Nyt on jälleen hyvä aika kerrata alkuarvoja tavalla. Otetaan ensimmäiseksi ateismi, koska siitä on täällä ennenkin kirjoitettu. Ateistithan mielellään näkevät ateismin ei-kausaalisena ilmiönä, joka ilmaisee itsessään kaikkeuden perimmäisen ajatuksen itsestään.
Ateistinen tiede hanakasti pyrkii näkemään kaiken syy-seuraussuhteissa. Hyvinpä tieteessä löydettiin uskonnollisuuden syy geeneistä. Jumala, joka on henki ei kuulemma vaikutakaan uskonnollisuutta, koska ateistitiede pystyi paikantamaan ihmisen perimästä geenivirheen, joka saa aikaan uskonnollisuuden. Itse ateisteilla ei tietystikään ole uskontogeeniä, vaan he ovat omasta mielestään terveitä; ateismia ei saa aikaan geenit, vaan ateismin perimmäisenä syynä on henki. Näinhän rehellisesti asia pitää nähdä, jos kerta ateismille ei voi löytää aineellista syytä.
Jos nimittäin ateismi olisi kausaalista, niin silloin ateisti ei julistaisikaan omasta tahdostaan jumalattomuutta, vaan hän vain toimisi jonkun ateistia perimmäisemmän syyn seurauksen välittäjäoliona. Huomataan siis helposti, mihin älylliseen epärehellisyyteen ateistit joutuvat, jos he pyrkivät löytämään uskonnolle ajallisaineellisen syyn, mutta kieltävät ateismilta kausaalisuuden. Tämä ensinnä.
Toiseksi meidän tulee ottaa tarkasteluun mies. Onko myös mies olemukseltaan ateismin kaltainen; aiheuttamaton aiheuttaja, joka kyllä helposti löytää syitä kaikelle muulle, mutta mies itsessään ei ole seurausta mistään? Jos mies ei ole seurausta mistään, niin voitaisiinko tästä johtaa ajatus, että mies luo itsensä kaltaisia uskomuksia, jotka tulee ottaa annettuna, kuten mies näkee itsensä syyksi vain miehen?
Tuskin yksikään nainen on syy ateismille. Ainakaan yksikään nainen ei ole syynä uskonnoille. Ateismia ja uskontoja yhdistää siis se, että niihin uskovien miesten mukaan ne ovat annettuja, eli niille ei ole syytä tässä maailmanajassa. Tätä tosiasiaa ei kumota sillä, että ateistit ja uskovaiset kyllä kernaasti pyrkivät todistelemaan toistensa uskomukset ajallisiksi.
Ateistit ovat kuitenkin niskan päällä, koska nykyään he voivat vedota ateismin kausaalittomaan olemukseen tieteen auktoriteetilla, joka näin ateistueena voi julistaa uskontojen syyksi geenivirheitä. Ja tietysti on selvää, ettei ateistitiede voi milloinkaan todistaa miehen syyksi mitään ajallista tekijää, koska jos mies olisi vain yksi kausaalisuuden lenkki, niin silloin miehiset uskomukset sortuisivat vapaassa pudotuksessa nopeammin kuin WTC:n kaksoistornit.
Tästä pääsemmekin asiasta kolmanteen, eli politiikkaan. Politiikasta tiedämme, että sen sanotaan olevan yhteisten asioiden hoitoa. Siihen tietomme sitten loppuukin, koska maailmassa ei koskaan ole ollut yhteisten asioiden hoitoa.
Tuskin Burman miesliikkeen toimia voi kutsua politiikaksi edes bona fide. Samoin Pol Potin joukkion politiikka oli yhtä kuin kymmenen käskyä, jolla puhdistettiin kerralla kansa ymmärtäväisistä ja jättiin vain heikkomieliset jäljelle, koska miesten valta pysyy sellaisenaan voimassa vain niin kauan, kun kansa koostuu idiooteista.
Koska mies ei ole seurausta mistään, niin silloin varmaan miesten mielestä heidän valtansakin on yhtä kausaalitonta, eli sitä, mitä miehet luulevat Jumalan vallan olevan. Miehet siis vuosituhansien ajan loivat maailmaan miehiset valtarakenteet, joissa ei ollut tilaa minkäänlaiselle älyllisyydelle. Miesten valtarakenteet pysyivät ja kehittyivät miehiä suosivaksi ja älyllisyyttä vihaavaksi tasan niin kauan, kun ihmisillä ei ollut yleistä kirjoitustaitoa.
Kun kansojen joukot alkoivat oppimaan kirjoitus- ja lukutaitoa, niin siitä lähti käytiin miehille epäsuotuisan tiedon leviäminen kasautuminen, jota miehte ovat aika ajoin pyrkineet sensuroimaan tai tuhoamaan kirjarovioilla. Mitä enemmän kansalaiset oppivat tietämään miesten hallintomenetelmistä sitä liukkaammaksi kävi miehille hallitusvallan pohja.
Esimerkiksi naisten äänioikeus ei ollut seurausta feminismistä tai miesten armollisuudesta, vaan se johtui yksinkertaisesti siitä, että miehet menettävät jatkuvasti etuoikeuksiaan mitä enemmän kansalle kerääntyy tietoa. Miesten valtaa ei koskaan rakennettu älyllä, joka on hyvä ymmärtää, koska jos miesten valta perustuisi älyyn, niin silloinhan se olisi tyhmyyttä purkaa miesten valtaa.
Toisaalta voidaan heti nähdä, ettei tyhmyyteen perustuvaa valtaa voida purkaa älyllisestikään, koska se olisi tyhmyyttä, jos typerät valtarakenteet tarvitsisivat älyä hajotakseen palasiksi. Typerät valtarakenteet purkautuvat ihan itsestään aina siellä, missä typeryys on joutunut liukkaalle pinnalle.
Esimerkiksi Burman miesklikki joutuu hajoamistilaan välittömästi, kun se sallii kansalle tiedon keräämisen. Kun Burman miesliike joutuu ulkoisten syiden (kuten katastrofin) tähden luopumaan tiedon pimittämisestä, niin se asettaa kansalleen politiikan alun. Politiikka on siis miehisen vallan pelastusköysi, jolla miehinen vallan purku tapahtuu hidastetusti.
Miehinen valta joutuu ikään kuin varoventtiilimäisesti aika ajoin päästämään hirmukäskyvallasta henkeä irti, jolloin miehet eivät voi enää hallita pelkin väkivaltakäskytyksin kansaa. Politiikka on siis luotu pyrkimyksenä hallita sitä pullon henkeä, jota miehet aika ajoin joutuvat päästämään vapaaksi, vaikka eivät ole sitä tahtoneet.
Politiikka ei kuitenkaan voi toimia siellä, missä valta on kymmenen käskyn kaltaista hirmuvaltaa. Vasta sitten miehet joutuvat turvautumaan politiikkaan, kun he ovat menettäneet käskyvallan. Politiikka on siis vain miehisen käskyvallan alasajon hidaste, jolla ihmiskunta saadaan hallitun ajallisesti oikeille raiteilleen, jolta se poikkesi kauan aikaan sitten.
Politiikka lisää käskyjen määrää niin kauan, että ihmiskunta kyllästetään käskytyksin. Käskyjen määrän lisääntymistä ei voida estää järkisyin, koska politiikkaa ei johdeta älyllä, sillä politiikka on vain käskyvaltiaiden pelastusköysi, eikä taivaasta annettu ikuinen dogmi. Miehistä valtaa ei luotu älyllä, eikä sen purkaminenkaan vaadi älyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti