Nepotismi ja hyvävelisysteemi ovat puolueellisuuteen perustuvaa tunteellista toimintaa, joka on nykyaikaan asti ulottuvaa eläinperäistä reaktiota olemassaolon taisteluun. Olemassaolon taistelu taasen ei lopu niin kauan kun hallitsijat uskovat Puolueeseen, eli käyttäytyvät puolueellisesti.
Puoluepamppujen ja papistojen korkein toimintaidea onkin kehäpäätelmä, josta on mahdotonta selvittää, kumpi on aiheuttaa kumman; aiheuttaako puolueeseen uskominen puolueellisuuden vaiko saako kaverien suosiminen aikaan uskon meidän-nimiseen-puolueeseen. Ympyrän kehällä jokainen piste on kehän alkusyy.
Huomataan, että puolueen nimi on puolueuskovaisuudelle yhtä pyhä asia kuin jumalauskovaisilla Korkeimmalle annettu nimi. Puolueet ovat nimi-uskonnon lahkolaisia. Jos puolueuskovainen huomaa, että hänen uskonsa nimeä (esim KePua) vedetään lokaan, niin se saa "kepulaisen" karvat pystyyn ja pitämään entistä lujemmin kiinni tunteellisesta käytöksestään, jonka miehenpuolet ovat nimittäneet älykkääksi toiminnaksi, ja johon he sokeasti uskovat, että näin on.
Puoleen idea periytyy suoraan nepotismista. Nepotismi on puolueen synonyymi. Puolue on nepotismiin uskovien luomus, jolla nepotismi on saatu näyttämään ainoalta oikealta tavalta hallita itsensä kaltaisia, vapauteen luotuja olentoja.
Kaikkina aikoina huonon maineen saanut toiminta tai ammatti saadaan näyttämään kivalta, kun sille keksitään uusi nimi. Esim puolue-sana ei ole niin vanha kuin nepotismi-sana. Selvästi siis huomataan, että jossakin vaiheessa nepotismia harrastavat alkoivat itsekin tajuta, miten huono maine nepotismilla oli kansan keskuudessa, joten he keksivät sille oivallisesti uudisnimen; puolueen, ja sitten Puolue laati lain, että näin on hyvä maailman tappiin asti.Institutionaalistettu puolueellisuus esiintyy valkoisiin puettuna muka-maailmanpelastajana kuten mikä tahansa muukin uskonto.
Jokaisen puolueen kantavana voimana on yksi ja sama Puolue-uskonto. Kaikki puolueet ovat ainoastaan tuon Puolue-uskonnon lahkoja. Jokainen puolueuskovainen uskoo, että jos vain heidän puolueensa pääsisi suvereenisti hallitsemaan, niin maailma olisi pelastettu; köyhyydeltä, onnettomuuksilta, rikollisuudelta, korruptiolta, ...
Mitään periaatteellista eroa ei ole uskonnollisen uskon ja puolueellisen uskonnon välillä; molempia ryhmiä vaivaa sama tauti; tyhmyys, josta ei ole pelastusta uskovaisuudessa. Sekä jumal-uskonnot että nepotismiuskonnot yrittävät hallita maailmaa, joka käytännössä on ainoastaan maailman riistämistä ja ihmisten orjuuttamista.
Sekä puoluepamput että uskonnollisten valtioiden papisto elävät itse yltäkylläisyydessä ja vähät välittävät kansan arvostelusta. Kaikki vallanpitäjät haluavat rajoittaa mielipiteen vapautta milloin mistäkin syystä. Ja kaikki vallanpitäjät itse keksivät syitä, joiden nimissä he pelottelevat kansaa saadakseen kansan uskomaan, että kansan ei pidä tietää, miten ja miksi heitä hallitaan.
Jos puolue-uskovainen joutuu tapahtumain kulun vuoksi vaihtamaan yhteiskunnallista asemaansa, niin hyvin pian hän joutuu vaihtamaan myöskin puoluejumalansa nimen toiseksi. Maalaisisäntä, joka joutuu muuttamaan kaupunkiin yrittäjäksi, on kohta entinen kepulainen ja päin vastoin. Ja kaikki tuo tapahtuu ilman mitään järkeä; ihminen tosin uskottelee, että hän on itse järkeillyt asian, mutta se on ainoastaan psykologinen torjunta, jolla uskovainen torjuu totuuden reaktiomaisesta käyttäymismallistaan.
Institutionaalinen uskovaisuus onkin mahdollista vain siellä, missä yksilö itse on kieltänyt itseltään vapaan ajattelun --saadakseen itselleen etuoikeuksia, jota älyttömästi helpoksi elämäksi kutsutaan.
Urantia: Institutionaalinen uskonto
Wikipedia: Nepotismi
HS: Tutkija: Hyvä veli -verkostot ja puoluerahoitus korvaavat lahjonnan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti