Historia opettaa meille, että ihmiskunta on kaikkina aikoina ollut yhdistymisen tiellä. Suvut ja heimot ovat yhdistyneet joko sovulla tai sodalla, mutta lopputuloksesta ei ole ollut epäillystäkään. Näinä edistyneen tiedonvälityksen aikana ihmisten olohuoneisiin tuodaan näkymiä siitä, joka aiemmin on pysynyt piilossa historian kirjoituksen rivien välissä. Kaikkina aikoina ihminen on ollut äärimmäisen brutaali niitä kohtaan, jotka eivät sovulla antaudu vahvemman valtaan. Meidän aikamme ihmisluonne ei ole tippaakaan parempi tai huonompi heistä, joiden kerrotaan pyhissä kirjoituksissa vihkineen tuhon omaksi kansoja.
Ihmiskunnan lopullinen yhdistyminen vaatii vielä sen, että hetkeä ennen viimeistä yhdistymistä planeetalla on jäljellä kaksi supervaltaa, joiden asukkailla on täydellinen suuvaltalaisuuskäsitys itsestään. Tämä on täysin luonnollinen kehityskulku, jota tavataan kaikkialla evolutiivisissa maailmoissa.
Olisi helppoa nykyisen tilanteen valossa sanoa, että ne kaksi lopun ajan hegemoniaa olisivat Länsi ja Itä, mutta me emme ole vielä nähneet Afrikan valtioiden alkavan syömään toinen toisiaan. Kiina auttaa Afrikkaa kehittymään, mutta tämän idean mukaan Kiina syöttää käenpoikasta. Ei ole epäillystkään siitä, että ennen pitkää jollekin Afrikan valtiolle kehittyy halu suurvaltalaisuudesta, jolloin se aluksi alkaa vaatia naapurivaltioitaan liittymään liittovaltioksi, ja jos naapurit eivät siihen suostu, niin Afrikassa alkaa sumeilematon taistelu, missä inhimillisyys on samalla tavalla marginaalista kuin missä tahansa suurvaltalaisuuden valtaamassa mielessä.
Silmiään vetistelevä pohjoismaalainen kaikessa poseeraavassa hyveellisyydessään on ohimenevä muoti-ilmiö. Suomalais-ugrilaiset olivat satojen vuosien ajan ikään kuin yhden suurvallan perustus, jolle olisi ollut hyvä rakentaa Pohjolan supervalta. Mutta tänne pohjolaan ei koskaan syntynyt sellaista ihmistä, joka olisi asettanut itsensä kuninkaaksi ja nähnyt meissä mahdollisuuden olla tasaveroinen jonkun etelän kuningashuoneen kanssa. Niinpä Suomesta tuli vain muiden valtojen heittokapula, jota Suomi on vieläkin.
Suomalaiset ovat menettäneet potentiaalisen suuvaltalaisuusidentiteetin lisäksi nyt myös suomalaisen identiteettinsä. Millekään kansakunnalle ei ole hyväksi, että siinä annetaan lupa ja jopa vaalitaan ja vaaditaan useita eri kieliä, monia uskontoja ja uskomuksia. Suomalaiset on saatu taistelemaan toinen toisiaan vastaan, joka onkin jokaisen sellaisen suurvallan lopputulema, joka sallii kansalleen monia uskontoja ja kieliä.
Surusilmäinen säälittävä liberaalius on suurvaltaidentiteetin korviketta, joka viimeistelee kansakunnan lopullisen tuhon. Mikään kansakunta ei voi säilyttää valtiollista identiteettiään, jos sen johtajiksi valitaan nynnyjä surusilmiä, jotka pelkäävät omaa varjoaankin.
Maailman johtajille ei ole annettu tehtäväksi pakastaa omaa valtiotaan, vaan todellisten johtajien kirjoittamaton sääntö antaa heille luvan laajentaa tavalla tai toisella omaa valtakuntaansa.
Se ei ole ihmiskunnan epäonni, jos Taiwan liittyy Kiinaan tai Kanadasta tulisi USA:n 51. osavaltio. Kuubakaan ei ole mikään tuhatvuotinen valtio, vaan se on vain iltapala jollekin alueelliselle supervallalle, joka ei välttämättä ole USA, vaan vaikka Etelä-Amerikan Yhdysvallat.
Lännelle on ollut katastrofaalista Jeesuksesta piirretty kuva surusilmäisenä säälin ruumiillistumana. Juuri tuo kuva on laimentanut lännen kansakuntien kansalaisista pois sen ankaruuden heikkomielisiä kohtaan, joka vaaditaan, että valtiot kasvavat yhteen, joko hyvällä tai pahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti