Miksi ihmiskunta ei koskaan onnistu

 Koko hemmetin ihmiskunnan historia on kertomusta kukoistavista kulttuureista, sankarillisista olennoista ja kauniisti rakennetuista muinaisisista rakenteista. Mutta. Joka hiivatin kerta, ne kaikki ovat loppuneet alkuunsa. Yhden yksikään menneisyydessä kukoistava kulttuuri, menneisyyden sankaruus tai menneiden aikojen rakennuskauneus ei ole koskaan jatkunut alkua pidemmälle.

Joku voisi väittää, että kyllähän muinaiset egyptiläiset pystyivät pitämään kulttuuriaan yllä jopa pari tuhatta vuotta, mutta kun ajatellaan kosmisesti, niin tuhat vuotta on yksi silmänräpäys siitä, mitä ihmiskunnan pitäisi vielä pystyä olemaan tällä planeetalla.

Juuri tänään oli uutinen siitä, miten poliitikot joutuvat kusettamaan veronmaksajia siitä, että suomalaiset rakensivat muutama vuosi sitten sillan, joka hajoaa jo nyt jalkojen alle. Jumalauta sentään, mitä helvetin pellejä te suomalaiset oikein olette. Murennatte ikuisesti kestäviä vuoria  maitopurkin kokoisiksi mururuiksi jalkojenne alle, mutta ette perkele pysty rakentamaan vuorista edes sataa vuotta kestäviä kivisiltoja. Hyi helvetti, mitä hiton typeryksiä te suomalaiset olette valinneet päättäjiksi, jotka eivät tajua aikakausista hevon persettä.

Olen usein miettinyt sitä, miten hienoa olisi elää vuotta kolme miljardia jälkeen Jeesuksen syntymän, ja ihmetellä, miten suuria ja kestäviä rakenteita ihminen pystyi jo silloin, näinä päivinä, rakentamaan.

Jeesus ei koskaan kuole ihmiskunnan kollektiivisesta muistista. Jos haluat heijastaa Jeesuksen ikuisuutta tähän aikaan, niin silloin sinun pitää ajatella, puhua ja tehdä jotain hyvää, kaunista ja ikuista, koska mitenkään muutoin ihmiskunta ei voi selvitä edes seuraavaan vuosituhanteen asti. Sillä miten kummassa ihminen voisi edes lajina selviytyä, jos se ei pysty rakentamaan sellaista, mihin sen aivoilla on selvästi kykyä.

Ikuisesti kauniiden vuorten pilkkominen katukiviksi on pelkästään idioottien tekoa.

Ihmiskunnan ensimmäinen vika on myös viimeinen

 Nyt mää vihdoinkin löysin sen ensimmäisen vian, joka maailmassa on! Eikä sitä voida tuhota niin kauan, kun on uudistajia, jotka eivät ymmärrä, miten kaunista kaikki on ensin ollut (Huom: Tämä on julkaistu noin tunti sitten ekan kerran Facebookissa).

Onneksi se ensimmäinen virhe ei ollut Eeva, eikä edes Aatami, vaan se oli Johan Sebastian Bandy. Olen aina ihastellut niin sanottuia klassista musiikkia, mutta vain niiden säveltäjien ensimmäisiä ensimmäisiä osioita. Otetaan vaikka tämä Johan S. Bach - Toccata and Fugue in D minor, jonka alku on hyvin vakuuttavaa, että tässä nyt mennään oikeesti jonnekin, joko hautaan tai ylös taivaisiin. MUTTA!

Mitä ihmettä se Johan oikein on käynyt köökin puolella nauttimassa, sen jälkeen kun sai ensimmäiset nuotit pergamentille? Toccata ja Fugue soi mahtipontisesti ensimmäisen minuutin ajan -- ja sen jälkeen tapahtuu sama kuin on aina ihmisille tapahtunut.

Johann Sebastian Bach esittää lyhennettynä kaikki ihmisen historialliset jaksot. Ensimmäisiä historiallisia merkintojä Toccatasta ovat muinaisen Egyptin hallitsijat. Jo sielläkin ensimmäiset faaraot hallitsivat Toccatan alkusävelmillä - aina Ramses Toiseen saakka, jonka jälkeen alkaa sävelten sekamelska aivan samoin kuin Johann Sebastian on sen nuotteihin pistänyt.

Katsotaan mitä tahansa ihmisen yritystä säveltää jotain suurenmoista millä tahansa elämän osa-alueella, niin joka ikinen kerta jokainen yritys onnistuu suunnattoman hyvin, heti alussa. Mutta.

Joka ikinen alku missä päin ihmiskuntaa tahansa lopettaa hyvyytensä aina, niin aina, alkusäveliinsä, aivan samoin kuin tapahtuu keskiajan säveltäjien sävellyksissä.

Olen melko varma siitä, että se on jokin vielä paljastumaton luonnon laki, joka saa niin säveltäjät kuin poliitikotkin luomaan ensi alkuun jotain kaunista, mahtipontista ja suurenmoista, josta kaikki voivat nauttia. Mutta sitten tulee ensisävelten soittajien seuraajat, jotka eivät osaa, eivät pysty, eivätkä edes ymmärrä, että niitä samoja ensisäveliä pitäisi soittaa ikuisesti.

Samassa Ylöjärven kansalaiskoulussa minun kanssani opiskelleen Pasi Kauniston laulama "Koskaan Et Muuttua Saa", kuvaa todellisuutta hienosti. Kaikki psykogolit, poliitikot ja muut perseennuolijat julistavat, että ihmisen pitää muuttua, että ihminen ei saa, eikä voi olla sama muuttumaton persoona edes sataa vuotta.

Jo 1960-luvulla kuultuani Pasi Kauniston laulun, Koskaan Et Muuttua Saa, aloin miettiä, mitä laulun tekijä oikeasti haluaa kertoa. Ilmi selvästi laulu kertoo siitä, että kun ihminen on kerran tullut persoonaksi, niin hänen ei koskaan pidä muuttua miksikään toiseksi. Senhän sanoo jo järkikin! HALOO!

Ihminen ei voi lisätä maailmankaikkeuteen mitään aitoa yrittämällä olla jotain muuta kuin oma itsensä. Itse asiassa. Ihminen, joka uskoo, että hän ei saa, tai voi olla sama persoona, mitä hän oli pienenä, niin silloin ja siinä hän yrittää tuhota kaikkeudesta jotain äärettömän kaunista todellista, Hän yrittää tuhota sisällään olevan Jumalan.

Maailmassa oleva kaikki julmuus johtuu yksinomaan siitä, että ihmiset on saatu uskomaan siihen täydelliseen järjettömyyteen, että jokainen voisi tuosta noin vain olla jotain muuta kuin on. Suurimpia syyllisiä ihmisen harhaoppiin ovat tietysti poliitikot ja papit, jotka itsestään luulevat olevansa jotain muuta kuin ovat.

Kun alussa puhuin Johan Sebastianin Toccata & Fuguesta, jonka alku on aivan käsittömän upeeta, vaikka asiaa katsoisi apinan leipäpuusta, niin se johtuu vain siitä, että taitelijoiden sielukkuus on vain puolinaista.

Taiteilijat yleensä luovat erinomaisia kuvauksia jokaisen aikakauden alusta, mutta sen jälkeen he eivät kykene jatkamaan omaa taidettaan kovinkaan pitkälle, vaan alkavat apinoimaan juuri siitä, mihin kaikki poliitikot ja papit kaikkien muutosten alkujen jälkeen ryhtyvät.

 Onhan se vallan järjetöntä uskoa, että esimerkiksi arkkitektuuri olisi nykyään kauniinpaa kuin antiikissa, tai sata vuotta sitten, jolloin arkkitehdit eivät enää saaneet muuttaa vuoria linnoiksi, mutta saivat silti edes jotain vuorten lohkareita muuttaa taloiksi. Nykyään vuoret ovat arkkitehdeltä kokonaan kielletty, koska niitä saa murentaa vain katukiviksi.

Suomi on kuin hidastettua Toccataa. Ensimmäiset vuosikymmenet Suomi soi kuin Toccatan mahtipontiset ensisävelet. Sitten yhä useampi sävel tulee mukaan ja aivan kohta kaikki muuttuu yhdeksi sekamelskaksi.

Nykyaikana kaikkia alkusävellyksiä kohtaa vieläkin julmempi kohtalo. Ei riitä, että alkuperäinen säveltäjä on loihtinut suunnattoman kauniita, sopusointuisia ja harmonisia säveliä, vaan kun joku saa päähänsä uudelleen lämmittää joku todella upea klassikko, niin ensimmäisenä siinä pauhaa perkeleen rumpusoolo, alusta loppuun, ikään kuin joka hiton nykytaitelija haluaisi olla ainaisesti Ukrainan juoksuhaudassa

Maailmanpoliisi, USA, lepsuilee

 Jos olisin maailman kansalainen, niin vaatisin maailman poliisia toimimaan seuraavasti, kaikissa konflikteissa: Koska konfliktien osapuolet ovat tunnetusti luupäitä, niin maailman poliisipäällikkönä antaisin puolustavalle puolelle yhden risteilyohjuksen  joka toinen päivä, jos hyökkäävä osapuoli ei usko edellispäivän voimaa. Joka toinen päivä siis hyökkääjä menettäisi jotain vitaalia omasta maastaan niin kauan, kun se ei ehdoitta suostu neuvotteluihin.

Esimerkiksi, kun vain Ukraina saisi ampua maailman poliisin parhaimpia risteilyohjuksia joka toinen päivä, niin varmasti ei menisi montaakaan päivää, kun Putin edellispäivän ohjuksen tuhoja kuullessaan tulisi siihen ainoaan johtotulemaan, että joko hän aloittaa ydinsodan tuhoten oman maansa seuraavan päivän puolipäivään mennessä, tai suostuu siihen, että eri kulttuureille kuuluu oma paikallishallinto.

Echelonille avaimia: Donald Trump, Biden, Israel, Luupää, Suomi, Netanjahu, Putin, Leninin patsas,  Karelia, Russia, Kreml, Tomahawk, Ural,

Porno paljasti naisten moraalittomuuden

 Mistä tiedetään, miten moraalittomia kaikki naiset ovat? Siitä me tiedetään, kun tarvitaan miespuolinen opettaja, joka videoi naispuolisia opettajakollegoitaan pornovideoille, eikä yksikään nainen tajua olevansa täydellisen moraaliton -- kuin vasta sitten, kun miehet alkavat paheksua pornoilevan opettajan videoita.

Iltalehden plussaa: "Nyt puhuvat naiset, joiden kanssa porno-opettaja kuvasi: "Ilmoitin hänelle, etten halua kuvata enää hänen kanssaan".

Jos joku naikkonen ei hetimmiten tajunnut jutun jujua, niin kerron, että ei tartte nähdä unta kyrvän syömisestä, koska suomeksi pystyisit melko vaivattomasti, ilman kulliakin lukea, että naisilla moraalintaju voi syttyä vasta sitten, kun moraalittomuus on paljastettu. Voitten toki edelleen konsultoina edellisen hallituksen pääministeriä, joka ehkäpä vieläkin on täysin tietämätön moraalista.

Poikkeusluvalla murhattuja sivullisia

Poliitikot uskovat, että he eivät säädä lakeja yksilöille, vaan massoille. Silti rivien välistä silloin tällöin paistaa silmille, että poliitikot nimenomaan haluavat kiirehtiä omien sukulaistensa aikuistumista. Jostain käsittämättömästä syystä johtuen poliitikot vähät välittävät järjellisyydestä ja tiedemiesten tutkimustuloksista, jotka kertovat muuan muassa siitä, että ihmislapsella aikuistuminen alkaa todenteolle tapahtua vasta kolmannella vuosikymmenellä.

Koska poliitikot ovat täysin pihalla jopa omien aivojensa järkeilykyvystä, niin he ovat nerokkaasti päätelleet, että nuorista saadaan kuuliaista vaalikarjaa, kun heitä immarrellaan ensin poikkeusluvilla, ja jos poikkeusluvilla elävät nuoret eivät tapa kuin muutaman kymmenen viatonta vuosittain, niin poikkeudesta voidaan tehdä lakikin.

 Iltasanomissa tänään: "Toisessa autossa oli kuljettajan lisäksi neljä matkustajaa. Sekä kuljettaja että matkustajat olivat paikkakuntalaisia 16–18-vuotiaita nuoria. Kuljettaja oli saanut aikaistetun ajoluvan."

Viime viikonlopun saldona poliitikot saavat jälleen kerran maalata yhden uuden kuoppaan pudotetun siviilin puolueensa keulaan. Mitäpä siitä, koska kyseessä on oheisvahinko, collateral damage, joka olisi yhtä hyvin voinut sattua vaikka sokealle kuljettajalle.

Onhan se tietysti totuus, että kun normaali nuori poikkeusluvalla tappaa sivullisen, niin vähänkin normaalimpi nuori aikuistuu viimeistään astellessaan oikeussaliin kuulemaan tuomionsa. Siinä on sitten koko elämä edessä, kun takaraivossa kytee tieto siitä, että on poikkeusluvalla, laillisesti, tappanut sivullisia. 

Eihän toki poliitikot voi säätää kovinkaan kummoista sanktiota siitä, että nuori on ihan vaan kypsymättömyyttään murhannut sivullisia, koska poikkeuslupia annetaan vain siksi, että  halutaan kiirehtiä lapsen aikuistuminen ennen aikojaan!

Sivullinenhan voidaan aina osoittaa osasyylliseksi, koska hän sattui olemaan väärässä paikassa, juuri oikealla hetkellä! Onneksi luonto puhuu omaa säälimätöntä kieltään joka kerta, kun poliitikot ovat kuvitelleet, että alle 25 vuotias voisi käyttäytyä kuin aikuinen.

PS. Tiedättekö mitä? Eläinmaailmassa aikuiseksi määritellään jokainen, joka on sukukypsä. Laumojen pomot eivät pidä aikuisina muita kuin niitä, joilla on kykyä lisääntyä. Olisiko jo jonkun filosofinkin aika aikuistua ja määritellä ihmisen aikuisuudelle jokun muu raja kuin lisääntymiskyvyllisyys! Halloo, PERKELE!

Järjen köyhät ovat yksin syyllisiä lapsiköyhyyteen

 Laitoin kommentin Pauli Vahteran blogiin, mutta hän varmaan katsoo sen olevan niin pieni, että se menisi läpi hänen sensuuristaan. Kerroin kommentissani, miten meidän perheessä lapset, tai ainakaan minä, eivät ikinä tunteneet olevansa köyhiä, vaikka etäämmältä katsoen olimme kaivoskylämme paarialuokkaa.

Kun näin vuosien takaa tarkastelen asiaa, miksi minä en saanut ikinä tietää olevani köyhä, niin ensimmäiseksi "syylliseksi" siihen voin nimetä vanhempani, jotka mitä ilmeisimmin eivät pitäneet edes kesälomia, vaan joka päivä tekivät jotain, jotta meillä lapsilla kaikki olisi hyvin.

Kun juuri äsken palasin muistoissani uudestaan sinne 1950-luvulle, niin muistin, että en ikinä kuullut vanhempieni sanovan meille, että me olemme köyhiä. Köyhyys sanana ja käsitteenä oli meidän perheessä täysin tuntematon.

Kun vertaan omaa lapsuuttani tämän ajan lapsuuksiin, niin huomaan järkyttävän eron. Nykyaikana vahemmat eivät tunne mitään häpeää siitä, että he opettavat lapsille, miten köyhiä he ovat. Siis, aikuisten oikeasti. Vanhemmat, media, sosiaalitantat, vasemmisto ja jopa persut haluavat opettaa lapsille, että he ovat joko köyhiä tai hyvin toimeen tulevia.

Köyhyysoppiin kuuluu, että lapsille ei saa puhua mitään, mitä he itse voisivat tehdä asian hyväksi. Se olisikin kaksinkerroin vaikeampaa, kun ensi hoetaan joka tuutista, miten köyhiä lapset ovat, jolloin lapset mieluummin haluavat oppivelvollisuuden päätyttyä hakeutua jonkin kortiston tilastoihin, jotta heidän ei itse tarvitsisi omilla taidoillaan lopettaa kommunistien huhut siitä, että nykyaikana on lapsiköyhyyttä.

Olen varma siitä, että tänäkään päivänä lapset eivät tietäisi köyhyydestä yhtään mitään, jos heille ei joka päivä hoettaisi, miten köyhiä he ovat. Lapsen olemus ei ole voinut muuttua pätkääkään kymmeniin tuhansiin vuosiin. Lapsi uskoo tänään yhtä varmasti vanhempiaan, sanoo vanhempi perhettään köyhäksi tai ei puhu köyhyydestään mitään lapselleen, vaan hiljaa puurtaen tekee kaiken, jotta hänen lapsensa kokisi kokemuksellisesti rikasta lapsuuttaan.

Olen sata varma siitä, että lapsi kuin lapsi uskoo olevansa köyhä vain siten, että hän on kuullut vanhempiensa, toimittelijoiden ja viranomaisten nimittelevän häntä köyhäksi. Mutta yksikään lapsi ei tietäisi edes kokemuksellisesti  köyhyydestä mitään, jos häntä ei kutsuttaisi köyhäksi. Lapsiköyhyys on valheoppia, jota levittävät sellaiset, joiden mukaan jokaisen pitäisi voida elää valtion jauhoilla.

Kaikki työhaluttomat ja työttömät pakkotöihin

 Jos olet iloinen veronmaksaja, niin tämä ei koske sinua. Kaikki muut saisivat oppia häpeämisen taidon. Olen ennenkin puhunut sen puolesta, että kaikki työttömät, työhaluttomat ja kaikki jostain riippuvuudesta osalliset laitettaisiin pakkotyöleireille. Se on helppoa perustella, miksi näin pitäisi olla. 

Me kaikki saamme nauttia ihmisen kehityshistorian hedelmiä, joka ikinen päivä, joka ikinen yö, joka ikinen hetki. Otetaan esimerkiksi villieläimet. Meidän esi-isämme kirjaimellisesti tappoivat kaikki  ne vaarallisimmat eläimet sukupuuttoon, jotka pitivät ihmistä oivallisena saaliseläimenä. Heidän ansiotaan on se, että luolaleijonat, sapelihammastiikerit ja luolakarhut ärjyvät korkeintaan enää museoissa. Tänä päivänä on vain pari eläintä, jotka pitävät ihmistä saaliseläimenään, eikä kumpikaan niistä ole susi tai karhu. Toinen on krotiili ja toinen on harpyija, sukupuuttoon kuoleva.

Näinä päivinä me kaikki saamme nauttia turvallisuudesta, jonka meille tarjoavat kaikki ne metsästäjät, jotka ovat kaikkia lakeja noudattaen onnistuneet ampumakokeissa niin hyvin, että heille on annettu hyvin vaativa yhteiskunnallinen tehtävä; Pitää taajamiemme kadut ja tiet vapaina susista ja karhuista. Monikaan ei pysty tiedostamaan, että metsästäjät kuuluvat sivistystä ylläpitäviin, koska ilman heitä tavalliset ihmiset joutuisivat peukuttajien, rikollisten ja muiden sekopäiden lisäksi varomaan susiakin.

Tosin, jos maailmassa eläisi vieläkin entisaikojen petoja, niin nykyään yksikään ihminen ei voisi elää kaduilla niin sanottua vapaata elämään. Mitään katuja ei voisi edes olla. Tämä ensinnä.

Toiseksi tulee se, että yhteiskunta, eli veronmaksajat sekä tekevät että kustantavat kaikille ilmaiset kadut ja tiet. Yksikään työtön, rikollinen tai huumeidenkäyttäjä ei maksa penniäkään siitä valtavan arvokkaasta palvelusta, jonka nimenä on katu. Kaikenlaiset työhaluttomat ja muut hörhöt eivät edes ymmärrä, että pelkkä katuverkoston olemassaolo on yhteiskunnan kustantama palvelu, josta pitäisi olla edes sen verran kiitollinen, että ei ruikuta ihan joka asiasta.

Nuo kaksi edellistä ilmaispalvelua hörhöille ei välttämättä vaadi valtiota, mutta valtiota eivät synnyttäneet hörhöt ja huumeidenkäyttäjät. Siitä huolimatta valtiosta hyötyvät kaikkein eniten ne, jotka haluavat pelkästään kusettaa valtiota. Onhan se päivän selvää, että huumekauppiaat ja huumeiden käyttäjät eivät toimia ja elää muuten kuin toimivan valtion sisällä. Huumekauppiailla ei olisi mitään mahdollisuuksia edes diktatuurissa, jos sieltä puuttuisi valtiolliset ominaisuudet, kuten monopolisisoitu väkivalta. Tähän liittyen olenkin monasti esittänyt, että kaikki rikolliset ja työttömät pitäisi laittaa jonnekin asumattomalle seudulle, jolloin ei kestäisi montaakaan sataa vuotta, kun siellä olisi toimiva yhteiskunta, ilman rikollisuutta ja työttömyyttä.

Tätä listaa, joka kertoo siitä, miten kaikki ihmiset ovat kaikkien menneiden tekijäihmisten työn siunaamia, voisi jatkaa tuhansia sivuja. Kuten jo alkukappaleesta selviää, niin pelkästään se, että meidän ei tarvitse suojautua karhuja suuremmilta suurpedoilta kulkiessamme iltakävelyllä, ei ole yhdenkään nykyihmisen ansiota, vaan me saamme nauttia niiden työn arvoa, jotka aikoinaan tappoivat kaikki ne pedot - armotta. Ihminen on vähä-älyinen, jos hän ei osaa arvostaa heitä, jotka ovat tehneet maailmasta turvallisemman. Yksikään työhaluton ei ole koskaan kuulunut heihin.

Susia ja karhuja entisaikain ihmisen ei tarvinnut hävittää, koska niistä ei ollut ihmiselle silloin mitään vaaraa. Vasta nykyihminen, joka on tottunut turvalliseen elämään, on voipunut siihen onnettomaan tilanteeseen eläessään muinaisten ihmisten koroilla, että nykyihminen joutuu pelkäämään jopa omaa varjoaan.

Nykyihminen on typerys, jos hän ei osaa arvostaa kaikkea, minkä hän näkee. Jopa luonnon kauneus on saavutettu arvo; muinaisilla ihmisillä ei ollut aikaa arvostaa maisemia, koska heidän piti yhtä aikaa sekä kerätä ruokaa että varoa joutumasta syödyksi.

Se on hankala arvioida, miten paljon yksilö hyötyy siitä, että hän saa pedoilta täysin turvallisesti kuleksia valaistuilla kaduilla, koska siitä saavat nauttia yhtäläisesti kaikki ihmiset. Mutta selvää pitäisi olla kaikille, että joka ikisen ihmisen kuuluu jollakin maksaa siitä kehityksen asteesta, johon me olemme yhteiskuntana päässeet. Varmasti jokainen yksityisen puolen veronmaksaja maksaakin tätä sivilisaation maksua, mutta aivan vähäiselle huomiolle ovat jääneet ne, jotka vain tallaavat kalliisti maksettuja katujamme pelkäämättä ketään muuta kuin kanssarikollisiaan ja poliisia.

Toistan otsikossa esittämäni vaatimuksen; joka ihmiseltä pitää vaatia sivilisaatiomaksua, tavalla toisella. Jos jollekin ei kelpaa tavallisen veronmaksajan elämä, niin silloin sellainen ihminen on ilman muuta laitettava laitokseen, missä hän maksaa työllään siitä, että sapelihammastiikereitä on nähtävillä vain museoissa.