perjantai 8. helmikuuta 2008

Pelkokerroin

Voiko ihminen voittaa pelkonsa? Ainakin loogisesti ajatellen siitä asiasta tulee todellista, joka yritetään voittaa. Pelkoa ei luonnostaan ole olemassa. Mutta pelosta tulee reaalista jokaiselle, joka yrittää voittaa pelkonsa. Eihän sellaista vastaan voida taistella, jota ei ole olemassa. Voitettu pelko on kuitenkin olemassa voitoista huolimatta... Kuten Tove Jansson sen sanoi:
Ei ole kummoistakaan olla rohkea, kun ei pelkää.

Suomessa tehtiin uusi kauhuelokuva; Dark floors. Sen tekijät sanoivat muun muassa sen tekemisen perusteluiksi sellaistakin, että kauhukuvien katselu auttaa ihmistä voittamaan pelkonsa. Paljon kauhuelokuvia katsovat eivät kuulemma enää pelkää kauhuelokuvia? Kauhuelokuvien kuluttajat luultavasti ajattelevat, että he ovat muutenkin rohkeampia kuin muut.

Itse kuitenkin ajattelen rohkeuden olevan aivan jotakin muuta kuin sitä, että on pystynyt voittamaan oman mielensä mielikuvitusolennot. Pidän rohkeana ihmistä sellaista, joka uskaltaa elää rauhassa ihmisten keskellä mitenkään heitä ärsyttämättä. Ja sitäkin voisi kysyä kauhuelokuvien faneilta, uskaltaisivatko he nukkua yksin edes yhden yön kaupungin metsässä --ilman mitään mielikuvaa mistään kauhuolennosta?

Jos ihmisellä on mielessään kauhuolioita, niin se on kiistaton todistus siitä, että ihminen pelkää -huolimatta siitä, miten paljon hän on katsellut kauhuelokuvia. Mielessä olevat kuvat ovat ihmiselle reaalisia, ja ihminen ei voi mitään muuta kuin toimia omien mielikuviensa mukaan;
-Kauhuelokuvia eivät mene katsomaan sellaiset, joilla ei ole mielessään kauhuolioita.
-Ihminen ei voi nukkua yötäkään metsässä, jos hänellä on mielessään kuva siitä, mitä pahaa metsässä voi hänelle tapahtua.
-Ihminen ei voi olla ärsyttämättä kanssaihmisiään, jos hän kuvittelee, että muut ovat hänen kilpailijoitaan.
-Ihmisen on mahdotonta tuntea rauhaa sisimmässään, jos hänen mielessään on pahoja mielikuvia; lähimmäisistä, aaveita, hirviöitä, sairautta, valloituksia, valloittajia, halpatyövoimaa, rikkautta, persoonattomia markkinavoimia, kilpailuttamista, puutetta, tarpeita,...
Ihmisten on erittäin vaikeaa hyväksyä sellaista, että rohkeus ei ole tunne. Tai että se ei ole rohkea, joka ei kilpaile tai taistele muiden kanssa. Ikään kuin rohkeus pitää todistaa siten, että käy muiden päälle, tai muuten vaan pitää muita ihmisiä pelkästään välineinä, joilla voittaa itselleen helppo elämä.

Rikkaat eivät ole rohkeita, koska he pelkäävät hysteerisesti sitä, että heidän pitäisi elää tämä ainutkertainen elämänsä omin neuvoin, vaatimattomuudessa.

Rohkea ihminen ei ole rohkea vain siten, että häneltä puuttuu kauhistuttavat mielikuvitusotukset omasta mielestään, vaan rohkea ihminen ei pelkää edes vaatimatonta elämää. Rohkea ihminen ei tarvitse optioita ja muita kannustimia ollakseen työlleen sitoutunut. Rohkea ihminen ei vaadi itselleen palkkaakaan, koska palkan vaatiminen perustuu ihmisen mielessä olevaan kuvaan siitä, että häntä kohtaa jokin paha, jos hän tekisi työnsä pelkästä itsensä toteuttamisen riemusta.
Kohtasiko Linus Torvaldsia jokin paha, kun hän ohjelmoi tulevan Linux-systeemin kerneliä pelkästä itsensä toteuttamisen ilosta? Kohtaisiko maailmaa jokin pahuus, jos kaikki ihmiset toteuttaisivat itseään puhtaasti ilosta?
Rohkeus on vaatimattomuutta.

Vaatimaton ihminen ei vaadi saada katsella kauhuelokuvia, jotta hänen ei tarvitsisi pelätä omaa mielikuvitustaan. Rohkea ihminen ei tarvitse palkkaa, koska häneltä puuttuu täysin mielikuva omasta köyhyydestä. Rohkea ihminen on neuvokas, sisäisesti rikas, joka ei pidä elämän tuomia ongelmia vaikeuksina, vaan haasteina, joissa hän kehittyy ihmisenä

lue lisää:
Rohkeus
The hearth of boldness

Ei kommentteja: