Luonnonvoimien pysyvyys ja universaalisuus todistaa pikemminkin absoluutin keskeytyksettömästä läsnäolosta kuin menneisyyteen jääneestä jostain sattumasta, joka jo luonteensa mukaan ei voi saada aikaan mitään järjestystä tai pysyvyyttä.
Aika metkaa, miten ihmisille opetetaan tieteellisenä faktana, että alussa sattuma loi maailman, mutta sen jälkeen "hän" jätti maailman oman onnensa nojaan. Luonnossa mikään ei voi pysyä itsestään, vaan pysyvyyden syynä on aina Joku, jolla on mieltä toimia niin kuin toimii.
On huomattava, ettei sattuma voi pitää mitään asiaa universaalisena ja absoluuttisena.
Luonnon perusvoimat ovat selkeälle mielelle selvästi ja kiistatta jonkinlaisen infiniittisen ja ikuisen absoluutin vaikutusta. Mitään rappeutumista ei voida havaita sillä tasolla, josta kaikki olevainen nousee.
Fysiikan teoriat eivät voi esittää, miten perusvoimat pysyvät muuttumattomina. Edes vuorovaikutuksen välittäjähiukkasten mainitseminen ei selitä, miksi nekin toimivat muuttumattomina kautta maailmankaikkeuden, ja miksi niiden toiminnassa ei ole mitään vikaa.
Muuttumattomuus on vain otettu vallitsevana totuutena, jonka lähdettä ei saa fysiikassa teoretisoida, jottei fysiikka saastuisi uskomuksista, tai vielä pahemmasta: persoonallisesta Ensimmäisestä Lähteestä ja Keskuksesta, jonka persoonallisuuden pysyvyys ilmenee myös luonnonvoimien pysyvyytenä ja muuttumattomuutena, koska jokaisen jakamattoman hiukkasen ytimenä on tilattomuus ja ajattomuus. Maailmankaikkeus on persoonallinen, eikä siinä persoonallisuudessa voida koskaan havaita mitään jakomielistä.
Sattumaahan ei voida uskonnollistaa, koska se voidaan ottaa vain annettuna totuutena, jonka kritisoiminen on tieteen vastaisuutta.Sattuman pitäisi toimia samalla tavalla kaikilla olemisen ja ei olemisen tasoilla, jotta sen energiaaliset seuraamukset voisivat loogisesti ajateltuna olla tutkimuksen kohteina. On vaikeaa pitää sellaista tiedettä objektiivisena ja järjellisenä, jonka selittää olemassaolon sattumalla.
Yksinkertaisempi selitys on siinä, että ajatellaan absoluutin olemusta syvätasolla. Ensimmäinen syvälle käypä ajatus absoluutista olisi siinä, että miten meillä voi olla käsite absoluutti, jos luonnossa ei olisi mitään sitä käsitettä vastaavaa olemusta. Tästä on hyvä jatkaa. Pelkkä absoluutin käsite sanana olisi mieletön, mieltä vailla, jos sille ei ole sijaa luonnontieteissä.
Metkaa on sekin, miten tiede luulee voivansa teoretisoida persoonallisen ihmisen, mutta sitten väittää, ettei ihmistä suurempaa persoonallisuutta voida samoilla olettamuksilla tutkia. Tiede on siis sulkenut tieteen ulkopuolelle sen, josta kaikki johtuu.
Filosofi Jukka Hankamäen tapaus osoittaa, miten vaikeaa se on saada otetta edes ihmisen tasoisesta persoonallisuudesta. Persoonallisuutta on kaikki se, joka saa ihmisen toimimaan samalla tavalla ajasta aikaan. Sosiaalipsykologiaa on se, kun nainen sanoo ei, mutta toimii kuin kyllä, koska silloin siinä ei toimi persoonallisuus vaan lähinnä aikakautiset muoti-ilmiöt ja pelko selviytymisestä. Sosiologia on ihmisten väleissä, mutta persoonallisuus nousee ihmisen ytimestä. Sosiologiaa ei tulisi pitää tieteenä, koska ihmisten suhteista ei voida saada näkyviin luonnon lain mukaista pysyvyyttä, joten siksi Hankamäki ei voinut puhua väärin kirjassaan, koska hän ei puhunut ihmisen olemuksesta, vaan ihmisten suhteista, joita ei voida samalla tieteellistää kuin persoonallisuutta.
Psykologia voi olla tieteellistä vain silloin ja siinä, kun se löytää ihmisen toiminnasta pysyviä rakenteita, sillä vain pysyvyydelle voidaan määritellä lainalaisuuksia. Sosiaalipsykologia taasen toimii ihmisten väleissä, jolloin niiden tieteellistäminen saa aikaan vain hämmennystä ja persoonatonta syyttelyä.
b, 9.6. 2020: Se pyörii sittenkin.
4 kommenttia:
On selvä trendi siinä, että poliitikot ja erilaiset ryhmät käyttävät tiedettä keppihevosena ja tiedemiehet eivät voi puolustaa tiedettä, koska muutoin heitä nimitellään ja heidän toimeentulonsa riistetään.
Tieteen arvovaltaa murennetaan nyt vauhdilla. Jukka Hankamäen tapaus on vain yksi osoitus siitä. Paljon pahempaan tieteen raiskaamiseen ovat jo syyllistyneet niin poliitikot kuin erilaiset kansanliikkeetkin.
Siksi ajattelen, että tieteen pitää laajentua ihmisen persoonallisuuden tutkimisesta Jumalan peroonallisuuden ja sen pysyvien rakenteiden tutkimiseen. Tällainen tutkimus lopettaisi tieteen raiskaamnisen, mutta se johtaisi uskomusten murentumiseen, kun tieteellä olisi tutkittavana olemassaolon edellyttämiä absoluutteja.
Sellaista tiedettä saa ja pitää tölviä ja raiskata, joka pitää sattumaa ihmisen persoonallisuuden luojana, persoonallisuuden, jolla "saman" tieteen mukaan on pysyviä rakenteita. Tietämätän ihminen voi olla kovin mutkikas ja epälooginen tapaus myös tiedemiehenä, kun hän yrittää selittää luonnon perustaa sattumalla.
Mutta kuinka onkaan mahdollista että itse Jumalakaan on olemassa, mistä hän syntyi, se Suurin mysteeri koko olemassaolossa ja tietoisuudessa ylipäätään?
Loiko Jumala ihmisen omaksi kuvakseen vai peilikuvakseen, halusiko Jumala jakaa itsensä pienempiin osiin että ne pienosaset voisivat katsella Isä Jumalaa jumalan ulkopuolelta, sillä kuinka Jumala voisi olla itsestään tietoinen jos kukaan ei olisi Tarkastelemassa Isä Jumalaa, jumalan tietoisuuden ulkopuolelta.
Menikö tämä nyt liian vaikeaksi?
Lähetä kommentti