Urantia-Kirja, luku 189: Kuolleistanousu
Urantiaboken, Kapitel 189: Uppståndelsen
The Urantia Book, Paper 189: The Resurrection
Das Urantia Buch, Schrift 189; Die Auferstehung
Книга Урантии, Документ 189: Воскресение
Paikalle kokoontuneet Mikaelin luomat paikallisuniversumin pojat tekivät tämän omalla vastuullaan; Gabriel ei ollut kutsunut heitä koolle.
Puoleenyöhön mennessä he olivat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei luotu olento voisi tehdä mitään Luojan kuolleistanousun edesauttamiseksi. He hyväksyivät mieluusti Gabrielin neuvot tämän sanoessa, että koska Mikael oli ”omasta vapaasta tahdostaan luopunut elämästään, hänellä oli myös valta ottaa se jälleen haltuunsa sen mukaan, mitä hän itse päättäisi.”
(2020.2) 189:0.2 ”Yksikään teistä ei voi tehdä mitään auttaakseen Luoja-isäänsä palaamaan eloon. Tämän maailman kuolevaisen ominaisuudessa hän on kokenut kuolevaisen kuoleman; universumin Hallitsijan ominaisuudessa hän elää yhä. Se, mitä te tarkkailette, on Jeesus Nasaretilaisen kuolevaisena kokema siirtymävaihe lihallisesta elämästä morontiaaliseen elämään. Tämän Jeesuksen henkisiirtymävaihe vietiin päätökseen hetkenä, jolloin erkanin hänen persoonallisuudestaan ja tulin väliaikaiseksi johtajaksenne.
Teidän Luoja-isänne on päättänyt käydä läpi kuolevaisten luotujensa kokemuksen täysimääräisenä alkaen siitä, kun ihminen syntyy aineellisiin maailmoihin, ja edelleen luonnollisen kuoleman ja morontiavaiheen kuolleistaheräämisen kautta kiistatonta henkiolomuotoa edustavaan statukseen saakka. ... ."
Urantia-Kirja, luku 188: Haudassaolon aika
(2017.3) 188:4.8 Heti kun käsitätte idean Jumalasta oikeana ja rakastavana Isänä, sen ainoan käsityksen, jota Jeesus ylipäätään opetti, teidän on täysin johdonmukaisia ollaksenne samana hetkenä kerta kaikkiaan hylättävä kaikki sellaiset primitiiviset käsitykset Jumalasta, että hän olisi itsensä loukatuksi tunteva monarkki, ankara ja kaikkivoipa vallanpitäjä, jonka suurin ilo on yllättää alamaisensa pahanteosta ja pitää huoli siitä, että nämä saavat tekoaan vastaavan rangaistuksen, ellei sitten satu, että joku melkein hänen vertaisensa olento tarjoutuu kärsimään heidän puolestaan, kuolemaan heidän sijastaan ja edestään. Idea lunastuksesta ja sovituksesta ei käy ollenkaan yksiin sen jumalakäsityksen kanssa, jota Jeesus Nasaretilainen opetti ja josta hän itse oli esimerkkinä. Jumalallisessa olemuksessa ei ole mitään, mikä nousisi Jumalan rajattoman rakkauden rinnalle.
FB/Sinenmaa: JUMALA EI ANNA ARMOA.
3 kommenttia:
JUMALA EI ANNA ARMOA
Jumala on rakkaus: Jumalan oikeudenmukaisuus ei voi olla niin suuri kuin Jumalan rakkaus, joka hävittää synnin.
Jumala ei voi antaa armoa, koska armon jälkeen ihminen olisi edelleen pahantekijä ja rikollinen ja Jumala joutuisi odottamaan ajan kulumista ennen kuin hän olisi valmis rakastamaan armahdettua, jolloin Hänen rakkaus vasta poistaisi pahantekijän rikosrekisterin. Kuulostaa vähän epäjumalalliselta, jos ikuinen Jumala joutuisi odottamaan, että saa itsensä tekemään jotain hyvää.
Armo ei voi olla jumalallinen toimintatapa, koska armo merkitsee sitä, että olennon rikosrekisteriä ei tuhota, vaan vain painetaan villasella.
Koska Jumala ei voi antaa armoa, niin silloin hän ei voi tuomitakaan ketään. Jumala ei voisi olla rakkaus, jos rakkaus ei hävittäisikään syntiä.
Jumala ei edes voi tietää mitään synnistä, sillä sellainen tieto edellyttäisi, että Jumala muistaisi ikuisesti kaiken pahuuden.
Ikuinen Jumala ei näe ihmistä keskeneräisenä. Ajallisuus ei voi olla realiteetti Jumalalle. Ajallisuus tuskin on minkäänlainen reaalitodellisuus, vaan ainoastaan jonkinlainen varjo jostain oikeasta. Varmasti ihminen saisi paremman kuvan Jumalasta, jos hän vain ajattelisi asiat Jumalan näkökulmasta.
TM, 31.1. 2017: Onko maailmankaikkeus pelkkä jättimäinen hologrammi? Tiedemiehet löysivät uusia todisteita
Täten on helppoa ajatella, että Jumala on armoton.
Edelliseen" "Koska Jumala ei voi antaa armoa, niin silloin hän ei voi tuomitakaan ketään. Jumala ei voisi olla rakkaus, jos rakkaus ei hävittäisikään syntiä.
Jumala ei edes voi tietää mitään synnistä, sillä sellainen tieto edellyttäisi, että Jumala muistaisi ikuisesti kaiken pahuuden."
Jos Jumala muistaisi pahat teot, niin silloin hän ei olisi koskaan voinut rakastaa, koska silloin rakkaus ei olisikaan suurin, eikä edes kovin suurta.
Jumalan pitää siis olla täysin armoton, sillä jos Jumalassa olisi armoa, niin silloin hänen pitäisi muistaa hyvän lisäksi myös pahuus. Armo-käsite pakottaa muistamaan pahat teot.
Ja jos Jumala muistaisi pahuuden, niin silloin Hänen pitäisi olla paha, jolloin hän ei voi olla Rakkaus.
Armoa ei saa hyväksi millään taikatempulla, kuten väitteillä, ettei ihminen ymmärrä Jumalan armoa. Jos ihminen ei ymmärrä Jumalan armoa, niin se voi johtua vain siitä, ettei Jumalassa ole mitään armollisuutta.
Jumalan rakkaus kuitenkin näköjään ymmärretään, joten jos väitetään, ettei armoa kuitenkaan ymmärretä, niin silloin on esitetty väite, että armo on suurempi kuin rakkaus, joka on vastoin kaikkea sitä, mitä Jeesus opetti.
Jatkakaa.
Minusta armo on sitä että pahantekijän annetaan mahdollisuus ymmärtää pahojen tekojensa seuraukset ja sitä kautta tervehtyä henkisesti, ei niinkään sitä että pahantekijä vapautuisi maallisesta rangaistuksestaan, vaan auttaa paremminkin hyväksymään se tilanne että on päätynyt vankilaan, mutta armo voi johtaa "salatieteellisesti" tilanteeseen että vankeinhoidon havaitessa pahantekijän "muuttaneen mielensä", seurauksena entinen pahantekijä - nykyinen "uudestisyntynyt - valaistunut" saavuttaakin ennenaikaisen vapautumisen vaikkapa presidentin armahduksen kautta, ja vankilapsykologin suosituksella, siinä nyt vaikka yksi esimerkki armosta.
toinen hyvä esimerkki armosta voisi olla blogistin itsensä valaistuminen - pitkällisen puolen hehtaarin metsässä, meditoinnin seurauksena, ja nyt meille ulosantinsa kautta sen todistaen ;)
Lähetä kommentti