Vaikka en yhtään pidä kilpailemisesta, niin sieltä voin kuitenkin tuoda esille yhden tärkeän pointin, joka on päättäjiltä täysin hukassa. Nimittäin vaatimustason jatkuvan nostamisen. Päättäjät ovat keskittyneet yksinomaan nostamaan omaa palkkatasoaan ja lisäämään etuoikeuksiaan, mutta elämisen vaatimustaso on heiltä tyystin hukassa.
Kyse on lähinnä ikärajoista, jos nyt unohdetaan muutaman rivin ajaksi se kaikkein tärkein pahuuden lähde, eli poliitikoiden ahneus, mutta siitä myöhemmin sitten jälleen lisää.
Poliitikoiden ehkäpä hyvää tarkoittavat lait ikärajoista estävät tehokkaasti lähinnä lapsia, eli tulevia poliitikoita kasvamasta henkisesti; lapsilta ei vaadita mitään vastuuta! Samaan aikaan poliitikot ovat lakien avulla vieneet vanhemmilta työkalut, millä lapsia näpäytettäisiin, jos he ns. alittavat riman, eli käyttäytyvät rumasti.
On ollut todella ajattelematon poliitikoilta julistaa alle kaikki alle viisitoista vuotiaat vastuuttomiksi ihmisiksi. Lapset ovat kuitenkin ihmisiä siinä, missä kuka tahansa toinenkin, joten lasten on ollut erittäin helppoa oppia kaikenlainen riman alitus, koska yhteiskunta kaikkine hienoine lakeineen ei vaadi lapsilta edes alkeellisintakaan käytöstä.
Jos halutaan korkeita tavoitteita, niin ylinnä on oltava täydellinen ihanne. Jos poliitikot eivät itse tätä pysty tajuamaan, niin kuulkoon edes urheiluvalmentajia, koska korkeakoulujen korkeasti palkatut tutkijat näyttävät olevan poliitikoille lähinnä suojatyöläisiä, joita ei tarvitse kuunnella.
Mitä hiton tavoitetta nuori voi tavoitella, jos kilpailuyhteiskunnan korkein auktoriteetti, eli laki julistaa nuorelle, että tee mitä ikinä haluut, eikä rikoslaki koske sinua lainkaan? Tajuatteko, te perhanan tunarit; poliitikot? Te ette ole asettaneet lapsille ja nuorille mitään elämisen haastetta, koska te jopa palkitsette nuoria, jotka käyttäytyvät täysin mielettömästi. Juuri äsken pyöräilin Itä-Pasilassa ja erään sillan päällä seisoa kakaroita, jotka kusivat sillan alta kulkevia niskaan!
Hyvää käytöstä ei pidä palkita, koska evolutiivisen elämän korkeimman päämäärän tulee olla sellainen hyvyys, josta uskonnot puhuvat taivaallisena elämänä. Hyvyyden tulee olla niin olennainen osa ihmistä, että hän ei pidä minään sitä, että hän pystyy ja myös tekee kaikille hyvää ilman, että hän millään tavoin pitää itseään hyvänä, ja että hän mitenkään pitäisi sitä ansionaan.
Jos ihmisellä ei ole korkeaa tavoitetta, niin silloin hän tuppaa ilman mnuuta käyttäytymään alhaisesti. Se ei ole mikään korkea tavoite, että pystyy ajattelemaan muille hyvää, jos saa siitä itselleen etuoikeuksia ja kaikissa oloissa turvatun ansionklehityksen. Todellinen hyvyys ei ole ehdollista. Korkea ajattelu ei koskaan vaadi mitään rahallista ansiota. Jos poliitikko ei pysty hyvään ajatteluun ilmaiseksi, niin silloin hän ei takuulla pysty siihen mistään summasta rahaa.
Juuri se seikka, että poliitikot ovat koko ajan vaatimassa itselleen ansiota lakien säädännästä, on ollut omiaan alentamaan riman korkeutta; ihmisten ei enää tarvitse kehittyä ihmisinä, koska haillä on päättäjät, jotka jatkuvasti vain alentavat rimaa; erityisesti tulevien päättäjien, eli nuorten vaatimustasoa.
Päättäjien mukaan nuori kokee laillisen ihmeen; alle viisitoista vuotiaana hän on täysin edesvastuuton, eikä kykyne millään tavoin näkemään tekojensa seurauksia -- ja heti seuraavana syntymäpäivänään samainen nuori on lain mukaan täysin kykenevä tajuamaan tekonsa seuraukset. Yhdessä yössä kaikki nuoret kokevat moraalistamisen ihmeen; Laki tuo heille 15-vuotispäivänä moraalin, joka heiltä lain mukaan puuttui. Ei edes Joulupukki pysty samaan, mihin pystyy poliitikoiden "ihmeellinen" laki!
Jos todella halutaan kaikista lapsista vastuullisia ihmisiä, niin heidän tulee elää vauvasta asti tavoitteellisessa yhteiskunnassa, missä ihmisen oma käytös tunnustetaan alusta asti yhteiskuntaa muokkaavaksi tekijäksi. Taivaallisen elämän luominen maan pinnalle on oltava sekä päättäjien korkein päämäärä että lain ylevin kannuste.
Mitään vähemmän taivaallista ei tule vaatia keltään ihmiseltä. Laki on helvetistä, jos se ei itsessään esitä jo lapsille, että rima on ylittämistä varten.
On erityisen painokkaasti korostettava jokaiselle sukupolvelle, että lapset ovat aina sosialisoitava, jos heistä halutaan esille sivistyneisyys. On erittäin vaarallista jättää jonkun sukupolven lapset oman onnensa nojaan ja tuudittautua edellisen sukupolven ponnistelujen varaan.
Kasvava evolutiivinen tieto fyysisen maailman ominaisuuksista ei ole lapselle lainkaan ihmeellistä, jos hänen sosiaaliset taitonsa on jätetty täysin hunningolle. Mitä sosiaalisempi ihminen sitä paremmin hän kykenee näkemään luonnon ihmeellisyyden.
Luonto on ihmeellinen ja ikuisesti salaperäinen, jota mikään sukupolvi ei voi tiedollisesti tyhjentää. Kaikkein lähimmäksi luontoa pääsee vain persoonallisuudessa olevan ykseysolemuksen kautta. Ihminen voidaan palauttaa fysiikkaan vain itsetietoisena ja persoonallisena olentona.
Pelkästään tiedollisen kasvatuksen saaneet lapset eivät kertakaikkaan pysty näkemään luonnossa mitään arvokasta, koska he pitävät sitä jonkun persoonattoman sattuman tuotteena. Luonnontiede ja tieto luonnosta saa todellisen arvostuspohjan vasta silloin, kun ihminen kokee persoonallista ja aineista vapaata yhteyttä muihin ihmisiin.
Oppivelvollisuus on erittäin hyvä asia, mutta sen ei tule pitää materiaalisesti arvottuvaa luonnontietoa ensisijaisena, mitä lapselle tulee opettaa. Ihmisenä olon taito on jaloin ja arvokkain taito, mitä ihminen voi elämässään saavuttaa. Lapsille tulee ehdoitta opettaa, ilman mitään taja-ajatuksia, miten he selviytyvät ryhmissä ja projekteissa, koska ryhmässä elämisen kyky ei todellakaan ole aineelliselle ihmishermostolle geneettistä.
Google: Uhkatutkijat; Koulusurmia...
Ruotsalainen huippujuristi:Alle 15-vuotiaiden tuomioistuimista keskusteltava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti