Olen murheissani bussi- ja ratikkakuskien hyvinvoinnista. Olen ollut sitä siitä lähtien, kun aloin kulkea julkisilla. Tajusin jo varhain, että ihmiset eivät ole ajatuksen lukijoita. Mutta! Suuri osa suomalaisista näyttää uskovan, että ainakin julkisen liikenteen ajoneuvojen kuljettajat pystyvät lukemaan pysäkillä seisovien ajatukset!
Minun mielestä bussikuskit eivät ole yli-ihmisiä, eivätkä edes automaatteja. Siksi viittaan kädelläni jokaiselle julkisen liikennevälineen kuljettajalle, jonka kyytiin haluan. Jos en viittaisi pysähtymisen merkiksi, niin miksi sitten vaivautuisin painamaan bussin sisälle edes punaista nappia, koska logiikan mukaan ihmisen pitää uskoa bussikuskin ajatuksen lukutaitoon myös silloin, kuin hän haluaa ulos seuraavalla pysäkillä.
Joku tyhmempikin voisi miettiä edes hetken sitä, miksi julkisissa on sisällä Pysähtyy-nappi, jos kerta uskot voivasi luottaa siihen, että bussi ei tarvitse pysäytysmerkkiä silloin, kun joku haluaa ulkoa päin bussin pysähtyvän? HALLOO, PRKLE! Tajuutko, että vielä huomennakin bussia ei kuljeta robotti, vaan Ihminen!
Tampereen ratikka on kuulemma määrätty pysähtymään jokaisella pysäkille, josta syystä Rasseissa ei ole edes punaista nappia. Kun olen olen vuosittain käynyt Tampereella, niin jos haluan matkustaa Rassella, niin viittaan pysäkillä rassekuskille ihan vaan sen merkiksi, että haluan osoittaa tietäväni hänen olevan ihminen eikä mikään helvetin automaatti. Tampereen kaupunki teki iljettävän teon vaatiessaan rassekuljettajien toimivan ikään kuin automaattisesti.
Sen sijaan täällä Helsingissä ihmiset näyttävät ihan oikeasti uskovan, että bussi- ja ratikkakuskit ovat pelkkiä robotteja, jotka on ohjelmoitu lukemaan pysäkin vieressä seisovan ajatukset, vaikka kyllä luulen, että sellaisen ihmisen päässä ei voi olla ajatuksia, joka uskoo kuljettajan lukevan heidän ajatuksiaan.
Jos yhtään haluat arvostaa toista ihmistä, niin vähintä, mitä voit tehdä, on siinä, että viittaat selvästi julkisen liikenteen kuljettajalle merkin, että haluat hänen kyytiinsä. Sillä et kai vaan luule, että bussikuski on ilkeä, jos et ole painanut pysähtymisnappia ja bussi ei pysähtynytkään haluamallasi pysäkille.
Olen muutaman kerran ollut todella iloissani siitä, kun bussikuski on osoittanut rohkeutta, eikä olekaan automaattisesti pysähtynyt pysäkille, vaikka siinä on tumput suorina seisonut epämääräinen jengi. Voin sanoa jopa hiljaa nauraneeni, kun taaksepäin katsoessani olen huomannut pysäkillä nyrkinheiluttajia.
Kaikki kuljettajat huomio! Haluan lisää nyrkinheiluttajia pysäkeille, koska juuri sellaisia Suomen puolustusvoimat tarvitsee etulinjaan.
2 kommenttia:
Empatia ei ole mikään sellainen, jonka voit laittaa päälle ja pois. Ihminen on empaattinen tai sitten hän vain pelleilee luulevansa olevan empaattinen. Empaattinen ihminen tuntee aina sitä, mitä toinen tuntee. Empaattinen ihminen ei luulottele empatian tunnetta, vaan hän aidosti ymmärtää sitä ihmistä, jonka kohtalonhetkeä hän kokee tuntevansa.
On typerryttävä ajatus, että minä-tunne olisi aina etusijalla. Empaattinen ihminen kokee, että hän tuntee voimakkaammin olevan elossa silloin, kun hän tuntee toisen tunteita. Itse asiassa, minä-tunnetta tuntevat eivät tunne, miltä elämä tuntuu. Minä on korkeintaan vain atomi, kun taasen empatia on pienimmilläänkin koko molekyyli.
Toista se on täällä maalla. Kuskit kyllä tuntee ja tietää kun pysäkillä seisoo niin tulossa kyytiin on. Ei siellä turhan takia seistä
Lähetä kommentti