Kun ihminen ajattelee asioista, niin silloin hän ei voi edes loukkaantua; ajattelija ei anna kellekään oikeutta päästä aivoihin vääntelemään namiskoja milloin mihinkin tunnetilaan.
Ns. Vanhassa Testamentissa juutalaiset syyttivät omista tunnetiloistaan aina muita. Juutalainen uskonto ei salli juutalaiselle oikeutta omiin tunteisiin, vaan jos juutalainen loukkaantuu, niin syy ei todellakaan ole hänessä.
Juutalaista tapaa pitää itseään uhrina ja vaatia sille sovitusuhria ei lopettanut edes Toorassa myöhemmin esitetty ajatus, että omien hampaiden heltymisestä ei saa syyttää muita, vaan edelleen juutalaiset vollottavat, miten heidän on pakko tuntea huonoja tunteita, kun muut tunkevat heidän aivoihinsa kuin rotat avoimesta ovesta.
Jeesus yritti kyllä aikanaan oikaista juutalaisuuden tapaa syyttää huonoudesta aina muita, mutta sieltä se muiden syyttely levisi kuin viirus länsimaiden uskonnollis-poliittisiin puolueisiin. Muistetaan vaikkapa Lahden dopingjuttua, jonka seurauksena Esko Aho(kin) veti sadan tonnin edestä herneitä nenuunsa; vaati STT:ltä satatonnia siitä hyvästä, että oli ihan itse vääntänyt aivonsa loukkausmoodiin.
Eipä ollut Esko-pojukaan lukenut Raamattuaan (tai oikeussalissa näkemäänsä Raamattua), jossa selvästi lukee, että ei pidä syyttää muita, jos itse vetää herneen nenäänsä.
Muiden syyttäminen omista huonoista tunnetiloista on siis äärettömän primitiivistä. Kukaan järkevä ei syytä hyvistä fiiliksistäkään muita, vaan pitää niitä omina ansioinaan! Itse asiassa, ideologiasta vapaa ajattelu sulkee pois sen mahdollisuuden, että joku muu kuin itse voisi vaikuttaa "omat" tunteet!
Mitä varten siis Raamattu lojuu oikeussaleissa? Selvästikään Raamatun sisällöllä ei ole oikeudelle yhtään mitään merkitystä. Raamattu on ainoastaan symboli vailla minkäänlaista arvoa. Tai jos Raamatulla onkin oikeudelle arvonsa, niin silloin se on sitä, mikä sillä on Pirullekin; Oikeus on lukenut Raamatusta ainoastaan ne täysin surkeat kohdat ja jättänyt kokonaan vaille huomiota kaikki ne ylevät kohdat, missä ihmistä kunnioitetaan itsenäisenä ajattelijana, ja jolle langetetaan vastuu niin hyvistä kuin huonoistakin tunnetiloista!
Suomen oikeuslaitos pilkkaa Jumalaa pitäessään voimassa Vanhan Testamentin kaikkein alkeellisinta ihmiskäsitystä, jonka mukaan kuka tahansa voi pitää vaikka poliitikon aivoja omana postikonttorinaan! Syytän julkisesti Suomen tuomarikuntaa ryhtymisestä paholaisen asianajajaksi!
Samoin on itsestään selvää jokaiselle vapaalle ajattelijalle, että poliitikot pitävät aivojensa tunnetilojen ohjauskeskusta sepposen selällään juuri niille, joiden kohtalosta poliitikot vähät välittävät!
Poliitikot eivät välitä hittojakaan, kun joku vaimoke hakee apua, kun mies julkisesti puhuu vaimostaan halveksivasti ja uhkailee häntä, mutta auta armias, jos tuo vaimoke kritisoi poliitikkoa, niin jo on poliitikon nenä herneitä täynnä. Samoin poliitikot vähät välittävät, kun rikolliset suunnittelevat rikoksiaan, mutta auta armias, jos joku halla-aho kirjoittaa kritiikkiä, mihin ei sisälly mitään tulevaa toimintaa, niin se on aivan hirvittävä rikos poliitikoille.
Kaikki tuo johtuu siitä, että Puolue-uskonnollisuus elää vielä primitiivistä, Vanhan Testamentin aikaa, missä huonot tunteet ovat aina jonkun muun syyn. Puolue-uskonto selvästikin kaipaa uskonpuhdistajaa. Vaikeus on vain siinä, että samoin kuin Keski-Ajalla kirkko kohteli jokaista kritisoijaa fyysisesti ankarasti, niin samoin myöskin Puolue-uskonto on laatinut pyhät pilkka-lait estääkseen poliitikoiden henkisen kehittymisen itseohjautuviksi älyolennoiksi.
Nykyaika odottaa sellaista, joka on valmis ryhtymään Puolue-uskonnon puhdistajaksi - pelkäämättä sen hirmuista kostoa.
Blogi: Puolue uskontona
Blogi: Rikos, suunnittelu ja tunteet, Osa 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti