VC-paperia Kivilinnasta

 Alla olevaa ei ole koskaan kerrottu, mutta allekirjoittanutta ei laiteta.

Allekirjoittajan työrupeama :

 1960-luvun puolivälissä ensin valosarjojen tekijä, kun tuli laki traktorin peräkärryjen valoista.

Sitten traktoriasentaja, jonka aikana minut kurssitettin Fordin kurssikeskuksessa diesel- ja puoliautomaattivaihteistojen asentajaksi. Sinä aikana olin matka-asentajan (lähinnä Teuvo Nuorron) apurina, kunnes marraskuussa 1968 sain ajokortin Autokoulu Ilveksestä, Hatanpään valtatien varrelta, jonka jälkeen pääsin yksin kiertämään Hämettä traktoriasentajana, jonka työtehtäviis kuului niin 500, 1000, 5000 jne tuntien huollot, mutta myös syöttöpumnppujen, kytkimien jne korjaukset. Kullaasta Luopioisiin, Kurusta Ryttylään, Haastavimpia olivat traktorit, jotka olivat levinneet pelloille. Yksikin salaojakaivuri oli rikkoontunut jonnekin Vammalan pellolle ja sen saaminen omille tolpilleen oli kova juttu. Eräänä talvisena päivänä olin jollakin maatilalla, kun alkoi aivan hirmuinen lumimyrsky. Päätin silti lähteä takaisin Tampereelle, mutta ei aikaakaan, kun lunta tuli tielle siihen tahtiin, että auto vain jumittui. Pääsin verstaalle vasta aamuyöllä kovan lapioinnin päätteeksi. Aamuisin sitten työnjohtaja kertoi, kuka menee minnekin päin lääniä.

Autona oli ensin Ford Transit ja sitten uudempi fordi. Kuljun moottoritie oli juuri avattu ja kilpailtiin siitä, kun ajaisi nopeammin sen läpi Koivistonkylän verstaaalle. Vanhemmalla Fordilla pääsi nippa nappa yli 140 kymppiä, mutta uudemmat diesel Fordit tuskin pääsivät 130 kymppiin (Vertailun vuoksi kerrottakoon anekdoottina, että firman johtaja pääsi Ford Mustangillaan matkan (11km) noin viidessä minuutissa).

Traktorien jälkeen pääsin ilmastointiasentajaksi ja peltisepäksi. Kerrottakoon, että esimerkiksi Hotelli Ilveksen ilmastointi on suurelta osin minun tekemääni, kuten vaikkapa lääketehdas Starin Ruskoon tullut uusi lääketehdas. Sitä ennen olin purkamassa ilmastointihormeja vanhassa Starin tehtaassa, nykyisen Yliopistonkadun ja Åkerlundinkadun kulmassa. Voi että sitä hotapulverin määrää, joka putkista levisi ilmaan, kun tiputimme hormeja lattialle. Siihen aikaan mitään suojaimia ei tarvinnut käyttää... Ensimmäinen kohteeni oli kuitenkin Opiskelijankatu yksi. Haarlan paperitehdas, Lielahden sellutehdas, Kolhon Ikilevytehdas, Sarankulmaan valmistunut Aamulehden tehdas ja Instrumentarium ja lukemattomat asuintalot ja rivitalot, Ikaalisten Kylpylä, konttorit ja pienemmät tehtaat. Kaikki on tuttua...

Samoin olin tic-hitsarina, kun PV:n myrkkykaasulaboratio tehtiin. Se sama laboratoria, joka hieman myöhemmin sai kuuluisuutta, kun se sai analysoitavakseen Persianlahden sodassa käytettyjä taistelukaasuja... Kuten matka-asentajana sain kokea erilaisia sääilmiöitä, niin ne eivät olleet mitään, mitä sain kokea ilmastointiasentajana. Muistan eräänkin talvisen päivä, kun Pyynikin Rollikkahalliin tehtiin uusi akkuhuone, jonne piti laittaa ilmastointi ja katolle imuri. Imurin asennus ja sen piipun pellitys piti tehdä Näsijärveltä puhaltavassa myrskytuulessa. Pakkastakin oli aivan kiitettävästi.

Toinen ääripää löytyi Lielahden sellutehtaan soodakattilan alta, missä hommia piti tehdä 80 asteen lämmössä. Vuorivilla ei ole muutenkaan kiva käsitellä, mutta paljon kivempaa kuin uunissa. Oltiinhan me yksi kesä Rauman tehtaan voimalaitoksessa kipsaamassa valtavan suuria sähkömoottoreita. Se oli siihen aikaan, kun Björn pelasi Wimpledonissa. Satamasta haettiin stlolisnajaa... Sieltä taidettiin päästä  Ylämyllyn varuskuntaan, kun ensin tehtiin pieni matka Kuoreveden Hallin lentokonehangaariin... Tyksin äidinmaitokeskuksen autoklaavin luota päästiin päivittäin ruokatunnilla maistuvan pinaattikeiton äärelle... Siellä opin ensikerran, että ilmavirran nopeus kerrottuna pinta-alalla on yhtä kuin kuutiota tunnissa...

lmastointihommiin kuului ilmastokoneiden asennuksien lisäksi  myös venttiilien ilmavirtamittaukset. On vaikea sanoa, missä en olisi ollut mukana ilmastointiurani aikana, joka päättyi vuonna 1986, kun iltalukion jälkeen pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon fysiikkaa. Sain sitä varten 10000 markan stipendinkin. 60 opintoviikon jälkeen päättelin, että kursseilla oli minua paljon etevämpiä opiskeliijoita, joten vein ATK-luokkien magneettiavaimen yliopiston toimistoon ja pakkasin tarpeellisiksi katsomani tavarat Tampereelta tuomaani Helkama Flying Finn pyörän päälle ja lähdin polkemaan. Sen vuoden alussa Suomi otettiin ns. Schengen sopimukseen, joka tarkoitti sitä, että ajattelin polkea jonnekin Välimeren tienoille. Mutta kesä 1995 oli huikaisevan lämmin ja pitkä, joten syksyn alkaessa tulla, olin yhä Suomessa ja koditon.

Yövyin teltassa pitkin Helsinkiä, kunnes Pihlajamäen kalliolla teltassa heräsin aamu viideltä räjähdykseen. Poljin kaupungille ja asematunnelin Makissa luin lehdistä, että valmisteilla oleva poliisitalo oli yritetty räjäyttää. Illan tullen päätin sitten mennä Pasilaan katsomaan juttua -- ja päädyin Hakamäentien ison sillan alle yöpymään yöksi. Aamulla sitten katselin tarkemmin lähistön pusikkoa ja arvelin, että olisin siellä näkösuojassa. Mutta syksy alkoi käydä päälle, eikä enää oikein huvittanut kasata märkää telttaa, joten päätin rakentaa tehtan päälle jonkinlaisen katsoksen. Harkimon hallia alettiin silloin rakentaa ja sen tiellä oli Pikku Pasila niminen alue, jonka talojen kellareista sain erittäin hyvää puutavaraa.

Yhtenä iltana olin taas hakkaamassa lautoja, joskus kymmenen aikaan, kun oli jo pimeää. Olin juuri silloin mökkini katolla, kun kuulin vierestä huutelua. Silloin tutustuin VR:n autokorjaamon päällikköön, Kössiin, joka sitten auttoin minua kuljettamaan Pikku Pasilasta erään miehen asuntovaunusta Porin Matin, josta maksoin hänelle sata markkaa. Se oli ikimuistoinen yö sekin sillä oli nimittäin kuutamoyö, kun kottikärryille haimme parisataa kiloisen Porin Matin. ja jätimme sen koijani oven eteen.

Sitten seuraavana päivänä tapahtui niin, että kaaduin pyörällä ja molemmista käsistä murtui luita. Vasemmasta kädestä törrötti yksi luu, kun kävelin Kössin asuntovaunulle. Onneksi hän oli kotona, joten Kössi vei minut Töölön tapaturma-asemalle. Parin päivän jälkeen lääkäri ehdotti, että voisin mennä Koskelan sairaalaan. Mutta koska olin juuri saanut oman taloni valmiiksi, niin kieltäydyin ehdottomasti ja sanoin, että menen metsään.

Mutka tuhopolton jälkeen. 

Pelon sekaisin tuntein illan tullen pääsin takaisin ns Puolen Hehtaarin metsääni, missä minua ovella odotti Porin Matti, ja sisäpuolella minulla oli veljeltäni, Tampereelta edellisviikolla hakemat 160 millin haponkestävät putket ja kaksi 90 kympin mutkaa. Minulla oli oikeassa kädessä näkyvissä vain pekalo ja sormen päät. Niillä sitten heijasin Porin Matin sisälle ja työnsin hormit kohilleen ja ei sitten muuta kuin tulta pesään.

Tuleva talvi oli erittäin kylmä. Olin laittanut seiniin kaksinkertaiset lankut, mutta yksi seinä oli jäänyt vähän niinkuin vaiheeseen. Iltaisin hekutin kaminan ja sitten laitoin itseni kiepiksi sen viereen. Sinä talvena nousin joka aamu aikaisin ja Ilmalan junaseisakkeelta pääsin junalla keskustaan. Minulla oli tapana mennä aamukahveille Asemantunnelin Makkiin, mihin tuli myös tähtitieteen assistentti, jonka kanssa meillä oli jo vuosia ollut tapana tavata toisemme siellä. Sitten sinä talvena, ennen joulua, muuan nainen tuli Makissa kysymään, mitä minulla kuuluu. Hän tietysti näki kipsatut käteni. Kerroin, että asun metsässä ja että käyn pesulla vessoissa. Hän sitten sanoi, että voisin tulla hänen asuntoon Roihuvuoreen, niin hän voisi auttaa minua. Satuin jostain syystä lupaamaan, että joo. 

Niinpä kävin Riitan luona, joka paljastui Matti Markkasen vaimoksi. Käyntini Riitan luona loppuivat siihen, kun erään kerran sinne tuli myös Taavi Kassila. Kun kerroin Kassilalle, että olen tehnyt kotini metsään, niin sain kuulla kunniani ja että olen siksi rikollinen. Niinpä jätin Riitan ja pienen Sakari-poikansa ja unohdin heidät. Sitten vuosituhannen vaihteessa tapasin Riitan uudelleen Lasipalatsin Kaapelikirjastossa, missä hän oli Mattinsa kanssa ja kertoivat, että muuttavat Espanjaan. Toivotin molemmille paljon onnea.

Hieman sitä ennen muuan lähes lähes 90 vuotias sodassa vatsaan vaikeasti haavoittunut sotaveteraani, joka oli osallistunut vuosien ajan minun ja assistentin aamukahveihin, oli vaatinut, että hänen pitää päästä käymään luonani metsässä. Se oli juuri hän, joka sittemmin soitti Hannu Karpolle, että siellä Pasilan metsikössä...

Karpon ohjelman jälkeen Helsingin Elokolon toiminnanjohtaja löysi minut ja vaati, että minun pitäisi tulla Elokoloon. Siitä on nyt lähes neljännes vuosisata ja käyn edelleen joka päivä Elokolossa, vapaaehtoistyöläisenä. Matti Markkanenkin tuli Espanjasta joskus vuonna 2008 ja me tavattiin uudelleen Hakaniementorilla, kun siellä vietettiin Asunnottomien yötä. Sen jälkeen Matti alkoi käydä säännölllisesti Elokolossa aina pois menoonsa saakka. Nykyään olen Elokolon ohessa myös polkupyöräilijä, kesäisin kuvaan dronella, action kameroilla ja puhelimilla ja teen niillä videoita.

Suvaitsevaisuuden ydin on ateismi

Atetismi taasen on puhdasta suvaitsemattomuutta . 

 En minäkään tykkää kaikista mielipiteistä, mutta en sentään mielenvikainen ole, että vaatisin väärien uskomusten kuuntelemisesta rahaa veronmaksajilta, koska mielestäni 1500 olisi jollekin kova kuukausipalkka, jostain hyödyllisestä työstä.

En usko, että loukkaantuminen vaatii ihmiseltä aivotyötä, ajattelua. Päin vastoin, ihminen loukkaantuu, kun hän ei ajattele. Varmaan monet lukijat kokivat loukkaantumista luettuaan edelliset lauseet.

Suvaitsevaiset voivat siis olla todella onnellisia, kun nyt veronmaksajat joutuvat kaiken muun hyysäämisen lisäksi maksamaan ihmisille siitä, että he ovat tyhmiä.

Vain ateistinen, anteeksiantamaton, mieli voi säätää lakeja, joidemn avulla yhteisistä veroäyreistä korvataan tyhmyyttä ja anteeksiantamattomuutta, eli lait julistavat, että ihmiset eivät saa olla toinen toisille armollisia.

Tänään mediassa: "Ateistien ja muiden suvaitsevaisten suuri suunnitelma paljastui". Ateistit haluavat uskovaisten valuvan ateistien leiriin, jotta yhteiskunnassa uskovaisille niin tärkeä ominaisuus kuin anteeksianto vähenisi ja lopulta häviäisi tyystin.

Viime viikolla jo saatiinkin esimakua, mitä tapahtuu, kun yhteiskunnasta tulee täysin suvaitsevainen, jolloin se on oleva myös täysin anteeksiantamaton.

Suvaitsevaiset ovat nyt varmaan hyvin tyytyväisiä itseensä, kun he ovat saaneet suomalaiset ryhmittymään omiin pulloihinsa, ja jos joku vahingossakaan eksyy toiseen pulloon, niin suvakit ovat välittömästi parkumassa kunnon veronmaksajilta korvauksia...

Jumal-uskonnon vaihtaminen tunteellisuudeksi on saanut aikaan sen, että ihmistä on tullut vain valittajia. Sillä ihmiset eivät puhu itsestään silloin, kuin kehossa ei tunnu miltään, kuten esimerkiksi ihminen ei höpötä hampaistaan, kun ne ovat terveet. Tunnehöpinät johtuvat siitä, että ihmiset luulevat olevansa sairaita.

PS. Jeesus ei muuten koskaan opettanut, että ihmisten pitäisi vaatia anteeksipyyntöä. Hän opetti, että ihmisellä tulisi olla anteeksiantava mieli, jolloin sellainen ihminen ei voi edes ajatella loukkaantuneensa. Jopa uskontojen teologia lähtee siitä, että Jumalalla ei ole anteeksiantava mieli, vaan Hän vaatii ihmisiltä hyvitystä, anteeksipyyntöä. Eli, teologit opettavat, että Jumala on ateisti.

Lapset eivät saa vaihtaa uskomuksiaan

 Suvakkien mukaan lapsen kuuluu loukkaantua, jos koulussa tai luokkaretkellä kuulee jokun toisen uskonnon nimisanoja. Yleensä ja suoraan sanottuna aina vain ateisti- tai muslimiperheen lapsen kuuluu loukkaantua. Mitä se loukkaantuminen tekee lapselle itselleen? Esimerkiksi sitä, että lapselta viedään pois tilaisuudet AHAA-elämyksiin, jotka aikuisille tarkoittaisivat uskomuksen vaihtoa tai ainakin tilaisuutta takin kääntöön.

Pienet lapset eivät siis lain mukaan saa vaihtaa uskomuksiaan, vaan jos jota kuta lasta kohtaan on tarkoitushakuisesti tai vahingossa kohdistunut yleismaailmallisia käsitteitä, niin Suomen lain mukaan lapselle tulee antaa siitä hyvästä jopa tuhansia euroja, jotta lapsi oppisi syvemmin uskomaan, että vain hänen lapsenuskonsa on ainoa oikea totuus.

Kun lapsi on kokenut suurta tunnetta siitä, että joulupukki ei olekaan totta, niin sellainen pikku nyyhkyttäminen ei haittaa lapsen vanhempia lainkaan, vaikka juuri he ovat tienneet, että he ovat vain valehdelleet lapselle joulupukista. Sen sijaan uskonnolliset vanhemmat ovat päättäneet, että toista kertaa lapsi ei saa kokea uskonnollisia pettymyksen tunteita, joten vanhemmat haluavat varmistaa lapsen uskonnollisen orjuuden vaatimalla, että hänen kuuluu kuuluvasti ja näkyvästi loukkaantua, jos hän kuulee käsitteitä tai nimisanoja, jotka eivät kuulu ateismiin tai muuhun ainoan ainoan oikean uskonnon käsitteisiin ja nimistöihin.

Ennen kouluikää lapset pitävät omia vanhempiaan lähes jumalina, jolloin mikä tahansa tarina uppoaa totuutena lapseen, koska lapsilla ei ole tietoa mistään muusta. Kun tai jos lapsi pääsee kouluun, minkä tehtävä on neutraalisti kertoa niin luonnontieteistä kuin uskonnoistakin ja niiden nimekkäistä henkilöistä (kuten esim. Einstein, Jeesus, Newton,...), niin lapsi alkaa itse muodostamaan mielikuvaa siitä maailmasta ja sen uskomuksista.

Sitten tapahtuu yhä useammin niin, että vanhempi astuu lapsen eteen ja julistaa ankarasti, että hänellä, lapsella, ei ole edes lupaa kuulla kuin vain vanhemman uskunnollisia uskomuksia. Lapsi siis pyritään pakottamaan siihen tilaan, että häneltä viedään pois oma arviointikyky siitä, mikä uskonto, uskomus tai totuus olisi juuri hänelle itselleen mieluinen. Fanaattiset uskovaiset (kuten ateistit, suvakit ja muut kivikauteen jämätäneet)  kieltävät lapsilta mielipiteen vaihtamisen, joka voisi tapahtua vaikka silloin, kun lapsi pääsisi oopperaan.

Kaikkein surkeinta asiassa on se, että kaiken sortin kommunistit ovat säätäneet lakeja, joiden mukaan lapsia ei saa asettaa sellaiseen tilanteeseen, jolloin hän, lapsi-ihminen, itse voisi pohtia vanhempiensa opettamia uskomuksia ja niiden todenperäisyyttä.

Laissa on rivien väliin kirjoitettu vain yksi poikkeus, että lapselle saa kertoa mitä tahansa joulupukista, ja jos lapsi niiden perusteella päättää lopettaa uskomuksen joulupukkiin, niin keltään ei siinä tapauksessa voida vaatia miljoonakorvauksia siitä, että lapsen uskomuksiin on vaikutettu mitä kamalimmalla mahdollisella tavalla, eli lapsi on ihan itse saanut tietoonsa tulleiden seikkojen perusteella lopettaa uskomuksen joulupukkiin, joka ei voi olla vähemmän paha asia, kun kepulainen siirtyy persuihin!

Suomen lain mukaan lapselta on kielletty uskonnon vaihtaminen toiseen.

Suomen lain mukaan lapselle pitää maksaa jopa miljoonia euroa, jos hänen ainoan oikean totuuden uskomukseensa on vaikutettu vaikka ihan epähuomiossa, koska lapsi, ikään katsomatta, voi kokea, että häntä on yritetty käännyttää pois ainoasta oikeasta totuudesta.

Laki julistaa, että lapsi pystyy jo vauvaiästi asti luotettavasti ja perustellusti pitämään vanhempiensa uskomuksia ainoina oikeina uskomuksina, pois lukien uskon joulupukkiin. Sen sijaan laki sanoo, että lapsi ei ennen viittätoista ikävuottaan ei pysty itse luotettavasti tietämään oikean ja väärän eroa, jolloin joku voisi kuvitella, että lakeja ovat säätäneet lähinnä sellaiset, jotka yhä vielä kärsivät siitä, kun heille selvisi, että joulupukki ei olekaan totta. Joku voi miettiä, että uskontojen syvin olemus on siinä, että luotetaan ihmiseen, mutta lapseen ei voi luottaa, koska vapaan tiedonvälittämisen maailmassa lapsi voisi itse päättää, mihin uskoa, eikä hän vaatisi takinkääntämisestä keltään yhtään yhtään mitään.

Luulen, että yhdelle lapselle haluttiin maksaa maltaita uskomuksiin vaikuttamisessa, koska nyt kaikki kommunistitkin voivat vaatia miljoonia, jos he kuulevat kokoomuslaisten puheita. Tätä ennen kaikki kommarit ovat pystyneet ihan itse sulkemaan korvansa talouden totuuksilta.

Yhteenverto: Lapsilta pitää viedä mahdollisuudet kuulla muiden uskontojen nimisanoja, koska lapsi voisi pitää niitä sanoja avainsanoina, joka saisi hänet paremmin tutustumaan maailmalla vallitseviin uskomuksiin. Keskiajalla kuulemma poltettiin kirjoja, jotta aikuisilta estettiin pääsy tietoon. Nykyään lapsia ei saa päästää oopperaan, jotta lapset eivät saisi kuulla ateistien ja muiden uskovaisten  kiroamia nimisanoja.

Messias-oratorio ei ole uskontoa

 Pari päivää sitten ennakoin blogitekstissäni Jeesus-musiikki ei ole uskonnon harjoittamista,  ja sen kommenteissa, että "Uskomatonta, mutta totta! Ateistien mukaan lapset eivät saa mennä kuuntelemaan operettia, koska siellä saatetaan harjoittaa uskontoa."

No. Nysse sitte tapahtui: Helsingin Sanomat, 8.11. 2024: "Koululaisille suunnattu barokki­konsertti peruttiin uskonnollisten viitteiden vuoksi, järjestäjä sanoo – ”Olemme aivan puusta pudonneita”.

Odotan mielenkiinnolla sitä, kun Suomen kaupungeissa kailotetaan muslimien rukouskutsuja. Vasemmiston hyvin tietäen, niin sehän ei ole uskonnonharjoittamista, koska rukouskutsulla ainoastaan kutsutaan ihmisiä uskonnon harjoittamiseen.

Kaikki vasemmistolaiset laulut ovat ehdottomasti kiellettävä, koska niiden kuuntelijat joutuvat tahtomattaan harrastamaan kommunismia!

Suvakkien mukaan kaikki ne laulut, joissa mainitaan Jeesus, ovat uskonnon harjoittamista. Saman logiikan mukaan myös kaikki ne laulut, joissa mainitaan kenraaleja, ovat sodan harjoittamista. Kaikki ne laulut, joissa mainitaan noita, ovat noituuden harjoittamista, jne. 

Empatia ei ole tunne

Empatia ei voi olla tunne, koska psykologit ja psykiatrit eivät pysty diagnosoimaan empatiaa tuntevia sairaiksi .  

Mitä enemmän valtio kouluttaa psykologeja sitä enemmän valtio joutuu ottamaan velkaa maksaakseen itsensä tunteville elinikäistä eläkettä. Autuas on se ihminen, joka ei tunne itseään.

Kun ihminen tuntee empastiaa, hän ei silloin kailota omia tunteitaan. Empatia blokkaa tehokkaasti omat tunteet syrjään. Mutta, nykyään nuorille lapsesta asti opetetaan, miten tärkeää on koko ajan tarkkailla oman kehon tuntemuksia. Ei mikään ihme, että puolet nuorista diagnosoidaan erityisherkiksi, aspergheriläisiksi, aadeehoodeeläisiksiu, jne. Miksi kukaan ei huomaa, että lapsia ja nuoria diagnosoidaan vain heidän omista tunteistaan itseään kohtaan., Kukaan ei koskaan ole joutunut syyttämään ketään mielipuoleksi siitä, että hän tuntee toisen tunteita, eli empatiaa. Empatiaa tuntevia on mahdotonta diagnosoida varhaiseläkkeelle. Haluan vielä nähdä sen ajan, kun psykiatrit keksivät jonkun tautiluokituksen empatialle; että ihminen on sairas, kun hän tuntee empatiatunnetta!!!!!

Ihminen on jo puolihullu, jos hän haluaa empatian sijasta kokea omia tunteitaan. Samoin kaikenmaailman psykiatrit, jotka ensin vaativat ihmisiä tutustumaan omiin tunteuisiin ja sitten, kun ihmiset ovat addiktoituneet tunteisiinsa, niin paikalla saapuu päälääkäri, joka julistaa liiallista itsetuntemusta kokevan olevan oikeutettu elinikäiseen työkyvyttömyyteen.

Samoin flowtilaa poteva ei voi koskaan joutua hullujen huoneelle, koska siinä tilassa ihminen ei koe mitään tunteita. Siis mitäh? Niin sanotussa Flowtilassa ihminen on täysin tunteeton! Tosi on. Luulisi, että psykiatrit kieriskelisivät tuhkassa ja höyhenissä, jos he ajattelivat, että ihmisellä voi olla täysin tunteettemia hetkiäkin, semminkin, koska kaiken maailman päälääkärit kokevat olevansa hyvällä asialla, mitä suuremman joukon ihmisiä he passittavat ennenaikaiselle eläkkeelle ja hullujen huoneisiin.

Kysymys kuuluu, miksi psykologiassa ei opeteta lapsille, että he välttyisivät omilta ahdistavilta tunteiltaan, jos vain he ensijaisesti käyttäisivät tunne-elintään empatian kokemiseen, tai flowtilan saavuttamiseen!

Demokratian tasapeli

 Jos päädytään ratkaisemattomaan, jonka ratkaisuna olisi sisällissota, niin ehdotan, että tuloksena olisi duopresidentti

Jeesus-musiikki ei ole uskonnon harjoittamista

 Lasten korvat eivät siis reagoi henkisesti, jos lapsi kuulee sanan jeesus puhekielellä, mutta auta armias, jos se sana lauletaan vaikka nelosen lauluäänellä!

Suomen lain mukaan kuka tahansa suomalainen saa joutua valokuvattavaksi tahtomattaan. Se sama laki sanoo myös sen, että kuka tahansa suomalainen saa joutua tahtomattaan kuulemaan mitä tahansa sanoja, joko puhuttuna tai laulettuna. Jo nyt on perkele sentään, mitä älykääpiöitä suomalaiset veronmaksajat joutuvatkaan elättämään. Vaadin palkanmaksun keskeyttämistä joka ikiselle filosofille, rehtorille, papille ja kansanedustajalle, kunnes Suomeen saadaan laki kaikista kielletyistä sanoista, kuten sana jeesus, jota ei saa laulaa edes korvamatona.

Olen syvästi pettynyt aikuisiin, jotka luulevat olevansa lainsäätäjiä, filosofeja, vasemmistolaisia, koulujen rehtoreita ym. Nimittäin, heistä yksikään ei näytä tajuavan, että esimerkiksi kahden ihmisen välinen keskustelu/väittely Jeesuksesta / Muhammedista / Buddhasta / jne on myös uskonnon harjoittamista. Kuka hiton idiootti on päättänyt, että vain virren veisuu on uskonnon harjoittamista, TÄH!

Erityisen vihainen olen heitä kohtaan, jotka saavat veronmaksajilta palkkaa siitä hyvästä, että heitä kutsutaan filosofeiksi. Tähän mennessä joka ikinen veroäyri, joka on maksettu kenen tahansa filosofin palkaksi, on sama kuin .... Tajuaako yksikään filosofi, että nyt kyseinen lapsi parka ei enää koskaan elämässä voi keskustella Jeesuksesta, Kekkosesta, islasmista, koska hän joutuisi välittömästi vaatimaan keskustelutoveriltaan miljoonia.... Voi helevetin helevetti, mitä saatanan typeryksiä.

Lapset eivät lain mukaan ole rikosoikeudellisessa vastuussa, joten miten kummassa lain mukaan lapset silti tietävät jopa absoluuttisesti, mikä on universaalinen totuus. Sillä uskontojen oikeaksi todistamiseen ei vaadita mitään muuta kuin infiniittinen kosminen ymmärrys. Jos joku lapsi pystyy loukkaantumaan verisesti siitä, että hän kuulee sanan jeeus, sointuvaisesti äännettynä, niin vastaavasti maailmassa on satoja miljioonia lapsia, joiden korviin sattuu, kun he kuulevat täysin kammottavaa hoilotusta ns. minareeteista kailotettuna.

Jos vain toimittajat osaisivat ammattinsa, niin he ilman muuta selvittäisivät, oliko lapsi loukkaatunut luterilaisesta laulusta siksi, että sen laulujat eivät yksinkertaisesti osanneet laulaa. Jos taasen kyseinen lapsi loukkaantui siksi, että hän tietää, mikä on totuus, niin silloin suosittelen,. että laista poistetaan rikosoikeudelliset ikärajat, heti, koska kyseinen lapsi on ennakkotapaus siitä, että lapset tietävät absoluuttisen totuuden, jonka mukaan Jeesus ei ole edes laulun arvoinen.

Ennustus ihmiskunnasta

 Aikojen alusta saakka erilaiset ryhmät ovat tehneet liittosopimuksia. Ennen Jeesusta liitoista suurimmat olivat aikansa supervaltoja, jotka sittemmin murenivat osiksi, jotka kuitenkin olivat suurempia kuin ne ryhmät, jotka perustivat liittokuntia. Sama liittoutuminen ja hajoaminen on aina ollut vallitseva kehityssuuntaus.

Liittokuntien, unionien ja allianssien syntymisen jälkeinen hajonta ei suinkaan ole koskaan merkinnyt paluuta menneiseen, vaan kun jokainen tehty liitto hajoaa, niin sen alkiot ovat suurempia kuin ne ryhmät, jotka loivat kyseisen liiton. Erityisesti suomalaiset voivat ymmärtää, miten pienet Suomenniemen heimot yhdistyivät sovussa tai pakosta kansakunnaksi, joka jaettiin lääneiksi. Jos Suomi hajoaisi, niin se ei enää voisi jakautua kyläkunniksi, vaan muutamaksi maakunnaksi, jotka pitkän ajan kuluttua joutuisivat yhdistymään uudestaan, mutta paljon suurempana ............

Meidän ajassa on jo nähtävillä, miten pienimuotoisten unionien, yhdistysten ja erilaisten alliansien määrä vain lisääntyy -- samaan aikaan, kun ihmiskunta haluaa purkaa entiset liittoutumat. Juuri näinä päivinä yli kaksisataa vuotias Pohjois-Amerikan liittokunta on hajoamispisteessään. Ihmisten ei tulisi pelätä USA:n hajoamista, koska siinä on kyseessä samat universaaliset puhtaan mielen voimat, jotka ovat aikojen alusta asti hajottaneet joka ikisen liittokunnan. Jokainen liitto, joka erottelee muita, on likainen. Tuo sama liittojen tuhoaminen tulee jatkumaan tasan niin kauan, kunnes ihmiset ymmärtävät, että he kaikki, joka ikinen ihminen, ovat syntyneet yhteen kuuluvuuteen.

Ei ole pienintäkään epäillystä siitä, että kaikenlainen tappelu, ja sotiminen jatkuu tasan niin kauan, kunnes kaksi viimeisintä suurallianssia yhdistyy yhdeksi ainoaksi, jakamattomaksi, ihmiskunnaksi. Siihen lopulliseen yhdistymiseen kuluu aikaa jopa vuosituhansia, jopa kymmeniä tuhansia vuosia, jos ihmiset eivät halua kuunnella sisäistä ääntään, joka ei koskaan kailota mitään uskontoa, aatetta tai ideologiaa ainoana pelastajana. Jos haluatte nähdä Jeesuksen Maan päällä, niin siihen on olemassa vain yksi ainoa tapa, joka on se, että annatte armoa toisillenne.

Uskonnot julistavat armoa, mutta kukaan ei kerro, että ihminen voi olla armollinen vain silloin, kun hänellä on anteeksi antava mieli. Mutta, armo on suurempi asia kuin antaa anteeksi ilman minkäänlaista vaatimusta toiselta. Armoa on vain siinä, kun et edes pysty ajattelemaan anteeksiantoa.

Jos vaadit toiselta anteeksi pyyntöä, olet silloin täysin armoton toista kohtaan, eikä sinulla niin ollen ole sijaa Jumalan valtakunnassa. Jumala ei koskaan anna kellekään anteeksi, koska hän tuntee ainoastaan armon. Olisi jumalanpilkkaa väittää, että Jumala edes ajattelisi anteeksiantoa. Jeesus sanoi, että ottakaa minun taakkani, koska se on kevyt kantaa. Kun ihmisen ei tarvitse edes ajatella anteeksiantoa, niin silloin hän kantaa Jeesuksen taakkaa.

Ohjelman katseluaika päättynyt

 Olen silloin tällöin esittänyt kritiikkiä Suomen Yleisradiota kohtaan. Äskettäisen YLE:n netti-ilmeen kohennuksen jälkeen nettiselaimeen ilmestyy usein seuraava teksti mustalla ruudulla:

 Ohjelman katseluaika on päättynyt. 

Mitä himputtia? Katselen vaikka YLE:n uutisia selaimelta, niin selaimeen tulee tyly ilmoitus, että olen katsellut uutisia liian kauan. Kysyisin ihan näin muuten vaan, että millä ilveellä YLE kertoisi minulle hätätiedotuksena vaikka sen, että nyt on Karhu aivan nurkan takana. Eikö kansalaisten palvelu olekaan enää YLE:n tehtävä, esimerkiksi hätätiedotteiden tai uutisten kertominen.

Tietääkseni maksan joka vuosi YLE-veroa, niin vähintä, mitä voisin odottaa YLEltä on se, että saisin katsella edes YLE uutiset nettiselaimelta. Tietysti. YLEn toimittajat katsovat, että tällaisille ei tarvitse kertoa edes yleisiä hätätiedotteita, koska YLEn perusyleisöä ovat nuo saatanan kiljukanat, eli nuoriso, jonka kiljumisen edistämiseen YLE tuhoaa veronmaksajien rahoja vuosittain satoja miljoonia.