En ole tasa-arvon kannattaja. Tasa-arvo on käsite, jota ei löydy luonnosta. Sen sijaan luonnosta löytyy paljon esimerkkejä, miten ihminen voisi olla olemukseltaan ihminen samassa merkityksessä kuin esimerkiksi joutsen on joutsen.
Tasa-arvon vaatiminen estää ihmistä toteuttamasta omaa luontoaan, eli olla vain ihminen. Ihmisen keksimät käsitteet suusta ääniaaltoina ulostettuina toisen ihmisen korvamadoksi ei auta yhtään sitä toista, joka alkaa myös hokea tasa-arvoa, jolloin hän alkaa nähdä sellaiset ihmiset vihollisinaan, jotka ovat ponnistelleet itse vihreälle oksalle.
Ihmisen on mahdotonta kieltää, että kaikki muut eläimet luonnostaan toimivat oikein, ilman kielellistä ohjausta. On tyhmää kieltää, että ihmisestä puuttuisi se sama ohjausmekanismi, joka pitää kaikki muut eläimet oikealla tiellä, eli tuottaa planeetan elämän ja sen ikuisesti jatkuvan ylläpidon.
Tasa-arvon vaatiminen on vastoin ihmisyyttä. Tasa-arvosta on tullut länsimaalaisille ihmiselle uskonto, jolla muita tasa-arvoisemmat ihmiset haluavat pakottaa kaikki muut hokemaan tasa-arvoa jumalallisena pelastuksena kaikkiin ongelmiin. Ei riitä, että länsimaalaisten vasen eliitti on saanut ihmiset hurmoksellisesti uskomaan kaikkien uskontojen olevan tasa-arvoisia. Mutta islamia ei saa arvostella, vaikka siihen uskovat kirjoittaisivat nettiin kauheita koraanin lauseita, kuten Päivi Räsänen teki omalla uskonnollisuudellaan.
Vasemmisto vaatii tasa-arvoa kaikkialle. Pari päivää sitten muuan hyvin hyvin tasa-arvoinen nainen julisti näköradion ruudulla, että jopa järjestöt ja kaikki yhdistykset ovat tasa-arvosia, eikä siten keltään järjestöltä eikä yhdistykseltä saa leikata valtion rahaa, paitsi tietysti oikeistolaisilta, koska vasemmisto on 90 astetta kallellaan islamiin päin, jolloin makuuasennosta katsottuna suoraselkäiset ovat selvästi rasisteja pelkästään seisomalla suorassa.
Luonnostaan erkaantunut ihminen voi saada himoriippuvuuden mistä tahansa. Tasa-arvo ei ole sellainen inerttikäsite, joka ei tarttuisi tiukasti ihmiseen, vaan valuisi kuin vesi hyvin rasvatun hanhen selästä. Nykyisin saamme päivittäin kohdata muita parempia ihmisiä, jotka ovat hyvin himoriippuvaisia tasa-arvon ilosanoman julistamisesta, valtion rahoilla, tosin. Sellaiset ihmiset eivät pysty toteuttamaan ihmisyyden ydinolemustaan, empatiaa, koska tasa-arvosta riippuvainen joutuu käyttämään koko tunneskaalansa pelkästään tasa-arvon puutteen havaitsemiseen - muissa.
Empaattinen ihminen pystyy toimimaan ja toimii muiden hyväksi omilla voimavaroillaan. Kun taasen tasa-arvoa julistava ei pysty tekemään yhtään mitään, jos hän ei saa käyttää siihen muiden rahaa ja valtiovallan pakottamia lakeja. Ja kun muita tasa-arvoisempi ihminen käyttää muiden rahaa tasa-arvottaakseen jotakin tahoa, niin siinä ja silloin kaikki ne tasa-arvon kohteeksi joutuneet saavat ilmaista rahaa, joka ei auta yhtään vahvistamaan heidän omaa sisäistä olemustaan.
Muita tasa-arvoisemmat, eli sosialistit ja kommunistit, saavat tyydytystä siitä, että he ovat jakaneet ilmaista rahaa. Erityisen tyytyväisiä muita tasa-arvoisemmat ovat silloin, kun he ovat onnistuneet estämään rahan jakamisen oikeistolaisille yhdistyksille, kristityille, miehille, valkoisille, suomalaisille (lue lisää: Empatiataulu). Koska selvästi tasa-arvoon hurahneet pystyvät tuottamaan sellaisia aivopieruja kuten empatiataulu, niin jo pelkästään se todistaa, että tasa-arvossa ei ole kyse ihmisyyden toteuttaminen, vaan pelkkä vallan himo.
Tasa-arvolla ei ole olemassaolon oikeutusta, koska jo pelkkä tasa-arvon olettaminen absoluutiksi saisi aikaan sen, että tasa-arvolle ei olisi maksajia.
Sen sijaan ihmisen ominaisuuksien (kuten empatia, mieli, loogisuus) olettaminen absoluuteiksi ei vaadi ketään toista ihmistä kustantamaan niitä, koska ne ovat oikeasti meissä kaikissa. Ominaisuus on todellinen vain silloin, kun se voidaan kuvitella kaikkien ominaisuudeksi, ilmaiseksi.
Sen sijaan tasa-arvon kannattajat lähtökohtaisesti katsovat, että miehet, valkoiset ja suomalaiset eivät omaa tasa-arvoa, koska heitä vaaditaan antamaan rahansa niille, joilta tasa-arvo puuttuu. Huomataan siis, että tasa-arvo on äärimmäistä typeryyttä, koska tasa-arvon kannattajat uskovat, että sitä ei ole kellään.
Tasa-arvoa voidaan mukamas antaa tasa-arvottomille vain jakamalla tasa-arvottomien rahaa.
Tasa-arvo on siis puhtaan järjen analysoimana todistettu olemattomaksi, jolloin tasa-arvon olemattomuuden olevaistaminen on vain loputonta rahan tuhlausta ja ihmisen negatiivisten tunteiden suosimista.
1 kommentti:
Empatia, eli asettuminen toisen ihmisen asemaan, on mielestäni täydellinen vaihtoehto sille, että olisin tasa-arvoinen. Empatiaa ei voi käyttää väärin, eli mielestäni en tee mitään väärin, kun en halua olla ideologisesti työtön. Työläispuolueet varmasti vaativat satasella valtiolta rahaa, jotta ideologisesti työttömille ja muille laiskoille voitaisiin kaataa lisää tasa-arvoa, eli vastikkeetonta rahaa.
Lähetä kommentti