Totuus

Tämä on ymmärrys totuudesta; totuus on tarpeeton olettamus!
Aidosti inhimillinen, viisas elämä ei tarvitse totuuskäsitettä mihinkään; pelkkä sen tajuaminen riittää ns. hyvään elämään, että tajuaa olevansa kaikkeuden perillinen. Itse asiassa; viisaus ja totuus ovat toisensa poissulkevia; ihminen ei voi olla viisas, jos hänellä on jokin totuus.

Kosmos on alati muuttuva, eli dynaaminen. Ihminen on viisas, kun hän sopeutuu muutokseen, koska silloin ihminen tietää, että muutos on ainoa tie kohti kosmisia korkeuksia.

Kosmoksella itsellään ei ole mitään totuutta, vaan se toimii dynaamisesti kaikilla tasoillaan. Koska ihmisen äly on peräisin kosmoksesta, niin kun vain ihminen käyttää älyään dynaamisesti, niin hän ei tarvitse onnelliseen elämään mitään sen korkeampaa. Sillä äly itsessään on universaalista ja siten perimmäisempää, mitä kukaan voi ajatella. Jos äly ei olisi perimmäisempää kuin vaikkapa aine tai kvanttitaso, niin silloin niitä ei voisi älytä. Virta ei koskaan voi laskea ylävirtaan.

Äly ei voi nousta sinne, missä ei älyä ole. Olisi älytöntä väittää, että ihminen voisi julistaa jotakin älykästä älyttömyydestä. Koska tiedemiehet, uskovaiset ja filosofit yhdestä suusta luulottelevat, että kvanttitaso ja aine on vailla älyä, niin siksi kaikki, mitä he energiasta lausuvat, on puhdasta älyttömyyttä.

Vitsi on vain siinä, että jopa viisauden rakastajat (filosofit, suom. huom.) luulevat, että heillä on jotakin omaa, kuten äly. Tuo filosofien luulottelema filosofin oma äly ei filosofien mukaan ole peräisin kosmoksen rakenteesta, joten filosofitkin ovat ajattelussaan välittömästi älyttömyyden autiomailla, kun he luulevat ajattelevansa älyttömäksi luulottelemansa energian älyttömäksi uskomiaan ilmiöitä. Ominaisuuksien täysin ajattelematon (älytön, suom. huom.) omiminen tuottaa turhuutta, kuten turhia käsitteitä, joista totuus on yksi kaikkein turhin.

Filosofeilta olisi luullut löytyvän edes sen verran älyä, että he voisivat esittää oman älynsä hallintatodistuksen Jumalan allekirjoituksella, jos kerta he uskovat omistavansa älynsä. Koska kuitenkin yksikään ihminen ei kykene esittämään mitään todistusta siitä, mitä he ovat ja mitä omistavat itsestään, niin siksi voidaan triviaalisti huomata, että ihmisten on täysin mahdotonta sanoa mitään totuudestakaan. Totuus -käsite on syntyisin vallanhimoisten, omistushaluisten ihmisten pimentyneistä mielistä, joihin ei sovi mitenkään ajatus ihmisen ykseydestä kosmoksen kanssa.

Se ei ole edes totuus, että ihminen ei ole oman itsensä herra ja omistaja, vaan se seuraa suoraan vähäisenkin älyn käytöstä. Jos ihminen väittää omistavansa itsensä ja olevansa itsessään älykäs, niin helposti huomataan, että tuollaiset luulot johtuvat sokeasta uskosta ihmiskuntaan pesiytyviin harhoihin, kuten totuuteen. Koska filosofit, teologit ja tiedemiehet tekevät työtään rahasta, niin siksi heiltä ei voi odottaakaan mitään perustavan laatuista selvitystä ihmisestä, sillä rahasta-ajattelijoina he ovat itsensä myyjiä; huoria, eivätkä suinkaan inhimillisen todellisuuden ymmärtäjiä.

Vain älyllä ihminen pystyy ymmärtämään olevansa kaikkien olentojen kanssa universumin Hengen kanssaperillinen; jokainen älyllinen olento kautta kosmoksen on syntyisin universumista ja yhtä sen kanssa; ihmiselläkään ei voi olla mitään sellaista, jota ei olisi universumillakin. Väite, että ihmisen ominaisuudet eivät ole peräisin kosmoksen perusrakenteesta, on itsessään kaikkein kauheinta järjettömyyttä, jota yksikään älykäs ihminen ei voi hyväksyä ns. tieteellisenä totuutena tai uskonnon perusoppina.

Jopa uskovaiset väittävät, että heidän älynsä on eri älyä kuin Jumalan äly, josta huomataan, että uskovien mukaan Jumalalla on suora pääsy olemattomuuteen, mistä Jumala on ottanut ne ominaisuudet, joita uskovaiset nimittävät inhimillisiksi. Ja siitä seuraa, että uskovat ovat itse sulkeneet sen luonnollisen yhteyden, joka muutoin on ihmisen ja Jumalan välillä.

Älyllisille olennoille äly on se luonnollinen yhteys, joka yhdistää Luojan tason ajallisen ihmisen tasoon, koska molemmat käyttävät samaa älyä. Ihmisen ominaisuudet eivät voi olla peräisin mistään muusta kuin Luojasta. Ihmisestä itsestään ei ole peräisin mitään reaalista. Ihminen ei ole luonut itseään, eikä ihminen omista mitään reaalista itsestään.

Äly ei voi kuitenkaan älytä älyä muutoin tuomalla esille älyllisyyttä. Olisi älytöntä yrittää älytä äly, eli luoda ns. älyllinen teoria älystä. Älyllinen olento älyää älyn vain siten, että hän käyttää älyään johonkin muuhun kuin älyn älyämiseen. Kun ihminen on älykäs, niin siihen jo sisältyy täydellinen älyn ymmärtäminen. Sillä äly on perimmäinen todellisuus, joten siksi äly ei voi nousta älyn yläpuoliselle näköalapaikalle julistamaan totuus älystä.

Kaikki älyn selitykset ovat vailla älyä, koska ne ovat peräisin älyttömyydestä, jota varmasti on älyn yläpuolinen alue. Älyllinen olento ei voi olettaa kaikkeuteen sellaisia reaalisia tasoja, jotka olisivat älyttömiä --johtuen juuri siitä, että silloin älyn oletetaan pystyvän älyttömyyksien älyämiseen.

Tästäkin huomataan, miten totuus-käsitettä käytetään sellaisten oletusten ylläpitämiseen, jossa ei muutoin olisi mitään järkeä, kuten oletusta älyn yläpuoliseen näköalapaikkaan, tai siihen, että äly voisi tajuta älyttömiä rakenteita, jonka olettamuksen varassa sitten tiedemiehet julistavat jotkin rakenteet älyttömiksi, joka taasen julistetaan tieteelliseksi totuudeksi. Huomataan helposti, että totuudeksi julistetut asiat johtuvat perustan pitämisenä älyttömänä, joka tieteen tapauksessa näyttäytyy tarkoituksettomana ja täydellisen turhana kvanttikenttänä ja uskovissa siten, että heidän älynsä on peräisin olemattomuudesta muuten vaan ja vailla mitään jumalallista.
Ismien totuus-käsitteen perusta on olemattomuudesta, joten itse semmoiset totuudetkin ovat vain kainalosauvoja älyllisesti laiskoille ja hengellisesti saamattomille, jotka luulevat, että elämän tärkein ja perustavin asia on pelko ja sen ehkäisy. Istit uskovat, että he ovat syntyneet pelkäämään, eivätkä siksi edes halua elää rohkeaa, eli älyllistä elämää. Ei ole kummoistakaan olla rohkea, kun ei pelkää. Rohkeus ei ole tunne; ominaisuudet eivät synny ja toteudu tunteiluissa.

Tieteellisen totuus-käsitteen puitteissa tiedemiehet uskovat täysin sokeasti älyttömyyksiin, eikä yksikään tiedemies ole kykenevä arvioimaan omaa paikkaansa kosmoksessa, koska tieteellinen totuus kuuluu, että kaikki muu on vailla älyä paitsi tiedemiehen aivot. Älyttömyyteen uskominen aiheuttaa tarvetta harhaisille käsitteille, kuten totuus, uskonto, tieteellisyys, laki, filosofia,... --Älyn käyttö on kaikille täysin ilmaista, eikä kukaan voi älytäkään muuten kuin rahatta ja hinnatta.

lue lisää: Opilliset eivät kestä logiikan kritiikkiä