lauantai 12. heinäkuuta 2008

Peseytyminen

Tänään on erinomainen hetki kertoa peseytymisestä. Peseytyminen on propagandaa; Jalon ihmisen tunnusmerkki on, ettei hän tarvitse peseytymistä, -- korkeintaan riittää, että jalkaterät, kämmenet ja pää pestään pari kertaa kuukaudessa, mutta niitäkään ei tarvitsisi pestä hygienian tähden tai haisemisen ehkäisemiseksi.

Joskus -60 ja -70 -lukujen taitteessa naureskelin Intiasta kuuluvalle uutiselle, miten joku guru ei ollut pessyt itseään vuosiin. Silloin sitä uskoi siihen propagandaan, että ihminen alkaa haista tai ainakin lemuta, jos ei pese ja hinkaa itteään pari kertaa viikossa.

Kun sitten pääsin -en joutunut- irti normatiivisesta yhteiskunnasta, niin huomasin jossakin vaiheessa, miten peseytymisvälini alkoivat muutaman metsässä olovuoden jälkeen kasvaa.
Ensialkuun yritin sinnikkäästi pitää kiinni siitä uskomuksesta, että minun pitää peseytyä ainakin pari kertaa viikossa. Koska Kivilinnassa ei ollut pesupaikkaa, niin kiertelin kauppojen -, palvelukeskusten -ja yliopiston vessoja, joissa suihkutin itseni. Se sellainen ei tuntunut minusta lainkaan oikealta, joten pikku hiljaa vessoissa suihkuttaminen vähentyi ja peseytymättömyysjaksoni pitenivät.

Jossakin vaiheessa huomasin sitten, että vaikka tein erittäin kovaa fyysistä työtä jopa 30-asteen helteellä, niin en haissut lainkaan. Koska olen ajatellut elää älyllistä elämää, niin se tuli vain ikään kuin itsestään kelattua, että ihmiset peseytyvät lähinnä ehkäistääkseen lemuamista. Niinpä minulta tippui välittömästi yksi peseytymistarpeen syy pois.

Toisaalta olin siinä vaiheessa jo kokenut dyykkaaja, joten tiesin, että ei se roskiksista dyykattu ruokakaan ihmistä tapa, niinpä pystyin syömään bioastioista dyykattua ruokaa pesemättömin käsin. Tässä oli jo kaksi syytä, joilla ihmiset perustelevat jatkuvan hinkaamisen, joten koska olin itse todennut ne syyt pelkästään uskomuksiksi, niin jäljellä oli vain rituaalipeseytyminen:

Koska en pitänyt planeetta likaisena, niin ajattelin, että maan tomu on vähintään yhtä pyhää kuin minäkin, joten siksi minun ei tarvinnut peseytyä uskonomaisen rituaalin tähdenkään -olin vapaa!

Peseytyminen on muodostunut ihmisille uskonnoksi. Ihmiset eivät uskalla ajatella peseytymisen syitä uudella tavalla tai edes tieteellisesti. Ihmiset julistavat puhtausintoilullaan tämän kauniin planeettamme likaiseksi planeetaksi edes pysähtymättä hetkeksikään ajattelemaan, mitä se merkitsee älylliselle ihmisyydelle, terveydelle ja luonnolle.

Lasten vanhemmista on tullut hysteerisiä puhtauden valvojia, jotka uskovat, että kun vähän tummunut banaani heitetään desinfioituun roskalaatikkoon, niin se on sinä siunaamana muuntunut jollakin ihmeen alkemistisellä reaktiolla jätteeksi, johon lapsilla ei ole lupa koskea. Miten monta kertaa olenkaan nähnyt vanhempien hysteerisenä huutavan lapsilleen, jos lapsi edes koskettaa jätesatiaa tai työntää paljaan sormensa maahan. Tuollaiset vanhemmat pitävät leipääkin jätteenä, jos se on tipahtanut lapsen kädestä puhtaaksi hingatulle lattialle.

Niinpä en odotakaan keltään mitään ymmärrystä tälle ilmoitukselleni, että nyt elokuun lopussa tulee kuusi vuotta kun olen viimeksi käynyt suihkussa. Sekin on varmasti täysin käsittämätöntä, että olen syönyt pesemättömin käsin roskiksista dyykkaamani ruokaa, koska puhtaisintoilijoiden prapagandan mukaan ihminen kuolee, jos hän ei pese itseään vähintään kerran päivässä.

Kerroin tämän asian pariinkin kertaan Tiede.fi:n keskustelufoorumissa, joten tiedän täysin hyvin, mitä lukijat tästä ajattelevat, sillä tuon mainitun foorumin keskustelijoiden olettaisi olevan asenteeltaan tieteellisiä, eli ennakkoluulottomia, mutta siitä huolimatta kohtasin ja kohtaan edelleen jopa tiedemiesten taholta täydellistä tietämättömyyttä ihmisenä olon ihanuutta kohtaan, ja ajattelun pimeyttä kaikkea sellaista kohtaan, joka uhkaa omia uskomuksia.

En kuitenkaan kehota ketään muuttamaan radikaalisti peseytymistottumuksiaan. Saunaa, viinaa, tervaa tai saippuaa saa toki myös käyttää, jos se on ollut tapana. Älkää siis kokeilko kotona peseytymättömyyttä, koska ihmisen lemuun liittyy monia sellaisia asioita, joilla ei ole mitään tekemistä kehon pesemisen kanssa -- Varmasti ihminen alkaa haista, jos hän vain yrittää testata tätä pesujuttua, tai tekee sen muuten vain luonnosta erillisenä, nöyrtymättömin mielin. Lemun alkulähde on ihmisen likainen mieli.

HS: Professori: Maan tonkiminen vähentää allergiaa
Tiede.fi: Tieteen evoluutio; keskustelua pesemisestä 2005

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jaa-a,onpa yksinkertaista ajattelua...tehdä olemattomasta"ongelmasta" ongelma vähän niinkuin väärinpäin!
Juu,ole vaan peseytymättä,mutta mahtaako kukaan kestää edes 5min. olla lähelläsi ilman pahoinvointia lemustasi!!!
Terv. "normaalisti peseytyvä"

Anonyymi kirjoitti...

Peseytyminen, tukan leikkaaminen, meikkaaminen, hajusteiden käyttäminen... ihminen ei kelpaa yhteiskunnalle sellaisena mitä se oikeasti on. Kuten kunnon kansalaisen odotetaan parturoivan pihanurmensa tasaikseksi "vihreäksi asfalttikentäksi", tulee myös henkilön omanulkoasun ilmentää samaa tasaisuutta ja sovinnaisuussääntöihin alistumista. Hienoa on että joukostamme löytyy niitäkin, jotka kykenevät näkemään näiden hallintamekanismien läpi ja ympäristön vastustuksesta huolimatta luopumaan niistä.

Sinenmaa kirjoitti...

Ekalle anonyymille: Sitä sun pitää testata itse, jaksatko olla viisi minuuttia paikallasi. Sitä paitsi; ei ole tarvinnut maksaa partureillekaan, koska homo habilis ei ole kätevä ihminen eikä viisaskaan, jos ei pysty edes leikkaamaan itse hiuksiaan.

Tiesittekö sen, että mitä omatoimisempi sen arvokkaampi ihminen on yhteiskunnalle. Eivät ne ole arvokkaita, joiden tähden ihmiset eivät saa toteuttaa itseään, vaan joiden pitää elää tämä ainutkertainen elämä muiden paijaajina.... Olen täten vapauttanut sinut elämään omaa elämääsi, joten jatketaan