Tuomiot ovat verikostoja

Jokainen määräaikainen tuomio on kosto. Kosto ei koskaan vaadi tuomittua parantumaan rikollisuudesta, vaan määräaikaistuomiot ovat silkkaa kostoa. Kuolematuomiota on sanottu yhteiskunnan suorittamaksi kostomurhaksi, mutta tässä osoitetaan, että yhteiskunta kostaa myös silloin, kun se tuomitsee ihmisiä määräaikaisiin vankeurangaistuksiin tai rahallisin korvauksiin.
Kosto tuomiona on erittäin suuri ongelma, josta monet viisaat ovat kautta aikain sanansa sanoneet.


Ihmisen on mahdoillista luoda älyllä sellainen tuomiojärjestelmä, joka ei sisällä kostoa, ja joka ei tuomitse syyttömiä, ja joka ei katkeroita tuomittuja. Mutta, jos ihmisellä on kostonhalua, niin silloin hän ei voi ajatella järjellisesti tuomiovallan muuttamista armollisempaan suuntaan.


Määräaikaisten tuomioiden suurin vika on siinä, että siinä ei lainkaan vaadita tuomitun parantuvan rikollisuudesta. Määräaikaistuomio olisi hyväksyttävissä vain silloin, jos tuomari neuvottelisi rikollisen kanssa, missä ajassa rikollinen haluaa parantua, - ja sitten sekä tuomari että rikollinen sopisivat yhdessä, miten pitkään vankeuteen rikollinen tuomitaan, jotta rikollinen sen ajan puitteissa katsoisi voivansa parantua.


Tuollainen tuomarin ja rikollisen välinen neuvottelu kuitenkin edellyttäisi, että nykyiset laissa määritetyt vankeusajat kullekin rikostyypille mitätöitäisiin, ja käyttöön otettaisiin netistä tulostettava sopimuspaperi, jonka tuomari ja rikollinen yhdessä täyttäyisivät.


Tässä esitän jälleen kerran oman näkemykseni, miten ihmiskunta pääsisi vapaaksi kostamiseen perustuvasta oikeussysteemistä:


Ihmiskunta pääsee kostamismentaliteetista vapaaksi vain siten, että jokainen, joka jo ajattelee tehdä pahaa lähimmäiselleen, tuomitaan määräämättömäksi ajaksi seitsenkehäiseen keskitysleiriin. Keskitysleirin ulommalta kehältä ihminen pääsisi kolmen päivän kuluttua vapaaksi, kun hän lupaisi olla ihmisiksi. Jos taasen ihminen siellä ollessaan jatkaa pahoja ajatuksiaan, niin hän joutuisi kuudennelle kehälle. Sieltä hän pääsisi seitsemännelle kehälle, kun vain lupautuisi olemaan ihmisiksi, mutta jos hän jatkaa pahan ajattelua, niin ja niin edelleen.
Tällainen järjestely takaisi sen, että kukaan keskitysleiriin pääsevä ei voisi kehittää itselleen katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan, koska jokaiselle olisi selvää, että hän pääsisi sieltä pois, kun vain lupaisi olla ihmisiksi. Mitään pähkäileviä lakimiehiä ei silloin tarvittaisi.


Sisimmälle, eli ensimmäiselle kehälle joutuvat huomaisivat, että sen kehän keskustassa on Herran Temppeli, jonka keskellä on pöytä, ja pöydälle on myrkkyruisku kiinnitettynä, johon kätensä painamalla ihminen pääsisi pois tästä pahasta maailmastaan. Tällainen järjestely ei vaatisi ketään ihmistä toimimaan teloittajana. Samoin tavalliset ihmiset voisivat olla varmoja, ettei ketään ole tuomittu syyttömänä, kun ihminen olisi yksin monien monien armon osoitusten jälkeen tehnyt oman ratkaisunsa.


Nykyisin ihmiset eivät lainkaan rakasta; Se on ihmisen vihaamista, jos häntä ei laiteta ylläkuvatunlaiseen keskitysleiriin, koska silloin ihmisen sallitaan tuhota oma elämänsä rikollisuudella.
Samoin se on ihmisten vihaamista, jos ihmistä ei laiteta ylläkuvatunlaiseen keskitysleiriin, koska silloin keskuudessamme liikkuu rikollisia, joiden ainoa elämäntarkoitus on rehellisten ihmisten vahingoittaminen ja nirhaaminen.


Jokainen, joka kannattaa määräaikaistuomioita, vihaa suunnattomasti ihmisiä, koska sellaiset eivät halua rikollisten parantuvan. Kun vain ihminen ajattelisi järjellä, niin hän itse huomaisi, että niinhän se on; Ei ketään laiteta vankilaan siksi, että hän paranisi määräajassa, vaan nykyinen vankila- ja oikeussystyeemi on puhtaasti kostamiseen perustuva järjestelmä, missä ihmiseltä ei edes edellytetä minkäänlaista parantumista ja pahoista ajatuksista luopumista.


Päin vastoin; Tilanne on vain pahentunut, koska nyt pahantekijä saa ensikertalaisen statuksen, kun hän on ollut kolme vuotta vapaana. Kyseinen armollisuus ei perustu minkänlaiseen moraaliin, vaan se on selvää pahuutta rehellisiä kansalaisia kohtaan, jotka joutuvat kokemaan tuollaisen "ensikertalaisen" rikollisen mielenlaadun. Jos todella halutaan esittää armoa rikollisia kohtaan, niin silloin meidän ei tule lainkaan tuomita heitä määräaikaisiin rangaistuksiin, vaan laittaa heidät määrämättömäksi ajaksi johonkin varmaan paikkaan, mistä he pääsisivät pois hetimmiten, kun vain lupaisivat elää ihmisiksi.


Edellä kuvatunlainen käytäntö edellyttäisi rikolliselta vastuuntuntoa; että muut ihmiset pitäisivät rikollista kykenevänä ottamaan vastuuta. Määräaikaistuomioon perustuva systeemi pitää rikollisia täysin vastuuntunnottomina, joten tuomarit eivät edes voi kuvitella, että he voisivat neuvotella rikollisen kanssa, josko hän suostuisi paranemaan jonkin ajan puitteissa, jonka tuomari sitten määräisi ...


Yhteiskunta tulee muuttamaan tuomiovaltaa, kun ihmisille selviää, että myös rikollisilta voidaan edellyttää vastuuntuntoa. Vastuuntuntoiselle rikolliselle voidaan silloin antaa oman vapautumisensa avaimet, koska onhan se rikos jo sinänsä, jos parantunutta ihmistä pidetään vangittuna.


Nykyinen valtiovalta tuomiovaltoineen ei ota huomioon lainkaan sitä,
että ihminen voi silti parantua vankilassa.
On ehdottomasti väärin pitää terveitä ihmisiä vankilassa.


Määräaikaistuomiot ovat hirvittäviä kostamisia, joita yksikään aito sivistysvaltio ei voi tukea. Määräaikaistuomio ei periaatteessa eroa lainkaan kuolemantuomiosta tai kivikautisista verikostosysteemeistä.