Ns. Valtio ottaa kymmeniä miljardeja velkaa ja julistaa, ettei mitään leikkauksia voida tehdä? ynnä Pääministeri Matti Vanhasella on asuntovelkaa! Yhteenlaskuna voidaan hyvin summata, että Matti Vanhanen ei halua palkkojen leikkauksia, jotta hän voisi itse esittää olevansa tunnollinen velan maksaja!
Itse asiassa, kuka tai mistä Matti Vanhasen palkka, palkkiot, etuisuudet, päivärahat, laajakaista, kännykät, tietokoneet, asunnot, autot, matkat, kokouspalkkiot jne maksetaankaan?
On täysin selvää, että julkishallinto pyörii nyt pelkästään velkarahalla. Matti Vanhanen ei halua leikkauksia julkiselle sektorille yksinkertaisesti siksi, kun hänellä on asuntovelkaa, jonka hän haluaa maksattaa pois valtion velalla.
Vanhasen puheet leikkauksista ovat muutenkin täyttä puppua; Matti Vanhanen haluaa leikata johtajien optioita ja Matti Vanhanen haluaa leikata eläkekustannuksia, mutta julkishallinnon palkkoihin Matti ei halua koskea, koska hän ei halua ruveta maksuhäiriköksi, joka hän olisi, jos pitäisi omalla työllään tulla toimeen.
Erityisen törkeä teko Vanhaselta on vaatia kansaa maksamaan valtion velka, joka käytännössä tarkoittaa leikkauksia kansalaisille. Vain typerykset voivat kuvitella, että kansa pystyy kuluttamaan entiseen tahtiin samalla, kun kansan pitäisi maksaa valtion velka. Typeryyttä totisesti tarvitaan kulutuksen hokemiseen, kun samaan aikaan maailma tukehtuu kulutuksen aikaan saamiin ongelmiin. Eikö poliitikot tajua, että se on kulutusyhteiskunta, joka sai aikaan tämänkin laman?
Julkishallinto on tuominnut minut täysin syyttä maksuhäiriköksi, joten minä todellakin pystyn hyvin sanomaan, miksi julkishallinto ei halua osallistua millään tavoin kansakunnan talouden hoitoon, vaan vain vollottaa, että sopimuksista pitää pitää kiinni vaikka valtio on jo törmännyt holtittomalla ajollaan jäävuoriin.
Poliitikot kyllä vaativat kansalaisia tekemään uhrauksia, mutta yksikään poliitikko ei ole itse valmis minkäänlaisiin uhrauksiin yhteiskunnan hyväksi. Joka ikinen poliitikko ja virkamies pitää valtiota pelkästään omana etujärjestönään, jonka viritinosana toimii lainsäädäntä.
Vuoden 2004 tsunamissa valotolpassa henkensä pelastanut Sauli Niinistö näyttää tulleen edes vähän järkevämmäksi. Hän sanoi juuri, että seuraava hallitus joutuu tekemään suuria leikkauksia.
Suosittelen, että koko nykyinen hallitus lähtee välittömästi Thaimaan turistirannikolle pitämään yllä kulutustaan valtion velkarahalla -- ja odottamaan siellä tsumania, josko se saisi heillekin aikaan jotakin eloa korvien väliin.
Älykäs ihminen ei hanki itselleen velkaa. Ministerit ja muut semmoiset otukset todellakin pitävät omaa asemaansa suojattuna, eli heille valtio on suojatyöpaikka, missä he voivat luulojensa mukaan olla turvassa reaalimaailmalta.
Iltasanomat: Matti Vanhasella jättivelat asunnostaan
Iltalehti: Matti Vanhasella talostaan jättivelka
HS.fi: Asuntovelkainen Matti Vanhanen myynyt taloaan jo puolitoista vuotta
Kauppalehti.fi: Vanhanen: Koko kansa velkaa maksamaan
Iltasanomat: Matti Vanhanen: Johtajien optiot kuriin
Aamulehti: Niinistö ennustaa leikkauslistoja seuraavan hallituksen urakaksi
perjantai 27. helmikuuta 2009
torstai 12. helmikuuta 2009
Windows 7 tip
Hey,
Have you installed Windows 7 and lost Windows XP from Boot options? No hätä.
You can get it back to the Boot menu...
Open Control Panel
Choose All Control Panel items
Choose System icon
Choose Advanced system settings
Click Settings from the Startup and Recovery section
Then just click the arrow and choose:
Earlier version of Windows
Have you installed Windows 7 and lost Windows XP from Boot options? No hätä.
You can get it back to the Boot menu...
Open Control Panel
Choose All Control Panel items
Choose System icon
Choose Advanced system settings
Click Settings from the Startup and Recovery section
Then just click the arrow and choose:
Earlier version of Windows
Best economic collapse ever
Hyviä uutisia vihdoinkin; kaikki rahallinen romahtaa. Se on hyvä, että rahatalous romahtaa, sillä kaikki aineellinen jää jäljelle; kun pankit romahtavat, niin ihmiset saavat talonsa takaisin.
Onhan sellainen talous vallan tyhmä ja tehoton, missä pankki omistaa tyhjillään olevia asuntoja, kun ihmiset "asuvat" kaduilla. Rikkaiden mielestä kapitalismi on tehokas silloin, kun siinä on jatkuvasti suurin osa rakennuksista tyhjillään;
liikehuoneistot, koulut, virastot, tehtaat, päiväkodit, ravintolat, parlamenttitalot ja muut semmoiset ovat suurimman suurimman osan aikaa tyhjillään, lämmitettyinä...
Kannattaisko vähän miettiä uudelleen, mitä tehotalous oikeesti voisi olla?
Gerald Celente:
'Worst economic collapse ever'
Wikipedia: Gerald Celente
Irwin Goodman tarinoi: "Joku sählää edelleen"
Onhan sellainen talous vallan tyhmä ja tehoton, missä pankki omistaa tyhjillään olevia asuntoja, kun ihmiset "asuvat" kaduilla. Rikkaiden mielestä kapitalismi on tehokas silloin, kun siinä on jatkuvasti suurin osa rakennuksista tyhjillään;
liikehuoneistot, koulut, virastot, tehtaat, päiväkodit, ravintolat, parlamenttitalot ja muut semmoiset ovat suurimman suurimman osan aikaa tyhjillään, lämmitettyinä...
Kannattaisko vähän miettiä uudelleen, mitä tehotalous oikeesti voisi olla?
Gerald Celente:
'Worst economic collapse ever'
Wikipedia: Gerald Celente
Irwin Goodman tarinoi: "Joku sählää edelleen"
maanantai 9. helmikuuta 2009
Idealistinen johtaja
Idealistille ei ole niinkään väliä sillä, millä nimellä systeemiä kutsutaan, koska idealisti ei voi mitään muuta kuin tehdä hyvää kaikille.
Tässä maailmassa ei ole vielä koskaan kokeiltu kommunismia eikä myöskään kapitalismia puhumattakaan sosialismista. Kansojen johtajat ovat yksinkertaisesti ahneita, eivät suinkaan idealisteja. Yksi poikkeus voi olla löytynyt; Barack Obama yrittää olla idealistinen johtaja.
Jos Neuvostoliiton johtajat olisivat olleet kommunisteja, niin toki he silloin olisivat tehneet idealisti-Marxin ideoista totta, mutta koska kommunistit ovat samanlaisia ahneita kikkareita kuin kuka tahansa ahne rikas, niin siksi rehellinen ihminen voi kutsua Neuvostoliittoa yhtä vähän kommunistiseksi systeemiksi kuin USA on kapitalistinen; molemmat ovat pilanneet täysin niiden idealistien sanoman, joiden arvoille ihmiset luulevat nuokin valtiot perustetun.
Aito kapitalisti kilpailee itse, miten taloudellisesti hän pystyy elämään ja tekemään töitä. Aito kapitalisti ei jää odottamaan jonkun alkavan kilpailluttaa häntä, koska idealisti pystyy itse pomppamaan ennen kuin häntä pompotetaan. Rehellinen ihminen toimii ennen kuin häntä toimitetaan; rehellinen valtion hoitaja ei odota huonoja uutisia, vaan tekee hyvää jo hyvänä aikana omasta - ja aloitteestaan --kaikille.
Koska kuitenkin rikkaat eivät koskaan ole pystyneet itse elämään taloudellista elämää, vaan ovat päin vastoin alvariinsa olleet alentamassa rahan arvoa ja nostamassa kaikkien elinkustannuksia, niin vain sellaiset kutsuvat rikkaita kapitalisteiksi, sosialisteiksi, diktaattoreiksi ja kommunisteiksi, jotka eivät tajua idealismista hölkäsen pöläystä.
Ihmisen on erittäin helppoa ymmärtää, miltä idealistista tuntuu ja mitä idealismiin kuuluu - kun ihminen on itse idealisti. Vain idealisti ymmärtää idealismin. Idealismi on rehellisyyttä. Rehellinen ihminen ei voi väittää esim kommunistisen puolueen jäsenien olevan kommunisteja siinä mielessä, mitä Marx sanoi sen olevan:
Google video: Zeitgeist Addendum
Youtube: The Venus project part 2
Tässä maailmassa ei ole vielä koskaan kokeiltu kommunismia eikä myöskään kapitalismia puhumattakaan sosialismista. Kansojen johtajat ovat yksinkertaisesti ahneita, eivät suinkaan idealisteja. Yksi poikkeus voi olla löytynyt; Barack Obama yrittää olla idealistinen johtaja.
Jos Neuvostoliiton johtajat olisivat olleet kommunisteja, niin toki he silloin olisivat tehneet idealisti-Marxin ideoista totta, mutta koska kommunistit ovat samanlaisia ahneita kikkareita kuin kuka tahansa ahne rikas, niin siksi rehellinen ihminen voi kutsua Neuvostoliittoa yhtä vähän kommunistiseksi systeemiksi kuin USA on kapitalistinen; molemmat ovat pilanneet täysin niiden idealistien sanoman, joiden arvoille ihmiset luulevat nuokin valtiot perustetun.
Aito kapitalisti kilpailee itse, miten taloudellisesti hän pystyy elämään ja tekemään töitä. Aito kapitalisti ei jää odottamaan jonkun alkavan kilpailluttaa häntä, koska idealisti pystyy itse pomppamaan ennen kuin häntä pompotetaan. Rehellinen ihminen toimii ennen kuin häntä toimitetaan; rehellinen valtion hoitaja ei odota huonoja uutisia, vaan tekee hyvää jo hyvänä aikana omasta - ja aloitteestaan --kaikille.
Koska kuitenkin rikkaat eivät koskaan ole pystyneet itse elämään taloudellista elämää, vaan ovat päin vastoin alvariinsa olleet alentamassa rahan arvoa ja nostamassa kaikkien elinkustannuksia, niin vain sellaiset kutsuvat rikkaita kapitalisteiksi, sosialisteiksi, diktaattoreiksi ja kommunisteiksi, jotka eivät tajua idealismista hölkäsen pöläystä.
Ihmisen on erittäin helppoa ymmärtää, miltä idealistista tuntuu ja mitä idealismiin kuuluu - kun ihminen on itse idealisti. Vain idealisti ymmärtää idealismin. Idealismi on rehellisyyttä. Rehellinen ihminen ei voi väittää esim kommunistisen puolueen jäsenien olevan kommunisteja siinä mielessä, mitä Marx sanoi sen olevan:
Lainaus Marxilta:"In communist society, where nobody has one exclusive sphere of activity but each can become accomplished in any branch he wishes, society regulates the general production and thus makes it possible for me to do one thing today and another tomorrow, to hunt in the morning, fish in the afternoon, rear cattle in the evening, criticise after dinner, just as I have a mind, without ever becoming hunter, fisherman, herdsman or critic."Teoistaan ihminen tunnetaan; jos vaikka kapitalistisen poliitikon teot eivät ole sopusoinnussa kapitalismin kanssa, niin tyhmää se on silloin kutsua poliitikkoa kapitalistiksi. Kapitalismissa kaikkien tulee olla taloudellisia
Google video: Zeitgeist Addendum
Youtube: The Venus project part 2
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Ammattipoliitikot
Muuan poliitikkojen suojatyöläinen on jotenkin vahingossa onnistunut ajattelemaan poliitikkojen vastaisia, ja jopa saamaan ajatuksensa esille. Mutta ei hätää, koska poliitikot ovat julistaneet muut paitsi talousasiantuntijat valtion pannaan, jotta rikkaiden monopoli, eli valtiollinen demokratia pelastuisi populismilta; hyvältä hallinnolta
Yliopistothan ovat tunnetusti korkeapalkkaisille ammattilaisille järjestettyjä suojatyöpaikkoja, jotta he eivät häiritsisi poliitikkojen ammatinharjoittamista. Tunnustihan juuri tässä pari päivää sitten muuan "huippu"poliitikko, että poliitikkojen ei tarvitse kuunnella asiantuntijoita.
Poliitikot ovat asiantuntijoiden suhteen kovin ronkeleita; mielellään poliitikot palkkaavat älykköjä suojatyöhön yliopistoihin, mutta vain rahatalouden puolesta puhujilla on politiikassa veto-oikeus.
Esim Raimo Sailas on tyypillinen kapeakatseinen, kovapalkkainen asiantuntija, jonka puheet miellyttävät suuresti poliitikoita, kun taasen joku kansainvälisesti palkittu psykologi voi puhua ja paasata miten vaan, niin hänen puheitaan ei voida kuunnella politiikassa, koska rahataloudenasiantuntijat ovat varoittaneet, että se sellainen johtaisi asiantuntijavaltaan, joka ei ole demokratian mukaista vallan käyttöä.
Ahneuden imperialismissa, rahapolitiikassa kuunnellaan vain sellaisia asiantuntijoita, jotka yhtäältä ovat varoittamassa, mitä pahaa tapahtuisi, jos valtio olisi hyvä kaikille, ja jotka toisaalla ovat julistamassa, että valtion tulee olla erityisen hyvä vain rikkaille.
Rikkaiden etuisuuksista puhuminen saa aina ahneet poliitikot heristämään korviaan ja luimuilemaan kansaa kohti. Kuten Raimo Sailaksen tapaus on todistanut, niin oikeinpa hyvin poliitikkojen kuuloon ottaa puheet ankeista ajoista, jos rahahanoja ei kiristetä kansan puolelta ja väännetä aukiasentoon rikkaiden puolella.
Kyllä silloin yksikään poliitikko ei ole julistamassa kansan vallan katoamista asiantuntijuuteen, kun kieli poskella kuunnellaan poliitikkojen idoleita, talousasiantuntijoita.
Otetaan esimerkkinä nyt nämä kuntaliitokset ja niiden kanssa samanaikainen valtion hallinnon alueellistaminen; yhtäältä poliitikot hajauttavat hallintoa pienempiin yksiköihin, kun he toisaalta vaativat hallintoa paisumaan.
Rikkaat, kuten poliitikot eivät pysty kuuntelemaan järkipuhetta eivätkä siten pysty johdonmukaiseen ajatteluun, joten nyt me huomataan, että poliitikot ovat jo hajottamassa kuntaliittymiä, kuten HUS:n hajottamista. -- Jussi Pajunen puhuu Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan yhdistämisestä samaan aikaan, kun hän esittää, että HUS on liian suuri jättiläinen.
Tosiaankin, HUS voidaan helposti sijoittaa alivuokralaiseksi vaikkapa Lääkelaitoksen tyhjilleen jääviin tiloihin, joista valtio joutuu maksamaan sisäisiä vuokria vielä kymmenen vuotta, jotta joku toinen valtion laitos voisi näyttää positiivista tulosta - rahalla mitattuna.
Kaiken tuollaisen politikoinnin takana on pelkästään raha ja sen riittämättömyys rikkaille, joihin myös joka ikinen poliitikko kuuluu. Poliitikot eivät kertakaikkiaan pysty ajattelemaan hyvin, koska heillä on aina mielessä vain raha ja se, miten se parhaiten ohjattaisiin rikkaille.
Onneksi USA:n kansalaiset alkoivat jo sen verran kyllästyä rikkaisiin, jotta heillä oli munaa valita epäpoliitikko korkeimpaan virkaan puhumaan sellaisia, joita Suomessa vielä kutsutaan populismiksi. Barack Obaman "populismin" vuoksi meilläkin kohta puoleen yliopistojen suojatyöläiset uskaltavat ehkäpä puhua populistisia, eli kansalaisia miellyttäviä totuuksia.
Yksi heistä -Timo J. Tuikka- esiintyi tänään sunnuntaina Helsingin Sanomien sunnuntaidebatti-sivulla, missä hän hyvin hyvin varovaisin sanakääntein sanoi, että tännekin pitäisi saada politiikkaan mukaan populisteja, jotka uskaltavat tehdä kokonaisvaltaisia päätöksiä, missä rahalla on vain sivuosa.
Kansa ansaitsee juuri sellaiset johtajat, joista kansa tykkää; niin kauan kansa valitsee ahneita asiainhoitajikseen, kun kansa tykkää rikkaista, ja kansa tykkää rikkaista vielä silloinkin, kun kaikki menee pieleen, koska ahneet poliitikot eivät pysty viisaisiin tekoihin, kuten populismiin.
Mutta, jokaisen tulisi tajuta, että kansalaiset eivät voi iän kaiken valita väärin; jossakin kohtaa historiaa kansa lopulta valitsee yhden hyvän johtajan, jolla on sen verran rohkeutta, mitä tarvitaan hyvään hallintoon.
Kuntalehti: Pajunen ehdottaa HUS:n jakamista pienempiin alueisiin
HS-Kaupunki: Helsinki ehdottaa Vantaalle yhdistämisen selvittämistä
Iltalehti 8.2.-09: Ulkomaalaismiljonäärit menettävät verohelpotuksensa
HS 8.9-09, Sunnuntaidebatti: Politiikka on liian arvokas asia jätettäväksi ammattipoliitikoille
Iltalehti 7.2.-09: Pomot eivät alenna PALKKOJAAN
HS, Sunnuntaidebatti: Kovat tosiasiat tukevat pehmeää politiikkaa
Yliopistothan ovat tunnetusti korkeapalkkaisille ammattilaisille järjestettyjä suojatyöpaikkoja, jotta he eivät häiritsisi poliitikkojen ammatinharjoittamista. Tunnustihan juuri tässä pari päivää sitten muuan "huippu"poliitikko, että poliitikkojen ei tarvitse kuunnella asiantuntijoita.
Poliitikot ovat asiantuntijoiden suhteen kovin ronkeleita; mielellään poliitikot palkkaavat älykköjä suojatyöhön yliopistoihin, mutta vain rahatalouden puolesta puhujilla on politiikassa veto-oikeus.
Esim Raimo Sailas on tyypillinen kapeakatseinen, kovapalkkainen asiantuntija, jonka puheet miellyttävät suuresti poliitikoita, kun taasen joku kansainvälisesti palkittu psykologi voi puhua ja paasata miten vaan, niin hänen puheitaan ei voida kuunnella politiikassa, koska rahataloudenasiantuntijat ovat varoittaneet, että se sellainen johtaisi asiantuntijavaltaan, joka ei ole demokratian mukaista vallan käyttöä.
Ahneuden imperialismissa, rahapolitiikassa kuunnellaan vain sellaisia asiantuntijoita, jotka yhtäältä ovat varoittamassa, mitä pahaa tapahtuisi, jos valtio olisi hyvä kaikille, ja jotka toisaalla ovat julistamassa, että valtion tulee olla erityisen hyvä vain rikkaille.
Rikkaiden etuisuuksista puhuminen saa aina ahneet poliitikot heristämään korviaan ja luimuilemaan kansaa kohti. Kuten Raimo Sailaksen tapaus on todistanut, niin oikeinpa hyvin poliitikkojen kuuloon ottaa puheet ankeista ajoista, jos rahahanoja ei kiristetä kansan puolelta ja väännetä aukiasentoon rikkaiden puolella.
Kyllä silloin yksikään poliitikko ei ole julistamassa kansan vallan katoamista asiantuntijuuteen, kun kieli poskella kuunnellaan poliitikkojen idoleita, talousasiantuntijoita.
Otetaan esimerkkinä nyt nämä kuntaliitokset ja niiden kanssa samanaikainen valtion hallinnon alueellistaminen; yhtäältä poliitikot hajauttavat hallintoa pienempiin yksiköihin, kun he toisaalta vaativat hallintoa paisumaan.
Rikkaat, kuten poliitikot eivät pysty kuuntelemaan järkipuhetta eivätkä siten pysty johdonmukaiseen ajatteluun, joten nyt me huomataan, että poliitikot ovat jo hajottamassa kuntaliittymiä, kuten HUS:n hajottamista. -- Jussi Pajunen puhuu Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan yhdistämisestä samaan aikaan, kun hän esittää, että HUS on liian suuri jättiläinen.
Tosiaankin, HUS voidaan helposti sijoittaa alivuokralaiseksi vaikkapa Lääkelaitoksen tyhjilleen jääviin tiloihin, joista valtio joutuu maksamaan sisäisiä vuokria vielä kymmenen vuotta, jotta joku toinen valtion laitos voisi näyttää positiivista tulosta - rahalla mitattuna.
Kaiken tuollaisen politikoinnin takana on pelkästään raha ja sen riittämättömyys rikkaille, joihin myös joka ikinen poliitikko kuuluu. Poliitikot eivät kertakaikkiaan pysty ajattelemaan hyvin, koska heillä on aina mielessä vain raha ja se, miten se parhaiten ohjattaisiin rikkaille.
Onneksi USA:n kansalaiset alkoivat jo sen verran kyllästyä rikkaisiin, jotta heillä oli munaa valita epäpoliitikko korkeimpaan virkaan puhumaan sellaisia, joita Suomessa vielä kutsutaan populismiksi. Barack Obaman "populismin" vuoksi meilläkin kohta puoleen yliopistojen suojatyöläiset uskaltavat ehkäpä puhua populistisia, eli kansalaisia miellyttäviä totuuksia.
Yksi heistä -Timo J. Tuikka- esiintyi tänään sunnuntaina Helsingin Sanomien sunnuntaidebatti-sivulla, missä hän hyvin hyvin varovaisin sanakääntein sanoi, että tännekin pitäisi saada politiikkaan mukaan populisteja, jotka uskaltavat tehdä kokonaisvaltaisia päätöksiä, missä rahalla on vain sivuosa.
Kansa ansaitsee juuri sellaiset johtajat, joista kansa tykkää; niin kauan kansa valitsee ahneita asiainhoitajikseen, kun kansa tykkää rikkaista, ja kansa tykkää rikkaista vielä silloinkin, kun kaikki menee pieleen, koska ahneet poliitikot eivät pysty viisaisiin tekoihin, kuten populismiin.
Mutta, jokaisen tulisi tajuta, että kansalaiset eivät voi iän kaiken valita väärin; jossakin kohtaa historiaa kansa lopulta valitsee yhden hyvän johtajan, jolla on sen verran rohkeutta, mitä tarvitaan hyvään hallintoon.
Kuntalehti: Pajunen ehdottaa HUS:n jakamista pienempiin alueisiin
HS-Kaupunki: Helsinki ehdottaa Vantaalle yhdistämisen selvittämistä
Iltalehti 8.2.-09: Ulkomaalaismiljonäärit menettävät verohelpotuksensa
HS 8.9-09, Sunnuntaidebatti: Politiikka on liian arvokas asia jätettäväksi ammattipoliitikoille
Iltalehti 7.2.-09: Pomot eivät alenna PALKKOJAAN
HS, Sunnuntaidebatti: Kovat tosiasiat tukevat pehmeää politiikkaa
tiistai 27. tammikuuta 2009
Historia opettaa
Puolue- ja talousoppi estää ihmisiä oppimasta historiasta. Opillinen valtion talous ja puoluepolitiikka takaa sen, että talous heittelehtii holtittomasti puolelta toiselle ojan pohjia kyntäen.
Toistuvat lamakaudet ovat todisteita oppimattomuudesta; oppineet eivät halua oppia historiasta, sillä he uskovat hienoihin oppeihinsa, joilla voidaan toistaa historiaa.
Viisas ihminen hylkää sellaisen, joka on osoittautunut kelvottomaksi. Talousoppi, joka toistuvasti ajautuu lamaan, ei voi olla ihmisille sopiva. Ihmisten tulee säilyttää kaikki sellainen, joka on hyvää kaikille.
Ei se voi olla vaikeaa tehdä historiasta analyysi ja ottaa sieltä käyttöön kaikki sellainen, joka toimii. Talous, joka sukeltaa jatkuvasti lamaan, ei selvästikään ole kovinkaan toimiva. Paitsi niiden mielestä, jotka katsovat olevansa muita parempia ja siten tarvitsevansa enemmän kuin heidän halpana pitämänsä ihmiset, joiden työtä on kaikki se aineellinen hyvä, jota rikkaat vaativat halvalla itselleen.
Jos sinun asenteesi aiheuttaa sinulle hankaluuksia, niin olet tietysti täysin vapaa vaihtamaan asenteesi sellaiseksi, josta ei ole sinulle harmia. Vapautesi ei kuitenkaan ole sinusta, vaan vapaus kuuluu luonnostaan kaikille; jokainen sellainen oppi joutaa historian roskakoriin, jonka mukaan rikkaat ovat vapaampia kuin muut.
Jos rikkaat -kuten poliitikot- olisivat muita vapaampia, niin miksi he kuitenkin ovat opillisia ja kykenemättömiä vaihtamaan asennettaan paremmaksi? Mitä järkeä on vaatia sellaiselle asenteelle ansiota, joka ei ole vapaa?
Nykyisin kaikenlainen pahaolo tuntuu vain lisääntyvän. Ihmisen perimä tuskin on muuttunut ja saanut sitä aikaan, vaan kyllä huono olo johtuu ihan täysin systeemin arvoista. Rahatalouden arvoilla ei voida elää.
Rikkaat tietysti uskovat, että heidän koko elämänsä perustuu rahaan, mutta vähäinenkin äly riittää sen tajuamiseen, että maailman menosta ei tulisi mitään ilman ilmaistyötä; ehdoitta suurin osa yhteiskunnan yläpitotoiminnoista tapahtuu edelleenkin ihan luonnostaan ja ilman vaatimuksia.
Kyse on siitä, että onko rahan ja ansion vaatiminen aivan siitä hyvästä, että on ilman omaa ansiota syntynyt, niin järkevää kuin rikkaat luulevat. Mitä enemmän ihmiselämä muuttuu rahalla arvotettavaksi sitä huonovointisempia ja saamattomampia ihmisistä tulee.
Jos poliitikko todella on eteen päin katsova, niin hän ottaisi oppia Barack Obamasta, joka Harvardista valmistuttuaan meni oikeusaputoimistoon. Jos Obama olisi totellut asiantuntijoita, hän ei olisi voinut ajatellakaan muutosta mahdollisena presidenttinä; on erittäin helppoa muuttaa asioita, kun on ensin itse muuttanut itsensä järjestelmään sopimattomaksi.
Rikkaat eivät pysty muuhun kuin toistamaan historiaa, koska he ovat järjestelmän olennainen osa. Rikkaat ovat itsessään se rahatalous, jota he pönkittävät lainsäädännällä ja jota he pelastavat krääsätehtaillaan ja siltarummuillaan.
Rahataloutta ei voida koskaan soveltaa köyhiin, koska köyhät ovat rikkaiden ainoa tulonlähde. Ihminen voi olla rikas, mutta rikas ei ole ihminen; Aurinko voi olla punainen, mutta punainen ei ole aurinko.
Vaatimattomuus on älyllistä, toiminnallista ja neuvokasta rikkautta.
Tekniikka et Talous: Perusinsinööri Veijo ei käsitä elvytyspuheiden ja -tekojen ristiriitoja
Iltasanomat: Esko Seppänen: Vain inflaatio pelastaa meidät (Hullun rahan tauti)
Iltalehti: Lamasyylliset; Seppänen listaa lamasyylliset
Toistuvat lamakaudet ovat todisteita oppimattomuudesta; oppineet eivät halua oppia historiasta, sillä he uskovat hienoihin oppeihinsa, joilla voidaan toistaa historiaa.
Viisas ihminen hylkää sellaisen, joka on osoittautunut kelvottomaksi. Talousoppi, joka toistuvasti ajautuu lamaan, ei voi olla ihmisille sopiva. Ihmisten tulee säilyttää kaikki sellainen, joka on hyvää kaikille.
Ei se voi olla vaikeaa tehdä historiasta analyysi ja ottaa sieltä käyttöön kaikki sellainen, joka toimii. Talous, joka sukeltaa jatkuvasti lamaan, ei selvästikään ole kovinkaan toimiva. Paitsi niiden mielestä, jotka katsovat olevansa muita parempia ja siten tarvitsevansa enemmän kuin heidän halpana pitämänsä ihmiset, joiden työtä on kaikki se aineellinen hyvä, jota rikkaat vaativat halvalla itselleen.
Jos sinun asenteesi aiheuttaa sinulle hankaluuksia, niin olet tietysti täysin vapaa vaihtamaan asenteesi sellaiseksi, josta ei ole sinulle harmia. Vapautesi ei kuitenkaan ole sinusta, vaan vapaus kuuluu luonnostaan kaikille; jokainen sellainen oppi joutaa historian roskakoriin, jonka mukaan rikkaat ovat vapaampia kuin muut.
Jos rikkaat -kuten poliitikot- olisivat muita vapaampia, niin miksi he kuitenkin ovat opillisia ja kykenemättömiä vaihtamaan asennettaan paremmaksi? Mitä järkeä on vaatia sellaiselle asenteelle ansiota, joka ei ole vapaa?
Nykyisin kaikenlainen pahaolo tuntuu vain lisääntyvän. Ihmisen perimä tuskin on muuttunut ja saanut sitä aikaan, vaan kyllä huono olo johtuu ihan täysin systeemin arvoista. Rahatalouden arvoilla ei voida elää.
Rikkaat tietysti uskovat, että heidän koko elämänsä perustuu rahaan, mutta vähäinenkin äly riittää sen tajuamiseen, että maailman menosta ei tulisi mitään ilman ilmaistyötä; ehdoitta suurin osa yhteiskunnan yläpitotoiminnoista tapahtuu edelleenkin ihan luonnostaan ja ilman vaatimuksia.
Kyse on siitä, että onko rahan ja ansion vaatiminen aivan siitä hyvästä, että on ilman omaa ansiota syntynyt, niin järkevää kuin rikkaat luulevat. Mitä enemmän ihmiselämä muuttuu rahalla arvotettavaksi sitä huonovointisempia ja saamattomampia ihmisistä tulee.
Jos poliitikko todella on eteen päin katsova, niin hän ottaisi oppia Barack Obamasta, joka Harvardista valmistuttuaan meni oikeusaputoimistoon. Jos Obama olisi totellut asiantuntijoita, hän ei olisi voinut ajatellakaan muutosta mahdollisena presidenttinä; on erittäin helppoa muuttaa asioita, kun on ensin itse muuttanut itsensä järjestelmään sopimattomaksi.
Rikkaat eivät pysty muuhun kuin toistamaan historiaa, koska he ovat järjestelmän olennainen osa. Rikkaat ovat itsessään se rahatalous, jota he pönkittävät lainsäädännällä ja jota he pelastavat krääsätehtaillaan ja siltarummuillaan.
Rahataloutta ei voida koskaan soveltaa köyhiin, koska köyhät ovat rikkaiden ainoa tulonlähde. Ihminen voi olla rikas, mutta rikas ei ole ihminen; Aurinko voi olla punainen, mutta punainen ei ole aurinko.
Vaatimattomuus on älyllistä, toiminnallista ja neuvokasta rikkautta.
Tekniikka et Talous: Perusinsinööri Veijo ei käsitä elvytyspuheiden ja -tekojen ristiriitoja
Iltasanomat: Esko Seppänen: Vain inflaatio pelastaa meidät (Hullun rahan tauti)
Iltalehti: Lamasyylliset; Seppänen listaa lamasyylliset
maanantai 26. tammikuuta 2009
Pelastus
Mitä nyt taasen halutaan pelastaa?
Vaatimattomuus on edelleen viisautta.
Iltalehti: Lääkäri IL:lle: Verokikkailu pahentanut lääkäripulaa
- Talouden pelastaminen pelastaa myös kaikki tulevat lamat.
- Talouden pelastaminen tarkoittaa sitä, että historiasta ei ole opittu mitään.
- Talouden pelastamisen todellinen tarkoitus on pelastaa rikkaat.
- Talouden pelastaminen pelastaa myös köyhien ja rikkaiden välisen kuilun.
- Talouden pelastajilla ei ole aikomustakaan muuttaa maailmaa, koska talouden pelastajien asenne ei ole muuttunut miksikään.
- Talouden pelastaminen pelastaa korkeat asuinkustannukset.
- Talouden pelastaminen pelastaa ihmisen viisaudelta.
- Talouden pelastaminen takaa nöyryyttämisen jatkumisen.
- Talouden pelastaminen antaa lisää halpatyövoimaa.
- Talouden pelastaminen jatkaa ihmiskunnan hallitsematonta lisääntymistä.
- Talouden pelastajat uskovat edelleen valtion suojatyössä olevia talousasiantuntijoita, joiden opeilla ajellaan komiasti lamasta lamaan.
Vaatimattomuus on edelleen viisautta.
Iltalehti: Lääkäri IL:lle: Verokikkailu pahentanut lääkäripulaa
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Siltarumpupolitiikka
Kylläpäs taasen rikkaat narisevat siltarumpupolitiikasta. Mitä periaatteellista eroa on lama-ajan työllistämisessä verrattuna korkeasuhdannetyöllistämiseen?
Korkeasuhdanteessa poliitikot ja muut rikkaat kehottavat lamalla uhkailemalla ihmisiä kuluttamaan - krääsää!
Laman aikana poliitikot laittavat ihmiset rustaamaan siltarumpuja -- ja käskevät ihmisiä kuluttamaan.
Ainoa ero normaaliajan talouden ja lamatalouden välillä on siinä, että siltarumpujen käyttöikä on paljon pidempi kuin krääsän käyttöikä.
Rahatalous toimisi asiantuntijoiden mukaan oikein ja normaalisti myös siinä tapauksessa, missä poliitikot käskisivät ihmisiä kuluttamaan siltarumpuja -- jotta niitä voisi rakentaa liukuhihnalla. Poliitikot pitäisivät siltarumpupolitiikkaa normaaliajan politiikkana, jos siltarummut rakennettaisiin yhtä kehnosti kuin nykyajan hometalot, autot ja kodinesineet; silloin ihmiset pitäisivät normaalina, että siltarumpu kestää viikon --kuten nyt ihmiset pitävät ihan normaalina sitä, kun krääsä kestää päivän.
Poliitikot katsovat, että vain taloudellinen toiminta on mahdollista. Rahatalous on poliitikoille itseisarvo, josta ei voi luopua ja jota ei voi muuksi muuttaa. Ihmisten näkeminen pelkästään kuluttajina, eli talouden rattaina, on rikos ihmisyyttä vastaan.
Kuten olen sen niin monta kertaa eri foorumeilla huomannut, niin useimpien ihmisten on mahdotonta nähdä mitään muuta systeemiä mahdolliseksi kuin ainoastaan rahasysteemin.
Sellainen näköalattomuus ei johdu siitä, että jokin toinen systeemi olisi mahdoton toteuttaa, vaan ihmiset luulevat olevansa älykkäitä, kun he väittävät, että he eivät voisi rikastua muuta kuin rahataloudessa, joten siksi esim. ilmaistalous ei ole mahdollinen. Toista systeemiä ei voida arvioida oikein toisen systeemin arvojen pohjalta.
Koska lama-aikana poliitikoiden arvot ovat edelleen rahajuopon arvoja, niin siksi poliitikoiden siltarumpupolitiikka on edelleen samaa politikointia kuin normaaliajan politiikka;
Noususuhdanteessa poliitikot työllisyyden nimissä sallivat rikkaiden perustaa mitä tahansa kulutustuotetehtaita, kunhan ihmisiä vaan voidaan niissä pitää halpatyövoimana.
Poliitikot ovat siis itse saaneet aikaan sellaisen tilanteen, että yritykset huutavat työvoimapulaa, kun yrityksillä on poliitikkojen lupa tuottaa ihmisten kulutettavaksi aivan kertakaikkisen mitä tahansa. Kun Suomenkin alkuperäisasukkaat on saatu krääsätehtaisiin, mainostoimistoihin, tosi-teeveisiin, kuppiloihin, turismiin, it-alalle jms sekä niiden kuluttajiksi, niin sitten onkin poliittisesti korrektia huutaa kehitysmaita apuun, että niistä tulisi tänne sekä halpatyövoimaa...
Olisikohan vaan Suomessakaan työvoimapulaa, jos poliitikot määrittäisivät, minkälaisia tehtaista vaan saa perustaa. Jopa jo mainostoimistojen rajoittaminen vapauttaisi kymmeniä tuhansia suomalaisia hyödyllisempään työhön; se ei ole millään tavoin järkevää eikä taloudellista työntää Suomen metsiä postiluukun kautta kaatopaikalle!
Toki metsien työntäminen postiluukusta kaatopaikalle työllistää uljaan määrän ihmisiä; paljon enemmän kuin siltarumpupolitiikka, joten siksi poliitikoiden on helppoa uikuttaa halpatyövoimapulaa, kun mainostyöntekijät ovat omasta mielestään parempia ihmisiä kuin oman kodin siivoojat, oman kodin rakentajat, omien lasten vanhemmuus;
vaatiihan mainostoimistojen ylläpitäminen valtavan määrän lastentarhojakin, koska krääsään tuottaminen on poliitikoiden mielettömän ajattelun mukaan parempien ihmisten puuhastelua... Eihän toki se ole poliittisesti korrektia vaatia mainostajia ja paperitehtailijoita pitämään huolta omista lapsistaan, koska omien lasten hoitaminen ei ole taloudellista ajattelua...
Iltalehti: Myi 13 miljoonan talon vaimolleen 100 dollarilla
Internet: Älä ruoki lamaa
Iltalehti: Nina Mikkonen jatkoi kiivaita tv-esiintymisiään
Aamulehti: Hurjaa: Maailmantalouden pelastaminen sälytetään kuluttajalle
Uusi Suomi: Nina Mikkosen kohuväitteet – Nyt puhuu huippuprofessori
Korkeasuhdanteessa poliitikot ja muut rikkaat kehottavat lamalla uhkailemalla ihmisiä kuluttamaan - krääsää!
Laman aikana poliitikot laittavat ihmiset rustaamaan siltarumpuja -- ja käskevät ihmisiä kuluttamaan.
Ainoa ero normaaliajan talouden ja lamatalouden välillä on siinä, että siltarumpujen käyttöikä on paljon pidempi kuin krääsän käyttöikä.
Rahatalous toimisi asiantuntijoiden mukaan oikein ja normaalisti myös siinä tapauksessa, missä poliitikot käskisivät ihmisiä kuluttamaan siltarumpuja -- jotta niitä voisi rakentaa liukuhihnalla. Poliitikot pitäisivät siltarumpupolitiikkaa normaaliajan politiikkana, jos siltarummut rakennettaisiin yhtä kehnosti kuin nykyajan hometalot, autot ja kodinesineet; silloin ihmiset pitäisivät normaalina, että siltarumpu kestää viikon --kuten nyt ihmiset pitävät ihan normaalina sitä, kun krääsä kestää päivän.
Poliitikot katsovat, että vain taloudellinen toiminta on mahdollista. Rahatalous on poliitikoille itseisarvo, josta ei voi luopua ja jota ei voi muuksi muuttaa. Ihmisten näkeminen pelkästään kuluttajina, eli talouden rattaina, on rikos ihmisyyttä vastaan.
Sellainen talous, missä taloudellisuudeksi katsotaan kaikkien muiden paitsi rikkaiden kilpailuttaminen, johtaa vääjäämättä talouden romahtamiseen. Niin kauan talous on mielipuolisuutta, kun rikkaita ei voi kilpailuttaa. Vasta sitten ihmiset voivat viisastua, kun he eivät ainoastaan vaadi itselleen hinnanalennuksia, halpaa elämää, vaan ovat valmiita tinkimään myös omista palkoistaan ja palkkioistaan, jotta sama mahdollisuus olisi kaikilla muillakinJos raha ei olisi poliitikoilla kaikessa etusijalla, niin silloin poliitikot antaisivat sitä toisenlaista ajattelua vastaavan määrän vapautta ihmisille, jolloin ihmiset toteuttaisivat myöskin toisenlaisen systeemin, missä raha ei ole kaiken toiminnan A ja Å.
Kuten olen sen niin monta kertaa eri foorumeilla huomannut, niin useimpien ihmisten on mahdotonta nähdä mitään muuta systeemiä mahdolliseksi kuin ainoastaan rahasysteemin.
Sellainen näköalattomuus ei johdu siitä, että jokin toinen systeemi olisi mahdoton toteuttaa, vaan ihmiset luulevat olevansa älykkäitä, kun he väittävät, että he eivät voisi rikastua muuta kuin rahataloudessa, joten siksi esim. ilmaistalous ei ole mahdollinen. Toista systeemiä ei voida arvioida oikein toisen systeemin arvojen pohjalta.
Koska lama-aikana poliitikoiden arvot ovat edelleen rahajuopon arvoja, niin siksi poliitikoiden siltarumpupolitiikka on edelleen samaa politikointia kuin normaaliajan politiikka;
Noususuhdanteessa poliitikot työllisyyden nimissä sallivat rikkaiden perustaa mitä tahansa kulutustuotetehtaita, kunhan ihmisiä vaan voidaan niissä pitää halpatyövoimana.
Poliitikot ovat siis itse saaneet aikaan sellaisen tilanteen, että yritykset huutavat työvoimapulaa, kun yrityksillä on poliitikkojen lupa tuottaa ihmisten kulutettavaksi aivan kertakaikkisen mitä tahansa. Kun Suomenkin alkuperäisasukkaat on saatu krääsätehtaisiin, mainostoimistoihin, tosi-teeveisiin, kuppiloihin, turismiin, it-alalle jms sekä niiden kuluttajiksi, niin sitten onkin poliittisesti korrektia huutaa kehitysmaita apuun, että niistä tulisi tänne sekä halpatyövoimaa...
Olisikohan vaan Suomessakaan työvoimapulaa, jos poliitikot määrittäisivät, minkälaisia tehtaista vaan saa perustaa. Jopa jo mainostoimistojen rajoittaminen vapauttaisi kymmeniä tuhansia suomalaisia hyödyllisempään työhön; se ei ole millään tavoin järkevää eikä taloudellista työntää Suomen metsiä postiluukun kautta kaatopaikalle!
Toki metsien työntäminen postiluukusta kaatopaikalle työllistää uljaan määrän ihmisiä; paljon enemmän kuin siltarumpupolitiikka, joten siksi poliitikoiden on helppoa uikuttaa halpatyövoimapulaa, kun mainostyöntekijät ovat omasta mielestään parempia ihmisiä kuin oman kodin siivoojat, oman kodin rakentajat, omien lasten vanhemmuus;
vaatiihan mainostoimistojen ylläpitäminen valtavan määrän lastentarhojakin, koska krääsään tuottaminen on poliitikoiden mielettömän ajattelun mukaan parempien ihmisten puuhastelua... Eihän toki se ole poliittisesti korrektia vaatia mainostajia ja paperitehtailijoita pitämään huolta omista lapsistaan, koska omien lasten hoitaminen ei ole taloudellista ajattelua...
Iltalehti: Myi 13 miljoonan talon vaimolleen 100 dollarilla
Internet: Älä ruoki lamaa
Iltalehti: Nina Mikkonen jatkoi kiivaita tv-esiintymisiään
Aamulehti: Hurjaa: Maailmantalouden pelastaminen sälytetään kuluttajalle
Uusi Suomi: Nina Mikkosen kohuväitteet – Nyt puhuu huippuprofessori
lauantai 24. tammikuuta 2009
Solakka maailma
Todellisuudella on monta erilaista näkökulmaa. Tästä näkökulmasta ihmiskehon rasva on kuin talouden raha; Yhteiskuntaa sanotaan sitä enemmän hyvinvoivaksi mitä enemmän rahaa siinä pyörii.
Rahan arvo on rikkaille toissijainen asia; pääasia, että sitä riittää. Myös ihmistä on ollut tapana kutsua hyvinvoivaksi mitä enemmän rasvaa ihmisessä on. Sellainen pitäminen juontaa juurensa niiltä ajoilta, jolloin ihmisen koko päivä kului ruuan keräilyssä, joten lihavaa ihmistä pidettiin hyvinvoivana.
Tolkuton liikalihavuus voisi taasen vertautua hyperinflaatioon, missä rahaa on aivan tolkuttomasti.
Rahataloudessa vierastetaan vähärahaista yhteiskuntaa; ns. normaalitalous, eli nousukausi näyttäisi ihmisen kokoisena melkoisen pulskalta mieheltä. Runsasrahainen ihminen näyttää hyvältä heistä, joilla on vielä melkoisen kivikautinen mieli.
Melkoisen pulskat miehet eivät juurikaan liiku omin voimin, vaan tarvitsevat jatkuvasti yhä enemmän apua. Samoin nousukausi voi olla mahdollista vain, jos tai kun maailmassa jossakin halpaa työvoimaa saatavilla, jolla yhä vaivalloisempi nousukausi ammentaa itselleen lisää rahaa; lisää ostoliikkuvuutta.
Nousukausi ilmentyy siis ihmisten liikunnan ja omatoimisuuden vähyytenä; ihmiset (hyvinvointiyhteiskunta) palkkaavat nousukaudella halpoja ihmisiä jopa koteihinsa siivoamaan, koska nousukkailla itsellään on niin helvatan kiire ajaa rahan perässä kaiken päivät.
Öisin taasen nousukkaat vaativat yöiltojensa toteuttamiseen lisää halpatyövoimaa, jotta nousukkaat pääsisivät eroon liiasta rahastaan, jota kerääntyy heille enemmän kuin mitä he pystyvät tuhlaamaan turhuuden markkinoilla.
Ja sitten rikkaat julistavat itse itsensä autuaiksi, koska he ovat antaneet halvoille ihmisille halpoja työpaikkoja.
Mikä estää taloutta olemasta solakka ja hyväkuntoinen?
Rikastumista havittelevat vain pulskistuvat mitä pidemmälle nousukausi etenee... Lopulta Nousukausi on niin lihava, ettei se enää pysty liikkumaan vaikka se hankkisi miten paljon halpatyövoimaa hyvänsä, koska hyvinvointiyhteiskunnan alkuperäisasukkaat alkavat kärsimään liiallisesta rahasta; Rikkaille on nousukauden jatkuessa kasaantunut yhä enemmän ja enemmän rahaa, eivätkä he tiedä, miten liikarahavuutta pitäisi hoitaa, koska liikarahavuus on samanlainen sairaustila kuin liikalihavuus.
Niinpä rikkaat haluavat leikkauttaa rahalaukkunsa tai lyhentää rahasuoltaan tai ottaa suolistoonsa heisimatoja, loisia syömään liikarahavuutta, jotta rikkaista tulisi taasen solakoita. Rikkaat hoitavat liikarahavuuttaan heittämällä rahaa milloin minnekin; sijoitusrahastoihin, siipiveikkoihin, sotateknologiaan, huumeorgioihin, keinotteluun, asuntorahastoihin; yleensä kaikkeen sellaiseen, joka nostattaa kaikkien elinkustannuksia.
Lopulta ihmiset eivät enää pysty maksamaan palkastaan perustarpeitaan. Ja niin ihmisiä alkaa yhä enenevässä määrin ilmaantumaan kaduilla, koska rikkaiden laihdutuskuuri on pullauttanut maailmasta siihen pumpatun rahan pois; se raha, jolla luultiin olevan vastine todellisuudessa, olikin pelkkää ilmaa, jolla ei ollut mitään vastikkeellista arvoa.
Rahan arvon alentaminen; rahan lisääminen ei lopulta lisännytkään hyvinvointia, vaan sai aikaan liikarahasta kärsivän yhteiskunnan, joka nyt valittaa lamaantumista...
Kun rikkaat ovat itse puhkaisseet rahakuplansa, niin nyt heille aukeaa huikea paikka puhaltaa ihmisten asunnot, mannut, ruuan tuontanto ja työpaikat omiin taskuihinsa. Valtiot avittavat kaikin tavoin rikkaita suuressa puhalluksessa, koska poliitikkojen mielestä se olisi katastrofi, jos luulokapitalisteilla olisi oikea mahdollisuus köyhtyä (Luulokapitalisti; ihminen, joka uskoo, että rikkaita ei tarvitse kilpailluttaa, koska rikkaus mukamas sinänsä todistaa ihmisen olevan paras mahdollinen kilpailuttaja).
Valtio suojelee rikkaita kaikissa taloustilanteissa; Rikkaan riski kuuluu joukkoon, missä ovat sellaiset loogisuudet, kuten punakattoinen avoauto ja naimissa oleva poikamies.
Yhteiskunta välttyisi liikarahavuuden ongelmilta, jos vain yhteiskunta ymmärtäisi pysyä solakkana; solakka ihminen syö vain sen verran, mitä itse kuluttaa; solakka talous tuottaa arvoa vain sen verran arvoa, mitä se itse kuluttaa. Solakka talous antaa lihaville ja laihoille talouksille mahdollisuuden selviytyä ongelmistaan ihan itse; ei se ole kovinkaan viisasta auttaa sellaisia valtioita, jotka eivät tosissaan halua selviytyä itse.
Solakoiden ihmisten ei tarvitse auttaa toinen toisiaan pysymään solakoina, joten siksi solakat ihmiset ryhmänä ovat valmiina toteuttamaan itseään aivan uudella ja ylemmällä tasolla, johon muunlaiset ihmiset eivät pysty.
Maailmaa auttaisi suuresti se, jos meillä olisi hyväkuntoisia valtioita, jotka eivät pode nousukautta, vaan pystyvät omilla voimavaroillaan pitämään itsensä kunnossa.
Valitettavasti ihmiset ovat vieläkin niin lähellä kivikautta ja keräily-yhteiskuntaa, että he eivät tajua nousukauden olevan yhteiskunnan ja maailman pahin vihollinen; nousukausi lihottaa valtioita (rikkaita, suom. huom.) ja saa ne toimimaan köyhyyden lähteinä ja sotien syinä, koska nousukkaat pitävät muita maita vain oman maansa luonnonvarana, jota on oikeus riistää;
Suomenkin pöhöttynyt poliittinen johto ei voi muuta kuin riistää kehitysmailta niiden älykkäin ja halvin kansanosa.
Tämän kirjoituksen ideana oli verrata talouden suhdannekausia ihmisen rasvaisuuteen. Hyvin rasvainen ihminen on kuin Nousukausi juuri ennen lamaa.
Solakka ihminen on kuin talous juuri ennen nousukautta.
Solakan ihmisen elintavat, asenne ja ajattelu ovat täysin erilaisia verrattuna lihavan ihmisen elintapoihin, asenteeseen ja ajatuksiin. Sitä vastoin solakoiden ihmisten ajatukset ovat saman suuntaisia, kuten on myös rikkaiden, eli rahasta sairaiden ihmisten ajatukset kaikkialla yhdenmukaiset; rikkaat eivät pysty ajattelemaan näitä ajatuksia.
Rahan arvo on rikkaille toissijainen asia; pääasia, että sitä riittää. Myös ihmistä on ollut tapana kutsua hyvinvoivaksi mitä enemmän rasvaa ihmisessä on. Sellainen pitäminen juontaa juurensa niiltä ajoilta, jolloin ihmisen koko päivä kului ruuan keräilyssä, joten lihavaa ihmistä pidettiin hyvinvoivana.
Tolkuton liikalihavuus voisi taasen vertautua hyperinflaatioon, missä rahaa on aivan tolkuttomasti.
Rahataloudessa vierastetaan vähärahaista yhteiskuntaa; ns. normaalitalous, eli nousukausi näyttäisi ihmisen kokoisena melkoisen pulskalta mieheltä. Runsasrahainen ihminen näyttää hyvältä heistä, joilla on vielä melkoisen kivikautinen mieli.
Melkoisen pulskat miehet eivät juurikaan liiku omin voimin, vaan tarvitsevat jatkuvasti yhä enemmän apua. Samoin nousukausi voi olla mahdollista vain, jos tai kun maailmassa jossakin halpaa työvoimaa saatavilla, jolla yhä vaivalloisempi nousukausi ammentaa itselleen lisää rahaa; lisää ostoliikkuvuutta.
Nousukausi ilmentyy siis ihmisten liikunnan ja omatoimisuuden vähyytenä; ihmiset (hyvinvointiyhteiskunta) palkkaavat nousukaudella halpoja ihmisiä jopa koteihinsa siivoamaan, koska nousukkailla itsellään on niin helvatan kiire ajaa rahan perässä kaiken päivät.
Öisin taasen nousukkaat vaativat yöiltojensa toteuttamiseen lisää halpatyövoimaa, jotta nousukkaat pääsisivät eroon liiasta rahastaan, jota kerääntyy heille enemmän kuin mitä he pystyvät tuhlaamaan turhuuden markkinoilla.
Ja sitten rikkaat julistavat itse itsensä autuaiksi, koska he ovat antaneet halvoille ihmisille halpoja työpaikkoja.
Mikä estää taloutta olemasta solakka ja hyväkuntoinen?
Rikastumista havittelevat vain pulskistuvat mitä pidemmälle nousukausi etenee... Lopulta Nousukausi on niin lihava, ettei se enää pysty liikkumaan vaikka se hankkisi miten paljon halpatyövoimaa hyvänsä, koska hyvinvointiyhteiskunnan alkuperäisasukkaat alkavat kärsimään liiallisesta rahasta; Rikkaille on nousukauden jatkuessa kasaantunut yhä enemmän ja enemmän rahaa, eivätkä he tiedä, miten liikarahavuutta pitäisi hoitaa, koska liikarahavuus on samanlainen sairaustila kuin liikalihavuus.
Niinpä rikkaat haluavat leikkauttaa rahalaukkunsa tai lyhentää rahasuoltaan tai ottaa suolistoonsa heisimatoja, loisia syömään liikarahavuutta, jotta rikkaista tulisi taasen solakoita. Rikkaat hoitavat liikarahavuuttaan heittämällä rahaa milloin minnekin; sijoitusrahastoihin, siipiveikkoihin, sotateknologiaan, huumeorgioihin, keinotteluun, asuntorahastoihin; yleensä kaikkeen sellaiseen, joka nostattaa kaikkien elinkustannuksia.
Lopulta ihmiset eivät enää pysty maksamaan palkastaan perustarpeitaan. Ja niin ihmisiä alkaa yhä enenevässä määrin ilmaantumaan kaduilla, koska rikkaiden laihdutuskuuri on pullauttanut maailmasta siihen pumpatun rahan pois; se raha, jolla luultiin olevan vastine todellisuudessa, olikin pelkkää ilmaa, jolla ei ollut mitään vastikkeellista arvoa.
Rahan arvon alentaminen; rahan lisääminen ei lopulta lisännytkään hyvinvointia, vaan sai aikaan liikarahasta kärsivän yhteiskunnan, joka nyt valittaa lamaantumista...
Kun rikkaat ovat itse puhkaisseet rahakuplansa, niin nyt heille aukeaa huikea paikka puhaltaa ihmisten asunnot, mannut, ruuan tuontanto ja työpaikat omiin taskuihinsa. Valtiot avittavat kaikin tavoin rikkaita suuressa puhalluksessa, koska poliitikkojen mielestä se olisi katastrofi, jos luulokapitalisteilla olisi oikea mahdollisuus köyhtyä (Luulokapitalisti; ihminen, joka uskoo, että rikkaita ei tarvitse kilpailluttaa, koska rikkaus mukamas sinänsä todistaa ihmisen olevan paras mahdollinen kilpailuttaja).
Valtio suojelee rikkaita kaikissa taloustilanteissa; Rikkaan riski kuuluu joukkoon, missä ovat sellaiset loogisuudet, kuten punakattoinen avoauto ja naimissa oleva poikamies.
Yhteiskunta välttyisi liikarahavuuden ongelmilta, jos vain yhteiskunta ymmärtäisi pysyä solakkana; solakka ihminen syö vain sen verran, mitä itse kuluttaa; solakka talous tuottaa arvoa vain sen verran arvoa, mitä se itse kuluttaa. Solakka talous antaa lihaville ja laihoille talouksille mahdollisuuden selviytyä ongelmistaan ihan itse; ei se ole kovinkaan viisasta auttaa sellaisia valtioita, jotka eivät tosissaan halua selviytyä itse.
Solakoiden ihmisten ei tarvitse auttaa toinen toisiaan pysymään solakoina, joten siksi solakat ihmiset ryhmänä ovat valmiina toteuttamaan itseään aivan uudella ja ylemmällä tasolla, johon muunlaiset ihmiset eivät pysty.
Maailmaa auttaisi suuresti se, jos meillä olisi hyväkuntoisia valtioita, jotka eivät pode nousukautta, vaan pystyvät omilla voimavaroillaan pitämään itsensä kunnossa.
Valitettavasti ihmiset ovat vieläkin niin lähellä kivikautta ja keräily-yhteiskuntaa, että he eivät tajua nousukauden olevan yhteiskunnan ja maailman pahin vihollinen; nousukausi lihottaa valtioita (rikkaita, suom. huom.) ja saa ne toimimaan köyhyyden lähteinä ja sotien syinä, koska nousukkaat pitävät muita maita vain oman maansa luonnonvarana, jota on oikeus riistää;
Suomenkin pöhöttynyt poliittinen johto ei voi muuta kuin riistää kehitysmailta niiden älykkäin ja halvin kansanosa.
Tämän kirjoituksen ideana oli verrata talouden suhdannekausia ihmisen rasvaisuuteen. Hyvin rasvainen ihminen on kuin Nousukausi juuri ennen lamaa.
Solakka ihminen on kuin talous juuri ennen nousukautta.
Solakan ihmisen elintavat, asenne ja ajattelu ovat täysin erilaisia verrattuna lihavan ihmisen elintapoihin, asenteeseen ja ajatuksiin. Sitä vastoin solakoiden ihmisten ajatukset ovat saman suuntaisia, kuten on myös rikkaiden, eli rahasta sairaiden ihmisten ajatukset kaikkialla yhdenmukaiset; rikkaat eivät pysty ajattelemaan näitä ajatuksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)