken olevan deterministä...

Jos vähänkään olet epäuskoinen siitä, että sinä et ole itse se sattuma, johon uskot, niin kirjoita tähän blogiin vastineesi, jolloin kaikki huomaavat, että kirjoitit jotakin sellaista, jota kukaan ei olisi ikinä arvannut. Jos et kuitenkaan halua kirjoittaa, niin se haluttomuutesi todistaa kiistatta, että valintasi on täysin satunnainen, eikä se johdu sattumasta tai atomeistasi, vaan sinusta.

Puhukaa mitä puhutte, niin ihmistä ei koskaan hämmästytä teidän puheenne täydellinen arvaamattomuus. Juuri se puheiden täydellinen arvaamattomuus kiinnostaa meitä; meitä ei kiinnostaisi pätkääkään, jos ennalta arvaisimme, mitä toinen tulee vastaamaan.
Tieteen mukaan vain sattuma voi tuottaa aitoa satunnaisuutta, joten hämmästele, miten on silloin mahdollista, että itse juuri luet ja ajattelet ajatuksia, joita et ennalta pystynyt arvaamaan?

Oleta, että aivoissasi olisi noppa, jonka kuudella sivulla on kuusi eri ajatusta. Oletko ihan satavarma, ettei niistä yhden valitseminen puheeksi johdukaan sinusta, vaan sattumasta? Vai voitko muka väittää, että sinulla ei ollut muuta ajatusta vaihtoehtona?
Huomaatko, miten helposti ihminen valitsee mihin tahansa tilanteeseen sopivan ajatuksen miljoonien ajatuksien joukosta? Valintasi ei johdu sattumasta, vaan sinusta, eikä maailmassa ole sellaista, joka voisi etukäteen arvata, mitä kulloinkin tulet sanomaan mistäkin.

Koska satunnaisuus on niin erottamaton osa ihmisluontoamme, niin on aivan kertakaikkisen hämmästyttävää, miksi sitä ei ole lainkaan käsitelty tieteessä, uskonnossa tai filosofiassa. Sen sijaan ihmiset ovat kautta aikaan väitelleet siitä, onko luonnon ja ihmisen olemuksen syynä jokin ihmisestä riippumaton sattuma vai Jumala, jolla ei ollut vaihtoehtoja!

Kuo tuota asiaa pohtii ihan rehellisesti, niin tuo ihmisen jättäminen sattuman ja uskonnon kohteeksi tuntuu kerrassaan mielettömältä. Ollaan niin riivatun herkkäuskoisia sitä kohtaan, että ihminen on vain arvaamattoman sattuman/jumalan kohde, eikä itse subjekti On kuin ihmiskuntaa riivaisi jokin sellainen perinnöllinen krooninen tauti, josta ihmiset eivät halua tietää yhtään mitään; ihmiset pelkäävät mielettömästi omaa luontoaan.

Oman tuntemattoman olemuksen peittääkseen ihmiset ovat kehitelleet uskomuksia; Sattumasta, jumalista. Sattuman valitseminen maailman selittäjäksi ei johdu sattumasta, vaan älystä, joka on sattumaakin suurempi sattuma. Tiedemiehet eivät vain ole ennen ajatelleet, mistä sattuma johtuu. Mikä sai ihmisen ylipäätään luomaan käsitteen sattuma? Ja valitsemaan sen uskonsa kohteekseen.

Tiedemiehet ottavat sattuman annettuna. Tiedeuskovaisille sattuma on taivaanlahja. Kuin pienet lapset tiedemiehet ovat avanneet lahjapaketin miettimättä lainkaan, kuka sen heille antoi ja miksi.

Käyttäessään sattumaa kaiken perimmäisenä selittäjänä tiedemiehet ovat tahallaan jättäneet persoonallisuuden pois selittäjän roolista. Sillä jos persoonallisuus olisi kaiken perimmäisenä selittäjänä, niin se olisi aivan liian helppo selitys, koska persoonallisuus on niin murskaavan ylivoimainen satunnaisuuden tuottajana. Persoonballisuus voisi tuosta noin vain jopa tehdä alkuräjähdyksen, eikä tiede voisi koskaan saada selville, miten ja miksi se tapahtui juuri silloin.

Erikseen pitää vielä ottaa esille se, miten ihmiset tuppaavat näkemään kaikki onnettomuudet sattumasta johtuvaksi. Jos vaikka autot kolaroivat, tai tsunami hyökkää tai vuori vyöryy kylän yli, niin sen sanotaan johtuvan sattumasta. Jos taasen ihminen ei aja ojaan, tai kun ihminen ihminen valitsee seisovan pöydän antimia, niin siinä ei mukamas ole mitään satunnaisuutta! Kummallista venkoilua!

Jos lentokoneesi putoaa, niin oletko vain sattumalta siinä mukana, mutta jos pääset turvallisesti perille, niin sekö ei muka ole sattumaa? Jos jääpuikko putoaa päähän, niin se on sattumaa, mutta jos olet kävellessäsi huomaavainen ja näet ylhäällä roikkuvan puikon, niin se ei muka ole sattumaa. Hei, kelaa nyt vähän? Eikä olekin selvää, että jos ihmistä kohtaa onnettomuus, niin se olisi pikemminkin ajattelemattomuutta, eikä siinä ole kovin suuresta sattumasta kyse, mutta kun ihminen ajattelee, niin jo itse ajatukset ovat täysin satunnaisia.

Luonnon armoille jättäytyminen ei tee tapahtumista satunnaisia, koska luonnossa mikään ei toimi sattumalta; Jääpuikko ei putoa edes fyysikoiden mielestä sattumalta. Sen sijaan ihmisen käytös on satunnaista; ihminen jättäytyy luonnon armoille syistä, joita voimme vain arvailla.
Ihminen myöskin ohjaa tapahtumia syistä, joita luonnosta ei löydy. Miksi loit tietokoneen? Miksi kävelit juuri jääpuikon ali? Sattumaltako? Älyllisesti tarkasteltuna olet aina jossakin paikassa sattumalta. Olemisesi on sitä enemmän satunnaista mitä enemmän se perustuu älyyn. Sillä jos olisit täysin älytön, olisit osa luontoa, ja siitä me tiedämme, ettei siellä mikään tapahdu sattumalta.

Etkö muka usko? Miksi sitten yksikään ihminen ei voi tietää ennalta, mitä ajattelet? Eikö liikkumisesi johdukin ajattelustasi? Koska me emme voi tietää, mitä ajattelet, niin silloin myöskin olet missä tahansa paikassa sattumalta. Vitsi on tässä vain se, että nyt et saisi ajatella sattumaa tiedemiesten tavoin ulkoisena funktiona, vaan sinuna?

Sinä et ole nappula Afrikan Tähti -pelissä, joka liikkuu jonkun muun heittämän nopan mukaan, vaan sinä olet itse heittänyt noppaa, joka sai sinut tähän tilanteeseen. Mitä tahansa tästä ajattelet, niin olisit hyvin voinut ajatella eri tavalla. Miksi?


YLE, Eurooppalaisia puheenvuoroja: Mies, joka vaihtoi talonsa tulppaaniin
Tiede.fi: Tutkijoihin minä laitan toivoni!