Disqualified persons

Valtiot eivät ole ikuisia. Valtioiden ajallinen olemus ei tosin johdu niiden geeneistä, vaan valtioiden päämiesten korvien välistä; kaikki poliitikot ovat jäävejä hallinnoimaan valtioita ja niissä eläviä olentoja. Vain parantuneilla on oikeus hallita kansakuntia, koska vain parantuneet pystyvät hallitsemaan itseään.

Valtioiden kaikki ongelmat ovat palautettavissa ainoastaan ja vain niiden johtajiin. Kansalaiset eivät ole vikapäitä mihinkään valtiolliseen vääryyteen, - koska kaikissa valtiomuodoissa valta on joko annettu tai on muuten vain hallitsijoilla. Hallitsijoilla on koska tahansa mahdollisuus tehdä hyvää, eikä hyvä edellytä koskaan mitään muuta kuin hyvää tahtoa. Kansalaiset eivät koskaan toivo sellaista, että heidän poliitikoille delegoima valta olisi mielivaltaa, tai että sillä ei tehdä hyvää kansalle.

Poliitikot, virkamieskunta ja niiden hännystelijät julistavat, että valtio ei voi olla hyväntekijä. Kummasti kuitenkin juuri tuo väki puolustaa aina nykymenoa kulloisenakin aikana, joka johtuu tasan siitä, että he käyttävät häikäilemättömästi valtiota oman edun tavoitteluun, jolloin todellakin se ei voisi onnistua, jos valtiota käytettäisiin tasapuolisesti ja puolueettomasti jokaisen kansalaisen hyväksi.

Niinpä jokaisen valtion kohtalona on kuolema. Mutta, koska omaneduntavoittelijat ovat piilottaneet kuoleman näkyvistä, niin siksi joka ikinen rikas tai rikkaaksi haluava ajattelee, että nykymeno voi jatkua ikuisesti; että esimerkiksi Suomi-valtio ei koskaan voi kuolla. Kyseessä on todellakin samanlainen sokeus, joka vaivaa vääränlaisessa asenneilmastossa kasvaneita nuoria;
nuoret eivät luonnostaan ole kapinallisia, itsetuhoisia, uhkarohkeita ja tietämättömiä elämän rajallisuudesta, vaan kaikki nuortenkin ongelmat johtuvat yksinomaan rikkaista, jotka julistavat, että vain rikkailla on oikeus hallita valtioita ja vain rikkaat tietävät, miten muiden tulee elää.

Koska rikkaat eivät ymmärrä elämää, niin he ilmaisevat joka ikisellä lauseellaan täydellisen tietämättömyyden elämän tosiasioista, joka ilmenee esimerkiksi siinä, kuinka rikkaat julistavat, että nuorison kapina aikuistumista kohtaan johtuu geeneistä, eli luonnosta, ja jos joku nuori ei kapinoi, niin hänet nähdään luonnottomana, jolle pitää antaa jokin tautiluokitus, jotta rikkaat voisivat edelleen uskoa, että nuorista voi kasvaa aikuisia vain pelottelun ja kapinoinnin kautta.

Koska psykologit ovat myös rikkaiden aivopesun uhreja, niin hekään eivät mitenkään pysty ajattelemaan, että nuorten ns. murrosiän vaikeudet eivät johdu luonnosta, vaan ne ovat kiistaton todistus aikuisten arvomaailman totaalisesta harhaisuudesta. Se on vain luonnollista, että ihminen ei halustaan tule aivopestyksi epäoikeudenmukaisen systeemin osaksi, eli tässä mielessä kaikenlainen kapinointi systeemejä vastaan on täysin luonnollista.

Kukaan ei voi kapinoida hyvää systeemiä vastaan. Vain järjettömiä, pahoja järjestelmiä voidaan vastustaa, ja niitä myös vastustetaan. Kaikki vastustus kohdistuu aina pelkästään pahaan. Jos ihmiselle tarjotaan ilmaiseksi hyvää hedelmää, niin hän ei voi pitää antajaa huonona.
Jos ihmiseltä vaaditaan rahaa hyvästä hedelmästä, niin silloin se edellyttää sitä, että myyjä haluaa parempaan asemaan tai on jo paremmassa asemassa kuin ostaja, jolloin myyjä ei itse asiassa myy hyvää hedelmää, vaan pitää itseään parempana, eli pitää yllä pahan valtakuntaa.

Rahallinen hyvä edellyttää sitä, että ihmisillä ei ole vapautta itse kasvattaa tai tehdä hyvää, koska jos hyvää saisi vapaasti, niin silloin ihmiset eivät voisi olla rikkaita, eikä ketään pidettäisi köyhänäkään. Pelkkä rehellinen ajattelu siis todistaa, että hyvää ei saa rahalla, koska rahalla pidetään ainoastaan yllä sitä systeemiä, joka johtaa kuolemaan. Sillä rahallinenkaan ajattelu ei koskaan voi olla staattista, vaan jokainen asenne kehittyy joko lopulliseen hyvään tai puhtaaseen pahaan.

Rehelliset ihmiset näkevät, miten rikkaat vaativat joka päivä yhä enenevässä määrin kaikkea inhimillistä rahan piiriin. Rikkaat eivät mahda sille mitään, että rikkausasenne tulee jatkuvasti yhä ahneemmaksi, koska jos rikas tyytyisi siihen, mitä hänellä on, niin hän kokisi jäävänsä kehityksestä jälkeen, joten siksi joka ikisen rikkaan on ahnehdittava jatkuvasti lisää ja lisää, jotta rikas voisi tuntea kuuluvansa etuoikeutettujen luokkaan.

Ahneet ovat ahneuden orjia, joten rikkaat eivät voi mitään muuta kuin etsiä herkeämättä lisää ja lisää rahaksi muutettavia kohteita. Ja juuri rikkaiden täydellinen sokeus johtaa jokaisen valtion ennen pitkää sekasortoon ja sortumiseen. Rikkaat ovat laittaneet talkootyöt verolle. Ja nyt rikkaat julistavat, että vapaaehtoistyö on kilpailun esteenä, joten siksi rikkaat alkavat kaikin keinoin rajoittamaan ihmisten vapautta ja estämään heiltä vapaaehtoistyön tekemistä esimerkiksi vaatimalla vapaaehtoistyön tekijöitä erilaisia todistuksia ja kokeita, joita ei tietysti saa kuin rahalla.

Yksikään rikas ei pysty vapaaseen ajatteluun, - jota olisi sellainen ajattelu, että rikas ajattelisi ilmaiseksi hyvää. Nimittäin valtioita voitaisiin täysin hyvin ja paremmin johtaa vapaaehtoistyölläkin. Jos tai kun ihminen pystyy rehellisesti ajattelemaan vapautta ja vapaaehtoistyöllä toimivaa yhteiskuntaa, niin silloin hän ei voi vaatia ajattelustaan rahaa. Kun ihminen pystyy täysin ilmaiseen ajatteluun missä tahansa, milloin tahansa, niin silloin ja siinä ihminen on siirtynyt kuolevien valtakunnasta ikuiseen valtakuntaan, joka säilyy ikuisesti juuri siksi, koska siellä ei vaadita keltään mitään siitä hyvästä, että saa olla ja elää juuri sellaisena kuin on.

Rikkaat ovat jäävejä hallitsemaan, sillä rikkaat ovat sairaita ahneudesta, ja siksi täysin kyvyttömiä hallitsemaan edes itseään. Ihminen ei voi olla terve ahneena.
Vaatimattomuus on terveyttä. Ihminen pystyy hallitsemaan itsensä vain vaatimattomana. Ihminen on välittömästi muiden armoilla, jos hän vaatii jotakin; rahaa, parempaa asemaa, halpatyövoimaa, työntekijöitä, statusta, kunniaa, mainetta, virkaa, palkintoa, palkitsemista, kuoppakorotuksia, palkkaa,...

Koska rikkaat ovat koko ajan muiden armoilla, ja koska rikkaat luulevat olevansa jotakin, niin siksi rikkaat eivät voi mitään muuta kuin käyttää valtiota omien etujen ajamiseen, eli siihen, että he pääsisivät eroon muiden armoilla olemisesta. Ja juuri siksi rikkaat ovat koko ajan aiheuttamassa köyhyyttä -murhaamassa valtioita, joita he luulevat voivansa hallita samaan aikaan, kun pitävät valtioita omina suojatyöpaikkoinaan.