Nyt on jälleen hyvä aika kerrata alkuarvoja tavalla. Otetaan ensimmäiseksi ateismi, koska siitä on täällä ennenkin kirjoitettu. Ateistithan mielellään näkevät ateismin ei-kausaalisena ilmiönä, joka ilmaisee itsessään kaikkeuden perimmäisen ajatuksen itsestään.
Ateistinen tiede hanakasti pyrkii näkemään kaiken syy-seuraussuhteissa. Hyvinpä tieteessä löydettiin uskonnollisuuden syy geeneistä. Jumala, joka on henki ei kuulemma vaikutakaan uskonnollisuutta, koska ateistitiede pystyi paikantamaan ihmisen perimästä geenivirheen, joka saa aikaan uskonnollisuuden. Itse ateisteilla ei tietystikään ole uskontogeeniä, vaan he ovat omasta mielestään terveitä; ateismia ei saa aikaan geenit, vaan ateismin perimmäisenä syynä on henki. Näinhän rehellisesti asia pitää nähdä, jos kerta ateismille ei voi löytää aineellista syytä.
Jos nimittäin ateismi olisi kausaalista, niin silloin ateisti ei julistaisikaan omasta tahdostaan jumalattomuutta, vaan hän vain toimisi jonkun ateistia perimmäisemmän syyn seurauksen välittäjäoliona. Huomataan siis helposti, mihin älylliseen epärehellisyyteen ateistit joutuvat, jos he pyrkivät löytämään uskonnolle ajallisaineellisen syyn, mutta kieltävät ateismilta kausaalisuuden. Tämä ensinnä.
Toiseksi meidän tulee ottaa tarkasteluun mies. Onko myös mies olemukseltaan ateismin kaltainen; aiheuttamaton aiheuttaja, joka kyllä helposti löytää syitä kaikelle muulle, mutta mies itsessään ei ole seurausta mistään? Jos mies ei ole seurausta mistään, niin voitaisiinko tästä johtaa ajatus, että mies luo itsensä kaltaisia uskomuksia, jotka tulee ottaa annettuna, kuten mies näkee itsensä syyksi vain miehen?
Tuskin yksikään nainen on syy ateismille. Ainakaan yksikään nainen ei ole syynä uskonnoille. Ateismia ja uskontoja yhdistää siis se, että niihin uskovien miesten mukaan ne ovat annettuja, eli niille ei ole syytä tässä maailmanajassa. Tätä tosiasiaa ei kumota sillä, että ateistit ja uskovaiset kyllä kernaasti pyrkivät todistelemaan toistensa uskomukset ajallisiksi.
Ateistit ovat kuitenkin niskan päällä, koska nykyään he voivat vedota ateismin kausaalittomaan olemukseen tieteen auktoriteetilla, joka näin ateistueena voi julistaa uskontojen syyksi geenivirheitä. Ja tietysti on selvää, ettei ateistitiede voi milloinkaan todistaa miehen syyksi mitään ajallista tekijää, koska jos mies olisi vain yksi kausaalisuuden lenkki, niin silloin miehiset uskomukset sortuisivat vapaassa pudotuksessa nopeammin kuin WTC:n kaksoistornit.
Tästä pääsemmekin asiasta kolmanteen, eli politiikkaan. Politiikasta tiedämme, että sen sanotaan olevan yhteisten asioiden hoitoa. Siihen tietomme sitten loppuukin, koska maailmassa ei koskaan ole ollut yhteisten asioiden hoitoa.
Tuskin Burman miesliikkeen toimia voi kutsua politiikaksi edes bona fide. Samoin Pol Potin joukkion politiikka oli yhtä kuin kymmenen käskyä, jolla puhdistettiin kerralla kansa ymmärtäväisistä ja jättiin vain heikkomieliset jäljelle, koska miesten valta pysyy sellaisenaan voimassa vain niin kauan, kun kansa koostuu idiooteista.
Koska mies ei ole seurausta mistään, niin silloin varmaan miesten mielestä heidän valtansakin on yhtä kausaalitonta, eli sitä, mitä miehet luulevat Jumalan vallan olevan. Miehet siis vuosituhansien ajan loivat maailmaan miehiset valtarakenteet, joissa ei ollut tilaa minkäänlaiselle älyllisyydelle. Miesten valtarakenteet pysyivät ja kehittyivät miehiä suosivaksi ja älyllisyyttä vihaavaksi tasan niin kauan, kun ihmisillä ei ollut yleistä kirjoitustaitoa.
Kun kansojen joukot alkoivat oppimaan kirjoitus- ja lukutaitoa, niin siitä lähti käytiin miehille epäsuotuisan tiedon leviäminen kasautuminen, jota miehte ovat aika ajoin pyrkineet sensuroimaan tai tuhoamaan kirjarovioilla. Mitä enemmän kansalaiset oppivat tietämään miesten hallintomenetelmistä sitä liukkaammaksi kävi miehille hallitusvallan pohja.
Esimerkiksi naisten äänioikeus ei ollut seurausta feminismistä tai miesten armollisuudesta, vaan se johtui yksinkertaisesti siitä, että miehet menettävät jatkuvasti etuoikeuksiaan mitä enemmän kansalle kerääntyy tietoa. Miesten valtaa ei koskaan rakennettu älyllä, joka on hyvä ymmärtää, koska jos miesten valta perustuisi älyyn, niin silloinhan se olisi tyhmyyttä purkaa miesten valtaa.
Toisaalta voidaan heti nähdä, ettei tyhmyyteen perustuvaa valtaa voida purkaa älyllisestikään, koska se olisi tyhmyyttä, jos typerät valtarakenteet tarvitsisivat älyä hajotakseen palasiksi. Typerät valtarakenteet purkautuvat ihan itsestään aina siellä, missä typeryys on joutunut liukkaalle pinnalle.
Esimerkiksi Burman miesklikki joutuu hajoamistilaan välittömästi, kun se sallii kansalle tiedon keräämisen. Kun Burman miesliike joutuu ulkoisten syiden (kuten katastrofin) tähden luopumaan tiedon pimittämisestä, niin se asettaa kansalleen politiikan alun. Politiikka on siis miehisen vallan pelastusköysi, jolla miehinen vallan purku tapahtuu hidastetusti.
Miehinen valta joutuu ikään kuin varoventtiilimäisesti aika ajoin päästämään hirmukäskyvallasta henkeä irti, jolloin miehet eivät voi enää hallita pelkin väkivaltakäskytyksin kansaa. Politiikka on siis luotu pyrkimyksenä hallita sitä pullon henkeä, jota miehet aika ajoin joutuvat päästämään vapaaksi, vaikka eivät ole sitä tahtoneet.
Politiikka ei kuitenkaan voi toimia siellä, missä valta on kymmenen käskyn kaltaista hirmuvaltaa. Vasta sitten miehet joutuvat turvautumaan politiikkaan, kun he ovat menettäneet käskyvallan. Politiikka on siis vain miehisen käskyvallan alasajon hidaste, jolla ihmiskunta saadaan hallitun ajallisesti oikeille raiteilleen, jolta se poikkesi kauan aikaan sitten.
Politiikka lisää käskyjen määrää niin kauan, että ihmiskunta kyllästetään käskytyksin. Käskyjen määrän lisääntymistä ei voida estää järkisyin, koska politiikkaa ei johdeta älyllä, sillä politiikka on vain käskyvaltiaiden pelastusköysi, eikä taivaasta annettu ikuinen dogmi. Miehistä valtaa ei luotu älyllä, eikä sen purkaminenkaan vaadi älyä.
perjantai 23. toukokuuta 2008
lauantai 17. toukokuuta 2008
Hallitusvalta presidentille
Täällä kansakunnan aivojen oikea ryppy, päivää. Tässä ryppyillään hallitukselle, josko sillekin muodostuisi ryppyjä, joita ei tarvitse silotella. Presidentin vallan silottelu vähentäisi huomattavasti kansakunnan älykkyyttä, joka johtaisi siihen, että siloposkinen hallitus olisi jatkuvasti silottelemassa ryppyjä, eli tyhmentämässä ja tyhjentämässä kansakuntaa.
Eri puolueista koottu hallitus ei voi koskaan korvata presidentin valtaa. Ensinnäkin siksi, että esimerkiksi ympäristöministerillä ei välttämättä ole sama näkemys maakuntien kehittämisestä ja lautasten määrästä kuin rikkaita palvovalla pääministerillä, joka johtaisi siihen, että vain pääministerillä olisi presidentillistä valtaa, presidentiltä pois otettua valtaa.
Asuntoministeri Jan Vapaavuori ei voisi kokea saaneensa itselleen presidentiltä varastettua valtaa, koska pääministeri ei suostu kompromisseihin, vaikka hän niin julkisesti esittäisikin, että Vihtiin rakennettava Ideapark on ministerien yhteinen kompromissi!
Toiseksi tulee se ajankohtainen huomio, että poliitikoiksi valitaan useimmiten eniten vaalirahaa saaneita, joten huippupoliitikoiksi tulee valituiksi vain sellaisia, jotka ovat eniten saaneet sidosryhmiltään tukea. Pääministeriksi valittu on aina jotenkin kiitollisuuden velassa heille, joilta sitä rahaa on tullut.
Sitä vastoin presidentin valinta ei ole niin kovasti rahasta kiinni,
A) koska kyseessä on henkilövaali, missä koko kansakunta äänestää, ja
B) koska presidenttiehdokkaiden on henkilökohtaisesti pärjättävä kansan edessä televisiokeskusteluissa.
Ei ole nähtävillä keinoa, jolla rahan valta voisi parantaa presidenttiehdokkainen älykkyyttä ja tietoa suorassa TV-väittelyssä. Sitä vastoin kansanedustajien ei tarvitse esittää persoonallista kyvykkyyttään, vaan heille riittää, että suuren rahan mainostajat tekevät heistä lipeviä kuvia mediaan, ja se riittää vaikka pääministeriksi asti.
On siis tyhmää väittää, että presidentin valta voitaisiin siirtää hallitukselle, koska ilmiselvästi hallituksessa olisi tasan yksi ministeri, joka sitä käyttäisi. Ja koska tuo kyseinen ministeri olisi vaalirahoituksen kautta omaa etujaan ajavien ostama, niin siksi kansakunta jäisi lopullisesti vaille valtaa, jota sillä vielä on tähän asti ollut presidentinvaaleissa.
Pääministeri tuskin alkaa keskustelemaan muun hallituksen kanssa siitä, miten presidentiltä anastettua valtaa voi käyttää. Joten jos presidentti riisutaan vallasta, niin se valta ei sen jälkeen ole kansanvaltaa, vaan rikkaiden ahneutta pyrkiä vieläkin suurempiin ja äkkinäisempiin voittoihin, missä kaikkinaiset luontoarvot eivät ole mitään rahan rinnalla, kuten huomataan vaikkapa Ideaparkin tapauksessa.
Rahan kautta valtaan päässyt pääministeri ei koskaan ole kansanvallan puolella. Kansanvalta edellyttäisi, että myöskin kansalle kaikki olisi mahdollisimman edullista. Muistetaan vaikkapa Paavo Lipposen kehuskelut, kun hän sanoi, miten hän pystyy parin vuoden tienisteillä ostamaan itselleen asunnon. Monet haluavat kaikki mahdollisimman halvalla, mutta vain rikkaille kaikki on ilmaista --niin kauan, kun kansakunta pysyy tyhmänä
Lisäksi on sekin pieni asia, että mistä pääministeri saisi vuorokauteen lisää tunteja, joiden aikana tutustuisi vaikkapa nimitysasioihin. Tietty; kun vain pääministerin palkkaa nostetaan, niin kaikki työt sujuvat kuin... ja aikaa jää kunnanvaltuustossa käymiseen ja kymmenen yrityksen hallintoneuvostopaikkoihin --ja sen lisäksi voi koko ajan tehdä vaalityötäkin, jolla varmistaa vaalirahoituksen seuraaviin vaaleihin.
Vain tyhmät voivat puhua presidentin vallan siirtämisestä hallitukselle, koska vain tyhmät luulevat, että joku asuntoministeri saisi presidentin valtaa itselleen. Kyllä se on kuulkaas niin, että te ette voi siirtää presidentin valta millekään ryhmälle.
Jos viisaita haluatte olla, niin ottakaa pääministeriltä pois valtaa ja antakaa se kansan ,ei-rahan, valitsemalla henkilölle, koska tekin olette henkilöitä. Vai luuletteko, että pääministeri ei ole henkilö; etteikö hallitusvalta ole pääministerin valtaa? Tyhmää siirtää henkilövaltaa toiselle henkilölle, joka kaiken lisäksi ei ole vastuussa kansalle!
Blogi Jukka Hankamäki: Suomalainen korruptio
MONIARVOISTEN PUOLUEJOHTAJIEN VALTA
Eri puolueista koottu hallitus ei voi koskaan korvata presidentin valtaa. Ensinnäkin siksi, että esimerkiksi ympäristöministerillä ei välttämättä ole sama näkemys maakuntien kehittämisestä ja lautasten määrästä kuin rikkaita palvovalla pääministerillä, joka johtaisi siihen, että vain pääministerillä olisi presidentillistä valtaa, presidentiltä pois otettua valtaa.
Asuntoministeri Jan Vapaavuori ei voisi kokea saaneensa itselleen presidentiltä varastettua valtaa, koska pääministeri ei suostu kompromisseihin, vaikka hän niin julkisesti esittäisikin, että Vihtiin rakennettava Ideapark on ministerien yhteinen kompromissi!
Toiseksi tulee se ajankohtainen huomio, että poliitikoiksi valitaan useimmiten eniten vaalirahaa saaneita, joten huippupoliitikoiksi tulee valituiksi vain sellaisia, jotka ovat eniten saaneet sidosryhmiltään tukea. Pääministeriksi valittu on aina jotenkin kiitollisuuden velassa heille, joilta sitä rahaa on tullut.
Sitä vastoin presidentin valinta ei ole niin kovasti rahasta kiinni,
A) koska kyseessä on henkilövaali, missä koko kansakunta äänestää, ja
B) koska presidenttiehdokkaiden on henkilökohtaisesti pärjättävä kansan edessä televisiokeskusteluissa.
Ei ole nähtävillä keinoa, jolla rahan valta voisi parantaa presidenttiehdokkainen älykkyyttä ja tietoa suorassa TV-väittelyssä. Sitä vastoin kansanedustajien ei tarvitse esittää persoonallista kyvykkyyttään, vaan heille riittää, että suuren rahan mainostajat tekevät heistä lipeviä kuvia mediaan, ja se riittää vaikka pääministeriksi asti.
On siis tyhmää väittää, että presidentin valta voitaisiin siirtää hallitukselle, koska ilmiselvästi hallituksessa olisi tasan yksi ministeri, joka sitä käyttäisi. Ja koska tuo kyseinen ministeri olisi vaalirahoituksen kautta omaa etujaan ajavien ostama, niin siksi kansakunta jäisi lopullisesti vaille valtaa, jota sillä vielä on tähän asti ollut presidentinvaaleissa.
Pääministeri tuskin alkaa keskustelemaan muun hallituksen kanssa siitä, miten presidentiltä anastettua valtaa voi käyttää. Joten jos presidentti riisutaan vallasta, niin se valta ei sen jälkeen ole kansanvaltaa, vaan rikkaiden ahneutta pyrkiä vieläkin suurempiin ja äkkinäisempiin voittoihin, missä kaikkinaiset luontoarvot eivät ole mitään rahan rinnalla, kuten huomataan vaikkapa Ideaparkin tapauksessa.
Rahan kautta valtaan päässyt pääministeri ei koskaan ole kansanvallan puolella. Kansanvalta edellyttäisi, että myöskin kansalle kaikki olisi mahdollisimman edullista. Muistetaan vaikkapa Paavo Lipposen kehuskelut, kun hän sanoi, miten hän pystyy parin vuoden tienisteillä ostamaan itselleen asunnon. Monet haluavat kaikki mahdollisimman halvalla, mutta vain rikkaille kaikki on ilmaista --niin kauan, kun kansakunta pysyy tyhmänä
Lisäksi on sekin pieni asia, että mistä pääministeri saisi vuorokauteen lisää tunteja, joiden aikana tutustuisi vaikkapa nimitysasioihin. Tietty; kun vain pääministerin palkkaa nostetaan, niin kaikki työt sujuvat kuin... ja aikaa jää kunnanvaltuustossa käymiseen ja kymmenen yrityksen hallintoneuvostopaikkoihin --ja sen lisäksi voi koko ajan tehdä vaalityötäkin, jolla varmistaa vaalirahoituksen seuraaviin vaaleihin.
Vain tyhmät voivat puhua presidentin vallan siirtämisestä hallitukselle, koska vain tyhmät luulevat, että joku asuntoministeri saisi presidentin valtaa itselleen. Kyllä se on kuulkaas niin, että te ette voi siirtää presidentin valta millekään ryhmälle.
Jos viisaita haluatte olla, niin ottakaa pääministeriltä pois valtaa ja antakaa se kansan ,ei-rahan, valitsemalla henkilölle, koska tekin olette henkilöitä. Vai luuletteko, että pääministeri ei ole henkilö; etteikö hallitusvalta ole pääministerin valtaa? Tyhmää siirtää henkilövaltaa toiselle henkilölle, joka kaiken lisäksi ei ole vastuussa kansalle!
Blogi Jukka Hankamäki: Suomalainen korruptio
MONIARVOISTEN PUOLUEJOHTAJIEN VALTA
Heikkomielinen puolueoppi
Sairaat usein perustelevat muiden kiusaamisen sillä, että he ovat sairaita. "Minä olen sairas, joten mulla on oikeus motata muita", "Olen juoppo, ja siksi mulla on oikeus ryypätä", "Olen köyhä, joten mulla on oikeus ryöstää", Kuulun prätkäjengiin, joten mulla ei ole valinnan varaa, vaan mun pitää tappaa ja hakata muita". Ja alle viisitoistavuotiaat kakarat saavat omasta mielestään tehdä pahaa, koska he lukevat laista, ettei rikoslaki koske heitä.
Poliitikot taasen saavat tehdä vilppiä ja olla väärämielisiä siksi, koska poliitikotkin saavat olla heikkoja ihmisiä. Näin julistaa jopa pääministeri. Mitään periaatteellista eroa ei ole kakaroiden pahan teon syyn välillä ja ministerien rikkeiden syyn välillä; ministerit perustelevat vilpilliset tekonsa inhimillisyydellään, joka on yksi yhteen sen kanssa, kun kakarat perustelevat pahantekonsa sillä, ettei rikoslaki koske heitä. Samoin mielisairaiden mielettömien tekojen syy on täsmälleen sama, mikä on myös poliitikkojen vilpin syy; heikkomielisyys!
Jos on vilpillinen pienissä asioissa, niin aivan taatusti on silloin vilpillinen myöskin suurissa. Mistä perkeleestä poliitikot -nuo saatanan tunarit- tietävät, etteikö pieni vilppi aiheuta suuria seurauksia? Ovatko poliitikot koskaan kuulleet perhosensiipi -efektistä? Eikö demokratian heikkous olekaan seuraus poliitikkojen heikkouksista?
Jos eivät ole, niin jo se kertoo paljon poliitikkojen tietoudesta. Kuten Vanhanen laittoi päänsä pensaaseen väitteissään, ettei hänen tarvitse tietää kannatusyhdistyksensä taustoja, niin myöskin poliitikot yleensä puolustelevat tekojaan täydellisellä tietämättömyydellä, ja jopa väittävät sen olevan ihmisyyden syvin olemus; määkin oon vaan ihminen, määkyvät poliitikot joka hemmetin kerta, kun heidän pitäisi rehellisesti tunnustaa olevansa ahneita.
Poliitikoiden julistama paha ihminen on suoraan uskonnollista hulluutta; Papit julistavat, miten kaikki ihmiset ovat pahoja ja synnistä siinneet, joka on yksi yhteen sen kanssa, mitä poliitikot väittävät ihmisyydestään, omasta olemuksestaan. Poliitikon mukaan ihmisyys saa heidät tekemään pahaa, mutta jos poliitikko kokee, ettei hän ole tehnyt mitään vääryyttä, niin se ei jostain syystä olekaan ihmisyyden syy, vaan siitä lankeaa kunnia yksin puolueelle ja ansionkehitys poliitikolle, joka ei siinä vaiheessa tunnusta inhimillisyyttä ja ykseyttä muiden kanssa!
Uusinta: Poliitikoiden mukaan heidän paljastettujen vääryyksien syynä ei ole puolue, vaan ihmisyys, kun taasen kaikki se hyvä, jota poliitikot ovat omasta mielestään tehneet, ei johdukaan ihmisyydestä, vaan puolueesta! Ja filosofit ovat hissun kissun hiirulaisina hiljaa, koska he ovat poliitikkojen palkkaamissa suojatöissä.
Olen joskus ja aika useinkin sanonut, että poliitikot ovat syrjäytyneitä -elämästä. Pitää olla älyä vailla, jos ei pysty muuhun kuin julistamaan miten hyvä on puolue/uskonto/ideologia ja miten pahaa on ihmisyys! Heikkomielisyys saa aikaan vilpillisyyden, mutta paas kattoen, kun puolue junailee muutaman miljardin omille kannattajilleen, niin se ei olekaan osoitus heikkoudesta, koska poliitikoilla on kyky valita, milloin he ovat heikkomielisiä, ja milloin heillä on puolueideologia päällä.
Edellä sanottu on faktaa, koska jos poliitikot eivät pysty valitsemaan heikkouden hetkeään, niin silloinhan he ovat heikkomielisiä myöskin politiikassa, jolloin koko kansa joutuu kärsimään heikkomielisyyttä. Puolueideologia ei poliitikkojen mukaan johdu ihmisyydestä, vaan vain vilpillisyys on ihmisyyden vika.
Ja filosofien kuoro lallattaa; Hurraa hurraa! Ja pappien sekakuoro yhtyy lallatukseen; hurraa, uskontojen opit eivät johdu syntisen ihmisen uskomuksista, lallallaa, pappien sekoilut johtuvat ihmisolemuksen syntisyydestä, lalalallallaa...
Helposti huomataan, että uskonnot ja puolueet ovat heikkomielisiä varten, koska juuri niissä julistetaan ihmisyyden olevan syynä virheisiin, vilppiin, pahuuteen,...
Ihmisyys on todellakin poliitikoille ja papeille ainoastaan keppihevonen, jolla he anelevat sääliä silloin, kun heidän pitäisi itse ottaa vastuu itsestä ja ruveta elämään ihmisiksi.
Korruptoitumaton byrokratia ja oikeuslaitos ovat mieluista harhaa vallankäyttäjille
TV1-Ykkösdokumentti: Suomalainen korruptio
Plaza.fi: Vanhanen: Ministereilläkin saa olla heikkouksia
Tiede.fi: Uskonnon ja nationalismin kolme perusväittämää
Blogi: Poliittinen vastuu
HS, Politiikka: Vanhasen vaalipäällikkökään ei tiennyt tukien alkuperästä
Verkkouutiset: Levähdyspaikat muuttuneet kaatopaikoiksi
Poliitikot taasen saavat tehdä vilppiä ja olla väärämielisiä siksi, koska poliitikotkin saavat olla heikkoja ihmisiä. Näin julistaa jopa pääministeri. Mitään periaatteellista eroa ei ole kakaroiden pahan teon syyn välillä ja ministerien rikkeiden syyn välillä; ministerit perustelevat vilpilliset tekonsa inhimillisyydellään, joka on yksi yhteen sen kanssa, kun kakarat perustelevat pahantekonsa sillä, ettei rikoslaki koske heitä. Samoin mielisairaiden mielettömien tekojen syy on täsmälleen sama, mikä on myös poliitikkojen vilpin syy; heikkomielisyys!
Jos on vilpillinen pienissä asioissa, niin aivan taatusti on silloin vilpillinen myöskin suurissa. Mistä perkeleestä poliitikot -nuo saatanan tunarit- tietävät, etteikö pieni vilppi aiheuta suuria seurauksia? Ovatko poliitikot koskaan kuulleet perhosensiipi -efektistä? Eikö demokratian heikkous olekaan seuraus poliitikkojen heikkouksista?
Jos eivät ole, niin jo se kertoo paljon poliitikkojen tietoudesta. Kuten Vanhanen laittoi päänsä pensaaseen väitteissään, ettei hänen tarvitse tietää kannatusyhdistyksensä taustoja, niin myöskin poliitikot yleensä puolustelevat tekojaan täydellisellä tietämättömyydellä, ja jopa väittävät sen olevan ihmisyyden syvin olemus; määkin oon vaan ihminen, määkyvät poliitikot joka hemmetin kerta, kun heidän pitäisi rehellisesti tunnustaa olevansa ahneita.
Poliitikoiden julistama paha ihminen on suoraan uskonnollista hulluutta; Papit julistavat, miten kaikki ihmiset ovat pahoja ja synnistä siinneet, joka on yksi yhteen sen kanssa, mitä poliitikot väittävät ihmisyydestään, omasta olemuksestaan. Poliitikon mukaan ihmisyys saa heidät tekemään pahaa, mutta jos poliitikko kokee, ettei hän ole tehnyt mitään vääryyttä, niin se ei jostain syystä olekaan ihmisyyden syy, vaan siitä lankeaa kunnia yksin puolueelle ja ansionkehitys poliitikolle, joka ei siinä vaiheessa tunnusta inhimillisyyttä ja ykseyttä muiden kanssa!
Uusinta: Poliitikoiden mukaan heidän paljastettujen vääryyksien syynä ei ole puolue, vaan ihmisyys, kun taasen kaikki se hyvä, jota poliitikot ovat omasta mielestään tehneet, ei johdukaan ihmisyydestä, vaan puolueesta! Ja filosofit ovat hissun kissun hiirulaisina hiljaa, koska he ovat poliitikkojen palkkaamissa suojatöissä.
Olen joskus ja aika useinkin sanonut, että poliitikot ovat syrjäytyneitä -elämästä. Pitää olla älyä vailla, jos ei pysty muuhun kuin julistamaan miten hyvä on puolue/uskonto/ideologia ja miten pahaa on ihmisyys! Heikkomielisyys saa aikaan vilpillisyyden, mutta paas kattoen, kun puolue junailee muutaman miljardin omille kannattajilleen, niin se ei olekaan osoitus heikkoudesta, koska poliitikoilla on kyky valita, milloin he ovat heikkomielisiä, ja milloin heillä on puolueideologia päällä.
Edellä sanottu on faktaa, koska jos poliitikot eivät pysty valitsemaan heikkouden hetkeään, niin silloinhan he ovat heikkomielisiä myöskin politiikassa, jolloin koko kansa joutuu kärsimään heikkomielisyyttä. Puolueideologia ei poliitikkojen mukaan johdu ihmisyydestä, vaan vain vilpillisyys on ihmisyyden vika.
Ja filosofien kuoro lallattaa; Hurraa hurraa! Ja pappien sekakuoro yhtyy lallatukseen; hurraa, uskontojen opit eivät johdu syntisen ihmisen uskomuksista, lallallaa, pappien sekoilut johtuvat ihmisolemuksen syntisyydestä, lalalallallaa...
Helposti huomataan, että uskonnot ja puolueet ovat heikkomielisiä varten, koska juuri niissä julistetaan ihmisyyden olevan syynä virheisiin, vilppiin, pahuuteen,...
Ihmisyys on todellakin poliitikoille ja papeille ainoastaan keppihevonen, jolla he anelevat sääliä silloin, kun heidän pitäisi itse ottaa vastuu itsestä ja ruveta elämään ihmisiksi.
Korruptoitumaton byrokratia ja oikeuslaitos ovat mieluista harhaa vallankäyttäjille
TV1-Ykkösdokumentti: Suomalainen korruptio
Plaza.fi: Vanhanen: Ministereilläkin saa olla heikkouksia
Tiede.fi: Uskonnon ja nationalismin kolme perusväittämää
Blogi: Poliittinen vastuu
HS, Politiikka: Vanhasen vaalipäällikkökään ei tiennyt tukien alkuperästä
Verkkouutiset: Levähdyspaikat muuttuneet kaatopaikoiksi
perjantai 16. toukokuuta 2008
Rehelliset poliitikot
Tässä vaalirahoitushässäkässä on taasen unohdettu se kaikkein olennaisin; poliitikot ovat äärimmäisen rehellisiä, joten heitä ei voida rangaista mistään. Tämä on sanottu ymmärtäen täysin sen, mitä kansalaiset poliitikoista luulevat. Kenenkään ei pitäisi kuvitella, että yhteiskunnan asiat olisivat tolallaan, kun niitä hallinnoisi porukka, joita on rangaistu.
Historia opettaa, mutta vain älykkäitä. Historiasta tiedämme, että rangaistus ei ole koskaan parantanut ketään. Väärintekijä ei muutu siitä miksikään, vaikka hän kokisikin rankaisua. Ylinopeussakko ei ole koskaan parantanut ihmisen ajotapaa. Rikkeistä ja rikoksista tuomitut tekevät toistuvasti rikkeitä ja rikoksia.
Olisi orastavan demokratian kannalta täysin onneton tilanne, että sitä johtaisi vaikka vain vaalirahoitusrikkeestä tuomittu, joka ei tietystikään olisi parantunut epärehellisyydestään. Jos todella poliitikot luulevat, että rankaisu parantaa ihmisen välittömästi, niin miksi sitten tuomita esimerkiksi murhaajia vuosikausiksi vankilaan, koska poliittisen uskomuksen mukaan he olisivat heti tuomion kuultuaan parantuneita!
On tietysti hieno juttu, jos todellakin ihmiset uskovat, että poliitikko parantaa välittömästi tapansa, kun hän on jäänyt kiikkiin epärehellisyydestä, mutta kannattaisiko silti vähän miettiä sitäkin, että jos niin ei olekaan, vaan epärehellisyys jäytää poliitikon sisällä kalvaen koko yhteiskuntajärjestelmä kuin syöpä.
Jos epärehellisten ihmisten sallitaan olevan julkisissa viroissa, niin silloin kaikki ne sanktiot, joilla pyritään suitsemaan poliitikoita rehellisyyteen on ainoastaan ja vain kansaneduslaitoksen sädehoitoa. Itse järjestelmä on vakavasti sairas, jos sen johdossa on yksikin ihminen, jota vaivaa epärehellisyys. (Vaaliraha)Vilpistä kiinni jääneet poliitikot ovat demokratian syöpäpesäkkeitä!
Jos poliitikot voivat olla sanktioiden kohteena, niin silloin koko demokratia hoitolaitoksessa. Hyvä hallinnointi vaatii, ettei julkisen vallan haltijaa voida rangaista. Yksikin rikkeestä/rikoksesta rangaistu poliitikko olisi pelkkää painolastia koko järjestelmälle, jolloin järjestelmä ei voisi kantaa oikeaa lastia, kun sen pitäisi holhota itseään, jotta systeemin saisi valheilla näyttämään hyvin toimivalta ja kansanvaltaiselta.
Jos siis nyt sanktioidaan vaalirahoituksen ilmoittamatta jättäminen, niin silloin järjestelmä puukottaa vain itseään. Poliitikoiden tulee rangaistuksien sijasta etsiä niitä ratkaisuja, joilla politiikkaan saadaan vain rehellisiä ja hyveellisiä ihmisiä --kuten perustuslaissa edellytetään!
Ei ole lainkaan älykästä kuvitella, että poliitikkoa voi rangaista siten, että hän toimisi rankaisun jälkeen kansan parhaaksi. Rankaisu ei ole oikein missään tapauksessa, mutta kaikkein typerintä se on silloin, kun se kohdistuisi hallintoon!
Jos kuitenkin katsotte, että poliitikotkin olisivat rikoslain edessä vastuullisia teoistaan, niin ainoa tapa pitää demokratia terveenä, on antaa jokaiselle vähäisestäkin rikkeestä tuomitulle julkisen viran hoitajalle välittömästi potkut --sen lisäksi, mitä muuta rikoslaissa on teosta määrätty ankarimman mukaan. Älkää pitäkö eduskuntaa avohoitolaitoksena, kuten se on tähän mennessä sitä ollut.
Blogspot: Rohkeat ovat erilaisia
Tiede.fi: Vanhanen on maksettu mies
HS, kotimaa: Inhimillisiä heikkouksia
Blogi Kosmoksen aika: Kerjäläisooppera raikaa ja tulivuori räiskyy
Google: Keppihevonen AND sinenmaa
DejaNews: Keppihevonen author:sinenmaa
Historia opettaa, mutta vain älykkäitä. Historiasta tiedämme, että rangaistus ei ole koskaan parantanut ketään. Väärintekijä ei muutu siitä miksikään, vaikka hän kokisikin rankaisua. Ylinopeussakko ei ole koskaan parantanut ihmisen ajotapaa. Rikkeistä ja rikoksista tuomitut tekevät toistuvasti rikkeitä ja rikoksia.
Olisi orastavan demokratian kannalta täysin onneton tilanne, että sitä johtaisi vaikka vain vaalirahoitusrikkeestä tuomittu, joka ei tietystikään olisi parantunut epärehellisyydestään. Jos todella poliitikot luulevat, että rankaisu parantaa ihmisen välittömästi, niin miksi sitten tuomita esimerkiksi murhaajia vuosikausiksi vankilaan, koska poliittisen uskomuksen mukaan he olisivat heti tuomion kuultuaan parantuneita!
Vai eikö tässä kohtaan pidäkään paikkansa poliitikoiden mielihokema silloin, kun he ovat jääneet kiikkiin rikkeestä; "mekin olemme vain ihmisiä, poliitikot vollottavat aina, kun heitä pitäisi potkia persuuksiin ja pois politiikasta. Ihmisyys on poliitikoille vain keppihevonen, jolla he ratsastavat vain silloin, kun heidän epärehellisyys on paljastunut. Ihmisyys on poliitikoille se syy, joka saa heidät toimimaan väärämielisesti. Poliitikot julistavat inhimillisyyttään vain negatiivisten asioiden yhteydessä. Muulloin poliitikot uskovat olevansa yli-ihmisiä.Demokratia voi olla hyvää ja edistyksellistä vain silloin, kun poliitikoiksi tulee valittua vain rehellisiä. Edustuslaitos ei ole mikään parantola, missä pitäisi hyysätä rikkomuksellisia poliitikoita, jotka koko ajan etsivät tilaisuuksia oman edun tavoitteluun ja eturyhmien kestitsemiseen valtion varoilla.
On tietysti hieno juttu, jos todellakin ihmiset uskovat, että poliitikko parantaa välittömästi tapansa, kun hän on jäänyt kiikkiin epärehellisyydestä, mutta kannattaisiko silti vähän miettiä sitäkin, että jos niin ei olekaan, vaan epärehellisyys jäytää poliitikon sisällä kalvaen koko yhteiskuntajärjestelmä kuin syöpä.
Jos epärehellisten ihmisten sallitaan olevan julkisissa viroissa, niin silloin kaikki ne sanktiot, joilla pyritään suitsemaan poliitikoita rehellisyyteen on ainoastaan ja vain kansaneduslaitoksen sädehoitoa. Itse järjestelmä on vakavasti sairas, jos sen johdossa on yksikin ihminen, jota vaivaa epärehellisyys. (Vaaliraha)Vilpistä kiinni jääneet poliitikot ovat demokratian syöpäpesäkkeitä!
Jos poliitikot voivat olla sanktioiden kohteena, niin silloin koko demokratia hoitolaitoksessa. Hyvä hallinnointi vaatii, ettei julkisen vallan haltijaa voida rangaista. Yksikin rikkeestä/rikoksesta rangaistu poliitikko olisi pelkkää painolastia koko järjestelmälle, jolloin järjestelmä ei voisi kantaa oikeaa lastia, kun sen pitäisi holhota itseään, jotta systeemin saisi valheilla näyttämään hyvin toimivalta ja kansanvaltaiselta.
Jos siis nyt sanktioidaan vaalirahoituksen ilmoittamatta jättäminen, niin silloin järjestelmä puukottaa vain itseään. Poliitikoiden tulee rangaistuksien sijasta etsiä niitä ratkaisuja, joilla politiikkaan saadaan vain rehellisiä ja hyveellisiä ihmisiä --kuten perustuslaissa edellytetään!
Ei ole lainkaan älykästä kuvitella, että poliitikkoa voi rangaista siten, että hän toimisi rankaisun jälkeen kansan parhaaksi. Rankaisu ei ole oikein missään tapauksessa, mutta kaikkein typerintä se on silloin, kun se kohdistuisi hallintoon!
Jos kuitenkin katsotte, että poliitikotkin olisivat rikoslain edessä vastuullisia teoistaan, niin ainoa tapa pitää demokratia terveenä, on antaa jokaiselle vähäisestäkin rikkeestä tuomitulle julkisen viran hoitajalle välittömästi potkut --sen lisäksi, mitä muuta rikoslaissa on teosta määrätty ankarimman mukaan. Älkää pitäkö eduskuntaa avohoitolaitoksena, kuten se on tähän mennessä sitä ollut.
Blogspot: Rohkeat ovat erilaisia
Tiede.fi: Vanhanen on maksettu mies
HS, kotimaa: Inhimillisiä heikkouksia
Blogi Kosmoksen aika: Kerjäläisooppera raikaa ja tulivuori räiskyy
Google: Keppihevonen AND sinenmaa
DejaNews: Keppihevonen author:sinenmaa
torstai 15. toukokuuta 2008
Poliittinen vastuullisuus
Uusi jäävuoren huippu on löydetty. Siellähän se Timo Kalli pällistelee maailman menoa ja yrittää olla liukastumatta. Ja vieressä näkyy pääministerikin hieman kumaraisena. Varmaan oli raskaan puoleista pitää itseään ylimpänä arvioijana sille, onko Kalli oikeutettu salaamaan mitään.
Mitä ihmettä se pääministerin tehtäviin kuuluu sanoa, mikä vaaliraha on julkista ja mikä ei; lakiin kirjatut asiat eivät enää ole lainsäätäjien vallassa, koska luulisi näin Kivilinnasta katsottuna olevan kaikille selvää, että lakiin kirjattu koskee myös poliitikkoja, ja erityisesti heitä.
Ei siis ole lainkaan viisasta poliitikoiden taholta esittää sellaista, että he voivat itse arvioida joko omasta tai toisen puolesta, onko heillä oikeus pimittää tietoja.
Olen joskus kirjoittanut, että perustuslain pitäisi olla johdettavissa poliitikoiden omasta elämästä; jos nimittäin poliitikot eivät elä perustuslaillista elämää, niin miten he siinä tapauksessa voivat vaatia millekään laille sanktioita.
Olen kirjoittanut paljon vastuullisuudesta myös. Vastuullinen ihminen ei joudu koskaan vastuuseen. Jos ihminen joutuu niin sanotusti ottamaan vastuuta, niin rehellinen ihminen ymmärtää ihan itsekin, ettei vastuun ottaja toiminut ensinkään vastuullisesti --ja että vastuutonta tekoa ei voi mitenkään enää korjata;
Vastuun ottaminen teon jälkeen ei tee teosta vastuullista Päin vastoin; vastuun ottaminen todistaa kiistattomasti, että vastuun ottajat eivät lainkaan käyttäydy älyllisinä olentoina, vaan ainoastaan tunteellisesti.
Pyydän jälleen kerran, että kansalaiset itse järkeilisivät, mitä todella kuuluu demokratiaan ja sen yhteisten asioiden hoitoon; politiikkaan. Ovatko todella puolueet yhteisten asioiden hoitajia, vain pitäisikö rehellisesti jo tunnustaa, ettei demokratia koskaan toteudu puolueiden kautta? Puolueellisuuden olettaminen olennaiseksi osaksi yhteiskuntaa saa aikaan sen, että ihmiset eivät pysty ajattelemaan asioita kokonaisuuksina.
Puolueelliseksi itsensä mieltävät olettavat, että heidän on pakko kilpailla muita vastaan. Jos todella puolue-ajattelu on korkeinta, niin miksi sitten puolueelliset/uskonnolliset eivät ymmärrä, että he saisivat vihollisista ystäviä, kun vain tekisivät yhtä lailla myös heille hyvää?
Mitä järkeä on ajatella vähemmän korkealla asenteella, jota puolueellisuus eittämättä todellakin on? Siksikö se on kivaa ajatella puolueellisesti, koska muutoin ei voi rikastua, eli pitää yllä köyhyyttä?
Lukea lisää:
GeoCities: MIELIPUOLINEN SALAINEN VALTA
GeoCities: Salaiset Kansiot--X-Files
YLE, A-Studio: Vaalirahoitus, WinCapita, Finnair-Caymansaaret-KRP
YLE, A-Studio, 14.05.2008
muroBBS: Lakia saa rikkoa jos siitä ei rangaista
Tiede.fi: Vanhanen on maksettu mies
Uusi Suomi: Sponsoroidut kansanedustajat
Postmodernity: Suomalainen korruptio
Mitä ihmettä se pääministerin tehtäviin kuuluu sanoa, mikä vaaliraha on julkista ja mikä ei; lakiin kirjatut asiat eivät enää ole lainsäätäjien vallassa, koska luulisi näin Kivilinnasta katsottuna olevan kaikille selvää, että lakiin kirjattu koskee myös poliitikkoja, ja erityisesti heitä.
Ei siis ole lainkaan viisasta poliitikoiden taholta esittää sellaista, että he voivat itse arvioida joko omasta tai toisen puolesta, onko heillä oikeus pimittää tietoja.
Olen joskus kirjoittanut, että perustuslain pitäisi olla johdettavissa poliitikoiden omasta elämästä; jos nimittäin poliitikot eivät elä perustuslaillista elämää, niin miten he siinä tapauksessa voivat vaatia millekään laille sanktioita.
Perustuslaki ei voi perustua millekään muulle kuin hyveelliselle, rehelliselle; johdonmukaiselle elämälle; Jonkun ihmisen on oltava elänyt sellaista elämää, jota perustuslaki edellyttää kaikilta. Perustuslakia ei ole voitu vetää hihasta, vaan sen yhteydessä on aina osattava nähdä ja nimetä joku ihminen tai ihmisryhmä, joka elää ihanteellista elämää.Jos siis poliitikko ei pysty toimimaan johdonmukaisesti, niin silloin hänellä ei voi olla mitään oikeutta muiden elämien ohjailuun. Ei siis ole järkevää pääministerinkään (edes puoluetoverina) julistaa, oliko Kallin teko laillinen vaiko eikö.
Olen kirjoittanut paljon vastuullisuudesta myös. Vastuullinen ihminen ei joudu koskaan vastuuseen. Jos ihminen joutuu niin sanotusti ottamaan vastuuta, niin rehellinen ihminen ymmärtää ihan itsekin, ettei vastuun ottaja toiminut ensinkään vastuullisesti --ja että vastuutonta tekoa ei voi mitenkään enää korjata;
Vastuun ottaminen teon jälkeen ei tee teosta vastuullista Päin vastoin; vastuun ottaminen todistaa kiistattomasti, että vastuun ottajat eivät lainkaan käyttäydy älyllisinä olentoina, vaan ainoastaan tunteellisesti.
Pyydän jälleen kerran, että kansalaiset itse järkeilisivät, mitä todella kuuluu demokratiaan ja sen yhteisten asioiden hoitoon; politiikkaan. Ovatko todella puolueet yhteisten asioiden hoitajia, vain pitäisikö rehellisesti jo tunnustaa, ettei demokratia koskaan toteudu puolueiden kautta? Puolueellisuuden olettaminen olennaiseksi osaksi yhteiskuntaa saa aikaan sen, että ihmiset eivät pysty ajattelemaan asioita kokonaisuuksina.
Puolueelliseksi itsensä mieltävät olettavat, että heidän on pakko kilpailla muita vastaan. Jos todella puolue-ajattelu on korkeinta, niin miksi sitten puolueelliset/uskonnolliset eivät ymmärrä, että he saisivat vihollisista ystäviä, kun vain tekisivät yhtä lailla myös heille hyvää?
Mitä järkeä on ajatella vähemmän korkealla asenteella, jota puolueellisuus eittämättä todellakin on? Siksikö se on kivaa ajatella puolueellisesti, koska muutoin ei voi rikastua, eli pitää yllä köyhyyttä?
Lukea lisää:
GeoCities: MIELIPUOLINEN SALAINEN VALTA
GeoCities: Salaiset Kansiot--X-Files
YLE, A-Studio: Vaalirahoitus, WinCapita, Finnair-Caymansaaret-KRP
YLE, A-Studio, 14.05.2008
muroBBS: Lakia saa rikkoa jos siitä ei rangaista
Tiede.fi: Vanhanen on maksettu mies
Uusi Suomi: Sponsoroidut kansanedustajat
Postmodernity: Suomalainen korruptio
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Ordinary people
Update: Ben Underwood on edesmennyt. Ben Underwood has moved to heaven. Hänen kehonsa menehtyi 19. tammikuuta, 2009 samaan syöpään, joka aiheutti hänen sokeutumisensa. Ben Underwood, A Celebration of Life
Ben Underwood. Painakaa nimi mieleen. 15-vuotias poika, joka lapsena sanoi äidilleen, ettei hän näe mitään, johon rakastava äiti vastasi: "Nimesi on Benjamin, sinä pystyt mihin tahansa!" Benjaminin äiti ei ole koskaan pitänyt poikaansa sokeana, eikä sanonut häntä sokeaksi, vaan sanonut, että pystyt mihin tahansa.
Eilen löysin netistä dokumenttia pojasta, jolta oli poistettu verkkokalvon syövän johdosta molemmat silmät. Leikkauksen jälkeen poika huomasi, ettei hän näe enää mitään, joka varmasti sattui kovasti hänen vanhempiinsa. Siitä lähti uusille urille ihmislapsen kehitys, joka on jälleen uusi todistus ihmisen ihmeellisyydestä; Ben haluaisi kovasti olla tavallinen poika, ja mitä enemmän hän pyrkii tavanomaisuuteen sitä ihmeellisemmältä hänen elämänsä näyttää.
Ns. normaalit, eli terveet pyrkivät yksilöllisyyteen; mitä enemmän normaali on yksilöllisempi sitä mielipuolisemmalta hänen elämänsä näyttää. Normaalit ihmiset eivät siis voi saavuttaa yksilöllisyyttä, koska he pyrkivät yksilöllisyyteen ulkoisesti, joka johtaa siihen, että kaikki normaalit ihmiset ovat sisältä täysin samanlaisia --koska ulkoiseen erilaisuuteen pyrkiminen tapahtuu aina samalla funktiolla.
Jos vain ihmiset sallisivat ihmisten olevan sisäisesti erilaisia, niin silloin se antaisi kaikille aidon vapauden olla sitä mitä he ovat, ja silloin jokaisella ihmisellä olisi ns. superkykyjä. Tässä kehityksessä vanhemmilla on kaikki avaimet; antakaa lapsille rakkautta, mutta älkää holhotko heitä, sillä vain siten ihmislapsi voi kehittää itsenäisesti omaa kyvykkyyttään.
Lapsien holhoaminen; kaiken tekeminen heille helpoksi ja vaarojen estäminen latistaa lapsen ns. normaaliksi, joka joutuu sitten etsimään itseään muodin luomista erikoisuuksista, johon kuuluu niin itsensä lävistely kuin tosiTVmäinen muiden huitominen lankulta pois.
Benin äiti ja isä eivät estele poikaansa, mutta se ei ole myöskään heitteille jättöä, kuten suomalaisten kermaperseiden kasvattajat helposti varmaan luulisivat. -- Ben löysi omin avuin kyvyn "nähdä" korvillaan. Kuka ties tänään joku lapsi löytää myös jotakin uutta itsestään, kun hänelle annetaan vapaus olla jotakin muuta mitä vanhemmat hänen toivovat olevan.
YouTube: Extraordinary People - The boy who sees without eyes [1/5]
Home page: Ben Underwood
People.com: The Boy Who Sees with Sound
Wikipedia: Human echolocation
Ben Underwood. Painakaa nimi mieleen. 15-vuotias poika, joka lapsena sanoi äidilleen, ettei hän näe mitään, johon rakastava äiti vastasi: "Nimesi on Benjamin, sinä pystyt mihin tahansa!" Benjaminin äiti ei ole koskaan pitänyt poikaansa sokeana, eikä sanonut häntä sokeaksi, vaan sanonut, että pystyt mihin tahansa.
Eilen löysin netistä dokumenttia pojasta, jolta oli poistettu verkkokalvon syövän johdosta molemmat silmät. Leikkauksen jälkeen poika huomasi, ettei hän näe enää mitään, joka varmasti sattui kovasti hänen vanhempiinsa. Siitä lähti uusille urille ihmislapsen kehitys, joka on jälleen uusi todistus ihmisen ihmeellisyydestä; Ben haluaisi kovasti olla tavallinen poika, ja mitä enemmän hän pyrkii tavanomaisuuteen sitä ihmeellisemmältä hänen elämänsä näyttää.
Ns. normaalit, eli terveet pyrkivät yksilöllisyyteen; mitä enemmän normaali on yksilöllisempi sitä mielipuolisemmalta hänen elämänsä näyttää. Normaalit ihmiset eivät siis voi saavuttaa yksilöllisyyttä, koska he pyrkivät yksilöllisyyteen ulkoisesti, joka johtaa siihen, että kaikki normaalit ihmiset ovat sisältä täysin samanlaisia --koska ulkoiseen erilaisuuteen pyrkiminen tapahtuu aina samalla funktiolla.
Olet samanlainen kuin miljoonat muut, jos pyrit erottumaan muista ulkoisesti. Maalari voi maalata talon eri väreillä; talot voivat olla väreiltään erilaisia, mutta funktio, jolla talot on maalattu, on tismalleen sama.Muoti tuottaa vain näennäistä erilaisuutta; jokaisen muotitietoisen ytimenä on muoti, joka on kaikkina aikakausina sama; apinointi.
Voit toki luulla, että kampauksesi, asusi, autosi, meikkauksesi tms. tekee sinusta yksilön, mutta miettipä sitä ihan hiljaa omassa asramissasi, niin tajuat, että ulkoinen erilaisuutesi on samaa luokkaa kuin liukuhihnalta ulos tulevien autojen erilaisuus, jonka on saanut aikaan liukuhihnan tekijä.
Jos vain ihmiset sallisivat ihmisten olevan sisäisesti erilaisia, niin silloin se antaisi kaikille aidon vapauden olla sitä mitä he ovat, ja silloin jokaisella ihmisellä olisi ns. superkykyjä. Tässä kehityksessä vanhemmilla on kaikki avaimet; antakaa lapsille rakkautta, mutta älkää holhotko heitä, sillä vain siten ihmislapsi voi kehittää itsenäisesti omaa kyvykkyyttään.
Lapsien holhoaminen; kaiken tekeminen heille helpoksi ja vaarojen estäminen latistaa lapsen ns. normaaliksi, joka joutuu sitten etsimään itseään muodin luomista erikoisuuksista, johon kuuluu niin itsensä lävistely kuin tosiTVmäinen muiden huitominen lankulta pois.
Benin äiti ja isä eivät estele poikaansa, mutta se ei ole myöskään heitteille jättöä, kuten suomalaisten kermaperseiden kasvattajat helposti varmaan luulisivat. -- Ben löysi omin avuin kyvyn "nähdä" korvillaan. Kuka ties tänään joku lapsi löytää myös jotakin uutta itsestään, kun hänelle annetaan vapaus olla jotakin muuta mitä vanhemmat hänen toivovat olevan.
YouTube: Extraordinary People - The boy who sees without eyes [1/5]
Home page: Ben Underwood
People.com: The Boy Who Sees with Sound
Wikipedia: Human echolocation
lauantai 10. toukokuuta 2008
Alku-elukoita Kivilinnassa
Typerykset olivat jälleen käyneet Kivilinnassa. Kävijät tunnistaa typeryksiksi siitä, että he eivät pysty eivätkä osaa kulkea portista, vaan he joutuvat typeryyden tähden hyppimään aitojen yli ja tunkemaan ittensä pusikoihin.
Tällä kertaa typerykset olivat vain rikkoneet linnunpöntön ja sen mukana meni yhdeltä lintuperheeltä koti. Ilmiselvästi typerykset olivat pelästyneet jotakin, joka onkin typeryksille tyypillistä, koska typerykset ovat vain pelkureita.
Minulla oli hyvin vanha kansio, lähes museoa tavaraa, joka oli hieman palanut siinä tulipalossa. Kirjoitin tussilla sen lehdille, mitä ajattelen tuhopolttajista ja kaiken maailman tunareista.
TYPERYKSET, OSAT I-XVII
Olipa kerran joukko typeryksiä, jotka luulivat, että rohkeus on tunne. Mutta he eivät typerinä pysty ymmärtämään, että vain pelko saa heidät luulemaan suuria itsestään.
Pahuus on typeryyttä.
Ei ole kummoistakaan olla rohkea, kun ei pelkää.
Kaikenlainen pahuus on ainoastaan ja vain tunteellisuutta.
Pahan tekeminen on samaa mitä tietokonejärjestelmä toimittaa silloin, kun se on täynnä viiruksia.
Kuitenkin, siitä tiedät olevasi typerys, kun haluat kaataa, rikkoa, särkeä ja tuhota ympäristöäsi.
Ihminen ymmärtää -ei tunne- olevansa viisas silloin, kun hän nostaa kiviä pystyyn.
Typerykset taasen luulevat olevansa voimakkaita "pystyessään" kaatamaan asioita, esineitä --viinaa.
Typerykset tekevät omalle keholleen samaa, miten he kohtelevat ulkoistakin; tupakointi, juopottelu ja sekoilu pitävät typeryksissä olevan ihmisyyden maan matona, matelijana.
Typerykset todistavat olevansa pelkästään tunteellisia, kun he vihastuvat lukiessaan tällaista.
Viha on tunne. Äly ei aiheuta vihaa, vaan viha johtuu typeryydestä, älyn puutteesta.
Tunteellisten kaikki teot ovat yksinomaan järjettömiä.
Typerykset eivät kykene itsehillintään.
Typerykset ylläpitävät turhia ammatteja, kuten poliisia, siivoojaa, palokuntaa, poliitikoita, tuomareita, ynnä muita.
Typerykset toistavat historiaa.
Typerykset ovat kuin koiria, jotka palaavat oksennukselleen, toistavat typeryyttään.
Typerykset eivät osaa kulkea portista/ovesta.
Typerykset joutuvat hyppimään aitojen yli, koska ovat typeryksiä.
Viisaat perivät maan.
Pahantekijät ylistävät typeryyttään.
Typerykset eivät keksineet edes paperia.
Typerykset eivät keksineet edes tulta.
Typerysten ainoa "keksintö" on helvetti. --mutta sekään ei ole mitään muuta kuin järjen puutetta.
Pahantekijät ovat ruosteen kanssaperillisiä.
Viisas ihminen ei tee sellaista, joka on determinoitu jonkun muun tehtäväksi; hajottaminen kuuluu luonnostaan luonnolle, ja siksi viisaat ovat viisaita, kun he jättävät hajottamistehtävät ruosteelle, sienille, bakteereille, ajan hampaalle.
Typerykset ovat samassa ekolokerossa hajottajabakteerien, sienten ja muiden alkuelukoiden kanssa.
Lue lisää:
Tuhopoltto
Olen piilottanut Kivilinnaan suunnattoman suuren aarteen, jota typerykset eivät koskaan tule löytämään.
Tällä kertaa typerykset olivat vain rikkoneet linnunpöntön ja sen mukana meni yhdeltä lintuperheeltä koti. Ilmiselvästi typerykset olivat pelästyneet jotakin, joka onkin typeryksille tyypillistä, koska typerykset ovat vain pelkureita.
Minulla oli hyvin vanha kansio, lähes museoa tavaraa, joka oli hieman palanut siinä tulipalossa. Kirjoitin tussilla sen lehdille, mitä ajattelen tuhopolttajista ja kaiken maailman tunareista.TYPERYKSET, OSAT I-XVII
Olipa kerran joukko typeryksiä, jotka luulivat, että rohkeus on tunne. Mutta he eivät typerinä pysty ymmärtämään, että vain pelko saa heidät luulemaan suuria itsestään.
Pahuus on typeryyttä.
Ei ole kummoistakaan olla rohkea, kun ei pelkää.
Kaikenlainen pahuus on ainoastaan ja vain tunteellisuutta.
Pahan tekeminen on samaa mitä tietokonejärjestelmä toimittaa silloin, kun se on täynnä viiruksia.
Kuitenkin, siitä tiedät olevasi typerys, kun haluat kaataa, rikkoa, särkeä ja tuhota ympäristöäsi.
Ihminen ymmärtää -ei tunne- olevansa viisas silloin, kun hän nostaa kiviä pystyyn.
Typerykset taasen luulevat olevansa voimakkaita "pystyessään" kaatamaan asioita, esineitä --viinaa.
Typerykset tekevät omalle keholleen samaa, miten he kohtelevat ulkoistakin; tupakointi, juopottelu ja sekoilu pitävät typeryksissä olevan ihmisyyden maan matona, matelijana.
Typerykset todistavat olevansa pelkästään tunteellisia, kun he vihastuvat lukiessaan tällaista.
Viha on tunne. Äly ei aiheuta vihaa, vaan viha johtuu typeryydestä, älyn puutteesta.
Tunteellisten kaikki teot ovat yksinomaan järjettömiä.
Typerykset eivät kykene itsehillintään.
Typerykset ylläpitävät turhia ammatteja, kuten poliisia, siivoojaa, palokuntaa, poliitikoita, tuomareita, ynnä muita.
Typerykset toistavat historiaa.
Typerykset ovat kuin koiria, jotka palaavat oksennukselleen, toistavat typeryyttään.
Typerykset eivät osaa kulkea portista/ovesta.
Typerykset joutuvat hyppimään aitojen yli, koska ovat typeryksiä.
Viisaat perivät maan.
Pahantekijät ylistävät typeryyttään.
Typerykset eivät keksineet edes paperia.
Typerykset eivät keksineet edes tulta.
Typerysten ainoa "keksintö" on helvetti. --mutta sekään ei ole mitään muuta kuin järjen puutetta.
Pahantekijät ovat ruosteen kanssaperillisiä.Viisas ihminen ei tee sellaista, joka on determinoitu jonkun muun tehtäväksi; hajottaminen kuuluu luonnostaan luonnolle, ja siksi viisaat ovat viisaita, kun he jättävät hajottamistehtävät ruosteelle, sienille, bakteereille, ajan hampaalle.
Typerykset ovat samassa ekolokerossa hajottajabakteerien, sienten ja muiden alkuelukoiden kanssa.
Lue lisää:
Tuhopoltto
Olen piilottanut Kivilinnaan suunnattoman suuren aarteen, jota typerykset eivät koskaan tule löytämään.
torstai 8. toukokuuta 2008
Demokratian lapsellinen aikuisuus
Demokratian edistyminen on eri asia kuin sen muuttaminen. Edistys on totuus muutoksesta. Jos muutos ei saa aikaan edistystä, niin silloin poliitikkojen palkankorotukset ovat totuuden korvikkeita, millä historia saadaan toistamaan itseään.
Edistys ei koskaan ole kiinni palkasta. Päin vastoin, edistystä voi tapahtua vain silloin, kun se vähentää ihmisten ahneutta. Ahneuden lisääntyminen ja ahneiden lisääminen ei ole edistystä. Edistyksellinen ihminen ei vaadi edistyksestä palkkaa, koska vain vaatimattomat ihmiset tietävät, mitä on edistys.
Kun puhutaan demokratian äänioikeuden muuttamisesta, alentamalla äänestysikärajaa, niin siinä pitäisi samalla muuttaa monta muutakin seikkaa. Aivan samoin missä tahansa prosessissa yhden namikan säätäminen saa aikaan säätötarvetta monessa muussakin kohtaan. Demokratia on prosessi, jota ei voi hallita ahneudella eikä tuijottamalla yksityiskohtia.
Tietokoneohjelmoijatkin tietävät, mitä ohjelmalle tapahtuu, jos tuosta noin vain muuttaa yhden muuttujan arvoa; sen jälkeen pitää testata ohjelman suoristusta pitkäänkin ennen kuin lopputulos on tyydyttävä.
Historiasta me tiedetään, että poliitikot vähät välittävät kokonaisuudesta. Neuvostoliittokin olisi ollut hieno juttu, jos kommarit olisivat ensin itse testanneet sitä. Samoin äänestysoikeusikärajan alentaminen kahdella vuodella olisi hienoa, jos siihen kuuluisi kymmenien, ellei jopa satojen muidenkin muuttujien yhtäaikainen virittäminen, mutta koska poliitikot ainoastaan tuijottavat galluppeja, niin nuorille annettu oikeus ilman velvollisuusikärajan alentamista saa aikaan ainoastaan historian toistumista, ja entistäkin kauheampana.
Olisi ihan kivaa pohtia sitä, miten nuori, jolla ei ole ollut rikosoikeudellista vastuuta ensimmäiseen 15 vuoteen, voi yhdessä vuodessa kasvaa vastuulliseksi äänestäjäksi, joka ajattelisi ensisijaisesti kaikkien ihmisten hyvää?
Olen itse pohtinut demokratiaa, ja tullut siihen tulokseen, että demokratia ei toimi, jos se luokittelee ihmisiä lapsiin, nuoriin, aikuisiin, vanhuksiin, työläisiin, työttömiin, eläkeläisiin, terveisiin, vammaisiin, kansalaisiin, poliitikoihin, äänestäjiin jne.
Koska nuoret ovat luokittelun tähden demokratian ulkopuolella, niin siksi he selvästikin osoittavat, ettei heillä ole vastuutakaan. Jos luulette, että nuoret ovat vastuullisia, niin käykääpä joku kirkas päivä vaikka Espalla tai Kaivopuistossa katsomassa, miten vastuulliset nuoret saavat aikaan siivoamistyötä, vaikka jokainen täyspäinen tajuaa, että siivoamistyön sijasta ihmiset varmasti haluaisivat elämältään jotakin korkeampaakin.
Jos siis äänestysikärajan alentamisintoilijat eivät vaadi rikosoikeudellista ikärajaa alemmaksi, niin silloin me saamme nuoria, jotka vähät välittävät vastuullisesta äänestämisestä, jolloin luokitteleva "demokratia" muuntuu yhä enemmän tyhmyyden ylistykseksi. Demokratia on vaarassa, jos siinä annetaan yhtäläinen äänioikeus ihmisille, jotka eivät luokittelun tähden halua olla eivätkä pysty olemaan tasa-arvoisia. Yhtäläinen äänioikeus kuulostaa yhtä hienolta kuin uniformu/liituraita kaikille.
Jos luokittelijat olisivat johdonmukaisia, niin he vaatisivat ihmisille erilaista äänivaltaa; vennisille täydet kymmenen ääntä ja poliitikoille yksi perusääni, koska luokittelu ei ole täysimääräistä, jos yhdessä asiassa vaaditaan yhdenmukaisuutta, mutta kaikissa muissa asioissa ahneutta.
Kun siis puhutaan demokratian totuudellisesta kehittämisestä, niin silloin demokratiaa pitää kehittää rajattomaan suuntaan, missä kaikenlaista ihmisten luokittelua aktiivisesti vähennetään. Ahneus saa vain lisää pontta ihmisten luokittelusta, koska ahneet perustelevat omat ylimieliset ajatuksensa lakiin kirjatuille epädemokraattisille erivapauksille, kuten vaikkapa Jehovan todistajien vapautukselle asevelvollisuudesta.
Samoin myöskin lapsien vapauttaminen rikoslaista ei ole lainkaan loogista, koska silloin lapset on vapautettu myöskin velvollisuuden tunnon kehitysprosessista, jonka pitäisi itsestään selvästi muodostaa demokratiaprosessi muiden ihmisyyden muodostavien funktioiden kanssa.
Viimeisen vaiheen demokratiassa, hieman ennen autokratiaa, myös vauvat ovat oikeutettuja osallistumaan demokratiaan. Aidossa demokratiassa kaikilla on jo syntyessään yksi ääni, jolloin demokratian harrastelijoiden ei tarvitse puuhastella ihmisten luokittelemiseksi, vaan silloin poliitikot voivat tehdä fyysistä työtä täysistuntojen väliaikoina.
Jo vauvasta asti täydestä otettu ihminen oppii jo varsin varhain elämän pelisäännöt, sillä vastuulliset ihmiset tietävät, ettei demokratiaa ole kirjoitettu geeneihin, vaan jokaisen syntyvän ihmisen tulee ne itse sisäistää. Kun sitten tuollainen koko ikänsä vastuullista elänyt ihminen saa vuorostaan lapsia, niin vasta silloin ihmiset tajuavat, mitä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi, että lasten suusta te saatte kuulla totuuden.
Lapset matkivat luonnostaan vanhempia, ja jos vanhemmat puhuvat ns. lapsellisia, niin silloin lasten sutkaukset ovat vain karikatyyrista aikuisen lepertelyä ja lällätystä. Tyhmät aikuiset tietysti luulevat, että he ovat syyttömiä nykyajan lasten sutkautuksiin, joka on samaa, kun aikuiset luulevat, että lasten tulee luonnostaan tietää, että aikuiset puhuvat satuja
HS: Nuorisojoukko hakkasi
Geocities: Ihmeelliset lapset
HS: HS, Äänestysikäraja saatava 16 vuoteen
SYL: Äänestysikäraja laskettava 16 vuoteen
NiceHouse: Sutkautuksia lasten suusta
Blogi, 6.2. 2013: Edustajien palkat-Palkkiotoimikunta
Edistys ei koskaan ole kiinni palkasta. Päin vastoin, edistystä voi tapahtua vain silloin, kun se vähentää ihmisten ahneutta. Ahneuden lisääntyminen ja ahneiden lisääminen ei ole edistystä. Edistyksellinen ihminen ei vaadi edistyksestä palkkaa, koska vain vaatimattomat ihmiset tietävät, mitä on edistys.
Kun puhutaan demokratian äänioikeuden muuttamisesta, alentamalla äänestysikärajaa, niin siinä pitäisi samalla muuttaa monta muutakin seikkaa. Aivan samoin missä tahansa prosessissa yhden namikan säätäminen saa aikaan säätötarvetta monessa muussakin kohtaan. Demokratia on prosessi, jota ei voi hallita ahneudella eikä tuijottamalla yksityiskohtia.
Tietokoneohjelmoijatkin tietävät, mitä ohjelmalle tapahtuu, jos tuosta noin vain muuttaa yhden muuttujan arvoa; sen jälkeen pitää testata ohjelman suoristusta pitkäänkin ennen kuin lopputulos on tyydyttävä.
Historiasta me tiedetään, että poliitikot vähät välittävät kokonaisuudesta. Neuvostoliittokin olisi ollut hieno juttu, jos kommarit olisivat ensin itse testanneet sitä. Samoin äänestysoikeusikärajan alentaminen kahdella vuodella olisi hienoa, jos siihen kuuluisi kymmenien, ellei jopa satojen muidenkin muuttujien yhtäaikainen virittäminen, mutta koska poliitikot ainoastaan tuijottavat galluppeja, niin nuorille annettu oikeus ilman velvollisuusikärajan alentamista saa aikaan ainoastaan historian toistumista, ja entistäkin kauheampana.
Olisi ihan kivaa pohtia sitä, miten nuori, jolla ei ole ollut rikosoikeudellista vastuuta ensimmäiseen 15 vuoteen, voi yhdessä vuodessa kasvaa vastuulliseksi äänestäjäksi, joka ajattelisi ensisijaisesti kaikkien ihmisten hyvää?
Olen itse pohtinut demokratiaa, ja tullut siihen tulokseen, että demokratia ei toimi, jos se luokittelee ihmisiä lapsiin, nuoriin, aikuisiin, vanhuksiin, työläisiin, työttömiin, eläkeläisiin, terveisiin, vammaisiin, kansalaisiin, poliitikoihin, äänestäjiin jne.
Ihmisten luokittelu ei ole hyvää hallinnointia, ja se palvelee ainostaan ahneutta ja saa ihmiset epäoikeudettomaan tilaan. Ihminen toteuttaa tyhmyyttä, luokittelee hän ihmisiä sitten Arkadian mäellä tai puutarhassa; myöskin kaikki ikärajat ovat luokittelua, eikä niillä ole mitään tekemistä ihmisyyden toteuttamisen kanssa.Aito demokratia edellyttää, että jokainen ihminen, joka ymmärtää yhteisiä käsitteitä, on oikeutettu demokratiaan. Jos ihminen jätetään täyden demokratian ulkopuolelle luokittelun tähden, niin silloin hänelle ei voi kehittyä vastuutakaan, koska vastuu voi kehittyä vain silloin, kun ihminen kokee olevansa täysivaltainen yhteiskunnan jäsen. Nykyinen hallinto osaa varmasti luokitella ihmisiä, mutta demokratiasta se ei tiedä yhtikäs mitään.
Koska nuoret ovat luokittelun tähden demokratian ulkopuolella, niin siksi he selvästikin osoittavat, ettei heillä ole vastuutakaan. Jos luulette, että nuoret ovat vastuullisia, niin käykääpä joku kirkas päivä vaikka Espalla tai Kaivopuistossa katsomassa, miten vastuulliset nuoret saavat aikaan siivoamistyötä, vaikka jokainen täyspäinen tajuaa, että siivoamistyön sijasta ihmiset varmasti haluaisivat elämältään jotakin korkeampaakin.
Jos siis äänestysikärajan alentamisintoilijat eivät vaadi rikosoikeudellista ikärajaa alemmaksi, niin silloin me saamme nuoria, jotka vähät välittävät vastuullisesta äänestämisestä, jolloin luokitteleva "demokratia" muuntuu yhä enemmän tyhmyyden ylistykseksi. Demokratia on vaarassa, jos siinä annetaan yhtäläinen äänioikeus ihmisille, jotka eivät luokittelun tähden halua olla eivätkä pysty olemaan tasa-arvoisia. Yhtäläinen äänioikeus kuulostaa yhtä hienolta kuin uniformu/liituraita kaikille.
Jos luokittelijat olisivat johdonmukaisia, niin he vaatisivat ihmisille erilaista äänivaltaa; vennisille täydet kymmenen ääntä ja poliitikoille yksi perusääni, koska luokittelu ei ole täysimääräistä, jos yhdessä asiassa vaaditaan yhdenmukaisuutta, mutta kaikissa muissa asioissa ahneutta.
Kun siis puhutaan demokratian totuudellisesta kehittämisestä, niin silloin demokratiaa pitää kehittää rajattomaan suuntaan, missä kaikenlaista ihmisten luokittelua aktiivisesti vähennetään. Ahneus saa vain lisää pontta ihmisten luokittelusta, koska ahneet perustelevat omat ylimieliset ajatuksensa lakiin kirjatuille epädemokraattisille erivapauksille, kuten vaikkapa Jehovan todistajien vapautukselle asevelvollisuudesta.
Samoin myöskin lapsien vapauttaminen rikoslaista ei ole lainkaan loogista, koska silloin lapset on vapautettu myöskin velvollisuuden tunnon kehitysprosessista, jonka pitäisi itsestään selvästi muodostaa demokratiaprosessi muiden ihmisyyden muodostavien funktioiden kanssa.
Viimeisen vaiheen demokratiassa, hieman ennen autokratiaa, myös vauvat ovat oikeutettuja osallistumaan demokratiaan. Aidossa demokratiassa kaikilla on jo syntyessään yksi ääni, jolloin demokratian harrastelijoiden ei tarvitse puuhastella ihmisten luokittelemiseksi, vaan silloin poliitikot voivat tehdä fyysistä työtä täysistuntojen väliaikoina.
Jo vauvasta asti täydestä otettu ihminen oppii jo varsin varhain elämän pelisäännöt, sillä vastuulliset ihmiset tietävät, ettei demokratiaa ole kirjoitettu geeneihin, vaan jokaisen syntyvän ihmisen tulee ne itse sisäistää. Kun sitten tuollainen koko ikänsä vastuullista elänyt ihminen saa vuorostaan lapsia, niin vasta silloin ihmiset tajuavat, mitä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi, että lasten suusta te saatte kuulla totuuden.
Lapset matkivat luonnostaan vanhempia, ja jos vanhemmat puhuvat ns. lapsellisia, niin silloin lasten sutkaukset ovat vain karikatyyrista aikuisen lepertelyä ja lällätystä. Tyhmät aikuiset tietysti luulevat, että he ovat syyttömiä nykyajan lasten sutkautuksiin, joka on samaa, kun aikuiset luulevat, että lasten tulee luonnostaan tietää, että aikuiset puhuvat satuja
HS: Nuorisojoukko hakkasi
Geocities: Ihmeelliset lapset
HS: HS, Äänestysikäraja saatava 16 vuoteen
SYL: Äänestysikäraja laskettava 16 vuoteen
NiceHouse: Sutkautuksia lasten suusta
Blogi, 6.2. 2013: Edustajien palkat-Palkkiotoimikunta
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Sensuroitu ihmisyys
Kiitos, kun tulit internetin viimeiselle sivulle. Tämä on vakava asia, koska jos laitan tähän tiettyjä sanoja, niin tämä sivusto blokataan, koska päättäjät eivät tajua elämästä enää mitään. Päättäjät ovat elämästä syrjäytyneitä.
Päättäjät luulevat, että pedofilia vähentyy maailmasta, kun vain vaaditaan nettisurfaajia vahtimaan toisiaan. Miten on? Surfailiko se Itävallan typerys netissä silloin 24 vuotta sitten? Entäs ne Belgian pedofiilien hirmutyöt? Tuskin Olof Palmekaan haki pikkutyttöjen seuraa netistä, vaan toimii samoin kuin kuka tahansa puutteessa oleva, joka uskoo, että naiset ovat miesten kotieläimiä, joita miesten on lupa kontrolloida alueellisesti miten tahansa, ja sitten kutsua tuota alueellista miesten naisiin kohdistamaa sensuroitia kulttuuriksi; Kulttuuri: alueellismaantieteellisten miesryhmien yhteisesti sopima tapa, jolla naiset alistetaan. Jos tai kun miesjoukkio laittaa suullisen perimätietonsa naisten kohtelun pelisäännöistä kirjaksi, niin sitä taasen kutsutaan uskonnoksi...
Miesten sodatkin johtuvat varmaan internetistä. Samoin juutalaisten, armenialisten, kambutsealaisten, kongolaisten, intiaanien, filistealaisten ja venäjäläisten kansanmurhatkin johtuivat siitä, että internetistä puuttuu sensuuri. Muistakaamme vaikkapa miten kuningas David tarvitsi itselleen kolmesataa filistealaisten esinahkaa, koska hän katseli esinahkojen kuvia netistä...
Poliitikot puhuvat, miten nettipornolain voimaan tulon jälkeen jotkut kansalaiset ikään kuin kokeilevat kepillä jäätä.. Onkohan kyse samanlaisesta uhkarohkeudesta, mitä poliitikot tekevät, he kun alwariinsa haluavat olla heikoilla jäillä; vaatia itselleen niin paljon etuoikeuksia, että juuri ja juuri kansa pysyy vielä rauhallisena
Otetaan esimerkkinä Johan E. Venninen; yksikään poliitikko ei pystyisi vammauduttuaan minkäänlaiseen omatoimisuuteen, koska omatoimisuus olisi vastoin poliitikkojen holhousajatusta. Poliitikot siis haluavat estää ihmisyyden esille tulon, ja tuollainen holhoamisen yhteiskunta ei vielä ole poliitikkojen mielestä riittävän vankka, koska siinä oli Vennisen mentävä reikä.
Poliitikkojen on täysin mahdotonta ajatella, että lakien määrällä olisi jokin yläraja. Ja koska poliitikot ovat itse ajattelultaan täysin elämästä pihalla, niin heidän on mahdotonta tajuta, että lakiyhteiskunta estää totaalisesti ihmisessä olevien voimavarojen ilmitulon; venniset ovat poikkeuksia, koska heissä on aina jokin "vika", jonka turvin he pystyvät elämään lain ulkopuolella, kuten Vennisen sokeus esti poliitikkoja tajuamasta, miten sokea muka voi tarvita dynamiittia... Jos poliitikot olisivat tienneet Vennisen touhuista, niin sekin ihmisyyden mentävä reikä olisi ollut tukossa, ettekä te lällärit tietäisi nyt edes sitä, mihin ihminen pystyy, kun hän on vapaa uskomuksista
Olisi mahtavaa edes joskus nähdä, mihin pystyisi ns. terve ihminen, kun sokeat ja rammatkin pystyvät sellaisiin tekoihin, mihin yksikään terve ei ole koskaan pystynyt. Terveet eivät siis ole psyykkisesti terveitä, koska lainkuuliaisina he ovat psyykkisesti vammaisia, koska lainkuuliaisuus saa ns. terveet ahneiksi, joille muiden pompottaminen on samaa mitä kanalle nokkiminen.
Lakiuskovaiset eivät pysty tajuamaan, ettei ihmisestä voida kitkeä pahuutta millään lailla. Ainoa keino kitkeä ihmisistä pahuus on esimerkillinen elämä, koska pahuus on viisauden, eli omaehtoisen elämän puutetta, eikä substanssi. Poliitikot taasen eivät pysty ajattelemaan maailmaa semmoisena, missä heidän itsensä pitäisi tehdä fyysistä työtä, koska poliitikot ovat himoriippuvaisia ahneudesta ja sen aineellisesta ilmiasusta; rahasta. Ylipäätään ihmiset eivät tajua, ettei esimerkiksi Vennisen teot olleet työtä, vaan se oli elämää. Työ on käsite, jota eivät edes filosofit pysty tajuamaan, koska filosofit luulevat, että heidän on mahdollista ajatella viisaita ilman käsiä.
Filosofit eivät ole koskaan keskustelleet vennisten kanssa ja poliitikot taasen pelkäävät hysteerisesti eläviä vennisiä. Jos te todella haluatte päästä ns. pahuudesta eroon, niin suosittelen teille kaikille majan rakentamista; ihmisissä on geneettinen, sisäsyntyinen tarve majan rakentamiselle, mutta ns. aikuiset tappavat lapsista sen kyvyn, koska jos lapsi saisi jatkaa ensimmäisen majansa rakentamista, niin asuminen olisi myös köyhille ilmaista,
--ja lapsen maja olisi muutamassa kymmenessä vuodessa suurempi ja kauniimpi linna kuin yhdelläkään rikkaalla, jotka rakennuttavat orjatyövoimalla linnoja, koska he eivät halua päästää sisällään olevaa lasta vapaaksi, koska sitten he eivät enää voisi nimitellä ihmisiä halpatyövoimaksi, ja nettisensuuriakaan ei enää voitaisi harrastaa, kun yksikään ei voisi ruveta pedofiiliksi, koska myöskin pedofilia kuuluu siihen ilmiöjoukkoon, jota harrastavat kaikki ne, jotka uskovat lakeihin.
Politikointi, sotiminen, itsensä maalaaminen, huoraaminen ja kaikki tuollaiset kuuluvat samalle kellokäyrälle missä on myös pedofilia. Ihmiset eivät vain tajuu, ettei ole mitenkään mahdollista rajoittaa ihmisen pahuutta vain tiettyyn pisteeseen. tyhmät poliitikot jopa luulevat, ettei äärimmäinen köyhyys johdu poliitikoista; että asunnoton alkoholisti on eri viivalla kuin poliitikko, jonka ahneudella ei ole mitään rajaa.
Koska meillä on on ihmisiä, joiden ahneudella ei ole mitään rajaa, niin silloin se ei voisi olla mahdollista, jos meiltä puuttuisi viivan toinen ääripää; poliitikoiden mukaan köyhät eivät saa olla liian köyhiä ja köyhien tulisi kaiken aikaa huutaa hoosiannaa kädet levällään poliitikkoihin päin.... Kaikki tyhmyys valuu alaspäin; mitä ahneempia, eli mitä tyhmempiä poliitikkoja sitä inhottavampia ihmiset ovat toisilleen, koska poliitikkojen ahneuden toteuttaminen vaatii heitä rajoittamaan ihmisten vapautta, jolloin ihmisille ei enää jää aikaa vennismäiseen elämään, koska poliitikkojen mielestä ihmisiä tyydyttää mainiosti toinen toistensa paijaaminen ja itsensä sukiminen.
Ekologiaa ymmärryksellä lukeneet tietävät, mitä on sijaistoiminto; huoraaminen, ilveily, mekkalointi, kiljuminen, nykymusiikki, maalaaminen, pedofilia, shoppailu, äijäily, pelleily, puuhamaahailu ja politikointi ovat ihmisyyden sijaistoimintoja
The End of the Internet
Päättäjät luulevat, että pedofilia vähentyy maailmasta, kun vain vaaditaan nettisurfaajia vahtimaan toisiaan. Miten on? Surfailiko se Itävallan typerys netissä silloin 24 vuotta sitten? Entäs ne Belgian pedofiilien hirmutyöt? Tuskin Olof Palmekaan haki pikkutyttöjen seuraa netistä, vaan toimii samoin kuin kuka tahansa puutteessa oleva, joka uskoo, että naiset ovat miesten kotieläimiä, joita miesten on lupa kontrolloida alueellisesti miten tahansa, ja sitten kutsua tuota alueellista miesten naisiin kohdistamaa sensuroitia kulttuuriksi; Kulttuuri: alueellismaantieteellisten miesryhmien yhteisesti sopima tapa, jolla naiset alistetaan. Jos tai kun miesjoukkio laittaa suullisen perimätietonsa naisten kohtelun pelisäännöistä kirjaksi, niin sitä taasen kutsutaan uskonnoksi...
Miesten sodatkin johtuvat varmaan internetistä. Samoin juutalaisten, armenialisten, kambutsealaisten, kongolaisten, intiaanien, filistealaisten ja venäjäläisten kansanmurhatkin johtuivat siitä, että internetistä puuttuu sensuuri. Muistakaamme vaikkapa miten kuningas David tarvitsi itselleen kolmesataa filistealaisten esinahkaa, koska hän katseli esinahkojen kuvia netistä...
Poliitikot puhuvat, miten nettipornolain voimaan tulon jälkeen jotkut kansalaiset ikään kuin kokeilevat kepillä jäätä.. Onkohan kyse samanlaisesta uhkarohkeudesta, mitä poliitikot tekevät, he kun alwariinsa haluavat olla heikoilla jäillä; vaatia itselleen niin paljon etuoikeuksia, että juuri ja juuri kansa pysyy vielä rauhallisena
Otetaan esimerkkinä Johan E. Venninen; yksikään poliitikko ei pystyisi vammauduttuaan minkäänlaiseen omatoimisuuteen, koska omatoimisuus olisi vastoin poliitikkojen holhousajatusta. Poliitikot siis haluavat estää ihmisyyden esille tulon, ja tuollainen holhoamisen yhteiskunta ei vielä ole poliitikkojen mielestä riittävän vankka, koska siinä oli Vennisen mentävä reikä.
Poliitikkojen on täysin mahdotonta ajatella, että lakien määrällä olisi jokin yläraja. Ja koska poliitikot ovat itse ajattelultaan täysin elämästä pihalla, niin heidän on mahdotonta tajuta, että lakiyhteiskunta estää totaalisesti ihmisessä olevien voimavarojen ilmitulon; venniset ovat poikkeuksia, koska heissä on aina jokin "vika", jonka turvin he pystyvät elämään lain ulkopuolella, kuten Vennisen sokeus esti poliitikkoja tajuamasta, miten sokea muka voi tarvita dynamiittia... Jos poliitikot olisivat tienneet Vennisen touhuista, niin sekin ihmisyyden mentävä reikä olisi ollut tukossa, ettekä te lällärit tietäisi nyt edes sitä, mihin ihminen pystyy, kun hän on vapaa uskomuksista
Olisi mahtavaa edes joskus nähdä, mihin pystyisi ns. terve ihminen, kun sokeat ja rammatkin pystyvät sellaisiin tekoihin, mihin yksikään terve ei ole koskaan pystynyt. Terveet eivät siis ole psyykkisesti terveitä, koska lainkuuliaisina he ovat psyykkisesti vammaisia, koska lainkuuliaisuus saa ns. terveet ahneiksi, joille muiden pompottaminen on samaa mitä kanalle nokkiminen.
Lakiuskovaiset eivät pysty tajuamaan, ettei ihmisestä voida kitkeä pahuutta millään lailla. Ainoa keino kitkeä ihmisistä pahuus on esimerkillinen elämä, koska pahuus on viisauden, eli omaehtoisen elämän puutetta, eikä substanssi. Poliitikot taasen eivät pysty ajattelemaan maailmaa semmoisena, missä heidän itsensä pitäisi tehdä fyysistä työtä, koska poliitikot ovat himoriippuvaisia ahneudesta ja sen aineellisesta ilmiasusta; rahasta. Ylipäätään ihmiset eivät tajua, ettei esimerkiksi Vennisen teot olleet työtä, vaan se oli elämää. Työ on käsite, jota eivät edes filosofit pysty tajuamaan, koska filosofit luulevat, että heidän on mahdollista ajatella viisaita ilman käsiä.
Filosofit eivät ole koskaan keskustelleet vennisten kanssa ja poliitikot taasen pelkäävät hysteerisesti eläviä vennisiä. Jos te todella haluatte päästä ns. pahuudesta eroon, niin suosittelen teille kaikille majan rakentamista; ihmisissä on geneettinen, sisäsyntyinen tarve majan rakentamiselle, mutta ns. aikuiset tappavat lapsista sen kyvyn, koska jos lapsi saisi jatkaa ensimmäisen majansa rakentamista, niin asuminen olisi myös köyhille ilmaista,
--ja lapsen maja olisi muutamassa kymmenessä vuodessa suurempi ja kauniimpi linna kuin yhdelläkään rikkaalla, jotka rakennuttavat orjatyövoimalla linnoja, koska he eivät halua päästää sisällään olevaa lasta vapaaksi, koska sitten he eivät enää voisi nimitellä ihmisiä halpatyövoimaksi, ja nettisensuuriakaan ei enää voitaisi harrastaa, kun yksikään ei voisi ruveta pedofiiliksi, koska myöskin pedofilia kuuluu siihen ilmiöjoukkoon, jota harrastavat kaikki ne, jotka uskovat lakeihin.
Politikointi, sotiminen, itsensä maalaaminen, huoraaminen ja kaikki tuollaiset kuuluvat samalle kellokäyrälle missä on myös pedofilia. Ihmiset eivät vain tajuu, ettei ole mitenkään mahdollista rajoittaa ihmisen pahuutta vain tiettyyn pisteeseen. tyhmät poliitikot jopa luulevat, ettei äärimmäinen köyhyys johdu poliitikoista; että asunnoton alkoholisti on eri viivalla kuin poliitikko, jonka ahneudella ei ole mitään rajaa.
Koska meillä on on ihmisiä, joiden ahneudella ei ole mitään rajaa, niin silloin se ei voisi olla mahdollista, jos meiltä puuttuisi viivan toinen ääripää; poliitikoiden mukaan köyhät eivät saa olla liian köyhiä ja köyhien tulisi kaiken aikaa huutaa hoosiannaa kädet levällään poliitikkoihin päin.... Kaikki tyhmyys valuu alaspäin; mitä ahneempia, eli mitä tyhmempiä poliitikkoja sitä inhottavampia ihmiset ovat toisilleen, koska poliitikkojen ahneuden toteuttaminen vaatii heitä rajoittamaan ihmisten vapautta, jolloin ihmisille ei enää jää aikaa vennismäiseen elämään, koska poliitikkojen mielestä ihmisiä tyydyttää mainiosti toinen toistensa paijaaminen ja itsensä sukiminen.
Ekologiaa ymmärryksellä lukeneet tietävät, mitä on sijaistoiminto; huoraaminen, ilveily, mekkalointi, kiljuminen, nykymusiikki, maalaaminen, pedofilia, shoppailu, äijäily, pelleily, puuhamaahailu ja politikointi ovat ihmisyyden sijaistoimintoja
The End of the Internet
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Johan E. Venninen
Täten todistan, että Johan Venninen on suorittanut maallisen elämänsä korkeimmin arvosanoin. Johan Venninen lähti 13. huhtista v. 2008 pois tästä maailmasta, ja minne tahansa hän pääsikään, hän varmasti pärjää sielläkin.
Sain henkilökohtaisesti tavata aikamme ihmeellisimmän ihmisen, joka ei pitänyt elämäänsä minään, koska hänen mukaansa kuka tahansa pystyisi samaan; mutta yksikään poliitikko tai muu rikas ei pysty edes näkevin silmin niihin tekoihin tai ajattelun korkeimmuuteen, mihin Venninen pystyi.
Vielä viime syksynä tyrän pahasti vaivaamana hän suunnitteli räjäyttämäänsä luolaan kaiken muun lisäksi vesivoimalaa.
Lääkärit kieltäytyivät hoitamasta Johanin kehoa vaivaavaa tyrää. Hänen liikkumisensa oli kivuliasta, mutta hänen ajattelunsa oli kevyttä. Tuskin enkelitkään puhuisivat kevyemmin ja vaivattomammin kuin Johan. Ja tarkoitan keveydellä sitä tavatonta elämän kunnioittamista, jota hän toi kaikessa esille.
Hän ei edes sanallakaan syyttänyt ketään kaikesta siitä, joka oli kohdannut hänen kehoaan, vaan hän otti sokeudenkin vastaan ikään kuin lahjana; "kukapa tietää, vaikka olisin kuollut sodassa, jos olisin ollut näkevä". Kehonsa vajavaisuuden Venninen osasi kääntää hengen suuruudeksi. Kipeästi ajallinen elämä väänsi Vennistä, mutta ajallisuudella ei ollut mitään otetta siihen sieluun, joka kehossa joutui myötäelämään ajallisen kehon vajavuudet. Hengen viisaus, sielun sisukkuus ja luonteen vaatimattomuus kompensoi täysimääräisesti sen, minkä keho oli menettänyt.
Keskustelimme muutaman minuutin kahdestaan, jolloin havaitsimme, että olimme ehkäpä olleet yhtä aikaa Niilo Ylivainion junailemassa kokouksessa Helsingin Jäähallissa, joskus -80 luvulla. Hän kertoi, miten hän oli nähnyt siellä Valon, joka oli ikään kuin kutsunut häntä esille, kansan eteen. Silloin huomasin ainoan surumielisyyden, kun hän puhui, miten hänen olisi pitänyt siinä tilanteessa toimia... Tai oikeastaan hän oli surullinen myös niiden uskovien tähden, jotka pyrkivät käännyttämään hänet uskoon, mutta koska Johan ei voinut mitään sille, mikä hän oli, niin uskovat lähinnä julistivat Johanille kadotusta...
Sitten Johan kertoi paljon myös siitä, miten he olivat pieninä leikkineet venäjäläisen varuskunnan läheisyydessä ilmeisesti oikeilla aseilla, joissa oli paukkupatruunoita. Joku toinen oli laukaissut pyssyn lähietäisyydeltä päin pienen Johanin naamaa, jolloin ruuti oli polttanut molemmat silmät. Siihen aikaan lääkärit uskoivat, että jos molemmat silmät vahingoittuvat, niin jos toinen poistetaan, toiselle jää ikään kuin enemmän elinvoimaa tervehtymiseen; valitettavasti lääkäri sattui poistamaan sen hieman paremman silmän...
Olen Helsingin Kalliossa sijaitsevassa Elokolossa vapaaehtoistoimijana. Siinä vieressä on Sokeain koulu. Sekin oli Venniselle tuttu; hän oli siellä ennen viime sotia oppilaana. Muistaisivatkohan sen koulurakennuksen nykyiset työtekijät vielä sitä aikaa, jolloin Venninen oli siellä.
Netissä Vennisestä on sanottu mm:
Suomen kaikkien aikojen selviytyjä, raudan luja kaveri, mies isolla M:llä, kova Jätkä, uskomaton kaveri, Jos tuo sarja oli Ylen vastaus Subtv:n Äijät ohjelmalle, niin voitonhan tuo vie kirkkaasti.
Sitten Venninen kertoi myöskin, miten hän alkoi räjäyttämään luolaa; Kun siinä kallion kupeessa oli joku iso siirtolohkare, ja kun räjäytin sen pois, niin sen takaa paljastui pieni onkalo. Ja koska lohkareen räjäyttäminen kävi helposti, niin ajattelin sitten syventää sitä onkaloa...
Vitsi oli siinä, ettei Vennisellä ollut vielä silloin poraa, vaan hän hakkasi vasaralla ja taltalla siihen lohkareeseen dynamiittia varten reikiä, joten jokainen voi kuvitella sellaisen homman helppoutta. Se lohkare ei nimittäin ollut mikään pikkukivi; niitähän Venninen pystyi liikuttamaan muutenkin...
Johanin kertoessa tätä, mieleeni muistui John F. Kennedyn sanat;
"We choose to go to the moon in this decade and do the other things, not because they are easy, but because they are hard"
(Me emme mene Kuuhun siksi, että se on helppoa, vaan me teemme sen, koska se on haasteellista)
Muistan maininneeni Venniselle tästä, kun sieluni silmin näin, miten "helppoa" se on hakata kiveen reikiä. Asiat ovat omastakin kokemuksesta todellakin helppoja silloin, kun tehtävää ei ole ajallistettu. Johan kaiketi käytti sen ensimmäisen räjäytystyön suorittamiseen viikkoja, mutta pelkkä ajan kuluminen ei tee työtä vaikeaksi.
Dynamiittia hän osasi käsitellä; hänen isänsä toi sitä kotiin, kun Johan oli pieni ja näkevä. Siihen aikaan Mr. Nobel oli vasta keksinyt dynamiitin... Nallit hän rakensi itse haulikon nalleista ja sähköstä...
13. huhtista 2008 Taivas sai yhden kirkaimmista palkinnoista, mitä tämä maailma on koskaan tuottanut. Toivottavasti he siellä korkeuksissa jotenkin osaavat kompensoida meille sen kirkkauden, jonka taivas sai.
Wikipedia: Johan Venninen
Johan Venninen
YLE, Living Archive: Johan on Venninen
muroBBS; Johan Venninen on kuningas
Blogi: esimerkiksi Venninen
Blogi: Carnivore science
Blogi: Halonen menee Egyptiin
Sain henkilökohtaisesti tavata aikamme ihmeellisimmän ihmisen, joka ei pitänyt elämäänsä minään, koska hänen mukaansa kuka tahansa pystyisi samaan; mutta yksikään poliitikko tai muu rikas ei pysty edes näkevin silmin niihin tekoihin tai ajattelun korkeimmuuteen, mihin Venninen pystyi.
Vielä viime syksynä tyrän pahasti vaivaamana hän suunnitteli räjäyttämäänsä luolaan kaiken muun lisäksi vesivoimalaa.
Lääkärit kieltäytyivät hoitamasta Johanin kehoa vaivaavaa tyrää. Hänen liikkumisensa oli kivuliasta, mutta hänen ajattelunsa oli kevyttä. Tuskin enkelitkään puhuisivat kevyemmin ja vaivattomammin kuin Johan. Ja tarkoitan keveydellä sitä tavatonta elämän kunnioittamista, jota hän toi kaikessa esille.
Hän ei edes sanallakaan syyttänyt ketään kaikesta siitä, joka oli kohdannut hänen kehoaan, vaan hän otti sokeudenkin vastaan ikään kuin lahjana; "kukapa tietää, vaikka olisin kuollut sodassa, jos olisin ollut näkevä". Kehonsa vajavaisuuden Venninen osasi kääntää hengen suuruudeksi. Kipeästi ajallinen elämä väänsi Vennistä, mutta ajallisuudella ei ollut mitään otetta siihen sieluun, joka kehossa joutui myötäelämään ajallisen kehon vajavuudet. Hengen viisaus, sielun sisukkuus ja luonteen vaatimattomuus kompensoi täysimääräisesti sen, minkä keho oli menettänyt.
Keskustelimme muutaman minuutin kahdestaan, jolloin havaitsimme, että olimme ehkäpä olleet yhtä aikaa Niilo Ylivainion junailemassa kokouksessa Helsingin Jäähallissa, joskus -80 luvulla. Hän kertoi, miten hän oli nähnyt siellä Valon, joka oli ikään kuin kutsunut häntä esille, kansan eteen. Silloin huomasin ainoan surumielisyyden, kun hän puhui, miten hänen olisi pitänyt siinä tilanteessa toimia... Tai oikeastaan hän oli surullinen myös niiden uskovien tähden, jotka pyrkivät käännyttämään hänet uskoon, mutta koska Johan ei voinut mitään sille, mikä hän oli, niin uskovat lähinnä julistivat Johanille kadotusta...
Sitten Johan kertoi paljon myös siitä, miten he olivat pieninä leikkineet venäjäläisen varuskunnan läheisyydessä ilmeisesti oikeilla aseilla, joissa oli paukkupatruunoita. Joku toinen oli laukaissut pyssyn lähietäisyydeltä päin pienen Johanin naamaa, jolloin ruuti oli polttanut molemmat silmät. Siihen aikaan lääkärit uskoivat, että jos molemmat silmät vahingoittuvat, niin jos toinen poistetaan, toiselle jää ikään kuin enemmän elinvoimaa tervehtymiseen; valitettavasti lääkäri sattui poistamaan sen hieman paremman silmän...
Olen Helsingin Kalliossa sijaitsevassa Elokolossa vapaaehtoistoimijana. Siinä vieressä on Sokeain koulu. Sekin oli Venniselle tuttu; hän oli siellä ennen viime sotia oppilaana. Muistaisivatkohan sen koulurakennuksen nykyiset työtekijät vielä sitä aikaa, jolloin Venninen oli siellä.
Netissä Vennisestä on sanottu mm:
Suomen kaikkien aikojen selviytyjä, raudan luja kaveri, mies isolla M:llä, kova Jätkä, uskomaton kaveri, Jos tuo sarja oli Ylen vastaus Subtv:n Äijät ohjelmalle, niin voitonhan tuo vie kirkkaasti.
Sitten Venninen kertoi myöskin, miten hän alkoi räjäyttämään luolaa; Kun siinä kallion kupeessa oli joku iso siirtolohkare, ja kun räjäytin sen pois, niin sen takaa paljastui pieni onkalo. Ja koska lohkareen räjäyttäminen kävi helposti, niin ajattelin sitten syventää sitä onkaloa...
Vitsi oli siinä, ettei Vennisellä ollut vielä silloin poraa, vaan hän hakkasi vasaralla ja taltalla siihen lohkareeseen dynamiittia varten reikiä, joten jokainen voi kuvitella sellaisen homman helppoutta. Se lohkare ei nimittäin ollut mikään pikkukivi; niitähän Venninen pystyi liikuttamaan muutenkin...
Johanin kertoessa tätä, mieleeni muistui John F. Kennedyn sanat;
"We choose to go to the moon in this decade and do the other things, not because they are easy, but because they are hard"
(Me emme mene Kuuhun siksi, että se on helppoa, vaan me teemme sen, koska se on haasteellista)
Muistan maininneeni Venniselle tästä, kun sieluni silmin näin, miten "helppoa" se on hakata kiveen reikiä. Asiat ovat omastakin kokemuksesta todellakin helppoja silloin, kun tehtävää ei ole ajallistettu. Johan kaiketi käytti sen ensimmäisen räjäytystyön suorittamiseen viikkoja, mutta pelkkä ajan kuluminen ei tee työtä vaikeaksi.
Dynamiittia hän osasi käsitellä; hänen isänsä toi sitä kotiin, kun Johan oli pieni ja näkevä. Siihen aikaan Mr. Nobel oli vasta keksinyt dynamiitin... Nallit hän rakensi itse haulikon nalleista ja sähköstä...
13. huhtista 2008 Taivas sai yhden kirkaimmista palkinnoista, mitä tämä maailma on koskaan tuottanut. Toivottavasti he siellä korkeuksissa jotenkin osaavat kompensoida meille sen kirkkauden, jonka taivas sai.
Wikipedia: Johan Venninen
Johan Venninen
YLE, Living Archive: Johan on Venninen
muroBBS; Johan Venninen on kuningas
Blogi: esimerkiksi Venninen
Blogi: Carnivore science
Blogi: Halonen menee Egyptiin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)