Edistys ei koskaan ole kiinni palkasta. Päin vastoin, edistystä voi tapahtua vain silloin, kun se vähentää ihmisten ahneutta. Ahneuden lisääntyminen ja ahneiden lisääminen ei ole edistystä. Edistyksellinen ihminen ei vaadi edistyksestä palkkaa, koska vain vaatimattomat ihmiset tietävät, mitä on edistys.
Kun puhutaan demokratian äänioikeuden muuttamisesta, alentamalla äänestysikärajaa, niin siinä pitäisi samalla muuttaa monta muutakin seikkaa. Aivan samoin missä tahansa prosessissa yhden namikan säätäminen saa aikaan säätötarvetta monessa muussakin kohtaan. Demokratia on prosessi, jota ei voi hallita ahneudella eikä tuijottamalla yksityiskohtia.
Tietokoneohjelmoijatkin tietävät, mitä ohjelmalle tapahtuu, jos tuosta noin vain muuttaa yhden muuttujan arvoa; sen jälkeen pitää testata ohjelman suoristusta pitkäänkin ennen kuin lopputulos on tyydyttävä.
Historiasta me tiedetään, että poliitikot vähät välittävät kokonaisuudesta. Neuvostoliittokin olisi ollut hieno juttu, jos kommarit olisivat ensin itse testanneet sitä. Samoin äänestysoikeusikärajan alentaminen kahdella vuodella olisi hienoa, jos siihen kuuluisi kymmenien, ellei jopa satojen muidenkin muuttujien yhtäaikainen virittäminen, mutta koska poliitikot ainoastaan tuijottavat galluppeja, niin nuorille annettu oikeus ilman velvollisuusikärajan alentamista saa aikaan ainoastaan historian toistumista, ja entistäkin kauheampana.
Olisi ihan kivaa pohtia sitä, miten nuori, jolla ei ole ollut rikosoikeudellista vastuuta ensimmäiseen 15 vuoteen, voi yhdessä vuodessa kasvaa vastuulliseksi äänestäjäksi, joka ajattelisi ensisijaisesti kaikkien ihmisten hyvää?
Olen itse pohtinut demokratiaa, ja tullut siihen tulokseen, että demokratia ei toimi, jos se luokittelee ihmisiä lapsiin, nuoriin, aikuisiin, vanhuksiin, työläisiin, työttömiin, eläkeläisiin, terveisiin, vammaisiin, kansalaisiin, poliitikoihin, äänestäjiin jne.
Ihmisten luokittelu ei ole hyvää hallinnointia, ja se palvelee ainostaan ahneutta ja saa ihmiset epäoikeudettomaan tilaan. Ihminen toteuttaa tyhmyyttä, luokittelee hän ihmisiä sitten Arkadian mäellä tai puutarhassa; myöskin kaikki ikärajat ovat luokittelua, eikä niillä ole mitään tekemistä ihmisyyden toteuttamisen kanssa.Aito demokratia edellyttää, että jokainen ihminen, joka ymmärtää yhteisiä käsitteitä, on oikeutettu demokratiaan. Jos ihminen jätetään täyden demokratian ulkopuolelle luokittelun tähden, niin silloin hänelle ei voi kehittyä vastuutakaan, koska vastuu voi kehittyä vain silloin, kun ihminen kokee olevansa täysivaltainen yhteiskunnan jäsen. Nykyinen hallinto osaa varmasti luokitella ihmisiä, mutta demokratiasta se ei tiedä yhtikäs mitään.
Koska nuoret ovat luokittelun tähden demokratian ulkopuolella, niin siksi he selvästikin osoittavat, ettei heillä ole vastuutakaan. Jos luulette, että nuoret ovat vastuullisia, niin käykääpä joku kirkas päivä vaikka Espalla tai Kaivopuistossa katsomassa, miten vastuulliset nuoret saavat aikaan siivoamistyötä, vaikka jokainen täyspäinen tajuaa, että siivoamistyön sijasta ihmiset varmasti haluaisivat elämältään jotakin korkeampaakin.
Jos siis äänestysikärajan alentamisintoilijat eivät vaadi rikosoikeudellista ikärajaa alemmaksi, niin silloin me saamme nuoria, jotka vähät välittävät vastuullisesta äänestämisestä, jolloin luokitteleva "demokratia" muuntuu yhä enemmän tyhmyyden ylistykseksi. Demokratia on vaarassa, jos siinä annetaan yhtäläinen äänioikeus ihmisille, jotka eivät luokittelun tähden halua olla eivätkä pysty olemaan tasa-arvoisia. Yhtäläinen äänioikeus kuulostaa yhtä hienolta kuin uniformu/liituraita kaikille.
Jos luokittelijat olisivat johdonmukaisia, niin he vaatisivat ihmisille erilaista äänivaltaa; vennisille täydet kymmenen ääntä ja poliitikoille yksi perusääni, koska luokittelu ei ole täysimääräistä, jos yhdessä asiassa vaaditaan yhdenmukaisuutta, mutta kaikissa muissa asioissa ahneutta.
Kun siis puhutaan demokratian totuudellisesta kehittämisestä, niin silloin demokratiaa pitää kehittää rajattomaan suuntaan, missä kaikenlaista ihmisten luokittelua aktiivisesti vähennetään. Ahneus saa vain lisää pontta ihmisten luokittelusta, koska ahneet perustelevat omat ylimieliset ajatuksensa lakiin kirjatuille epädemokraattisille erivapauksille, kuten vaikkapa Jehovan todistajien vapautukselle asevelvollisuudesta.
Samoin myöskin lapsien vapauttaminen rikoslaista ei ole lainkaan loogista, koska silloin lapset on vapautettu myöskin velvollisuuden tunnon kehitysprosessista, jonka pitäisi itsestään selvästi muodostaa demokratiaprosessi muiden ihmisyyden muodostavien funktioiden kanssa.
Viimeisen vaiheen demokratiassa, hieman ennen autokratiaa, myös vauvat ovat oikeutettuja osallistumaan demokratiaan. Aidossa demokratiassa kaikilla on jo syntyessään yksi ääni, jolloin demokratian harrastelijoiden ei tarvitse puuhastella ihmisten luokittelemiseksi, vaan silloin poliitikot voivat tehdä fyysistä työtä täysistuntojen väliaikoina.
Jo vauvasta asti täydestä otettu ihminen oppii jo varsin varhain elämän pelisäännöt, sillä vastuulliset ihmiset tietävät, ettei demokratiaa ole kirjoitettu geeneihin, vaan jokaisen syntyvän ihmisen tulee ne itse sisäistää. Kun sitten tuollainen koko ikänsä vastuullista elänyt ihminen saa vuorostaan lapsia, niin vasta silloin ihmiset tajuavat, mitä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi, että lasten suusta te saatte kuulla totuuden.
Lapset matkivat luonnostaan vanhempia, ja jos vanhemmat puhuvat ns. lapsellisia, niin silloin lasten sutkaukset ovat vain karikatyyrista aikuisen lepertelyä ja lällätystä. Tyhmät aikuiset tietysti luulevat, että he ovat syyttömiä nykyajan lasten sutkautuksiin, joka on samaa, kun aikuiset luulevat, että lasten tulee luonnostaan tietää, että aikuiset puhuvat satuja
HS: Nuorisojoukko hakkasi
Geocities: Ihmeelliset lapset
HS: HS, Äänestysikäraja saatava 16 vuoteen
SYL: Äänestysikäraja laskettava 16 vuoteen
NiceHouse: Sutkautuksia lasten suusta
Blogi, 6.2. 2013: Edustajien palkat-Palkkiotoimikunta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti