Johdannaiset, vipurahastot, hedget sun muut semoset ovat rahan kotipolttoa. Poliitikot eivät pysty saamaan rahan kotipolttoa kuriin, koska he ovat itse rahajuoppoja. Jotta voisimme saada rahan kotipolton kuriin, meidän pitäisi saada sivistynyt hallitsija, kuten Kuningas Kustaa III oli.
Keskiajalla kuningas alkoi verottaa viinan kotipolttoa, koska valtio ei saanut verotuloja viinasta, vaan ainoastaan lisääntynyttä kärsimystä. Mutta aika oli huono kotipolton verotukselle, sillä kaikki olivat juoppoja, joten kuninkaan piti palauttaa oikeus viinanpolttoon.Vasta parisataa vuotta myöhemmin kotipoltto saatiin kuriin, kun kansaan syntyi raittiusliike, ilman kuningasta...
Raittiusliikettä eivät saaneet aikaan asiantuntijat; Myös asiantuntijat olivat viinaan menijöitä, ja jos joku asiantuntija sattuikin olemaan vähemmän juoppo, niin hänellä ei riittänyt rahkeita alkaa syyttää virkaveljiään juopoiksi. Sosiaalinen paine esti asiantuntijoita käyttämästä järkeään kansan hyväksi. Vasta sata vuotta raittiusliikkeen syntymän jälkeen asiantuntijat alkoivat puhumaan juoppoudesta sairautena, koska silloin työmaajuoppottelu oli jo niin paheksuttavaa, että psykolologien ja psykiatrien ei tarvinnut pelätä virkaveljiensä kostoa, vaan heidän oli pakko yhtyä kansanliikkeeseen säilyttääkseen uskottavuutensa.....
Me olemme rahan kanssa nyt samassa tilanteessa, missä kuningas Kustaa III oli viinan kanssa. Valtio ei hyödy yhtään mitään rahan kotipoltosta, mutta joutuu kuitenkin vaikeuksiin sen haittojen takia. On jo muutama poliitikko, jotka haluaisivat alkaa verottaa rahan kotipolttoa, ja luultavasti tulemme vielä tänä vuonna näkemäänkin, miten joku valtio alkaa verottaa rahan luomista rahasta, koska muutoin valtio jää ilman verotuloja, jos reaalitaloudesta irrallaan olevaa rahan kotipolttoa ei lainkaan veroteta. Kyse on siis Tobinin verosta.
Mutta! Tobinin verolle tulee käymään samalla tavalla, miten kävi Kustaa III:n viinanpolttoverollekin; ihmiset ovat nyt vain niin rahajuoppoja, että he eivät hyväksy rahan verottamista. Tulee kestämään jopa satoja vuosia ennen kuin ihmiset ovat kyllästyneet rikkaiden rahajuopotteluun, jolloin syntyy luonnostaan kansanliike vipurahastoja eli siis rahan salapolttoa vastaan.
On täyttä hulluutta odottaa asiantuntijoiden tekevän jotakin rahan kotipoltolle, koska joka ikinen asiantuntija on rahajuoppo, ja jos joku asiantuntija haluaisikin hieman rajoittaa rahan kotipolttoa, niin hän ei yksinkertaisesti uskalla tehdä sitä, koska muut asiantuntijat teilaisivat hänet välittömästi, jolloin vastaanhangoitteleva asiantuntija jäisi ilman päivittäistä raha-annostaan.
Joudumme odottamaan vielä kauan kansanliikettä pörssejä ja niiden suojissa toimivia rahan salapolttajia vastaan, ja vasta sen jälkeen psykologit uskaltavat inistä rahajuoppoudesta jotakin itsestään selvää.
On erityisen merkille pantavaa, että yhden yksikään psykologi tai psykiatri ei ole millään lailla ollut sijoitusrahastoja ja rahan vivuttamista vastaan. Mielenterveyden asiantuntijat eivät pysty määrittämään rahariippuvuutta sairaudeksi. On hyvin todennäköistä, että mielenterveyden puolella ei edes ole koskaan ajateltu, että ihminen voisi tulla riippuvaiseksi rahasta. Miten niin psykologi voisi muka olla rahariippuvainen, koska hänhän on vain palkkakuopassa?
Aivan vastaavalla tavalla yksikään asiantuntija ei pystynyt sanomaan yhtään mitään järkevää viinan kotipoltosta kuin vasta sitten, kun riittävä määrä kansalaisia saatiin heräämään viinan kiroille. Asiantuntijuus on aina yleisen mielipiteen vastakohta; Asiantuntijuus on kansan käyttäytymisen mukailemista. Kansalaiset eivät koskaan toimi oman mielipiteensä mukaan, joka huomataan selvästi vaikka palkasta; jokainen haluaa sitä aina vaan lisää, mutta vastustaa, jos sitä annetaan vähemmän ansaitseville.
Yksikään asiantuntija ei koskaan voi olla vastaan sitä, miten ihmiset toimivat. Kaikki ansiotyöt perustuvat palkanvaatimiseen, joten yksikään psykologi ei voi pitää palkanvaatimista rahariippuvuutena, sairautena, vaikka palkkaa vaadittaisiin mielettömästi, koska sekin on ansaitun vain palkanvaatimista.
Ihmiset voivat olla mielipiteissään mitä mieltä tahansa, mutta asiantuntijuus ottaa huomioon vain käytännön; koska kaikki haluavat lisää rahaa, niin silloin on selviö, että raha-asiantuntijat kehittävät rahan salapolttovälineitä edelleen...
Asiantuntijat toimivat raamatullisen ohjeen mukaan: Älkää tehkö niin kuin minä sanon, vaan niin kuin minä elän. Kansan mielipide ei koskaan ole totuus kansan käyttäymisestä. Ja tästä syystä asiantuntijat voivat sanoa totuuden rahasta vasta sitten, kun kansa alkaa elämään niin kuin kansa nyt puhuu. Sitä ennen asiantuntijat sanovat vain sitä, mitä kansa puhuu elekielellään.
Kansa vie ja asiantuntijat vikisevät.
Muutoksessa on kyse kriittisestä massasta. Mielenterveyden asiantuntijat eivät pysty tunnistamaan rahan himokäyttäjiä ongelmaisiksi -- ennen kuin kansaan saadaan tietty maassa, joka vastustaa rahan kotipolttoa, sijoitusrahastoja elämällään eikä vain puheissaan.
Tulee kestämään satoja vuosia ennen kuin asiantuntijoille syntyy pakko määrittää rahan käyttäminen sairaudeksi. Sitä edeltää aikakausi, jolloin ihmiset huomaavat, ettei raha ole välttämättömyys työnteolle. Kun suuri joukko ihmisiä pystyy rahasta raittiiseen elämään; työntekoon pelkästä tekemisen ilosta, niin vasta sitten syntyy asiantuntijoita, jotka alkavat antamaan muka-asiantuntijaselityksiä itsestäänselvyydelle.
Tapahtuu sama, mitä tapahtui Suomessa viime vuosisadalla, Suuri joukko ihmisiä huomasi, ettei viina olekaan välttämättömyys työnteoille -- ja vasta sen jälkeen pusikoista astui esiin asiantuntijoita, jotka höpöttivät, että viinajuopot ovat vain sairaita, että ymmärtäkää nyt heitä, älkääkä olko niin vaikeita.
Ja niin asiantuntijat ryssivät senkin; kun juoppous määriteltiin sairaudeksi, juoppojen ei tarvinnut ymmärtää itse itseään, koska hehän ovat sairaita, ja viina on sille sairaudelle välttämättömyys.
Kun muutaman sadan vuoden kuluttua asiantuntijat vihdoin uskaltavat määritellä rikkaat sairaiksi, niin silloin rikkaista tulee uusi alaluokka. Heistä tulee hyljeksittyjä, koska he eivät pysty edes ajattelemaan mitään, jollei heille anneta säälistä kolikkoa.
"Ole kiltti, ja anna mulle kolikko, että mää saan edes yhden ajatuksen päähäni."
Tänä päivänä huomataan, että rikkaat eivät pysty ajattelemaan yhtään mitään jollei heille anneta miljardeja. Ja silti rikkaan ajatus on samanlaista pötyä kuin kenen tahansa juopon ajatus.
lue liäsä: US-blogi: Sijoitusrahastot-rahajuoppojen salapolttelua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti