Johan E. Venninen

Täten todistan, että Johan Venninen on suorittanut maallisen elämänsä korkeimmin arvosanoin. Johan Venninen lähti 13. huhtista v. 2008 pois tästä maailmasta, ja minne tahansa hän pääsikään, hän varmasti pärjää sielläkin.

Sain henkilökohtaisesti tavata aikamme ihmeellisimmän ihmisen, joka ei pitänyt elämäänsä minään, koska hänen mukaansa kuka tahansa pystyisi samaan; mutta yksikään poliitikko tai muu rikas ei pysty edes näkevin silmin niihin tekoihin tai ajattelun korkeimmuuteen, mihin Venninen pystyi.
Vielä viime syksynä tyrän pahasti vaivaamana hän suunnitteli räjäyttämäänsä luolaan kaiken muun lisäksi vesivoimalaa.
Lääkärit kieltäytyivät hoitamasta Johanin kehoa vaivaavaa tyrää. Hänen liikkumisensa oli kivuliasta, mutta hänen ajattelunsa oli kevyttä. Tuskin enkelitkään puhuisivat kevyemmin ja vaivattomammin kuin Johan. Ja tarkoitan keveydellä sitä tavatonta elämän kunnioittamista, jota hän toi kaikessa esille.

Hän ei edes sanallakaan syyttänyt ketään kaikesta siitä, joka oli kohdannut hänen kehoaan, vaan hän otti sokeudenkin vastaan ikään kuin lahjana; "kukapa tietää, vaikka olisin kuollut sodassa, jos olisin ollut näkevä". Kehonsa vajavaisuuden Venninen osasi kääntää hengen suuruudeksi. Kipeästi ajallinen elämä väänsi Vennistä, mutta ajallisuudella ei ollut mitään otetta siihen sieluun, joka kehossa joutui myötäelämään ajallisen kehon vajavuudet. Hengen viisaus, sielun sisukkuus ja luonteen vaatimattomuus kompensoi täysimääräisesti sen, minkä keho oli menettänyt.

Keskustelimme muutaman minuutin kahdestaan, jolloin havaitsimme, että olimme ehkäpä olleet yhtä aikaa Niilo Ylivainion junailemassa kokouksessa Helsingin Jäähallissa, joskus -80 luvulla. Hän kertoi, miten hän oli nähnyt siellä Valon, joka oli ikään kuin kutsunut häntä esille, kansan eteen. Silloin huomasin ainoan surumielisyyden, kun hän puhui, miten hänen olisi pitänyt siinä tilanteessa toimia... Tai oikeastaan hän oli surullinen myös niiden uskovien tähden, jotka pyrkivät käännyttämään hänet uskoon, mutta koska Johan ei voinut mitään sille, mikä hän oli, niin uskovat lähinnä julistivat Johanille kadotusta...

Sitten Johan kertoi paljon myös siitä, miten he olivat pieninä leikkineet venäjäläisen varuskunnan läheisyydessä ilmeisesti oikeilla aseilla, joissa oli paukkupatruunoita. Joku toinen oli laukaissut pyssyn lähietäisyydeltä päin pienen Johanin naamaa, jolloin ruuti oli polttanut molemmat silmät. Siihen aikaan lääkärit uskoivat, että jos molemmat silmät vahingoittuvat, niin jos toinen poistetaan, toiselle jää ikään kuin enemmän elinvoimaa tervehtymiseen; valitettavasti lääkäri sattui poistamaan sen hieman paremman silmän...

Olen Helsingin Kalliossa sijaitsevassa Elokolossa vapaaehtoistoimijana. Siinä vieressä on Sokeain koulu. Sekin oli Venniselle tuttu; hän oli siellä ennen viime sotia oppilaana. Muistaisivatkohan sen koulurakennuksen nykyiset työtekijät vielä sitä aikaa, jolloin Venninen oli siellä.
Netissä Vennisestä on sanottu mm:
Suomen kaikkien aikojen selviytyjä, raudan luja kaveri, mies isolla M:llä, kova Jätkä, uskomaton kaveri, Jos tuo sarja oli Ylen vastaus Subtv:n Äijät ohjelmalle, niin voitonhan tuo vie kirkkaasti.

Sitten Venninen kertoi myöskin, miten hän alkoi räjäyttämään luolaa; Kun siinä kallion kupeessa oli joku iso siirtolohkare, ja kun räjäytin sen pois, niin sen takaa paljastui pieni onkalo. Ja koska lohkareen räjäyttäminen kävi helposti, niin ajattelin sitten syventää sitä onkaloa...

Vitsi oli siinä, ettei Vennisellä ollut vielä silloin poraa, vaan hän hakkasi vasaralla ja taltalla siihen lohkareeseen dynamiittia varten reikiä, joten jokainen voi kuvitella sellaisen homman helppoutta. Se lohkare ei nimittäin ollut mikään pikkukivi; niitähän Venninen pystyi liikuttamaan muutenkin...
Johanin kertoessa tätä, mieleeni muistui John F. Kennedyn sanat;
"We choose to go to the moon in this decade and do the other things, not because they are easy, but because they are hard"
(Me emme mene Kuuhun siksi, että se on helppoa, vaan me teemme sen, koska se on haasteellista)

Muistan maininneeni Venniselle tästä, kun sieluni silmin näin, miten "helppoa" se on hakata kiveen reikiä. Asiat ovat omastakin kokemuksesta todellakin helppoja silloin, kun tehtävää ei ole ajallistettu. Johan kaiketi käytti sen ensimmäisen räjäytystyön suorittamiseen viikkoja, mutta pelkkä ajan kuluminen ei tee työtä vaikeaksi.

Dynamiittia hän osasi käsitellä; hänen isänsä toi sitä kotiin, kun Johan oli pieni ja näkevä. Siihen aikaan Mr. Nobel oli vasta keksinyt dynamiitin... Nallit hän rakensi itse haulikon nalleista ja sähköstä...

13. huhtista 2008 Taivas sai yhden kirkaimmista palkinnoista, mitä tämä maailma on koskaan tuottanut. Toivottavasti he siellä korkeuksissa jotenkin osaavat kompensoida meille sen kirkkauden, jonka taivas sai.

Wikipedia: Johan Venninen
Johan Venninen
YLE, Living Archive: Johan on Venninen
muroBBS; Johan Venninen on kuningas
Blogi: esimerkiksi Venninen
Blogi: Carnivore science

Blogi: Halonen menee Egyptiin