Varmaan sata vuotta sitten, tai ainakin miesmuistoja sitten kritisoin ankarasti sitä, että kaikenlaisten poikkeavien ja sairaiden ihmisten tutkimuksesta muka saataisiin tietoa siitä, miten terve ihminen toimii. Olen edelleen samaa mieltä. Jos halutaan objektiivista ja validia tietoa ihmisyydestä, niin silloin ainoa keino on tutkia terveitä ihmisiä.
Minua ei saa kukaan tutkia, koska minussa ei ole mitään tervettä, mutta haluaisin silti tietää, miten kummassa jotkut lapset pystyvät jo aikuisen elämänsä alussa olemaan niin viisaita. Kaikki lapsethan ovat meidän kokemuksemme mukaan terävä-älyisiä ja sanavalmiita, vaikka heillä ei olisikaan aivoissaan miljoonan sanan sanastoa. Tiede ei pysty tieteellisesti selittämään, miksi pienet lapset ovat niin avoimen viisaita. Pelkkä viittaus kyselyikään ei ole mikään selitys.
Tiede ei pysty ylipäätään vastaamaan tieteellisesti yhteenkään miksi-kysymykseen. Tieteen kaikki selitykset lasten avoimuudesta ei selitä yhtään mitään kysymykseen, miksi lapset ovat totuuden puhujia, mutta aikuiset haluavat vain korostaa omaa puolueellisuuttaan ja uskonnollisuuttaan. Kaikkea paskaa.
Tiede pystyisi pääsemään tosi pitkälle ihmisyyden ymmärtämisessä, jos vain tiede alkaisi selvittämään, miksi esimerkiksi Ahana Sharma on ihmisyydessä valovuosia edellä sitä tasoa, mille suomalainen koulutusjärjestelmä ei kykene kouluttamaan yhden yhtäkään lasta.
Joskus pari kymmentä vuotta sitten luin jostain New Yorkin juutalaisesta perheestä, missä vanhemmat eivät kysyneet kotiin tulevalta lapseltaan, että mitä tänään opit koulussa, vaan he kysyivät, että esititkö opettajalle hyviä kysymyksiä.
2 kommenttia:
Esimerkiksi, kaikenlaisten perversioiden tutkimus on johtanut siihen, että lapsille opetetaan perversioita.
Joo, kyllä se oli pähkäiltävänä jo omana opiskeluaikanani, että kuinka hyvin lääkeaineiden imeytyminen ja jakautuminen kudoksissa terveissä yksilöissä vastaa tapahtumien kulkua sairaissa. Vastaukseksi jäi, että emme kelpele tiedä, ainakaan tarkemmin tai varsinkaan ajan funktiona.
Lähetä kommentti