lauantai 13. joulukuuta 2014

Kaipaus tuhoaa maailman

ESIPUHE
Älykäs toiminta on mahdotonta kun tunne ottaa vallan. Ihminen ei voi toimia järkeilemällä samalla tavalla kuin hän toimisi tunteellisena. On tunteita ja tunteita. Vallanhaluisia tunteita ovat viha, uskonnollisuus, puolueuskollisuus, intohimo, ihastus ja kaipaus. Kun tuollainen tunne yrittää ottaa sinusta vallan, niin ehdotan, että alat järkeilemään asiaa. Jos kohtaat tunteen vallassa olevan ihmisen, ehdotan, että et vastaa hänelle mitään, koska jokainen vastauksesi tulkittaisiin kuitenkin tunnetta kiihottavaksi.

Tunteellisuuden kliimaksi on kaipaus. Kaipaus on maailman tuhoisin tunne. Kaipaus saa ihmisen mielipuoliseen tilaan, missä järki on mahdollisimman kaukana. Kaipauksen tilassa ihminen ei välitä mistään. Kaipaus on sitä, että ihminen ei elä nykyhetkessä nyt ja tässä, vaan halua elää jossakin muualla jonkun muun kuin itsensä kanssa.

Jäin muutama tunti sitten työpaikalleni yksin töiden jälkeen. Tein siinä ruuan itselleni ja hyvän ruuan ja hyvän ruokajuoman kera aloin miettimään, miksi en kaipaa juuri siihen hetkeen yhtään seuraa. Monesti olen tehnyt samaa erään kaverini kanssa. Mutta sitten mietin, että ennen kuin kyseinen kaveri ilmestyi elämääni, tein ihan sitä samaa ilman häntä. Ainoa ero sen yksin olon ja kaverin kanssa olon välillä oli halu kaipuuseen.

Kaipaus tapahtuu utopiassa
Kun järjellä ajattelin, ettei mun tarvitse kaivata siihen hetkeen ketään, niin ymmärsin siitä, että se on kaipauksen tunne, joka saa ihmisen pois tolaltaan; ajatus: "Koska olin erittäin tyytyväinen yksinoloon silloin kun en vielä tuntenut kyseistä kaveria, niin olisinhan  ollut omasta mielestäni järkeä vailla, jos en voisi olla tyytyväinen yksinoloon ilman häntäkin.",

Heti tämä ajatuksen jälkeen yksinolon rauhaani uhkaava kaipaus-tunne hävisi kuin lumipallo Saharaan. Käsitin kaipauksen haluavan tuhota kaiken sen rauhan, jota siinä hetkessä koin. Sain jatkaa yksinolon nautintoa, joka ei tunnetilaltaan eroa kaverien kanssa olosta.

Kaipaava ihminen haluaa jotain, jota ei voi juuri sinä hetkenä saada, jolloin kaipaus alkaa kasvaa ihmisen sisällä sietämättömäksi. Kaipaus-tunne ei voi elää nykyhetkessä, joten kaipaus asettaa ihmisen aina ensin tilaan, jossa ihminen ei voi olla.

Jos ihminen nauttii kaipaamisesta, eikä hän halua tuhota sitä tunnetta ymmärryksellään, niin silloin kaipauksen tilassa oleva ihminen saisi lievennystä kaipauksen kalvavaan tunteeensa vain tekemällä jotakin järjetöntä, kuten esittämällä mustasukkaista tai ryhtymällä diktaattoriksi tai muuten vain naristisia tekoja tehden. Kaipaus saa tyydytystä muiden ihmisten alistamisesta. Kaipaus on epälokaalista omistamista  Järjettömyys pitää yllä tunnetiloja. Järki ja tunne ovat toisensa poissulkevia

Järkeily voi olla älykästä vain silloin ja siinä, kun ihminen ei ole tunteen vallassa. Järki ei voi luoda ihmiseen huonoja tunteita; tunteita, jotka saavat ihmisen tekemään pahoja asioita. Aina, kun ihmisellä on huono tunne, niin se johtuu ihmisen omista tunteista, jotka ovat luonnollinen seuraus älyttömyydestä. Älyllinen oleminen ei voi johtaa ihmistä harhaan. Tämä pätee myös kaikkiin niihin diktaattoreihin joiden sanotaan olleen älykkäitä. Myös diktaattori toimii tunteen vallassa silloin, kun hän aiheuttaa pahaa muille, jonka sanoo jo järkikin; pahan tekeminen ole järkevää.

Blogi, 28.11. 2014: Tunteellisuus luo tehottomuutta

Tunne ei ole totta. Tunne on osoitus ihmisen älyn vähäisyydestä, jolloin tunteen vallassa oleva ihminen haluaa sellaista, jota hän ei voi saavuttaa. Todellinen asia on saavutettavissa vain jonkun todellisen asian myötä, Äly on todellinen, joten ihminen voi älyllä saavuttaa lähes mitä tahansa, kuten Kuun, internetin, älykännykän, kodin, virtuaalitodellisuuden...

Jokainen voi tykönään miettiä, miten paljon tunnetta on tarvittu vaikkapa ydinreaktorin aikaan saamiseen. Mutta. Tunteellinen ihminen ei koskaan voi edes aavistaa sen älyn määrää, joka on tehnyt ydinreaktion mahdolliseksi ja toteuttanut sen ydinreaktorissa.
Mikä tahansa reaalinen asia on ensisijaisesti älyllinen asia. Äly voi käsittää vain loogisia asioita, ja kaikki todellisuus on loogista. Kaikki tunteet ovat "loogisia" vain silloin, kun äly luo niille jonkilaisen loogisuuden. Ilman älyn epätoivoista selitysyritystä tunteet jäisivät täysin älyttömiksi, epäloogisiksi.
Tunteet voivat saada älyltä vain näennäisloogisen aseman, mutta todellisiksi äly ei voi niitä osoittaa. Tunne ei voi todistaa ihmiselle mitään todellista, koska kaikki todelliset asiat ovat läsnä vain nykyhetkessä, eikä tunne voi koskaan elää nykyhetkessä: Tunteen vallassa oleva ihminen on tolkuttomassa tilassa.
Jos mihin tahansa reaaliseen asiaan liitetään tunne, niin se tunne pyrkii hävittämään sen asian faktuaalisen luonteen, koska tunne ei voi elää realiteeeteissa, vaan se saa ihmisen aina kaipaamaan kaikkea älytöntä, kuten sotaa, punakattoista avoautoa, kaveria yksinolon korvikkeeksi jne.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On mukavaa käydä välipalaksi nauttimassa Katin mainioita aivopieruja.

Kati Sinenmaa kirjoitti...

Joopa joo. Tässä on seurailtu muslimien kaipausta kalifaattiin. Samoin suvaitsevaisilla on kovasti kaipausta päästä mahdollisimman kauas siitä Suomesta, joka mahdollisti niin hyvän elintason, että he luulevat sen johtuvan jostain muusta kuin työnteosta. Jopa poliitikot ovat alwariinsa kaipauksen tilassa, jonka seurausta on sitten tämä Suomen alennustilakin.

Joku ihminen on joskus päässyt siihen mielentilaan, ettei hän kaipaa mitään. Sitä kutsutaan nyttemmin guruksi.