Olen saanut seurata läheltä erilaisten yhdistysten toimintaa. Yhteistä niille on se, kaikki niiden toimijat pyrkivät ainoastaan hyötymään työpaikastaan. Kaikki kyllä puhuvat kauniisti, miten heidän yhdistyksensä toimii sosiaalisesti, köyhien, sairaiden, maahanmuuttajien, eläinten jne. hyväksi. Mutta kun vähänkin seuraa sitä toimintaa, niin huomaa, kuinka kaikki kähmivät työpaikaltaan etuisuuksia vain itselleen.
Otetaan esimerkkinä vaikkapa Suomen suurimmat sosiaalialan yhdisykset ja niiden johtajien palkat; joka ikinen yhdistyspomo vedättää itselleen mielettömiä palkkoja, joiden päälle tulevat tietysti kokouspalkkiot, matkakorvaukset, tietotekniikka; Homma: IL 2010-02-15 "Näin he tienaavat" eli minne hyväntekeväisyysrahasi menevät
Kun ihminen sanoo olevansa vaikkapa sosialidemokraatti, mutta käyttää työpaikkaansa pelkästään omien etujen ajamiseen, niin tosiasiassa ihminen ei silloin elä julistamansa ideologian mukaan, vaan hän on tuiki tavallinen rötösherra.
On erityisen merkittävä se, että suurin osa sosiaalisen alueen yhdistyksien työntekijöistä ja toimijoista väittää olevansa sosiaalidemokraatteja, Vihreitä ja Vasemmistolaisia, mutta siitä huolimatta he käyttäytyvät ihan samalla periaatteella kuin suuryrityksien johtajat;
päivittäin kuulen ja näen omalta paikaltani, miten vähän yhdistyksien palkatut, työllistetyt ja vapaaehtoiset välittävät työpaikkansa puolesta; he ainoastaan kuppaavat kaikin tavoin verovaroin ja pelivaroin tuettuja yhdistyksiä.
Ymmärrän, että ihmiset toimivat omahyväisesti vain silkasta pelosta; He käyvät koko ajan olemassaolon taistelua, joka ilmentyy oman työpaikan kuppaamisena. Ja ihminen perustelee kuppaamisensa itselleen siten, ettei hän näe siinä mitään ristiriitaa ideologiansa kanssa; "Minähän teen niin arvokasta työtä, että mulle kuuluu yhdistyksestä sitä ja tuota -- palkan lisäksi!"
Olen ennenkin kysynyt, että mistä ihminen voi tietää, miten arvokas hän on! Ja aina saan itse sen vastauksen järjeltäni, etten minä ainakaan voi rehellisenä millään tietää, olenko palkkani arvoinen.
Vain silloin voin olla täysin varma työni arvosta, kun en vaadi siitä mitään. Sillä kaikki palkkataulukot ovat ihmisten tekemiä, eikä niillä niin ollen voi olla mitään reaalista perustaa, joka huomataan siitä, että palkkataulukoiden mukaan siivoja on vähemmän arvokas kuin johtaja, vaikka asia pitäisi olla päin vastoin.
Ihminen on vähän tyhmä, jos hän perustelee vaatimuksensa lailla, koska silloin hän tulee perustelleeksi kiltin elämänsä sillä, että laki kieltää häntä esim murhaamasta. Lakiuskovaisen mukaan hän ei murhaa eikä varasta, koska sen sanoo hänelle laki, eikä järki. Siitä johtuu se, että rahasta työtä tekevät eivät kuuntele järjen ääntä korviensa välistä edes silloin, kun kuppaavat työpaikkaansa.Kun ihminen on viisaampi kuin toinen, niin silloin hän ei tarvitse niin paljoa kuin se, jolle on syntymässä annettu vähemmän!
Ihmisen on mahdotonta todistaa viisauttaan mitenkään muutoin kuin elämällä vaatimattomasti; jos ihminen ei kykene elämään vaatimatonta elämää, niin silloin ainakaaan minä en voi kutsua sellaista viisaaksi.
Huomaan siis jatkuvasti, miten kaikki palkkatyöntekijät ovat itse asiassa yhteiskunnan raiskaajia, yhteiskunnan hyväksikäyttäjiä. Olkoon ihminen sitten OYJ:n pääjohtaja tai hyväntekijäyhdistyksen johtaja, niin heitä molempia ajaa työpaikkansa kuppaamiseen pelko siitä, että he eivät saakaan ansionsa mukaan, jolloin se luuloteltu ansio korvataan kuppaamalla työpaikkaa jopa niin, että se kuppaaminen on maantapa; ainahan kaikki ovat näin tehneet!
Rahapalkkaa vaativat eivät pysty tajuamaan sitä, että se olisi heidän etunsa, kun he eivät vaatisi palkkaa itselleen, vaan sen sijaan antaisivat työnsä lisäksi työlleen kaikkea muutakin. Yrityksen, yhdistyksen etu on suurempi etu kuin yksityisen ihmisen etu. Mutta, ahneet eivät edes pysty ajattelemaan sitä, että se olisi heidän oma etunsa toimia kaikessa työpaikkansa hyväksi.
Todellisuudessa ei ole mitään sellaista kuin yksityisen ihmisen etu. Aina, kun ihminen puhuu omista eduistaan, niin siinä nähdään ihminen, joka ei tajua mitään realiteeteista. Rahapalkkaa vaativat ovat ainoastaan haihattelijoita, joiden ajattelu koostuu uskomuksista, joista suurin on palkkataulukko.
Kun vain ihmiset antaisivat työlleen emnemmän kuin he siitä itse saisivat, niin silloin he eivät voisi tuntea uhkaa työpaikkansa puolelta. Kun ihmiset tuntevat olevansa uhattuja työttömyydellä, niin se johtuu vain siitä, ettei ihmiset ole lainkaan sen arvoisia, mitä he ovat palkkataulukoistaan lukeneet!
Antakaa työllenne koko elämä, niin te saatte tietää, mitä on todellinen elämä; Elämään kuuluu myös työnteko, sataprosenttisesti. Elämästä ei kuulu vaatia ansiota, vaan kun ihminen antaa itsensä työlleen kokonaan, niin silloin työ(paikka) antaa hänelle kaiken sen, jota varten pelkurit joutuvat vaatimaan palkkaa, palkkioita, etuoikeuksia, korvauksia,...
Johtopäätös:
Koska yritysjohtajat kautta yritysmaailman toimivat tismalleen samoin kuin vaikkapa kommunistijohtajatkin, niin siksi on väärin kutsua yritysjohtajien käytöstä kapitalistiseksi. Olkoon ihmisen ideologia mikä tahansa, niin palkanvaatijana hän kuitenkin toimii tismalleen samoin kuin toimivat he, joiden toiminnan sanotaan olevan kapitalistista.
Kapitalistina ihminen antaisi kilpailuttaa itseään, jolloin hän tietysti esittäisi muille, että hän pystyy tekemään minkä tahansa työn paremmin ja halvemmalla kuin kukaan muu.
Koska palkanvaatijat eivät uskalla ajatella kapitalistisesti, niin siitä huomataan selvästi, että palkanvaatijat vasemmalta oikealla ovat vain pelkureita, joiden järki on pelosta jäykkänä. Järjettömyys on se yksi yhteinen nimittäjä, joka soveltuu sekä kommunistiin että ns. kapitalistiin.
Iltasanomat: Niinistö tuomitsi Kiljusen itselleen järjestämän virkamatkan
Iltasanomat: Kimmo Kiljunen tulistui lentolippukohusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti