Puolue- ja talousoppi estää ihmisiä oppimasta historiasta. Opillinen valtion talous ja puoluepolitiikka takaa sen, että talous heittelehtii holtittomasti puolelta toiselle ojan pohjia kyntäen.
Toistuvat lamakaudet ovat todisteita oppimattomuudesta; oppineet eivät halua oppia historiasta, sillä he uskovat hienoihin oppeihinsa, joilla voidaan toistaa historiaa.
Viisas ihminen hylkää sellaisen, joka on osoittautunut kelvottomaksi. Talousoppi, joka toistuvasti ajautuu lamaan, ei voi olla ihmisille sopiva. Ihmisten tulee säilyttää kaikki sellainen, joka on hyvää kaikille.
Ei se voi olla vaikeaa tehdä historiasta analyysi ja ottaa sieltä käyttöön kaikki sellainen, joka toimii. Talous, joka sukeltaa jatkuvasti lamaan, ei selvästikään ole kovinkaan toimiva. Paitsi niiden mielestä, jotka katsovat olevansa muita parempia ja siten tarvitsevansa enemmän kuin heidän halpana pitämänsä ihmiset, joiden työtä on kaikki se aineellinen hyvä, jota rikkaat vaativat halvalla itselleen.
Jos sinun asenteesi aiheuttaa sinulle hankaluuksia, niin olet tietysti täysin vapaa vaihtamaan asenteesi sellaiseksi, josta ei ole sinulle harmia. Vapautesi ei kuitenkaan ole sinusta, vaan vapaus kuuluu luonnostaan kaikille; jokainen sellainen oppi joutaa historian roskakoriin, jonka mukaan rikkaat ovat vapaampia kuin muut.
Jos rikkaat -kuten poliitikot- olisivat muita vapaampia, niin miksi he kuitenkin ovat opillisia ja kykenemättömiä vaihtamaan asennettaan paremmaksi? Mitä järkeä on vaatia sellaiselle asenteelle ansiota, joka ei ole vapaa?
Nykyisin kaikenlainen pahaolo tuntuu vain lisääntyvän. Ihmisen perimä tuskin on muuttunut ja saanut sitä aikaan, vaan kyllä huono olo johtuu ihan täysin systeemin arvoista. Rahatalouden arvoilla ei voida elää.
Rikkaat tietysti uskovat, että heidän koko elämänsä perustuu rahaan, mutta vähäinenkin äly riittää sen tajuamiseen, että maailman menosta ei tulisi mitään ilman ilmaistyötä; ehdoitta suurin osa yhteiskunnan yläpitotoiminnoista tapahtuu edelleenkin ihan luonnostaan ja ilman vaatimuksia.
Kyse on siitä, että onko rahan ja ansion vaatiminen aivan siitä hyvästä, että on ilman omaa ansiota syntynyt, niin järkevää kuin rikkaat luulevat. Mitä enemmän ihmiselämä muuttuu rahalla arvotettavaksi sitä huonovointisempia ja saamattomampia ihmisistä tulee.
Jos poliitikko todella on eteen päin katsova, niin hän ottaisi oppia Barack Obamasta, joka Harvardista valmistuttuaan meni oikeusaputoimistoon. Jos Obama olisi totellut asiantuntijoita, hän ei olisi voinut ajatellakaan muutosta mahdollisena presidenttinä; on erittäin helppoa muuttaa asioita, kun on ensin itse muuttanut itsensä järjestelmään sopimattomaksi.
Rikkaat eivät pysty muuhun kuin toistamaan historiaa, koska he ovat järjestelmän olennainen osa. Rikkaat ovat itsessään se rahatalous, jota he pönkittävät lainsäädännällä ja jota he pelastavat krääsätehtaillaan ja siltarummuillaan.
Rahataloutta ei voida koskaan soveltaa köyhiin, koska köyhät ovat rikkaiden ainoa tulonlähde. Ihminen voi olla rikas, mutta rikas ei ole ihminen; Aurinko voi olla punainen, mutta punainen ei ole aurinko.
Vaatimattomuus on älyllistä, toiminnallista ja neuvokasta rikkautta.
Tekniikka et Talous: Perusinsinööri Veijo ei käsitä elvytyspuheiden ja -tekojen ristiriitoja
Iltasanomat: Esko Seppänen: Vain inflaatio pelastaa meidät (Hullun rahan tauti)
Iltalehti: Lamasyylliset; Seppänen listaa lamasyylliset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti