tiistai 21. lokakuuta 2025

Miksi ihmiskunta ei koskaan onnistu

 Koko hemmetin ihmiskunnan historia on kertomusta kukoistavista kulttuureista, sankarillisista olennoista ja kauniisti rakennetuista muinaisisista rakenteista. Mutta. Joka hiivatin kerta, ne kaikki ovat loppuneet alkuunsa. Yhden yksikään menneisyydessä kukoistava kulttuuri, menneisyyden sankaruus tai menneiden aikojen rakennuskauneus ei ole koskaan jatkunut alkua pidemmälle.

Joku voisi väittää, että kyllähän muinaiset egyptiläiset pystyivät pitämään kulttuuriaan yllä jopa pari tuhatta vuotta, mutta kun ajatellaan kosmisesti, niin tuhat vuotta on yksi silmänräpäys siitä, mitä ihmiskunnan pitäisi vielä pystyä olemaan tällä planeetalla.

Juuri tänään oli uutinen siitä, miten poliitikot joutuvat kusettamaan veronmaksajia siitä, että suomalaiset rakensivat muutama vuosi sitten sillan, joka hajoaa jo nyt jalkojen alle. Jumalauta sentään, mitä helvetin pellejä te suomalaiset oikein olette. Murennatte ikuisesti kestäviä vuoria  maitopurkin kokoisiksi mururuiksi jalkojenne alle, mutta ette perkele pysty rakentamaan vuorista edes sataa vuotta kestäviä kivisiltoja. Hyi helvetti, mitä hiton typeryksiä te suomalaiset olette valinneet päättäjiksi, jotka eivät tajua aikakausista hevon persettä.

Olen usein miettinyt sitä, miten hienoa olisi elää vuotta kolme miljardia jälkeen Jeesuksen syntymän, ja ihmetellä, miten suuria ja kestäviä rakenteita ihminen pystyi jo silloin, näinä päivinä, rakentamaan.

Jeesus ei koskaan kuole ihmiskunnan kollektiivisesta muistista. Jos haluat heijastaa Jeesuksen ikuisuutta tähän aikaan, niin silloin sinun pitää ajatella, puhua ja tehdä jotain hyvää, kaunista ja ikuista, koska mitenkään muutoin ihmiskunta ei voi selvitä edes seuraavaan vuosituhanteen asti. Sillä miten kummassa ihminen voisi edes lajina selviytyä, jos se ei pysty rakentamaan sellaista, mihin sen aivoilla on selvästi kykyä.

Ikuisesti kauniiden vuorten pilkkominen katukiviksi on pelkästään idioottien tekoa.

1 kommentti:

Brainleak kirjoitti...

Se ei ole mitään kehumista, kun minä yksin pystyin omin käsin rakentamaan satoja tonneja painavan kivilinnan. Tuon sanominen satuttaa jumalattomasti mieltäni, koska ihmiskunta pystyisi minä aikana tahansa rakentamaan jopa paljon uljaampia ikuisia rakenteita, mihin ihmisyhteisöt pystyivät jo tuhansia vuosia sitten, kaikilla mantereilla. Jumalauta, miten pistää vihaksi joka ainoa katukivi, jonka näen, koska niitä on pelkästään Helsingissä miljoonittain, joka tarkoittaa sitä, että pelkästään niistä olisi voinut rakentaa pyramideista suurimman, jonka suuruus olisi tuottanut Suomeen miljoonittain ihmettelijöitä. Onneksi niin ei käynyt, koska se turistien määrä olisi tuhonnut Suomen, kun taasen Suomen poliitikkojen tarvitsemat sadat miljoonat katukivet tuhoavat vain kaikki kauniit vuoret, jättämättä mitään kaunista jäljelle.